Intialainen kardemummaporsas

Kardemumma on suosikkimausteeni. Ylivoimaisesti.

Olen miettinyt asiaa pitkään, tykkään nimittäin kaikesta. :) Lopulta kardemumman voiton sinetöi sen monipuolisuus; kardemumma voi olla kotoinen tai kaukomainen, se sopii niin suolaiseen kuin makeaan. 

Puhumattakaan siitä ihanasta, lämpimästä fiiliksestä jonka kardemumman tuoksu tuo. Tuulahduksia lapsuudesta, tuoreesta pullasta... Muisto on aina positiivinen.

Kardemumma on hurmannut minut jo kauan sitten myös  suolaisissa ruoissa. Käytän tuolloin aina kokonaisia kardemumman siemeniä, niiden aromi on aivan eri kuin "pullakardemumman".

(Mutta jos kaipailet jotain makeaa kokeile kardemummaa omena-rusinapiiraassa, luumupiiraassa, revittävässä kuningatar- tai mustikka-appelsiinipullassa, pullapitkossa tai vaikka raparperikiisselissä... Tai miten olisi vaniljajäätelön päällä? Kardemumma sopii kaikkeen!)

Olen ollut tänään todella väsynyt. Takana on pitkä putki töitä, työreissuja ja pimeää syksyä. Energiavarat on kulutettu miinuksen puolelle. Mutta tänään saimme nauttia oudosta valoilmiöstä nimeltä auringonpaiste. Aurinko yhdessä hiihtomonojen ostoreissuun sai uupuneetkin suupielet ylös.

Helppo, herkullinen ja nopeasti valmistuva (meikäläisen suosikkiadjektiivit) kardemummaporsas vei meidät humauksessa hiihtoladuilta Intiaan. Ihanasti lämmittävät mausteiset makumaailmat saavat minut suosittelemaan reseptiä lämpimästi. :)

Intialainen kardemummaporsas (2:lle)

300 g porsassuikaleita (esim. kunnon kinkkusuikale)
2 tl kardemumman siemeniä
1 sipuli
öljyä
1 iso valkosipulinkynsi
n. 2 cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 rkl garam masala -mausteseosta
vajaa 1 tl kurkumaa
ripaus neilikkaa
vähän isompi ripaus chilijauhetta
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
n. 1 dl ruokakermaa (tai ruoanlaittojugurttia)
suolaa
mustapippuria

riisiä (esim. pitkäjyväinen riisi & kuitu)


Hienonna kardemumma morttelissa. Kuori ja pilko sipuli.

Laita riisit kiehumaan.

Kuumenna öljy pannussa, lisää sipuli, murskattu valkosipuli ja kardemumma. Pyörittele hetki. Lisää myös inkivääri ja muut mausteet. Pyörittele minuutin pari, että mausteet heräävät. Varo käräyttämästä. :)

Lisää liha ja paistele kannen alla lähes kypsäksi.

Lisää myös tomaattimurska ja ruokakerma, kypsennä vielä tovi.

Maistele kastiketta ja lisää mausteita ja suolaa tarvittaessa.

Tarjoa riisin kera.

Parmesankuorrutettu lohi

Kalaruoka on sitten ihanaa... Se tuli todettua myös viime viikonloppuna kun vietin aikaa saarien saaressa, tarinoiden tuulenpesässä, kalaruoan kultasuonessa, lammasherkkujen linnoituksessa ja kaikin puolin mahtavassa Islannissa.

Kaikesta kokemastani riemuitessani minun on lähestulkoon pakko jakaa kalaresepti, vaikkei parmesan varsinaisesti olekaan Islantilainen erikoisuus. :) 

Mutta odottakaas kun pääsen testailemaan kaikkia ihania Islannin inspiroimia herkkuja kotikeittiössäkin.

Mieleenpainuvimpia ruokaelämyksiä oli muun muassa Islannin musiikkitalon Harpan tarjoama lakritsiteemainen illallinen (kyllä, kuulin tästä kun oli jo liian myöhäistä), uskomattoman tunnelmallisen Grill Market -ravintolan valasannos, sekä sympaattisen Mar-ravintolan turska... Monista lammasherkuista puhumattakaan.

Tässä ihana valas-alkupala. Miten kaunis esillepano, miten upeat maut.

Ja ei, valas ei todellakaan ole kala vaan varsin lihaisa nisäkäs. Ja valaspihvikin on aivan lihan makuista. Hienosyistä, mureaa ja herkullista... Putoan siis jengiin, joka on valastamisen puolella. :)

Islanti näytti parhaat puolensa myös muilla akseleilla: Blue Lagoonissa, islanninhevosvaelluksella, laavakentillä, Videyn saarella... Ja voi miten vieraanvaraisia ja ihania paikalliset ihmiset olivatkaan.

Oijoi...

Saimme myös kokea melkoiset luonnonvoimat myrskyn iskiessä. Siinä lensivät tavarat, kyltit, matot, vesi, lumi ja räntä. Puita ei kaatunut, koska Islannissa niitä ei ole. :)

Mutta eiköhän mennä takaisin kotoisiin tunnelmiin ja tähän superhelppoon ja nopeaan reseptiin. Parmesankuorrutettu lohi on helppo laittaa uuniin hautumaan sillä välin kun katat pöydän ja teet jälkkärin valmiiksi odottamaan. Loistava vierasruoka siis! Ja kaikki tykkäävät. :)

Parmesankuorrutettu lohi (6:lle)

n. 1 - 1,2 kg lohifilee

2 rkl dijon-sinappia

reilusti kuivattua tai tuoretta basilikaa

kourallinen tuoretta oreganoa

suolaa

pippuria

n. 50 - 80 g parmesan-juustoa

2 sipulia

2 - 3 porkkanaa

Kuori ja palastele porkkana ja sipulit. Raasta juusto.

Suolaa lohi kevyesti. Hiero pintaan myös dijon-sinappi. Ripottele päälle vielä tuoreita tai kuivattuja yrttejä sekä pippuria.

Asettele kaikki komeasti samaan uunivuokaan ja rouhaise suolaa ja pippuria kasvisten päälle.

Laita lohi 175-asteiseen uuniin ja kypsennä noin 20 - 30 minuuttia. Suunnilleen puolessa välissä kypsennystä, rippottele kalan päälle parmesanjuusto. Koristele uunista tullut lohi vielä tuoreilla oreganon oksilla. Lisää tarvittaessa suolaa.

Testaa kypsyys kurkkaamalla kalan väriä paksuimmasta kohdasta. Jätä lohi meheväksi!

Tarjoa herkku esim. lapin puikulaperunoiden ja raikkaan salaatin kera.

Ja jos omistat maailman kauneimman puulautasen, herkullista hedelmäleipää (ohjevinkki) ja laavasuolaa, voit tarjota mukana leipää ja voin ja skyrin sekoitusta. NAM!!! :)

Paahdetut kurpitsansiemenet

Kurpitsa on kyllä ihan loistava kasvis! Siitä syntyy aivan parasta keittoa, leivonnaisia tai lisukkeita.

Eivätkä (hedelmä)lihan ilot riitä, vaan kurpitsan siemenetkin ilahduttavat pikku-gourmandia.

Paahdettuja siemeniä voi napostella sellaisenaan, lisätä salaatteihin tai vaikka sämpylöiden pinnalle.

Tänään ne toivat rapeutta ja väriä camembert-lounassalaattiini. Arjen luksusta.

Siemenissä on hurjasti kaikkea hyvää: rautaa, magnesiumia, sinkkiä, vitamiineja... Ja ne maistuvat aivan älyttömän hyvälle.

Voit maustaa siemenet suolalla, pippurilla, paprikalla, chilillä, muskottipähkinällä, juustokuminalla... Mistä vain itse pidät eniten. Tässä minun versioni.

Paahdetut kurpitsansiemenet

1 kurpitsan siemenet

n. 1 rkl oliiviöljyä

suolaa

chilijauhetta

Kaavi kurpitsansiemenet talteen. Huuhdo ne esim. siivilässä ja rapsuttele / heiluttele samalla kurpitsan rihmat pois. 

Anna siementen kuivua siivilässä tai kuivaile niitä keittiöpyyhkeellä. Ihan rutikuivaksi niitä ei tarvitse saada.

Yhdistä kulhossa siemenet, öljy ja mausteet. Sekoittele.

Levitä siemenet uunipellille ja paahda niitä 200-asteisen uunin ylätasolla noin 12 - 15 minuuttia. Vahdi, etteivät ne kärähdä. Paistoaika riippuu uunista.

Mausta halutessasi siemeniä vielä suolalla ja chilillä.

Flan pâtissier traditionnel

Olen frankofiili. 

Omistan viisi baskeria, puhun ranskaa, visiteeraan Pariisissa aina kuin mahdollista, olen asunut Champagnen alueella kaupungissa, jonka ydinkeskustan asemakaava on samppanjakorkin muotoinen, rakastan kokata ja syödä ranskalaista ruokaa, puhun käsilläni ja kehollani, nautin eniten ranskalaisista viineistä ja jonain kauniina päivänä aion kasvattaa bébén.

Olen myös syönyt elämäni parhaan leivonnaisen Pariisissa maan tunnetuimmassa boulangeriessa. Ja käyttänyt sen jälkeen melkoisen monta tuntia, yritystä ja vuotta reseptin selvittämiseen. 

Et maintenant je suis préte.

Flan pâtissier traditionnel on suomeksi ehkä lähinnä "ranskalainen vaniljainen maitokiisselipiiras".

Kaiken pahan alku ja juuri oli tämän kuuluisan leipomon, Poilânen "kakunpala", jonka nautimme mieheni kanssa toukokuussa 2010 Saint-Germain-des-Présissä. Rakkaus leimahti ja vakuutti jopa ei-niin-leivonnaisten-perään-olevan naisen. 

Kotiin palattuani aloitin reseptin kehittelyn, en edes tiennyt k.o. leivonnaisen nimeä, sillä mieheni oli ostanut sen odotellessani ulkopuolella. Lähdin siis ihan nollasta googlailemaan ja tutkimaan ranskalaisia leivonnaisia. Ensimmäiset yritykset menivätkin ihan pannukakkupuolelle... Olin ihan väärillä linjoilla, flan naturel -linjoilla.

Marraskuussa 2011 palasin jälleen Pariisiin. Tällä kertaa hyvän ystäväni kera. Joulushoppailuiden ja Bordeaux-viinien lomassa kiikutin ystäväni myös Poilânen leipomoon. Ja kah, jälleen edessäni maailman paras flan. Hautasin kaunani kyseistä leipomusta kohtaan ja ostin palan. Rakkauteni leimahti jälleen. Siinä tuulisen viileällä puiston penkillä oli vain minä ja flan. Todellinen pariisilainen rakkaustarina.

Ja taas kotona reseptin kimppuun, mutta sepä ei ihan niin helposti selvinnytkään...

Flanissa on iki-ihana vaniljan aromi... <3

Käytin taas tunteja googlaillen eri reseptejä ja ohjeita. Tapaninpäivänä rohkaistuin kokeilemaan leipomista. Lopputulos oli melko hyvä, saartorengas alkoi jo kiristyä. Täyte oli kuitenkin hieman kokkareista ja muiden jouluherkkujen täyttämä yleisö ei hihkunut riemusta. Lannistuin taas.

Uutena vuotena pidimme samaisen pariisiystäväni luona ranskalaisen illanvieton ja päätin tehdä flanin jälkiruoaksi. Tällä kertaa tulos oli parempi, mutta ei vieläkään hyvä! Täyte oli melko paksu ja yleisö olisi toivonut makeampaa flania. Puuh...

Testiversioita...

Kaikkien näiden yritysten välissä olin testaillut myös erilaisia taikinamalleja. Joissain ohjeissa pohjaa esipaistettiin, toisissa ei. Ja pâte brisée -taikinastakin tuntui olevan sata eri versiota maailmalla...

Joissain ohjeissa neuvottiin nostamaan reunat reippaasti vuoan reunojen yli ja leikkaamaan ne kypsänä pois. Kuten siis yllä olevassa kuvassa. Lopputulos oli kuitenkin kovin epäsiisti. En suosittele.

Olin viime viikkonloppuna taas Pariisissa, ja kaupungin je-ne-sais-quoi:sta innostuneena päätin taas lähteä flanin reseptiikan kimppuun.

Kyllä, vihdoin onnistuin (kahden testiversion jälkeen)!
Ja lopullisessa "onnistumisreseptissäni" on näin kauniit reunat! Jee!

Flan pâtissierissä on kyllä vielä vaikka kuinka paljon mystiikkaa... :) Pinnan tulisi olla sopivasti paahtunut, itse asiassa aika tumma. Joskus saan sen aikaiseksi, toisinaan en. Vaikka pinta tummuu reippaasti, kuten alla olevassa kuvassa, ei maku muutu kuitenkaan palaneeksi. Älä siis säikähdä. :)

Mutta entä sitten tämä ruttuisuus? Miksi versiot ovat näin eri näköisiä! Ruttuinen versio on ollut yön yli jääkaapissa oleentumassa. And this is what happened... :D

Mutta eipä tämäkään haittaa, sillä ruttuisia ovat myös monet "oikeat versiot". Uskon, että Poîlanen alkuperäinen leivos ei ollut ihan näin kurttuinen, koska siinä oli käytetty enemmän maissitärkkelystä, tai jollain muulla keinolla tehty töpäkämpi seos.

Jos haluat oikein kovan flanin, laita siis 6 rkl maissitärkkelystä.  Saattaa myös olla, että Poîlanen uunit ovat aavistuksen ammattimaisempia kuin minun.

Joudut siis tekemään trade-offin, jos odotat ja annat flanin hyytyä kunnolla, on lopputulos kurttuinen,mutta toisaalta leikkauspinnasta tulee suorempi, kun sisu ei ole niin pehmeä. Teit miten teit, maku on loistava. :)

Flan Pâtissier traditionnel 

Pohja:

75 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl vettä

ripaus suolaa

Täyte:

1 l maitoa

5 - 6 rkl maissitärkkelystä 

1,5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

(1 vaniljatanko)

Nypi voi jauhoihin ja ripauta suolaa sekaan. Lisää vesi nopeasti sekoittaen. Kääräise taikina kelmuun ja laita vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin (tai vaikka yön yli, jos haluat valmistella hyvissä ajoin).

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja sudi vuoan reunat kevyesti rypsiöljyllä. Kauli taikina mahdollisimma ohueksi levyksi. Taikina on onneksi helposti käsiteltävää, joten se tuskin repeää.

Leikkaa taikinasta n. 4 cm korkea suikale ja painele se vuoan reunoille. Taikinan ei tarvitse olla kuin noin 2 cm korkealla. Täytteen pinta saakin nousta sen yli. Leikkaa taikinasta myös suunnilleen pohjan kokoinen ympyrä ja nosta se vuoan pohjalle. Painele saumat umpeen ja paikkaa mahdolliset pienet kolot. Leikkaa myös pois ylimääräiset taikinat. Haluat pohjasta mahdollisimman ohuen.

(Joissain resepteissä sanotaan, että reunat voivat nousta reippaasti täytteen pintaa korkeammalle, ja vaikka vuoan reunojenkin yli, ja että ne leikataan sitten kypsänä pois. Testasin tätä taktiikkaa aiemmin, mutta lopputulos oli kovin epäsiisti. En suosittele.)

Taikinaa jää todennäköisesti yli, mutta ei hätää, voit tehdä siitä vaikka iltapalakeksejä.

Valmista täyte.

Ota noin desi maitoa sivuun ja liuota siihen maissitärkkelys. Laita uuni lämpenemään 180 C. Älä käytä kiertoilmaa.

Kaada loppu maito ja sokerit kattilaan. Halkaise vaniljatanko kahtia, kaavi siemenet kuorista ja tipauta sekä siemenet että kuoret maitoon.

Sekoita mukaan myös munat ja sekoita seos reippaasti tasaiseksi. (Tässä vaiheessa muutamia munakökkäreitä vielä kelluu pinnalla, mutta ne katoavat seoksen lämmetessä ja sekoittuessa.) Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna sen porista hiljakseen pari minuuttia.

Kun seos kattilassa muuttuu tasaväriseksi ja paksuuntuu ihan aavistuksen, kaada maissitärkkelys ohuena nauhana kattilaan samalla vimmatusten vispaten (ihan käsivispilällä kuitenkin). Vatkaa reippaasti, sillä seos suurustuu nopeasti ja kokkareita muodostuu, jos et ole valppaana.

Jatka sekoittamista, pienennä levyn lämpö ihan pienelle, ja anna vielä muutaman kuplan porista pintaan.

Kaada seos vuokaan. Jos kattilastasi on vaikea kaataa, ja näyttää siltä, että seos tulee liian suurella vauhdilla ja voimalla ulos, kaada se ensin esim. muoviseen nokkakannuun, josta se on helppo lorottaa täytteen päälle. Varmista, että pinta on tasainen

Nosta flan uuniin ja paista keskitasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes pinta saa kivasti väriä.
Älä käytä kiertoilmaa, sillä puhaltava ilma nostaa flanin pinnan turhan paljon kuprulle. Oma uunini tekee tätä riittävästi jo normi-käytölläkin... Uudet uunit... :)

Jos täytteesi ei saa väriä 40 minuutin aikana, nosta se hetkeksi ylemmälle tasolle. Vahdi vieressä, sillä pinta voi tummua salakavalan nopeasti!

Nosta valmis flan uunista ja anna sen jäähtyä rauhassa irtopohjavuoassa. 

Täyte todennäköisesti tarrautuu paikoittain vuoan reunoihin kiinni, irrottele se varovasti veitsellä. 

Anna flanin jäähtyä kunnolla ennen tarjoamista. Jos kestät kurttuja, niin anna flanin odottaa yön yli tarjoilua. :)

Jee jee jee!! Montakohan eri testiversiota tein? Ehkä noin seitsemän. :D Ja tässä ollaan! Hip hei!!

Ja tämä on muuten sitten mielestäni maailman paras leivonnainen.

Lämpöinen kurpitsakeitto fenkolilla

Olen löytänyt jälleen uuden lempiruoan! 

Henkisen villapaidan nostaa kukin harteilleen omalla tavallaan, mutta minulle sen toi lämpöisen mausteinen ja pehmoinen kurpitsakeitto! Mikä pehmeys, mikä samettisuus, mikä lämpö, mikä tunnelma...

Kurpitsa. Mikä ihana oranssi pallukka, joka on kuulemma vielä täynnä erilaisia terveysvaikutuksia.

Omaan ostopäätökseeni vaikutti tällä kertaa estetiikka. Kaipasin elämään hieman lempiväriäni oranssia. Ja onhan kurpitsa ihan hirveän hyvää.

Ja kuinka sympaattinen kurpitsa onkaan!  Tämän alla olevan valokuvan (eli taidepläjäyksen) nimesin "Haaveilevaksi kurpitsaksi". Se näyttää aivan kuin tuijottaisi ulos ikkunasta ja miettisi tulevaa! :D

Hän on siis hokkaidon-kurpitsa, joka on makeahko ja sopii niin keittoihin kuin salaatteihinkin, sekä tietysti leivontaan. Lämpöinen kurpitsakeitto ei paljon muita raaka-aineita kaipaa, vain hieman sipulia ja mausteita.

Lämpöinen kurpitsakeitto fenkolilla (2:lle, tai 4:lle alkukeitoksi)

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
400 g kurpitsaa (kuorittuna ja paloiteltuna)
1 laakerinlehti
1/4 tl kanelia
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1/8 tl cayennenpippuria
5 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia

1/2 fenkoli
loraus
suolaa
mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota sipuleita viitisen minuuttia.

Kuori ja kuutioi kurpitsa. Lisää kattilaan kurpitsa ja mausteet.

Paista myös kurpitsapaloja parin minuutin ajan. Kaada sekaan vesi ja fondi niin että kurpitsat juuri peittyvät.

Anna keiton porista hiljalleen kannen alla, kunnes kurpitsat ovat kunnolla pehmeitä, reilun vartin verran.

Siellä ne iloisesti porisevat.

Leikkaa fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Säästä vihreitä tupsuja koristeeksi.
Lado viipaleet leivinpaperin päälle uuninpellille, pirskota päälle hieman oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda fenkoleita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne pehmenevät ja alkavat ruskistua.

Poista keitosta laakerinlehti. Soseuta keitto ja lisää tarvittaessa mausteita

Jaa kuuma kurpitsasosekeitto annoskulhoihin. Koristele kurpitsasosekeitto fenkolilla ja fenkolintupsuilla.

Ja loppuun vielä muutaman vuoden takainen kurpitsalyhty. :)
Ensimmäinen kurpitsalyhtyni ikinä, enkä tiennyt, että leikkauspinnat kannattaa voidella vaseliinilla kuivumisen estämiseksi. Lyhtyni näytti päivä päivältä enemmän hampaattomalta vanhukselta. :D