Cookie heaven eli kinuskiset inkivääri-pähkinäkeksit

Noin vuosi sitten olin ystäväni luona Tallinnassa. Viikonloppu kului asiaankuuluvalla tavalla: shoppailua, juoruilua, ihania ravintoloita, ruoanlaittoa yms.

Kiivaan kauppakiertelyn tuoksinnassa ostimme laatikollisen jotain brittiläisiä erikoiskeksejä. Ensimmäinen haukkaus paljasti, että kyseessä eivät olleet mitkä tahansa keksit. Meille kävi aivan kuten mainoksissa! Tuulenpuuska mukanaan lehtiä, kukkia, mausteita, värejä ja tuoksuja kietoi meidät ympärilleen! Kaunis kuorolaulu kaikui korvissamme ja jalkamme nousivat kymmenen senttiä ilmaan.

Se oli cookie heaven!

Ja heti Helsinkiin rantauduttuani aloitin kehitystyön. Lähtökohta oli, että kekseistä pitäisi löytyä seuraavat päämaut: inkivääri, kinuski ja manteli. Armottoman googlailun, pohdinnan ja parin yrityksen jälkeen syntyivät nämä keksit. Vaikka nämä eivät silmää hurjasti hivelekään, lohduttaudun sillä, että saman näköisiä ne alkuperäiset korskeaan metallirasiaan pakatut superkeksitkin olivat. :)

Ja ihan oikeasti, jos ei olisi niin laiska kuin minä, vaan muotoilisi keksit huolellisemmin, olisivat nämäkin ihan kauniita. Itse vain ruukaan harrastaa aina vanhaa kunnon läiski-kökkäreitä-pellille-taktiikkaa. :)

Kotiväkeä ilahduttaakseni tein osasta suklaaversioita. Edellisellä kerralla dippasin valmiit keksit sulaan suklaaseen, tällä kertaa kiireessä oikaisin ja ripottelin päälle suklaalastuja jo ennen uuniin laittamista. Dippaaminen oli huomattavasti parempi vaihtoehto niin estetiikan kuin maunkin kannalta.

Tein näitä boksillisen mökille vietäväksi. Luvassa on siis mukava pääsiäinen rakkaiden sukulaisten seurassa! Vihdoinkin pääsee myös pitkästä aikaa eräilemään ja tökkimään hiipuvaa hiillosta! Nämä keksitkin varmasti maistuvat vielä tuhat kertaa paremmilta ulkona kuksa kourassa.

Kinuskiset inkivääri-pähkinäkeksit (30 kpl)

100 g mantelilastuja
1 dl sokeria
60 g voita
2 rkl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
n. 8 saksanpähkinää
n. 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
(raasteena reilu 2 rkl)
(suklaata)

Kuori ja raasta inkivääri. Rouhi pähkinät. Laita kaikki aineet (paitsi suklaa) kattilaan. Anna seoksen kiehua hiljaa n. 10 minuuttia.
Tee massasta litteitä keksejä pellille. Ne eivät juuri muuta uunissa muotoaan. Paista 175 C noin 10 - 15 minuuttia.
Lopuksi voit ottaa kekseihin ekstraväriä grillivastusten alla. Keksit saavat hieman ruskistua, jotta ne saavat ihanan bryleen aromin.

Ja ei kun pääsiäisenviettoon!!

Pääsiäistunnelmia Talvipuutarhasta

Jos mulla joskus on kasvihuone (vink vink, kotiväki), tulee siihen tämmöiset ikkunat

Huomenna kylvetään (siis istutetaan siemeniä, ei lilluta ammeessa)!

Sormieni syyhy ei lakkaa. Kauhukseni vain tajusin, ettei minun kannata alkaa kylvöhommiin ennen pääsiäistä, koska lähdemme moneksi päiväksi reissuun! Niinpä tuo iloissani kirjoittamani otsikko onkin törkeä vale. Huoh, kärsivällisyysharjoitukset jatkuvat ja kylvöhommiin päästään siis vasta viikon päästä.

No mutta, pilvillä on aina hohtavat reunukset. Nyt voin laatia entistäkin säpäkämmän sotasuunnitelman JA oppia ihan hirveästi uusia asioita!

Olen viettänyt paljon aikaa googlen ihmeellisessä maailmassa tutkaillen muunmuassa viljelyvinkkejä. Näin niinkuin plantaasinomistajalta toiselle. Kun aloittelin plantaasiuraani pari vuotta sitten, en tiennyt juuri mitään. Mutta puutarhanhoito on vaan niin siistiä, että väkisinkin tähän uppoutuu ja niin sanasto kuin osaaminenkin karttuu. Alan olla sujuvasti besservisser jo viljelysasioissakin. :)

Aluksi outojen termien määrä tuntui ylenpalttiselta! Mutta tarkemmin lukiessani tajusin, että nehän ovat itsestään selviä asioita, joille vain on annettu hienostelutermi. Miten ihanaa! Rakastan hienostelutermejä.


Jo ensimmäisenä plantaasinomistajakesänäni omaksuin sanan varas.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Ei, en nyt voi vielä tulla avaamaan sitä mökin ovea, inhat varkaat ovat vallaneet tomaattini!! Pieni hetki vain! No laske laukut siihen kuistille hetkeksi! Äh, hae avain täältä! ...Noin! Hahhahaaa, siitäs saatte.... Hyvästi inhat varkaat..."

Oikeastaan sana varas tarkoittaa toisen omaisuutta anastavaa henkilöä. Mutta INHA VARAS tarkoittaa tomaatin lehtihankaan kasvavaa sivuversoa. Inhat varkaat tulee poistaa, koska muuten tomaatti keskittää energiansa lehtien ja varsien kasvattamiseen, eikä suinkaan fokusoi pulleiden ja elämäniloisten tomaatinpyörylöiden kehittämiseen.

Inha varas tunkisi itsensä juurikin tähän hankaan, jos saisi mahdollisuuden. Ei saa.

Mutta ihan upouusi sana minulle oli latvoa.

Kuulosti hienolta ja eksoottiselta. Keskustelupalstat kuhisivat siitä, milloin mikäkin yrtti kuuluu latvoa ja minkä lehtiparin kohdalta. Alkoi jo stressaamaan. 

Latvominen ei myöskään tarkoittanut sitä, että istutaan epäergonomisessa lysyssä, vedetään hiuksista sortuvia näkökenttään, tutkaillaan huolestuneena kaksihaaraisia latvoja ja nyrhitään jokainen näköpiiriin osunut haara fiskarsin keittiösaksilla poikki.

Kyse on vain siitä, että kasvava alku katkaistaan kärjestään, jotta se alkaisi myös tuuheutumaan eikä ainoastaan kasvaisi korkeutta. Emme siis puhu rakettitieteestä. Vallalla olevan mielipiteen mukaisesti esim. basilika latvotaan toisen lehtiparin yläpuolelta (ensin on ylipieni sirkkalehtipari, sitten ensimmäinen lehtipari, sitten toinen jne.). Juu-u, tänä vuonna latvon sujuvasti.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Kaataisitko punaviinin valmiiksi, latvon vain äkkiä basilikat! Ei kun sitä bordoota!"

Entuudestaan minullekin tuttu sana koulia voi kuulostaa myös joltain suurelta operaatiolta, jota varten pystytetään kenttäsairaala ja rakennetaan pari korsua. Eijeijei, jälleen me agronoomit hienostelemme. Kouliminen tarkoittaa sitä, että siemenistä kasvaneet taimet erotellaan eri purkkeihin. Eli siis harvennetaan / levitetään sitä rairuohon näköistä syttyä, mikä istutuspurkkiin nousee. Minä kun luulin tämän olevan itsestään selvä asia. Tietämättäni olin kovan luokan koulija. 

Esimerkkilausessa käytettynä: "Kyllä varmasti rakensit hienon huvimajan. Tulen katsomaan sitä myöhemmin. Nyt ei ehdi, koulin timjamia."

Yksi liikuttava oppimani sana on istutusshokki. Tämä tuskin lisäselittelyjä kaipaa.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Kyllä se sauna pysyy lämpimänä vielä hetken! Vahdin vain, etteivät kultani saaneet istutusshokkia! Ota vaikka olut odotellessasi, laitoin kylmenemään!"

Nyt sitä sitten pitää vain toivoa, ettei yhteenkään lapsukaiseeni iske tänäkään vuonna möhöjuuri. :)

Kana-parsakaalipasta

Parsakaali on maailman huipuin kasvis (heti tomaatin jälkeen). Suurimpia nautintojani on lounas, joka on vain napakaksi keitetty parsakaali, jonka päälle on rouhittu isoja suolahippuja. Aivan ihanaa... Suorastaan ahmin sen! Ja parhaita paloja eivät mielestäni ole nuput, vaan varsi!

Ja voi miten värit intensivöityvät (kyllä, tämä on sana) keitettäessä!! Parsakaali on ehdottomasti kauneimpia ruokaelementtejä, mitä tiedän!

Parsakaali on itseasiassa todella terveellistä. Suorastaan uskomattoman terveellistä. Ja siinä on muihin kasviksiin verrattuna lähes röyhkeän paljon proteiinia, 4,6 g / 100 g. Sen edelle pääsevät Finelin listauksen mukaan vain valkosipuli, nokkonen ja herne.

Tuore parsakaali sisältää runsaasti A- ja C- ja K-vitamiinia, flavonoideja, kaliumia ja kalsiumia, rautaa ja ravintokuituja. Yhdestä kukinnosta saa jo puolitoista kertaa päivittäisen C-vitamiiniannoksen.

Parsakaalin on useissa tutkimuksissa todettu hoitavan ja ehkäisevän tehokkaasti syöpää (varsinkin rintasyöpää, naiset huom!), dementiaa ja sydänsairauksia. Ja mikä parasta, parsakaalin keskeisimmän terveysvaikutuksen (ns. NRF2) kerrotaan olevan läpimurto Parkinsonin taudin hoidossa. 

Olen täysin rakkauden sokaisema, joten uskon kaikki nämä lupaukset ehdoitta.

Itseasiassa parsakaali valittiin terveellisimmäksi kasvikseksi vuonna 2011. Finaalissa hänen kanssaan kamppaili toinen ykkössuosikkini tomaatti. Voi hyvänen aika, miten minun täytyy suorastaan uhkua terveyttä

Ja parsakaali taipuu lähes ruokaan kuin ruokaan. Vaikka toki saa kuulua kanssani samaan kastiin ja nauttia brokkolinsa ihan au naturel!

Tämän tosi helpon ruoan tekaisin nopeasti. Piti vain muistaa aamulla laittaa kana marinoitumaan.

Kanaa, parsakaalia ja pekonia (kahdelle)

n. 300 g maustamattomia kanasuikaleita

Marinadi kanalle:

1 tl sitruunamehua

1 tl soijaa

3 isoa valkosipulinkynttä

kuivattua basilikaa (tuore olisi parempaa, mutta ei ollut...)

suolaa ja pippuria

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

100 g parsakaalia

siivu tai kaksi pekonia

täysjyväpastaa

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Laita kana ja marinadi muovipussiin ja puristele marinadi kunnolla kanojen kanssa sekaisin. Anna marinoitua työpäivän ajan tai vähintään pari tuntia.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota hetki pannulla ja lisää kanasuikaleet viimeisiä marinadin rippeitä myöten. Laita pastavesi kiehumaan. Keitä parsakaalit (nämäkin voi keittää vaikka edellisenä päivänä jos haluaa säästää aikaa)

Pilko pekoni ja heitä eri pannulle. Paista pekoneita hetki niin, että rasva irtoaa ja meno muuttuu meheväksi. Lisää keitetyt parsakaalit pannulle ja sekoittele reippaasti. Älä paista liian kauaa.

Kun kaikki ainekset ovat kypsiä, kokoa annos. Pasta pohjalle, sipuli-kanat päälle ja parsa pekoneineen huipulle. Hyvää on. :)

Ei mitään “puutarhaunelmia” vaan selvä action plan!

Rakastan plantaasiani!

Iloinen jälleennäkeminen talven jälkeen! Ja ruopsutus! Inhat rikkaruohot ja mansikan rönsyt kivien ulkopuolelle, kiitos.

Valitettavasti en pääse sitä joka päivä ruopsuttamaan, sillä se sijaitsee mökillämme. Tai oikeammin ne. Aluksi oli vain yksi plantaasi, mutta innon kasvaessa niitä tuli lisää. Nyt minulla on plantaasit yksi, kaksi ja kolme, plus vielä lisäksi alaplantaasi. Yksi, kaksi ja kolme muodostavat yläplantaasin. Eli siis tonttimme puutarha-alueen oikeastaan… Ja mitä ylemmäs mennään, sitä aurinkoisempaa on. Plantaasini siis noudattavat kasvillisuusvyöhykkeitä lauhkeasta kuumaan. :)

Joka vuosi minut yllättää se, miten älytön kasvuvoima pienen pienessä siemenessä / taimessa on! Voi hyvänen aika!!! Helluntain tienoolla istutan parin sentin mitättömät taimet maahan, juhannuksena ne ovat jo vahvoja juhlijoita. Heinäkuussa kaikki kohtuus katoaa! Ne kasvavat niska limassa ja uhkaavat ahmaista alleen koko saaren! Ihanaa!! 

Kesäkuun alku ja plantaasi yksi: Taimet ja siemenet maassa. Miten suloisia ja reppanoita!

Suunnitelmat ensi kesän istutuksista alkavat olla selvät ja käyn niitä täällä blogissakin läpi laji lajilta. Nyt kuitenkin hieman esifiilistelyä viime kesän pohjalta. Juutuin tänään tunneiksi ihailemaan vanhoja kuvia. Sormet syyhyävät NIIN! Tekisi mieli vähän värittää kynsiä mustalla tussilla, että pääsisi alkuvoimaiseen ja mullantuoksuiseen tunnelmaan.

Plantaasi yksi juhannuksenvietossa

Plantaasi yksi heinäkuun puolivälin jälkeen. Kesäkurpitsat alkavat riehaantua. Toinen piti jo siirtää plantaasi kahteen.

Plantaasi kaksi samaan aikaan. Ja taustalla innokas plantaasi kolmosen rakentaja. :)

Satoa korjataan jo niska limassa! :)

Heinäkuun lopussa plantaasi kakkosen avomaankurkku karkasi kontrollista. Rönsyt ylsivät kaikkialle! Ne jopa vaanivat ja hyökkäsivät saunasta saapuvien nilkkoihin!

Viattoman näköinen väijyjä...

Plantaasi ykkösellä syyskuun alussa kesäkurpitsa jo hieman chillailee, mutta tomaatti vasta lämmittelee.

Erään kerran satoa

Surullinen kotiinlähtijä syksyn viimeisellä keikalla syyskuun viimeisinä päivinä.

Muna, saanko esitellä kanan. Sieni-fenkolihyöstö

Naisen ja miehen väliset erot ovat hauskoja.
Stereotypioihin törmää lähes päivittäin. Mies diggaa sinisestä, nainen punaisesta. Mies pilkkoo puut, nainen siistii tuvan. Mies tietää urheilutilastot, nainen viimeisimmät juorut.

Meidän perheessä roolijako paikkapaikoin vaihtelee, eivätkä stereotypiat aina ihan kohtaa. Meillä mies viipyy kauemmin kylppärissä ja pakkaa laukkunsa hitaasti, huolella ja runsaasti. Mies on meillä suklaansyöjä - itse en suklaasta oikein pidä.

Eilen ja toissapäivänä naisen ja miehen erot esiintyivät meillä ruoanlaitossa. Toissapäivänä mies teki ruokaa, jonka kylkeen tuli kananmuna. Eilen minä tein ruokaa kananmunan kylkeen.


Munan kanssahan voi syödä melkein mitä vain. Ja munan voi syödä melkein minkä kanssa tahansa. :)

Jokaisella itseään kunnioittavalla aamiaisharrastajalla on myös tietysti mielipide siitä, minkälainen on täydellisesti paistettu / tarjoiltu muna. Meidän perheessä olemme oppineet toistemme ideaalimunat ja itseasiassa niiden paistaminen "juuri oikein" onnistuu.

Vähemmän onnekkaita olemme voileipärintamalla, missä olemme yhä syvällä poteroissamme. Kumpikaan ei jousta mielipiteestään juuston ja kinkun järjestyksestä. Tietenkin juusto tulee alle! Paitsi lämpimissä leivissä juusto tulee tietty päälle, gratinoinnin sääntö.

Mutta takaisin täydellisesti paistettuun munaan. Päällysen kuuluu jäädä löysäksi. Ihan kunnolla valahtavaksi. Miehelleni keltuainen rikotaan lastalla painamalla parin minuutin paistamisen jälkeen. Keltuainen ei saa valahtaa pois valkuaisen päältä. Minun keltuaiseni rikotaan hieman aiemmin ja hellästi pökätään valkuaisen viereen, jotta sen voi jätttää syömättä, jos ei teekään mieli.

Alla meidän - naisen ja miehen - versiot täydellisesti paistetun munan täydennykseksi. Emme mitenkään suunnitelleet tätä, nämä ruoat vain tapahtuivat keittiössämme sattumalta perättäisinä päivinä.

Naisen versio

Naisellinen hömpötys, eli sieni-fenkolihöysto

oliiviöljyä
1/2 fenkoli (tai 1/3 isosta)
vajaa 1 dl paistettuja haperoita tai muita metsäsieniä (vaikka pakkasesta)
ripaus sahramia
noin 2 rkl ruokakermaa
suolaa ja pippuria

Paista fenkoleita hetki öljyssä. Lisää paistetut haperot. Anna porista pari minuuttia ja lisää sahrami & muut mausteet. Lorauta ruokakermaa sekaan tuomaan vähän mehukkuutta. Paista vielä pari minuuttia. (Samalla voi vaikka paistaa munan toisella puolella pannua)

Rouhi vielä pippuria päälle ja tarjoa täydellisen munan kera. Yksinkertaista ja hyvää. Jätin suosiolla sipulit, valkosipulit ym. turhakkeet pois. Halusin tuoda esille fenkolin ja sienen maut sellaisenaan.

Miehen versio

Miehekäs murkina (eli viritetty pyttipannu)

kaupan pakastepyttipannua
ryynimakkaraa

Paista.

:)