Olen lueskellut tänä viikonloppuna paljon syksyn juhlista ja niiden perinteistä.
Kekri-aikaan ja pyhäinpäivään liittyy paljon kaikkea mielenkiintoista. Toisaalta sadonkorjuuta, toisaalta vainajien kunnioittamista. Vaikka välillä meno onkin ollut hieman creepyä, niin jotenkin kaikessa on positiivinen ja lämpöinen tunnelma. Vainajat saattavat vaeltaa maan päällä tuona aikana, mutta se on ihan ok. Heidät toivotetaan tervetulleiksi. Vainajat, eli pyhät miehet esimerkiksi söivät juhla-aterian valmiiksi katetussa pöydässä sillä välin, kun talon isäntäväki oli saunomassa. Vasta tämän jälkeen isäntäväki aterioi sadonkorjuuherkut.
Irlantilaisten kekriä vastaava sadonkorjuujuhla on nimeltään Samhain. Tällöin karja tuotiin kaukaisilta kesälaitumilta omille maille ja elämä siirtyi sisätiloihin tulien ja tarinoiden pariin.
Olen tänä viikonloppuna viettänyt omaa sisätiloihin siirtymisen rituaalia. Kirjoitan tätä tekstiä mökiltä. Ympäröivä metsä ja meri ovat pilkkopimeät lukuunottamatta kaukaisten mökkien pieniä ulkotulia. Sisällä mökissä kaminasta kajastaa himmeä oranssi hehku, ympäri mökkiä ripotellut kynttilät luovat lepattavaa tunnelmaa, radiosta kuuluu hiljaista kaunista musiikkia ja lasissa tuoksuu luonteikas punaviini.
Ja ne tarinat? Niitä riittää. Mieleni rientää tällä hetkellä muinaissuomen maaseudulla, jossa kylät hiljenevät kekrin jälkeen pyhäinpäivän viettoon. Ulkona kulkevat vain kiertolaiset, jotka ovat naamioituneet kummatuksiksi ja vaativat taloilta kestitystä. Yleensä heille tarjottiin viinaryyppy, kahvia tai ruokaa.
Näissä taloissa on varmaan ollut samankaltainen tunnelma kuin täällä nyt. Tosin radion on ehkä korvannut laulu ja läppärin kajastuksen palava päre.
Samoista perinteistä lueskellessani opin, että mikkelinpäivää vietettiin alunperin arkkienkeli Mikaelin muistopäivänä ja se aloitti talonpojan kalenterissa syksyn. Se oli merkittävä päivä, sillä se oli syystöiden ja sadonkorjuun päätepiste. Sitä juhlittiin alun perin 29.9. (eli tätä kirjoittaessani), joka on myös Mikon nimipäivä (onnea isä!). Juhlauudistuksen myötä vuonna 1772 mikkelinpäivä siirrettiin seuraavalle sunnuntaille (eli huomiselle).
Miten siis sattuikaan, että tänään on myös minun sadonkorjuukauteni päätöspäivä? Keräsin aamulla viimeiset avomaankurkut (vielä oli tullut muutama, myyrä katkaisi loput varret), kesäkurpitsan ja tomaatit. Istutin myös ilmasipulit ja aloin laittamaan plantaaseja "lepäämään". Parin viikon päästä vielä viimeinen silaus.
Vasta näiden töiden jälkeen opin Mikon päivän merkityksen. Olin luonnollisesti todella innoissani tästä! Ehkä korkeammat voimat yrittävät sanoa, että minusta on sittenkin agronomiksi. :)
Kekriä vietin yksikseni mökin portailla istuskellen ja kaunista merta tuijotellen. Hetkestäni ei "kekikästä" tehnyt mikään muu kuin itse poimitut puolukat ja ajatusten juoksu. :) Mutta hyvältä tämä välipala maistui plantaasitöiden jälkeen saunan lämpeämistä odotellessa.
Puolukka-piimä (yhdelle)
1-2 dl puolukoita
1 dl piimää
1 hapankorppu
Murskaa puolukat haarukalla rikki. Murskaa hapankorppu sekaan. Kaada piimä päälle ja sekoita.
Anna seistä ainakin 3 tuntia (tai vaikka yön yli).
Jos "tuorepuuro" tuntuu liian mauttomalta, lisää hunajaa tai suolaa. Jos taas koostumus on liian paksu, lisää piimää.
Tämä oli mielestäni todella hyvää ihan ilman mitään makulisäyksiä.
 |
| Ilmasipulin latvasta kuivumaan korjatut siemenkodat, sekä tontiltamme löytyneet kesän aikana poksautetut kuohuviinikorkit |
Ja sitten toisiin tunnelmiin ja ilmasipuleiden istutukseen. Olen näiden suhteen todella noviisi. Mutta löysin onneksi netistä
lisätietoja. Olin tosiaan
aiemmin ottanut ilmasipulin latvassa killuvat sipulit kuivumaan. Nyt ne olivat aivan "rutikuivat". Tätini opetti viime syksynä, että ne tulisi kylvää näihin aikoihin. Niinpä tein! Kylvin rivin siemeniä melko tiheään noin 10 cm syvyyteen. Viime vuonna kylvin vain ihan muutaman siemenen ja ehkä vahingossa kitkin ne keväällä rikkaruohoina pois. :D Nyt toivon, että suora rivi ja suuri määrä pitävät keväällä näppini kurissa.
Kuulemma kahden kasvukauden päästä vasta kannattaa kerätä maahan kasvanut sipuli. Ja nyt tein niin! :) Nyhdin maasta ihania puhtaita, lilan kuoren alla olevia kynsiä. Voi että mikä maku! Todella voimakas, mutta silti pehmeä. Aijai... Pilkoin kynnet pieneksi silpuksi ja ripottelin salaatin päälle & kanan pihvin kylkeen. Oli ihanaa!
Mutta ovatkohan nämä edes ilmasipuleita, sillä varsi on kovin ohut ja kukinto erilainen kuin netti ohjeistaa..? Minulla oli tätini puutarhasta pöllittynä myös yksi sipuli, joka näytti samalta kuin netin kuvat (paksumpi varsi ja neljä isompaa kynttä varren päässä)... Mutta mitä nämä minun sitten ovat? Eri merkkisiä ilmasipuleita? Jos joku tietää, kertokaa!
Ja vielä lopuksi! Menin kehumaan lasissani ilahduttavaa punaviiniä, niin kokeilkaa tätä! Espanjalainen Petalos-viini on todella ärhäkkä ja luonteikas. En keksinyt sille parempaa luonnehdintaa kuin "pippurinen". En heti myöskään keksinyt, minkä ruoan kanssa se parhaiten sopisi, mutta juontiviininä Petalos oli pitkästä aikaa yllätyksekäs ja hauska. Hyvä valinta kaikille meille temperamenttisille ja pippurisille hönkijöille. :)
Pimeän ja tunnelmallisen, kummajaisten maailmassa vietetyn illan ja yön jälkeen koitti kaunis ja aurinkoinen aamu. Onhan pyhäinpäiväänkin vielä kuukausi aikaa...
