maanantai 17. kesäkuuta 2013

Terveelliset ja kansallisromanttiset nokkossämpylät

Juhannuksen kansallisromanttisiin tunnelmiin sopii mielestäni mitä parhaiten nokkossämpylät. Tuoksu, maku, fiilis... kaikki suorastaan huokuvat alkukesän kasvuvoimaa, vehreyttä ja metisyyttä. 



Samaa luonnonläheisyyttä sai kokea viime viikonloppuna Jukolan viestissä! Suunnistus on kyllä niin hieno laji että ihan sydän pakahtuu. 

Kuva Benjamin Suomela

On maagista, mahtipontista ja alkuvoimaa tihkuvaa, kun 1600 suunnistajan joukko kiitää varmoin askelin metsään uumeniin. Ja miten uskomattoman jännittävää ja kihelmöivää on odottaa vaihtopuomilla tuttua hahmoa saapuvaksi! Ja yrittää jo kaukaa lukea tämän ilmeistä jotain viestiä maastosta.

Otsalampun valo katoaa vaihtopuomilta sekunnissa, ja jälleen uusi suunnistaja katoaa metsään tekemään oman suorituksensa suorituskykynsä rajoilla täysin tietämättä, mikä edessä odottaa. Hän palaa märkänä, haavoilla ja uupuneena päästämään joukkuetoverinsa vuorostaan matkaan.

Kuva: Petri Hiironen, Valio-Jukola

Väitän, ettei ihminen ole todella AISTINUT luontoa ennen kun on seissyt keskellä pilkkopimeää metsää yksin mukanaan vain kompassi, kartta ja hiipuva otsalamppu. Rasahdukset, tuulen suhina, suon, puiden ja mättäiden tuoksu... Se on todella hienoa.

Kuva: Ossi Ahola, Aamulehden arkisto

Omistan tämän postauksen omalle tiimilleni; L, E ja T, olette käsittämättömän vahvoja, sisukkaita ja määrätietoisia naisia. Ette näe esteitä edessäänne vaan raivaatte tien joka rastille. On ilo olla osa tätä mahtavasti menestyvää tiimiä!


Mutta takaisin asiaan. Nyt kaikki suunnistamaan ja nokkossämpylöitä pyöräyttelemään! Käytin tällä kertaa nokkosia pakastimesta, sillä ne ovat jo tässä vaiheessa kesää hurahtaneet vähän liian pitkiksi keräämistä varten.

Ensimmäistä kertaa testaamani resepti oli vain puoliksi succès. Maku oli priimaa, mutta taikina jäi liian löysäksi, minkä vuoksi myös lopputuloksista tuli lituskoita. Mutta ihanan rapea ja ohut kuori kätki sisälleen semmoisen sydämen, että lattanuus annettakoon anteeksi. :)


Nokkossämpylät (20 kpl)

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
n. 1 l tuoreita nokkosia vastaava määrä pakastettuja nokkosia (noin nyrkin kokoinen pala)
1 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 rkl timjamia
1 dl kauraleseitä
5,5 dl ruisjauhoja
loraus oliiviöljyä
6 - 7 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi. Sekoita hiiva pieneen osaan vehnäjauhoja.

Sekoita veteen hunaja, suola ja timjami. Lisää vehnäjauho ja hiiva ja aloita sekoittaminen.

Lisää kauraleseet, ruisjauhot sekä silputut nokkoset. Alusta taikinaa vehnäjauhoilla sopivan paksuksi.
Itse jätin taikinan liian löysäksi ja lopputulos oli lituska. Seitsemällä desilitralla vehnäjauhoja tuli toisella kokeilulla sopiva paksuus.

Jauhojen mitoittaminen on näppituntuman varassa, sillä pakastenokkosissa olevan nesteen määrää on vaikea arvioida. Tee taikinasta löysää, mutta muotoiltavaa.

Anna taikinan kohota liinan alla noin 45 min - 1 h, kunnes taikina on lähes kaksinkertainen.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. (Suihkuta sämpylöiden päälle vettä). Paista sämpylöitä n. 15 minuuttia.

Jäähdytä uunista tulleet sämpylät ritilän päällä, jotta pohjakin saa lisärapeutta.


Ja taas on saatu nokkosesta hurjasti vitamiineja, flavonoideja ja kivennäisaineita (se on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin), kauraleseistä kuituja ja alentunut kolesteroliarvo, rukiista kuituja, alentunut syöpäriski ja hyvin toimiva vatsa. Ja elinikäkin nousee. :)


Ja testattua on tullut, että nokkossämpylöiden voimin jaksaa myös tarvittaessa painia... :)

Kuva: Mikko Stig, Salpa-Jukola


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti