Terveelliset mustikkaiset välipalat

Joo-o. Tällä hetkellä resurssini on allokoitu työrintamalle, joten ruokarintamalla ollaan vähän yksinkertaisemmalla linjalla. Mutta näiden terveellisten välipalojen avulla jaksaa!

Mustikka on lempimarjani. Se on I H A N A kaikin tavoin: herkullinen, terveellinen, helppokäyttöinen, mehukas, kotoisa, lähiruoka, superfoodikas, kauniin värinen...

Poimin kesäisin mustikkaa pakastimet pullolleen ja hyödynnän marjoja ympäri vuoden lähes päivittäin erilaisissa välipaloissa, lounaissa, voimajuomana ja iltapaloissa. Sekä tietysti leivonnaisissa... (Tsekkaa appelsiini-mustikkapullat, mustikka-marenkikakku, mustikka-banaani-kaurapaistos, mustikkakohokas...)

Tässä pieni sikermä superhelpoista, arkea ilahduttavista, terveellisistä ja maukkaista mustikkaisista välipaloista. Näistä saat sekä vitamiineja, proteiineja että kuituja.

Rahka-raejuustoherkku (1:lle)

1 prk (250 g) maitorahkaa (mieluiten Lidlin jugurttirahkaa (kuvassa) tai Pirkan mietoa maitorahkaa (totisen tönkköä touhua, mutta proteiinit kohdallaan))
100 g raejuustoa
n. 1 dl mustikoita tai marjoja
TAI
1 pienen pieni omena
TAI
1/2 pienestä omenasta ja pala banaania

Yllä mustikkaversio ja alla sama setti omenakuutioilla. En suinkaan ole rajoittunut vain mustikoihin. :)

 Romanttisesti työpaikalla kuvattuna. Ei varmaan kannattaisi syödä työpisteellä...

Mustikka-jugurttiherkku

1/2 - 1 dl mustikoita

1 -2 dl maustamatonta jugurttia

1, 5 rkl vehnäleseitä (hurjasti  kuituja!)

muutama lehti tuoretta sitruunamelissaa

(4 tippaa makeutusainetta)

Sekoita. Nauti!

Mustikkainen tuorepuuro

1/2 - 1 dl (pakastettuja) mustikoita

vajaa 2 dl maustamatonta jugurttia tai piimää

3/4 dl kaurahiutaleita

Sekoita keskenään kaurahiutaleet ja jugurtti. Anna turvota yön yli.

Sulata samalla mustikat ja lisää ne aamulla tuorepuuron joukkoon. Sulat mustikat voi tuikata toki puuron joukkoon ihan missä vaiheessa tahansa. 

Maukas lohi-nuudelikeitto

Vietnamilaiset ruoat tuntuvat olla nyt todella pop. Jokainen lehti, blogi ja ravintola suorastaan tyrkyttää omaa pho-, eli nuudelikeitto reseptiään.

Mutta nyt hieman erilaisen nuudelikeiton pariin.

Tässä, itseasiassa puolitoistavuotta sitten kirjoittamassani reseptissä liemi ei ole pho'n tapaan kalakastike- vaan kookosmaitopohjainen. Minttu, korianteri ja inkivääri vievät tämänkin keiton tunnelmaa kohti Vietnamia, mutta sehän ei haittaa! Kyseisen maan keittiö on minunkin suosikkini. :)

Mausteinen lohi-nuudelikeitto (2:lle)

300 g lohta
100 g tuoreita herkkusieniä (tai siitakesieniä)

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
loraus öljyä

n. 150 g kesäkurpitsaa
2 kaffirlimelehteä
1 iso kuivattu chili
3 - 4 cm pätkä tuoretta inkivääriä

2 dl kookosmaitoa
2 dl vettä
1/2 - 1 rkl kalafondia
1/2 rkl kalalientä
1/2 rkl limemehua / sitruunamehua
(suolaa)

n. 100 g nuudeleita (tai nälän asteen mukaan)

pari oksaa tuoretta minttua
muutama oksa tuoretta korianteria


Pilko lohi isohkoiksi kuutioiksi ja suolaa palat kevyesti.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita ja valkosipuleita hetki.

Pilko kesäkurpitsa kapeaksi ja ohueksi siivuksi. Kuori ja raasta inkivääri. Pilko sienet isoiksi paloiksi. Sekoita keskenään vesi, kalafondi, kalaliemi ja limemehu.

Lisää kattilaan lohikuutiot ja paista pikku hetki, ei vielä läheskään kypsäksi asti.

Lisää kattilaan myös kesäkurpitsat, kaffirlimelehdet, chili, raastettu inkivääri. Kaada heti perään aiemmin yhdistelemäsi liemi. Nakkaa joukkoon myös sienet.

Anna keitoksen poreilla, kunnes lohi on kypsää ja kesäkurpitsa pehmeää, noin viisi minuuttia. Lisää tässä vaiheessa nuudelit ja kookosmaito. Kiehauta sen aikaa, että nuudelit kypsyvät.

(Jos tuntuu, että nuudeleita on liikaa, lisää ensin puolet ja keitä toinen puoliska toisessa kattilassa ja lisää tarvittaessa).

Silppua valmiin keiton pinnalle tuoretta korianteria ja minttua.

Maukas piimälimppu Etelä-Pohjanmaalta

Piimälimppu on yksi kaikkien aikojen suosikkileivistäni.

Muistan kutakuinkin 12 vuotta sitten tekemäni hätäpuhelun. Olin muuttanut Ouluun opiskelemaan, ja pian minulle valkeni, ettei kaupungin marketeista löydy piimälimppua! Siis mistään! Kauhuissani päivittelin asiaa Mustasaaressa asuville vanhemmilleni, jotka rakastavaan tapaansa ottivat hovitoimittajan roolin omakseen.

Sittemmin tilanne on korjaantunut. Jo opiskeluaikoinani Oulusta alkoi piimälimppua saamaan, ja täällä Helsingissäkin lähikaupasta löytyy. 

Mutta ennen tuota käänteentekevää hetkeä Oulussa en ollut tiennyt, että piimälimppu oli itseasiassa eteläpohjalainen "erikoisuus". Tämä on ollut yksi elämäni pienistä oivalluksista: myös pienessä Suomessa on järisyttävän laaja kirjo paikallisia erikoisuuksia, paljon muitakin kuin vain karjalanpiirakat, lakkakakut ja lörtsyt. 

Mutta niinhän se on, ettei sitä huomaa mitä itsellä on ennen kun se otetaan pois.

Tuosta(kin) menneestä oivalluksesta lähtien kiinnostukseni ruokaan ja ruokakulttuureihin on vain kasvanut. Nyt yritän imeä itseeni kaikkea mahdollista (trivia)tietoa kuin pesusieni ja haluan oppia lisää.

Siksi nytkin piimälimppuja pyöräytellessäni suoritin vertailevaa tutkimusta.

1) Miten taikinan erilainen käsittely vaikuttaa leipään? 

2) Entä piimälimpun kuori? Onko se maukkaampi perinteisen kiiltävänä ja pehmeänä, vai rapsahtavan rapeana?

Tein siis kaksi limppua - molemmat hieman eri tyyleillä. Alla reseptissä on kerrottu tarkemmin valmistuksen eroista. 

Erot valmiiden limppujen välillä olivat hiuksenhienot, ja valinta toisen tai toisen välillä on makuasia.

Suurin ero syntyi kuoressa; sokeri-siirappivedellä valeltu kuori oli makea ja pehmeä, kun taas puhtaalla vedellä valeltuna limppu sai rapean ja mattapintaisen kuoren.

Reilummin litistelty siirappi-limppu oli myös reunojen ympäriltä koostumukseltaan hieman tiiviimpi. 

Omaksi suosikikseni nousi siis hellästi käsitelty, puhtaalla vedellä kostutettu, rapeakuorinen limppu (kts. vertailevat kuvat alta).

Tässä siirappi-vesiseoksella kuorrutettu limppu, joka on kunnolla litistetty ennen toista kohotuskierrosta.

Piimälimpussani oli ruisjauhoja enemmän kuin vehnäjauhoja. Limpusta tuli siis hieman tiiviimpi kuin kaupan leivästä. Marketin hyllyltä löytyvä piimälimppu kun rutistuu puristettaessa ihan pieneksi. Maku oli kuitenkin sama, ja pehmeää tämä rukiisempi verisiokin oli.

Jos tykkäät ilmavammasta limpusta, vaihtele jauhojen suhdetta. Laita ruisjauhoja vain desi - pari, lisää vehnäjauhoja ja vähennä siirapin määrä 1/2 desiin. 

Ja tässä limppu, joka sai kuorensa puhtaalla vedellä ja jota ei rankasti murjottu ennen toista kohotusta.

Piimälimppu (2 kpl)

5 dl piimää (tai itsetehtyä jugurttia)
1,5 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuorehiivaa)
1/2 rkl suolaa
1,5 tl pomeranssinkuorta
1,5 tl fenkolinsiemeniä
3/4 tl jauhettua anista tai 1 tl aniksensiemeniä
1,5 tl kuminaa
3/4 dl siirappia
6 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja

1:1 vettä ja siirappia voiteluun (n. 1/4 dl kumpaakin)


Lämmitä piimä tai jugurtti reilusti hiivan heräämislämpöön. On normaalia, että piimä juoksettuu kuten kuvassa.

Sekoita kuivahiiva 1 dl hiivaleipähvenäjauhoja. Jos käytät tuorehiivaa, liuota se lämpimään piimään.

Lisää lämpimään nesteeseen suola, siirappi, mausteet sekä hiiva-jauhoseos. Sekoita hyvin.

Lisää seuraavaksi ruis- ja hiivaleipävehnäjauhot. Alusta taikinaa huolella, vähintään 7 - 10 minuuttia.

Tunnustele taikinan paksuus sopivaksi. Tällä kertaa taikina saa olla napakkaa, mutta muotoiltavaa. Ei kuitenkaan venyvää. Justeeraa siis hiivaleipävehnäjauhojen määrää tarvittaessa. Muista, että aina voi lisätä, vaikeampi on ottaa pois. :)

Anna taikinan kohota liinan alla noin tunnin verran.

Kaada kohonnut taikina pöydälle ja pyörittele siitä kaksi limppua. Tein testin ja vertailin kahta eri tyyliä: Kuvassa takana olevan limpun rullasin reippaasti ilmakuplattomaksi ja pyörittelin pöytää vasten kunnolla ennen muotoilua. Edessä olevaa limppua käsittelin erityisen varovasti ja muotoilin sen hyvin hellästi limpuksi. Tarkoituksenani oli selvittää kahden eri valmistusmetodin olennaiset erot.

Anna limppujen kohota liinan alla vielä puolesta tunnista tuntiin. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Voitele halutessasi kohonnut limppu siirappi-vesiseoksella tai pelkällä vedellä. Jälleen vertailin ja testailin. Takana olevassa limpussa olen käyttänyt voiteluun vettä ja siirappia, edessä olevassa limpussa vain vettä (sillä saa aikaan leipään rapean kuoren, josta erityisesti pidän).

Paista limppuja uunissa n. 40 minuuttia. Jos käytät siirappi-vesitaktiikkaa, voitele leipää siirappivedellä kolmisen kertaa paiston aikana.

Leipä on valmis, kun pohja kumisee ja pinta on ottanut kauniisti väriä.

Kahmaise päälle reilu nokare suokkarivoita tai -margariinia ja nauti. :)

Mausteinen kanapihvi ja kardemummalla maustettu tomaattikvinoa

Mietitkö jotain hieman spesiaalia kokkailtavaa viikonlopuksi? Tässä ihanan helppo mutta ainutlaatuinen ateria, joka nostaa viikonloppusi uudelle tasolle.

Raaka-aineet ja mausteet puhuvat puolestaan; eihän näillä voi  mennä vikaan. Lämpöinen kardemumma, seesamin ja viismausteen säväyttämä marinadi, mehukas kana ja tuoreet yrtit.

Glorian ruoka ja viini -lehti (1/2014) inspiroi minua jälleen.
Muokkasin alkuperäistä reseptiä korvaamalla hirssin korvasin kvinoalla. Myös inkiväärin jätin suosiolla pois simppelistä syystä: kotona ei ollut, enkä jaksanut lähteä enää perjantaina työpäivän jälkeen kauppaan. Edes lähikauppaan. :)

Mausteinen kanapihvi ja kardemummalla maustettu tomaattikvinoa (2:lle)

2 - 3 kanafilettä

marinadi:

2 valkosipulinkynttä

n. 1 tl seesamiöljyä

1 rkl soijaa

reilu 1 tl palmusokeria

vajaa 1/2 tl paprikajauhetta

1/2 tl viismaustetta

ripaus chilijauhetta

tomaattikvinoa:

1 dl kvinoaa

1 tlk tomaattimurskaa

1 rkl kanafondia

(1/2 dl vettä)

6 kardemummankotaa

1/2 tl sinapinsiemeniä

1/2 rkl oreganoa

mustapippuria

1/2 dl mustia oliiveja

lisäksi

tuoretta ruohosipulia

tuoretta basilikaa

Tee ensin marinadi. Murskaa valkosipuli ja sekoita kaikki aineet keskenään.

Laita kanapihvit pussiin tai rasiaan ja hiero marinadia joka puolelle. Jätä vajaa puolet marinadista sivuun. Anna kanan maustua nelisen tuntia.

Tee tomaattikvinoa.
Huuhtele kvinoaa lämpimässä vedessä.

Mittaa kattilaan tomaattimurska, fondi ja mausteet. Lisää myös kvinoa. Kiehuttele n. 15 minuuttia kunnes kvinoa on kypsää.

Pilko sillä välin oliivit puoliksi. Jos näyttää siltä, että neste loppuu kesken, lisää hieman vettä kattilaan. Tarkoitus on, että lopputulos on kostea, muttei suinkaan keittomainen.

Kvinoan kypsyttyä laita levy kiinni ja tipauta oliivit mukaan.

Paista kanat. Käytin itse minuuttipihvejä, joten aloitin paistamisen vasta kvinoan oltua lähes valmis.
Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paista pihvejä molemmin puolin, kunnes ne ovat kypsiä.

Viipaloi kypsä kanapihvi ja kokoa annos. Annostele pohjalle kvinoaa ja lisää päälle kanapalat. Nostele vielä hieman marinadia kanojen päälle. Pilko annoksen päälle myös tuoretta basilikaa ja ruohosipulia.

Nauti. :)

Ja tältä se näytti lehdessä. Mielestäni oma annokseni oli jopa nätimpi! Tosin kuvaushetken valotus huomattavasti heikompi. :D

Sitruunainen ahvenkeitto

Voi mikä mahtava keitto meillä valmistuikaan jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Oiva keitto kiteyttää filosofian: käytä energia nauttimiseen, älä kokkaamiseen.

Epätyypillinen kalakeitto oli todella herkullinen ja nopeasti valmistuva ateria, joka ilahdutti reissusta palanneita, kauppaan ehtimättömiä syöjiä.

Okei, ihan jokaisessa keittiössä ei ehkä ole näitä raaka-aineita aina reservissä, mutta meidän perusvarastoilla ruokkisi katastrofin iskiessä koko naapuruston pitkäksi aikaa. Pakastimessa on kalaa, jääkaapissa pitkään säilyvää parmesania ja juureksia, kaapissa kaikenlaisia tölkkejä ja ZenGrow'ssa tuoreita yrttejä.

Parmesan-juusto on kalakeitossa hieman tuntemattomampi vieras, mutta mielestäni se toi ihanaa balanssia sitruunan hapokkuudelle. Myös kikherneet ja maissit olivat miellyttävä vaihtoehto perunoille ja juureksille.

Ja tuoreet yrtit kruunaavat kyllä ruoan kuin ruoan. Kuten kuvista näkyy, ruohosipulini on hieman reippaampi tapaus kuin viimeisillään kitkuttava minttu... :)

Sitruunainen ahvenkeitto (3-4:lle)

n. 12 ahvenfilettä (n. 500 g)
2 porkkanaa
1 tlk (200 g) säilykemaissia
1 tlk (400 g) kikherneitä
n. 8 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia
3 laakerinlehteä
1 tl palmusokeria
1/2 dl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
reilu 1 dl parmesan-raastetta
tuoretta ruohosipulia
tuoretta minttua


Kuori porkkanat ja höylää ne ohuiksi lastuiksi (tai pilko paloiksi). Pilko myös ahvenfileet haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mittaa kattilaan vesi, kasvisfondi ja laakerinlehdet. Laita levy päälle ja nosta liemi kiehumislämpöön.

Lisää kattilaan myös porkkanat, maissit, kikherneet ja louraukset molempien tölkkien lientä. Anna kiehua n. 5 minuuttia, että porkkanat hieman pehmenevät.

Lisää keittoon ahvenet, palmusokeri, pippuri ja sitruunamehu. Anna kiehahdella hissukseen vielä muutama minuutti kunnes ahvenet kypsyvät. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa.

Silppua pinnalle tuoretta ruohosipulia ja minttua.

Raasta annoksen päälle parmesanraastetta.