torstai 7. kesäkuuta 2012

Aprikoosi-kvinoasalaatti

Oletteko huomanneet, että torikojut notkuvat hehkuvan oransseja pallukoita?
Olisitteko arvanneet, että nämä pallukat ovat täällä erään historian merkkihenkilön ansioista?

Ja että heistä saa näin kauniin salaatin?


Aprikoosissa (Prunus armeniaca) on kuulemma hurjasti karotenoideja ja se on hyvä kaliuminlähde. Aprikoosi on itseasiassa alunperin kiinalainen puu ja hedelmä. Kuulemma Aleksanteri Suuri toi aprikoosin Aasiasta Eurooppaan, samoin kuin persikan.


Kreikkalaiset ja roomalaiset antoivat aprikoosille nimeksi "Auringon kultamuna".

Mikä ihana historia!



Perheeni lomailee tällä hetkellä aprikoosin kotimaassa Kiinassa. Kävivät kuulemma eilen jokiristeilyllä ja katsomassa pandoja.
Minä painan tällä hetkellä duunia Suomessa. Söin eilen kuitenkin fantastisen ihanan lounassalaatin.




Hehkuva lounassalaatti (yhdelle)

keräsalaattia
1 tomaatti
5 cm pätkä kurkkua
1 tuore aprikoosi
1/4 avocado
2 rkl kvinoaa
tuoretta basilikaa
tuoreita pinaatinlehtiä
tuoretta sitruunamelissaa
tuoretta ruohosipulia
loraus sitruunamehua
suolaa
pippuria

Huuhtele ja keitä kvinoa kypsäksi noin 10 - 15 minuuttia. Mausta suolalla.
Pilko kaikki aineet ja kokoa eväspurkkiin.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kaunis lohi-avokadoleipä

Keksin uudenlaisen elämän-prioriteetti-mittarin.

Välillä tulee varmasti itse kunkin tehtyä ihan liikaa duunia... Päivät menevät putkessa ja aina onkin jo ilta. Viikot hujahtavat ohi ja aina onkin jo perjantai. Kuukaudetkin kipittävät ja aina odotellaan kohta alkavaa kesälomaa ja stressataan siitä, miten lomalle voi muka kaiken keskellä jäädä.



Tässä tuulitunnelissa pitäisi kovasti keskittyä hetkeen, hidastaa ja priorisoida, aistia omena viidellä (kuudella tai seitsemällä) aistilla ja löytää sisäinen mielenrauha. Carpe diem. Näin opetetaan.

No pohdinnan tielle kun läksin, huomasin samalla, etten edes huomaa niitä maaleja, jotka olen jo saavuttanut. Katseeni on aina jo seuraavassa seikkailussa ja haasteessa. Yhtäkkiä ymmärsin, että olen oikeasti saavuttanut lähes tulkoon kaikki tavoitteet, joita olen nuorempana itselleni asettanut! Hyvä minä! Voisi hidastaa edes juhlan ajaksi!

Tilanne kaipaa yksinkertaistusta ja konkretiaa. Jos tavoitteesi on "hidastaa", miten huomaat onnistuneesi?


Tässä teille kaikille hyvä mittari. Jos sinulla on aikaa keksiä uudenlainen voileipä (ja ehkä jopa vielä ihastella sen kauneutta), olet onnistunut hidastamaan, priorisoimaan, keskittymään hetkeen, ym. ym. ym... Hyvä sinä!

Tämä voileipä ilahdutti minua, toivottavasti se ilahduttaa myös teitä.



Kaunis lohi-avokadoleipä

1 flatbröd tai 1 cracotte
avocadoa
jääsalaattia
pari ohuen ohutta tomaattisiivua
sitruunamehua
siivu tuoretta lohta
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria

Pinoa. Syö. Huokaile.



Perinteinen kaava: paahdettu ruisleipä, jonka päällä margariinia, juustoa, ohuen ohut kinkkusiivu revittynä kahtia (jotta se peittää leivän mahdolliset kulmatkin) sekä 10 ohutta ja riekaleista kurkkusiivua.

Minkälainen on sinun vakioleipäsi?

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Omenainen mansikkajuustokakku: mansikkaa, kinuskii ja omenii

Kaikki tykkäävät juustokakuista. 
Joka ikisissä juhlissa kuulee aina hihkaisun, "Voi juustokakku, mä RAKASTAN juustokakkua!"
Juustokakut ovat niin in, että ne alkavat olla out.
Marjoilla ryhditetyt, maidolla kostutetut, vanhat kunnon kermakakut sen sijaan tekevät uutta tulemista.
Olen siis todella epätrendikäs, mutta tässä teille juustokakkukomistus, jolla juhlittiin isän synttäreitä. Vielä ehtii hyvin tehdä valmistuvien iltajuhliin.




Ensin haluan jakaa pari hyvää vinkkiä.


Perinteisesti juustokakun pohja tehdään murskatuista kekseistä (yleensä digestive) ja sulatetusta voista. Itse korvaan voin aina banaanilla. Kokeilkaa kerran ja hämmästytte!

Banaani sitoo keksinmurut paljon paremmin yhteen, joten keksejä ei tarvitse murskata niin hienoksi. Lisäksi banaanitaikinaa on helpompi käsitellä, se maistuu maukkaammalta ja on kevyempää. Eikä banaanin maku puske niin voimakkaasti läpi kuin voisi kuvitella. Harva syöjä arvaa taikinassa olevan banaania.

Onko vielä syytä olla kokeilematta banaania? Ei ole.


Toinen vinkkini liittyy reunojen siisteyteen. Kuten ehkä ahkerat lukijat ovat huomanneet, en ole maailman rauhallisin tyyppi, enkä varsinkaan kärsivällisin. Tämän vuoksi myös kakkuni eivät synny rauhallisesti väkertäen vaan suurella pensselillä maalaten.

Juustokakun reunoista saa kätevästi siistit, kun irtopohjavuoan reunoille tökkää pystyyn piirtoheitinkalvot. Tämän kikan opin alunperin Kinuskikissalta.

Aina on siistit reunat ja lisäksi kakun korkeutta on helppo kasvattaa kalvojen avulla. Valitettavasti en saanut napattua tästä vaiheesta kuvia kiireen keskellä.


Ja ehkä kolmannen "puolivinkin" statuksen ansaitsee omenasose. Keittelen ja soseutan oman sadon omenoita aina syksyisin. Tarvittaessa lisään aivan hipauksen sokeria, mutta varsinaisesti sose on ihan vain "sitä itseään". Purkitan ja pakastan tämän soseen. Omenasose toimii fantastisesti ympäri vuoden! Esim. leivonnaisissa ja leipätaikinoissa. Tai maitorahkan kanssa tai vaniljajäätelön päällä kinuskin kera... Nam...


Omenainen mansikkajuustokakku

Pohja:
1/2 pakettia digestive-keksejä
2 pienen pientä banaania tai 1 iso banaani

Täyte:
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl Flora vanillaa tai vispikermaa
1,5 dl omenasosetta (omista omenoista)
3/4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
6 liivatelehteä
noin 1 rkl sitruunamehua

250 g tuoreita mansikoita

(kinuskikastiketta)


Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.

Murskaa keksit. Muusaa sekaan banaanit. Näppituntumalla huomaat parhaiten, milloin banskua on tarpeeksi.

Levitä taikina irtopohjavuoan pohjalle. Tee reunoista siistit, jos jätät ne näkyviin.

Laita vuoan reunoille piirtoheitinkalvot (tai vastaavat) pystyyn. Leikkaa mansikat viipaleiksi ja kanta tasaiseksi, ja asettele ne vasten irtopohjavuoan reunoja.


Tee täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Sekoita tuorejuusto, rahka, omenasose ja sokerit keskenään. Maistele sopiva makeusaste kohdalleen.

Vatkaa vispikerma / vaniljavaahto. Nostele vaahto juusto-rahka-seokseen.

Lämmitä sitruunamehu lähes kiehuvaksi. Purista liivatteista liika neste pois ja sulata ne sitruunamehuun.
Jäähdytä liejua hetki ja lorota ohuena nauhana täytteen joukkoon. Sekoita hellästi.

Kun täyte on valmis, kaada se varovaisesti vuokaan. Pidä huoli, etteivät mansikat lupsahtele kumoon. Voit halutessasi raidoittaa täytettä kinuskikastikkeella jo kaatovaiheessa. Tällöin täytteen sekaan muodostuu pieniä "kinuskitaskuja", jotka tuovat jännitystä kakunsyöntiin.

Kun kaikki täyte on kaadettu. Kopauta vuokaa pöytään muutaman kerran ilmakuplien poistamiseksi.
Laita kakku kylmään hyytymään joko seuraavaan päivään tai vähintään 5 tunniksi.

Koristele ennen tarjoamista tuoreilla, viipaloiduilla mansikoilla.



Hämmentäjä on nyt myös facebookissa. Käy tykkäämässä, niin saat ilmoituksen seinällesi aina päivityksen yhteydessä. 


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Nokkoskeitto

Olen jotenkin olen kovin viehättynyt näistä piikikkäistä pikkukasveista nimeltä nokkonen. Itseasiassa keräsin niitä muutama viikko sitten aivan valtavan säkillisen, perkasin niitä pari tuntia, huuhdoin ämpäritolkulla ja ryöppäsin yön pikku tunneille saakka. Viimeisenä haasteena tilkin niillä pakastimeni viimeiset kolot.

Oliko tämä kaiken sen työ arvoista..? No ei ihan varmasti ollut. Helpommallakin pääsisi aika monella tavalla.  Mutta tulipahan tehtyä ja nt on itse poimittua luonnon herkkua pakkasessa, jos vaikka iskee into tehdä taas ihania nokkosrieskoja tai nyt kokeilemaani nokkoskeittoa.



Tämä raikas resepti alkaa olla jo sou lääst siison tietyillä alueilla, missä helle on kasvattanut nokkoset jo kukkaan. Mistä kuitenkin versoja vielä löytyy tai missä pakastin pullistelee, olkaapa hyvä!

"Yllättävän hyvä" tästä tuli siksi, että en olisi ikinä uskonut onnistuvani. Mutta hyvää tuli. Joskin kaiken a ja o on maustaminen. Eli reilusti vain mausteita ja fondia niin luonnonkasvin "ruohoinen maku" peittyy.





Yllättävän hyvä nokkoskeitto (kahdelle)

1 l nokkosia tai 1½ dl ryöpättyä nokkossilppua
1 pieni sipuli
3 rkl margariinia
4 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
ripaus valkopippuria
1 rkl sokeria
loraus sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

2-3 keitettyä kananmunaa

Hienonna sipuli ja kuullota hetki.
Sulata margariini kattilassa. Lisää jauhot ja keitä niitä pikku hetki. Älä anna ruskistua.
Yhdistä vesi ja fondi ja lisää ne kattilaan innokkaasti sekoittaen. Anna pulpahtaa ja paksuuntua. Lisää nokkoset, sipulit ja mausteet. Anna kiehua pari minuuttia. Lisää maito, ja anna kiehua hetkonen.

Tarjoa keitettyjen kananmunien tai vaikka raejuuston kera.



maanantai 28. toukokuuta 2012

Kasveja, kasveja, isoja kasveja, emme me pihtaile, ilolla kasvamme...


Pitkästä aikaa kasvatusterveisiä!

Miten voi auringossa lämmenneen mullan hively ja ruopsutus olla niin huippua?

Ikkunalautaviljelmäni suorastaan viheriöivät. Plantaasi saaressa sen sijaan uinuu vielä talven jälkeisessä snooze-vaiheessa. Muutaman kerran on herätyskello soinut, mutta antaa toisen vielä torkuttaa.
Kylvin sinne tosin aika paljon kaikenlaista helatorstaina, kun aurinko heleästi helotti.

Maan tulee olla vähintään 10 C lämmin moniin istutuksiin, eikä öisin saisi tulla pakkasta. Näin ollen saaressa paras taimienistutusaika on juuri nyt. Pääsen plantaasilleni vasta parin viikon päästä, mutta eipä maailma ole siihen ennenkään kaatunut. :)


Toinen puoli viljelyistäni, eli ikkunanlautaviljely voi myös hyvin. Kasvit sen kun kasvavat, ja olemme kehitelleet uuden kätevän systeemin ulkoruokintaa varten.

Tältä yhdellä ikkunalaudallani näyttää nyt.

Huomatkaa, miten ovelasti parvekelaatikko on ulkona, vaikkei mitään luonnollista kiinnityssysteemiä ole?

Kaksi insinööriä löivät päät yhteen, ja parvekkeettoman ongelma parvekelaatikoiden sijoituksesta ratkesi. En halunnut mitään suuritöistä kiinteää rakennetta ikkunoitteni alle. Tai siis halusin, mutta en halunnut porata kiviseiniin reikiä enkä halunnut pelätä sitä päivää, kun ruukut romahtavat ja murjovat alleen ohikulkijat.

Yksinkertainen on kaunista. Narusysteemi vei voiton! Asennus kesti noin 10 minuuttia ja lopputulos oli vielä ihan superkätevä!



Narut on köytetty parvekelaatikon ympäri, ne kulkevat ikkunoiden saumoista sisälle, missä ne on sidottu ikkunan alapuolella sijaitsevaan patteriin.



Ja jos ulkona tulee liian kylmä, myrskyää kovasti tai toisaalta liian paahtavan kuuma, voi laatikon nostaa kätevästi sisälle. Eikä edes naruja tarvitse irrottaa. Ihanaa! :D


Pyydän nyt myös hyviä vinkkejä ja neuvoja lukijoita erityisesti jättikurpitsan, melonin ja avomaankurkkujen kasvatuksen suhteen. Miten onnistun ja saan valtavasti isoja ja meheviä hedelmiä?


Avomaankurkun kolme taimea ovat suuret ja tanakat. Nämä minua itseasiassa hieman pelottaa... Kerroin aiemmin, että avomaankurkku lähestulkoon ahmaisi koko saaren viime kesänä. Ikkunalaudallani tomerasti kasvavat avikset ovat jo kasvattaneet niitä samaisia nilkkoihin takertuvia rönsyjä. Nyt jo!!

Joku aamu tulen alas ja haparoin silmät sirrillä kylppäriin. Ja kun olen pessyt kasvot ja nostan katseeni, heijastuu peilin kautta takanani valtava avomaankurkkupuska! Hui!

Avomaankurkusta kaipaisin vinkkejä. Taimet ovat kovin rimpulan näköisiä, eli pitkiä ja kapeita. Miten saisin niistä tukevammat?


Jättikurpitsakin voi hyvin. Sen varteen on kasvanut kymmenkunta pientä nupun näköistä jutskaa. Tästä minulla on korkeat odotukset. Tulee hieno! Näen koko ajan silmissäni Muumimamman jättikurpitsan, jonka sisään Pikku Myy rakensi itselleen kodin. Siellä hän uinui riippukeinussa ja seinään oli kaiverrettu pieni kolo kynttilälle. Näin minäkin syksyllä.

Jäävuorisalaatti on lähtenyt kasvamaan vähän vaatimattomasti. Ehkä se tarvitsee paksumman mullan... No, he lähtevät saareen plantaasille ensi erässä.

Yrtit kukoistavat, en ole niille tehnyt mitään sen kummempaa. Osan yrteistä ja pinaateista vien myös plantaasille ensi kerralla.

Tämmöisiä aarteita löytyi keväisen alastomalta plantaasilta. Muinainen vasara, joka on taatusti ollut multien alla ainakin kymmenen vuotta, sekä horsman versoja, joita voisi muka käyttää kuin parsaa. Eivät ne kyllä maistuneet miltään.

Ja sitten niitä plantaasiterveisiä! Olin tosiaan saaressa helatorstaiviikonloppuna. Ja silloin kylvin taas yhtä ja toista!




Plantaasi kakkoselle istutin rivin Rondo-porkkanaa, basilikaa, korianteria, jäävuorisalaattia ja pinaattia.
Valmiina siellä ovat jo sipulit, valkosipulit, ilmasipulit ja oregano. Jätin vielä tilaa avomaankurkulle.




Ykkösplantaasi, eli vanha kunnon plantaasi, sai sokeriherneet perinteiseen paikkaansa. Herneitä kannattaa liottaa muutama tunti ennen istutusta. Ykköselle tulee lisäksi vielä kesäkurpitsa. Viinisuolaheinä ja valkosipuli (+ luonnon omia ruohosipuleita ja ahomansikoita) sieltä jo löytyykin.




Kolmosplantaasi odottaa yhä lisää multaa. Tänne istutan vielä avomaankurkkua, tomaattia, melonin...

Ja! Istutimme luumupuun! Kunnianhimoista!




Juuri ennen kun tulimme saareen, oli satanut urakalla. Ja sateen jälkeen paistoi aurinko. Ja luonto tuoksui huumaavalta. Voi että, miten ihanaa ajatella, että kaikki nämä toukokuiset visiitit eivät vielä oikeastaan ole edes kesää, vaan ihan boonusta!




P.S. Nämä ovat nyt niitä aho- tai pelto-orvokeita, jotka ovat oivallisia koristeita. :)