Paahdetut kurpitsansiemenet

Kurpitsa on kyllä ihan loistava kasvis! Siitä syntyy aivan parasta keittoa, leivonnaisia tai lisukkeita.

Eivätkä (hedelmä)lihan ilot riitä, vaan kurpitsan siemenetkin ilahduttavat pikku-gourmandia.

Paahdettuja siemeniä voi napostella sellaisenaan, lisätä salaatteihin tai vaikka sämpylöiden pinnalle.

Tänään ne toivat rapeutta ja väriä camembert-lounassalaattiini. Arjen luksusta.

Siemenissä on hurjasti kaikkea hyvää: rautaa, magnesiumia, sinkkiä, vitamiineja... Ja ne maistuvat aivan älyttömän hyvälle.

Voit maustaa siemenet suolalla, pippurilla, paprikalla, chilillä, muskottipähkinällä, juustokuminalla... Mistä vain itse pidät eniten. Tässä minun versioni.

Paahdetut kurpitsansiemenet

1 kurpitsan siemenet

n. 1 rkl oliiviöljyä

suolaa

chilijauhetta

Kaavi kurpitsansiemenet talteen. Huuhdo ne esim. siivilässä ja rapsuttele / heiluttele samalla kurpitsan rihmat pois. 

Anna siementen kuivua siivilässä tai kuivaile niitä keittiöpyyhkeellä. Ihan rutikuivaksi niitä ei tarvitse saada.

Yhdistä kulhossa siemenet, öljy ja mausteet. Sekoittele.

Levitä siemenet uunipellille ja paahda niitä 200-asteisen uunin ylätasolla noin 12 - 15 minuuttia. Vahdi, etteivät ne kärähdä. Paistoaika riippuu uunista.

Mausta halutessasi siemeniä vielä suolalla ja chilillä.

Flan pâtissier traditionnel

Olen frankofiili. 

Omistan viisi baskeria, puhun ranskaa, visiteeraan Pariisissa aina kuin mahdollista, olen asunut Champagnen alueella kaupungissa, jonka ydinkeskustan asemakaava on samppanjakorkin muotoinen, rakastan kokata ja syödä ranskalaista ruokaa, puhun käsilläni ja kehollani, nautin eniten ranskalaisista viineistä ja jonain kauniina päivänä aion kasvattaa bébén.

Olen myös syönyt elämäni parhaan leivonnaisen Pariisissa maan tunnetuimmassa boulangeriessa. Ja käyttänyt sen jälkeen melkoisen monta tuntia, yritystä ja vuotta reseptin selvittämiseen. 

Et maintenant je suis préte.

Flan pâtissier traditionnel on suomeksi ehkä lähinnä "ranskalainen vaniljainen maitokiisselipiiras".

Kaiken pahan alku ja juuri oli tämän kuuluisan leipomon, Poilânen "kakunpala", jonka nautimme mieheni kanssa toukokuussa 2010 Saint-Germain-des-Présissä. Rakkaus leimahti ja vakuutti jopa ei-niin-leivonnaisten-perään-olevan naisen. 

Kotiin palattuani aloitin reseptin kehittelyn, en edes tiennyt k.o. leivonnaisen nimeä, sillä mieheni oli ostanut sen odotellessani ulkopuolella. Lähdin siis ihan nollasta googlailemaan ja tutkimaan ranskalaisia leivonnaisia. Ensimmäiset yritykset menivätkin ihan pannukakkupuolelle... Olin ihan väärillä linjoilla, flan naturel -linjoilla.

Marraskuussa 2011 palasin jälleen Pariisiin. Tällä kertaa hyvän ystäväni kera. Joulushoppailuiden ja Bordeaux-viinien lomassa kiikutin ystäväni myös Poilânen leipomoon. Ja kah, jälleen edessäni maailman paras flan. Hautasin kaunani kyseistä leipomusta kohtaan ja ostin palan. Rakkauteni leimahti jälleen. Siinä tuulisen viileällä puiston penkillä oli vain minä ja flan. Todellinen pariisilainen rakkaustarina.

Ja taas kotona reseptin kimppuun, mutta sepä ei ihan niin helposti selvinnytkään...

Flanissa on iki-ihana vaniljan aromi... <3

Käytin taas tunteja googlaillen eri reseptejä ja ohjeita. Tapaninpäivänä rohkaistuin kokeilemaan leipomista. Lopputulos oli melko hyvä, saartorengas alkoi jo kiristyä. Täyte oli kuitenkin hieman kokkareista ja muiden jouluherkkujen täyttämä yleisö ei hihkunut riemusta. Lannistuin taas.

Uutena vuotena pidimme samaisen pariisiystäväni luona ranskalaisen illanvieton ja päätin tehdä flanin jälkiruoaksi. Tällä kertaa tulos oli parempi, mutta ei vieläkään hyvä! Täyte oli melko paksu ja yleisö olisi toivonut makeampaa flania. Puuh...

Testiversioita...

Kaikkien näiden yritysten välissä olin testaillut myös erilaisia taikinamalleja. Joissain ohjeissa pohjaa esipaistettiin, toisissa ei. Ja pâte brisée -taikinastakin tuntui olevan sata eri versiota maailmalla...

Joissain ohjeissa neuvottiin nostamaan reunat reippaasti vuoan reunojen yli ja leikkaamaan ne kypsänä pois. Kuten siis yllä olevassa kuvassa. Lopputulos oli kuitenkin kovin epäsiisti. En suosittele.

Olin viime viikkonloppuna taas Pariisissa, ja kaupungin je-ne-sais-quoi:sta innostuneena päätin taas lähteä flanin reseptiikan kimppuun.

Kyllä, vihdoin onnistuin (kahden testiversion jälkeen)!
Ja lopullisessa "onnistumisreseptissäni" on näin kauniit reunat! Jee!

Flan pâtissierissä on kyllä vielä vaikka kuinka paljon mystiikkaa... :) Pinnan tulisi olla sopivasti paahtunut, itse asiassa aika tumma. Joskus saan sen aikaiseksi, toisinaan en. Vaikka pinta tummuu reippaasti, kuten alla olevassa kuvassa, ei maku muutu kuitenkaan palaneeksi. Älä siis säikähdä. :)

Mutta entä sitten tämä ruttuisuus? Miksi versiot ovat näin eri näköisiä! Ruttuinen versio on ollut yön yli jääkaapissa oleentumassa. And this is what happened... :D

Mutta eipä tämäkään haittaa, sillä ruttuisia ovat myös monet "oikeat versiot". Uskon, että Poîlanen alkuperäinen leivos ei ollut ihan näin kurttuinen, koska siinä oli käytetty enemmän maissitärkkelystä, tai jollain muulla keinolla tehty töpäkämpi seos.

Jos haluat oikein kovan flanin, laita siis 6 rkl maissitärkkelystä.  Saattaa myös olla, että Poîlanen uunit ovat aavistuksen ammattimaisempia kuin minun.

Joudut siis tekemään trade-offin, jos odotat ja annat flanin hyytyä kunnolla, on lopputulos kurttuinen,mutta toisaalta leikkauspinnasta tulee suorempi, kun sisu ei ole niin pehmeä. Teit miten teit, maku on loistava. :)

Flan Pâtissier traditionnel 

Pohja:

75 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl vettä

ripaus suolaa

Täyte:

1 l maitoa

5 - 6 rkl maissitärkkelystä 

1,5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

(1 vaniljatanko)

Nypi voi jauhoihin ja ripauta suolaa sekaan. Lisää vesi nopeasti sekoittaen. Kääräise taikina kelmuun ja laita vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin (tai vaikka yön yli, jos haluat valmistella hyvissä ajoin).

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja sudi vuoan reunat kevyesti rypsiöljyllä. Kauli taikina mahdollisimma ohueksi levyksi. Taikina on onneksi helposti käsiteltävää, joten se tuskin repeää.

Leikkaa taikinasta n. 4 cm korkea suikale ja painele se vuoan reunoille. Taikinan ei tarvitse olla kuin noin 2 cm korkealla. Täytteen pinta saakin nousta sen yli. Leikkaa taikinasta myös suunnilleen pohjan kokoinen ympyrä ja nosta se vuoan pohjalle. Painele saumat umpeen ja paikkaa mahdolliset pienet kolot. Leikkaa myös pois ylimääräiset taikinat. Haluat pohjasta mahdollisimman ohuen.

(Joissain resepteissä sanotaan, että reunat voivat nousta reippaasti täytteen pintaa korkeammalle, ja vaikka vuoan reunojenkin yli, ja että ne leikataan sitten kypsänä pois. Testasin tätä taktiikkaa aiemmin, mutta lopputulos oli kovin epäsiisti. En suosittele.)

Taikinaa jää todennäköisesti yli, mutta ei hätää, voit tehdä siitä vaikka iltapalakeksejä.

Valmista täyte.

Ota noin desi maitoa sivuun ja liuota siihen maissitärkkelys. Laita uuni lämpenemään 180 C. Älä käytä kiertoilmaa.

Kaada loppu maito ja sokerit kattilaan. Halkaise vaniljatanko kahtia, kaavi siemenet kuorista ja tipauta sekä siemenet että kuoret maitoon.

Sekoita mukaan myös munat ja sekoita seos reippaasti tasaiseksi. (Tässä vaiheessa muutamia munakökkäreitä vielä kelluu pinnalla, mutta ne katoavat seoksen lämmetessä ja sekoittuessa.) Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna sen porista hiljakseen pari minuuttia.

Kun seos kattilassa muuttuu tasaväriseksi ja paksuuntuu ihan aavistuksen, kaada maissitärkkelys ohuena nauhana kattilaan samalla vimmatusten vispaten (ihan käsivispilällä kuitenkin). Vatkaa reippaasti, sillä seos suurustuu nopeasti ja kokkareita muodostuu, jos et ole valppaana.

Jatka sekoittamista, pienennä levyn lämpö ihan pienelle, ja anna vielä muutaman kuplan porista pintaan.

Kaada seos vuokaan. Jos kattilastasi on vaikea kaataa, ja näyttää siltä, että seos tulee liian suurella vauhdilla ja voimalla ulos, kaada se ensin esim. muoviseen nokkakannuun, josta se on helppo lorottaa täytteen päälle. Varmista, että pinta on tasainen

Nosta flan uuniin ja paista keskitasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes pinta saa kivasti väriä.
Älä käytä kiertoilmaa, sillä puhaltava ilma nostaa flanin pinnan turhan paljon kuprulle. Oma uunini tekee tätä riittävästi jo normi-käytölläkin... Uudet uunit... :)

Jos täytteesi ei saa väriä 40 minuutin aikana, nosta se hetkeksi ylemmälle tasolle. Vahdi vieressä, sillä pinta voi tummua salakavalan nopeasti!

Nosta valmis flan uunista ja anna sen jäähtyä rauhassa irtopohjavuoassa. 

Täyte todennäköisesti tarrautuu paikoittain vuoan reunoihin kiinni, irrottele se varovasti veitsellä. 

Anna flanin jäähtyä kunnolla ennen tarjoamista. Jos kestät kurttuja, niin anna flanin odottaa yön yli tarjoilua. :)

Jee jee jee!! Montakohan eri testiversiota tein? Ehkä noin seitsemän. :D Ja tässä ollaan! Hip hei!!

Ja tämä on muuten sitten mielestäni maailman paras leivonnainen.

Lämpöinen kurpitsakeitto fenkolilla

Olen löytänyt jälleen uuden lempiruoan! 

Henkisen villapaidan nostaa kukin harteilleen omalla tavallaan, mutta minulle sen toi lämpöisen mausteinen ja pehmoinen kurpitsakeitto! Mikä pehmeys, mikä samettisuus, mikä lämpö, mikä tunnelma...

Kurpitsa. Mikä ihana oranssi pallukka, joka on kuulemma vielä täynnä erilaisia terveysvaikutuksia.

Omaan ostopäätökseeni vaikutti tällä kertaa estetiikka. Kaipasin elämään hieman lempiväriäni oranssia. Ja onhan kurpitsa ihan hirveän hyvää.

Ja kuinka sympaattinen kurpitsa onkaan!  Tämän alla olevan valokuvan (eli taidepläjäyksen) nimesin "Haaveilevaksi kurpitsaksi". Se näyttää aivan kuin tuijottaisi ulos ikkunasta ja miettisi tulevaa! :D

Hän on siis hokkaidon-kurpitsa, joka on makeahko ja sopii niin keittoihin kuin salaatteihinkin, sekä tietysti leivontaan. Lämpöinen kurpitsakeitto ei paljon muita raaka-aineita kaipaa, vain hieman sipulia ja mausteita.

Lämpöinen kurpitsakeitto fenkolilla (2:lle, tai 4:lle alkukeitoksi)

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
400 g kurpitsaa (kuorittuna ja paloiteltuna)
1 laakerinlehti
1/4 tl kanelia
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1/8 tl cayennenpippuria
5 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia

1/2 fenkoli
loraus
suolaa
mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota sipuleita viitisen minuuttia.

Kuori ja kuutioi kurpitsa. Lisää kattilaan kurpitsa ja mausteet.

Paista myös kurpitsapaloja parin minuutin ajan. Kaada sekaan vesi ja fondi niin että kurpitsat juuri peittyvät.

Anna keiton porista hiljalleen kannen alla, kunnes kurpitsat ovat kunnolla pehmeitä, reilun vartin verran.

Siellä ne iloisesti porisevat.

Leikkaa fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Säästä vihreitä tupsuja koristeeksi.
Lado viipaleet leivinpaperin päälle uuninpellille, pirskota päälle hieman oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda fenkoleita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne pehmenevät ja alkavat ruskistua.

Poista keitosta laakerinlehti. Soseuta keitto ja lisää tarvittaessa mausteita

Jaa kuuma kurpitsasosekeitto annoskulhoihin. Koristele kurpitsasosekeitto fenkolilla ja fenkolintupsuilla.

Ja loppuun vielä muutaman vuoden takainen kurpitsalyhty. :)
Ensimmäinen kurpitsalyhtyni ikinä, enkä tiennyt, että leikkauspinnat kannattaa voidella vaseliinilla kuivumisen estämiseksi. Lyhtyni näytti päivä päivältä enemmän hampaattomalta vanhukselta. :D

Broilerinmaksa-sienikastike

Sienikausi kääntyy loppua kohti. Viimeiset sinnikkäät suppilovahverot ehkä vielä mättäiltä löytyvät.

Joulukausi sen sijaan on minulla jo täyttä päätä päällä. Eilen se alkoi ihan kunnolla, kun naisten huippukokouksessa testasimme tämän vuoden Blossa-glögin, jonka makua saa arvuutella Lucian päivään saakka. Taalainmaalaisissa mauissa maistoimme lähinnä perinteisiä glögin makuja, kuten neilikkaa... Mutta ehdotuksiksi nousivat myös seljankukka ja sahrami. Jännityksellä odotamme virallista lausuntoa.

Yritin myös saada huippukokouksen osallistujat rakastumaan raaka-aineiden crème de la crèmeen, broilerinmaksaan. Onnistuin osin. Kasvissyöjää en saanut käännytettyä. :) Eilen tein broilerinmaksa-omenasalaattia valtavan lautasellisen, mutta nyt jaan toisen suosikkini.

Broilerinmaksa-sienikastike (2:lle)

250 g broilerinmaksaa
200 g tuoreita, itse poimittuja metsäsieniä tai herkkusieniä kaupasta
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
nokare voita tai margariinia
ripaus vehnäjauhoja
1 rkl liha- tai riistafondia
1 dl vettä
1/2 dl valkoviiniä
valkopippuria
suolaa
pippuria
kourallinen mungpavun ituja
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia

1,5 dl jasminriisiä

Pilko broilerinmaksa vähän pienemmäksi palasiksi. Sulata voi pannulla ja paista maksat nopeasti kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta maksat syrjään ja lisää pannulle sipulit ja valkosipulit (ja tarvittaessa vähän lisää margariinia). Kuullota sipuleita pari minuuttia. Pilko sienet isoiksi paloiksi. Lisää sienet pannulle ja paista pehmeäksi.

Sekoita keskenään vesi, fondi sekä valkoviini.
Lisää maksat pannulle ja ripottele päälle hieman vehnäjauhoja. Sekoita. Kaada lihaliemi-viiniseos pannulle ja anna porista pari minuuttia. Heitä lopuksi joukkoon mungpavun idut.

Tarjoa jasmiriisin kanssa (tai vaikka ohraton). Silppua pinnalle tuoretta basilikaa ja timjamia.


Vinkiksi kaikille tuoretta broilerinmaksoja ostaville - pakatkaa ne tupla- tai triplamuovipussiin. :)

Syömingit part une valmis... Eihän sitä nälkäisenä malta kuvata katettua pöytää. Illalla löytyi myös ehkä vuoden paras valkoviini, Saint Clair Pioneer Block Sawcut Vineyard Chardonnay.

Valkosuklaakastike, kohmeiset puolukat ja mustaleipämuru (sekä valkosuklaavanukas)

Kuuma valkosuklaakastike, kohmeiset puolukat ja mustaleipämuru on loistava kombo... Jotain lämmintä, jotain raikasta, makeaa, hapanta, rouskuvaa... Aijai. :)

Valko-punainen annoskin on ah-niin kaunis ja kansallisromanttinen, että oksat pois! Tämä jälkkäri sopisi itse asiassa tosi hyvin myös joulupöytään!

Mutta valitettavasti vain nyt on tämä aika vuodesta... Jokaisen bloggaajan painajainen.

Päivänvaloa riittää noin kello viiteen asti, jonka jälkeen kaikki blogia varten näpätyt valokuvat ovat tuskaisen pimeitä, huonoja ja väritykseltään vääristyneitä.

Ja kuinka usein arkena (tai viikonloppuna) ehtii tehdä kuvattavat ruoat tähän deadlineen mennessä? Aika harvoin...

So bear with me. :)

Valkosuklaakastike / -vanukas, kohmeiset puolukat ja mustaleipämuru (4-6 annosta)

5 dl maitoa (rasvatonkin käy)
4 rkl sokeria (tai jätä pois, jos tuntuu kovin makealta)
1 keltuainen
100 g valkosuklaata
2 rkl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria

200 g pakastepuolukoita

1 paksu viipale mustaleipää tai mallasleipää
nokare voita
1/2 - 1 tl sokeria


Tee ensin leipämuru. Rouhi leipä veistä, saksia tai blenderiä apuna käyttäen.
Sulata voi pannussa. Lisää leipämurut ja paistele muutama minuutti, kunnes leivät ovat rapsakoita.

Maista yksi testiksi, monesti mustaleipä on luonnostaan makeaa, jolloin sokeria ei tarvitse välttämättä lisätä. Jos kaipaat lisämakeutta, lisää sokeri. Anna jäähtyä.

Tee kastike.

Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi (n. pikkurillin kynnen kokoiseksi).
Yhdistä kaikki aineet kattilassa. Sekoita hyvin, jottei jauhoista jää kökkäreitä.

Lämmitä seosta miedolla lämmöllä, kunnes valkosuklaa sulaa ja seos paksunee. Anna sen pulpahtaa muutaman kerran.

Annostele maljoihin pakastepuolukoita ja kaada kuuma kastike päälle. Korista annos leipämurulla.


Tarjoa siis valkosuklaakastike lämpimänä marjojen, hedelmien tai vaikka piiraan kera. Tai anna sen jäähtyä vanukkaaksi ja popsi vaikka sellaisenaan.