Grillatut broilerinsydämet

Tämän jokseenkin synkän otsikon alle kätkeytyy resepti, joka tietyissä piireissä kohottaa kulmakarvoja. Meidän perheessä kyseinen herkku on jo vakkarikamaa, mutta silti aikaansaa joka kerta tyytyväisiä ja onnellisia huokauksia.

Oletteko koskaan maistaneet broilerin sydämiä? Jos ette, pidätte minua tällä hetkellä pöhkönä, joka syö kaiken, mitä eteen laitetaan. Jos olette, tiedätte mistä puhun. 

Olin pari vuotta sitten Hakaniemen kauppahallissa ostamassa pääsiäislammasta. Tiskillä tilatessani katseeni hakeutui viereiseen laariin. Mitä ihania pieniä, tuoreen vaaleanpunaisia pallukoita siinä olikaan!

Silmät mielenkiinnosta vilkkuen kyselin lihamestarilta, mihin broilerin sydämiä oikein käytetään, miten niitä voi valmistaa ja ovatko ne hyviä. Mies innostui ja totesi, että ”Ne jotka eivät ymmärrä omaa parastaan, syöttävät niitä kissoilleen. Minä paistan pannulla, ripautan päälle suolaa ja pippuria ja syön sellaisenaan.”

Ostin välittömästi pussillisen broilerin sydämiä (ja maksoja) ja suuntasin kotiin. Muistin onneksi lampaankin. 

Tässä sydämet ovat soijamarinadissa, eli yleensä ne eivät ole näin ruskeita ja kosteita. :)

Ja voi että, sydämet olivat ihania! Maku on lihaisa, mutta mieto. Ei millään tavalla ”sisäelinmäinen”. Sydänhän on lihas! Eikä sydämissä todellakaan ollut mitään jänteitä, kalvoja tai muita ”ällötyksiä”. Täydellinen suupala kaiken kaikkiaan.

Sydämet esiintyvät yhä pöydässämme useimmiten lihamestarin reseptillä; pannulla paistettuna, suolalla ja pippurilla maustettuna. Mutta ne taipuvat vaikka mihin muuhunkin! Tässä yksi parhaimmista.

Sydänvartaat (3 kpl)

300 g broilerin sydämiä

2 rkl soijaa

3 valkospulinkynttä

Tuoretta oreganoa

Murskaa valkosipulit ja yhdistä ne soijan ja oreganon kanssa marinadiksi. Marinoi sydämiä seoksessa muutama tunti. Töki sydämet varrastikkuihin ja grillaa miedolla lämmöllä, kunnes pinta ruskettuu ja sydämet ovat läpeensä kypsiä. Ripottele lautaselle vielä päälle sormisuolaa ja tuoretta oreganoa.

Söimme vartaita tällä kertaa grillattujen kesäkurpitsoiden ja herkkusienien, nyytissä kypsennettyjen sipuleiden sekä grillissä paahdettujen perunoiden kera. Ja salaatin. :) Hyvää oli, täytyy suunnata taas Hakaniemeen.

Jos tämän kirjoituksen jälkeen mielenkiintonne heräsi, ja aiotte kokeilla broilerin sydämiä, sulkeudutte suosiooni. Jos ette, tervetuloa meille maistamaan. Vakuutan teidät.

Viikonlopun mökkitunnelmia... La classe!

Aprikoosi-kvinoasalaatti

Oletteko huomanneet, että torikojut notkuvat hehkuvan oransseja pallukoita?
Olisitteko arvanneet, että nämä pallukat ovat täällä erään historian merkkihenkilön ansioista?

Ja että heistä saa näin kauniin salaatin?

Aprikoosissa (Prunus armeniaca) on kuulemma hurjasti karotenoideja ja se on hyvä kaliuminlähde. Aprikoosi on itseasiassa alunperin kiinalainen puu ja hedelmä. Kuulemma Aleksanteri Suuri toi aprikoosin Aasiasta Eurooppaan, samoin kuin persikan.

Kreikkalaiset ja roomalaiset antoivat aprikoosille nimeksi "Auringon kultamuna".

Mikä ihana historia!

Perheeni lomailee tällä hetkellä aprikoosin kotimaassa Kiinassa. Kävivät kuulemma eilen jokiristeilyllä ja katsomassa pandoja.
Minä painan tällä hetkellä duunia Suomessa. Söin eilen kuitenkin fantastisen ihanan lounassalaatin.

Hehkuva lounassalaatti (yhdelle)

keräsalaattia
1 tomaatti
5 cm pätkä kurkkua
1 tuore aprikoosi
1/4 avocado
2 rkl kvinoaa
tuoretta basilikaa
tuoreita pinaatinlehtiä
tuoretta sitruunamelissaa
tuoretta ruohosipulia
loraus sitruunamehua
suolaa
pippuria

Huuhtele ja keitä kvinoa kypsäksi noin 10 - 15 minuuttia. Mausta suolalla.
Pilko kaikki aineet ja kokoa eväspurkkiin.

Kaunis lohi-avokadoleipä

Keksin uudenlaisen elämän-prioriteetti-mittarin.

Välillä tulee varmasti itse kunkin tehtyä ihan liikaa duunia... Päivät menevät putkessa ja aina onkin jo ilta. Viikot hujahtavat ohi ja aina onkin jo perjantai. Kuukaudetkin kipittävät ja aina odotellaan kohta alkavaa kesälomaa ja stressataan siitä, miten lomalle voi muka kaiken keskellä jäädä.

Tässä tuulitunnelissa pitäisi kovasti keskittyä hetkeen, hidastaa ja priorisoida, aistia omena viidellä (kuudella tai seitsemällä) aistilla ja löytää sisäinen mielenrauha. Carpe diem. Näin opetetaan.

No pohdinnan tielle kun läksin, huomasin samalla, etten edes huomaa niitä maaleja, jotka olen jo saavuttanut. Katseeni on aina jo seuraavassa seikkailussa ja haasteessa. Yhtäkkiä ymmärsin, että olen oikeasti saavuttanut lähes tulkoon kaikki tavoitteet, joita olen nuorempana itselleni asettanut! Hyvä minä! Voisi hidastaa edes juhlan ajaksi!

Tilanne kaipaa yksinkertaistusta ja konkretiaa. Jos tavoitteesi on "hidastaa", miten huomaat onnistuneesi?

Tässä teille kaikille hyvä mittari. Jos sinulla on aikaa keksiä uudenlainen voileipä (ja ehkä jopa vielä ihastella sen kauneutta), olet onnistunut hidastamaan, priorisoimaan, keskittymään hetkeen, ym. ym. ym... Hyvä sinä!

Tämä voileipä ilahdutti minua, toivottavasti se ilahduttaa myös teitä.

Kaunis lohi-avokadoleipä

1 flatbröd tai 1 cracotte
avocadoa
jääsalaattia
pari ohuen ohutta tomaattisiivua
sitruunamehua
siivu tuoretta lohta
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria

Pinoa. Syö. Huokaile.



Perinteinen kaava: paahdettu ruisleipä, jonka päällä margariinia, juustoa, ohuen ohut kinkkusiivu revittynä kahtia (jotta se peittää leivän mahdolliset kulmatkin) sekä 10 ohutta ja riekaleista kurkkusiivua.

Minkälainen on sinun vakioleipäsi?

Omenainen mansikkajuustokakku: mansikkaa, kinuskii ja omenii

Kaikki tykkäävät juustokakuista. 

Joka ikisissä juhlissa kuulee aina hihkaisun, "Voi juustokakku, mä RAKASTAN juustokakkua!"

Juustokakut ovat niin in, että ne alkavat olla out.

Marjoilla ryhditetyt, maidolla kostutetut, vanhat kunnon kermakakut sen sijaan tekevät uutta tulemista.

Olen siis todella epätrendikäs, mutta tässä teille juustokakkukomistus, jolla juhlittiin isän synttäreitä. Vielä ehtii hyvin tehdä valmistuvien iltajuhliin.

Ensin haluan jakaa pari hyvää vinkkiä.


Perinteisesti juustokakun pohja tehdään murskatuista kekseistä (yleensä digestive) ja sulatetusta voista. Itse korvaan voin aina banaanilla. Kokeilkaa kerran ja hämmästytte!

Banaani sitoo keksinmurut paljon paremmin yhteen, joten keksejä ei tarvitse murskata niin hienoksi. Lisäksi banaanitaikinaa on helpompi käsitellä, se maistuu maukkaammalta ja on kevyempää. Eikä banaanin maku puske niin voimakkaasti läpi kuin voisi kuvitella. Harva syöjä arvaa taikinassa olevan banaania.

Onko vielä syytä olla kokeilematta banaania? Ei ole.


Toinen vinkkini liittyy reunojen siisteyteen. Kuten ehkä ahkerat lukijat ovat huomanneet, en ole maailman rauhallisin tyyppi, enkä varsinkaan kärsivällisin. Tämän vuoksi myös kakkuni eivät synny rauhallisesti väkertäen vaan suurella pensselillä maalaten.

Juustokakun reunoista saa kätevästi siistit, kun irtopohjavuoan reunoille tökkää pystyyn piirtoheitinkalvot. Tämän kikan opin alunperin Kinuskikissalta.

Aina on siistit reunat ja lisäksi kakun korkeutta on helppo kasvattaa kalvojen avulla. Valitettavasti en saanut napattua tästä vaiheesta kuvia kiireen keskellä.


Ja ehkä kolmannen "puolivinkin" statuksen ansaitsee omenasose. Keittelen ja soseutan oman sadon omenoita aina syksyisin. Tarvittaessa lisään aivan hipauksen sokeria, mutta varsinaisesti sose on ihan vain "sitä itseään". Purkitan ja pakastan tämän soseen. Omenasose toimii fantastisesti ympäri vuoden! Esim. leivonnaisissa ja leipätaikinoissa. Tai maitorahkan kanssa tai vaniljajäätelön päällä kinuskin kera... Nam...

Omenainen mansikkajuustokakku

Pohja:
1/2 pakettia digestive-keksejä
2 pienen pientä banaania tai 1 iso banaani

Täyte:
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl Flora vanillaa tai vispikermaa
1,5 dl omenasosetta (omista omenoista)
3/4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
6 liivatelehteä
noin 1 rkl sitruunamehua

250 g tuoreita mansikoita

(kinuskikastiketta)


Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.

Murskaa keksit. Muusaa sekaan banaanit. Näppituntumalla huomaat parhaiten, milloin banskua on tarpeeksi.

Levitä taikina irtopohjavuoan pohjalle. Tee reunoista siistit, jos jätät ne näkyviin.

Laita vuoan reunoille piirtoheitinkalvot (tai vastaavat) pystyyn. Leikkaa mansikat viipaleiksi ja kanta tasaiseksi, ja asettele ne vasten irtopohjavuoan reunoja.


Tee täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Sekoita tuorejuusto, rahka, omenasose ja sokerit keskenään. Maistele sopiva makeusaste kohdalleen.

Vatkaa vispikerma / vaniljavaahto. Nostele vaahto juusto-rahka-seokseen.

Lämmitä sitruunamehu lähes kiehuvaksi. Purista liivatteista liika neste pois ja sulata ne sitruunamehuun.
Jäähdytä liejua hetki ja lorota ohuena nauhana täytteen joukkoon. Sekoita hellästi.

Kun täyte on valmis, kaada se varovaisesti vuokaan. Pidä huoli, etteivät mansikat lupsahtele kumoon. Voit halutessasi raidoittaa täytettä kinuskikastikkeella jo kaatovaiheessa. Tällöin täytteen sekaan muodostuu pieniä "kinuskitaskuja", jotka tuovat jännitystä kakunsyöntiin.

Kun kaikki täyte on kaadettu. Kopauta vuokaa pöytään muutaman kerran ilmakuplien poistamiseksi.
Laita kakku kylmään hyytymään joko seuraavaan päivään tai vähintään 5 tunniksi.

Koristele ennen tarjoamista tuoreilla, viipaloiduilla mansikoilla.

Hämmentäjä on nyt myös facebookissa. Käy tykkäämässä, niin saat ilmoituksen seinällesi aina päivityksen yhteydessä. 

https://www.facebook.com/Hammentaja