Rusina-likööriskonssit

Nyt ei tarvitse nyppiä rusinoita pullasta, kun voi ahmaista koko skonssin. :)

Tein skonsseja, näitä klassikon asemassa olevia skotlantilaisperäisiä välipalaleipiä, ensimmäistä kertaa elämässäni (!!). Taitaa johtua siitä, että lähtökohtaisesti aina vähän vastustan trendejä. Jos kaikki maailman brunssaajat, kotoilijat, hipsterit ja ravintolapäivääjät tekevät skonsseja, minähän en tee.

Rusina-likööriskonssit olivat aivan ihania. Kaneli, rusina ja hedelmälikööri löivät kättä yhteen. Käytin liköörinä vanhan kotikaupunkini Troyesin erikoisuutta, Prunelles de Troyes -likööriä, joka tehdään oratuomen marjoista (heh, tuomenmarjat = Akun vanha lippukunta, aina parempi kuin sudenpennut...).
Mutta varmasti mikä tahansa hedelmäinen likööri on hyvää. Alkuperäinen resepti suosi kirpeää omenalikööriä. Ensi kerralla kokeilen rommia, sillä rommirusinat ovat parasta maan päällä. Ja ehkä lisään mukaan hyppysen kardemummaa, koska se vain on niin hyvää.

Tee skonsseja vaikka brunssille rakkaiden ystävien kanssa. Tai pihan avajaisiin. Tai molempiin. :)

Rusina-likööriskonssit (n. 10 kpl)

2 dl venhäjauhoja
2 dl hiivaleipävehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0,5 tl suolaa
50 g voita tai margariinia
1 dl kylmää maitoa
1/2 dl hedelmälikööriä
1 dl rusinoita


Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet. Nypi margariini joukkoon.

Lisää maito, likööri ja rusinat. Sekoita, mutta älä vaivaa.

Painele taikina n. 2 cm paksuksi levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla paloja. Esimerkiksi väärinpäin käännetty lasi toimii hyvin.

Voitele skonssit maidolla ja paista 225-asteisessa uunissa 10 - 12 minuuttia.

Kasvimaassa tapahtuu

No niin, plantaasikausi on saatu toden teolla käyntiin.

Kotipihan ensimmäinen istutus, kesäkurpitsa

Tänä vuonna todella harrastan vuoroviljelyä sekä suoritan tieteellistä tutkimusta kasvupaikkojen eroista, sillä viljelen sekä mökillä saaressa, että uudessa kodissa, jossa pihaa riittää.

Kodin kasvimaa ja merimatkaa saareen odottavat taimet

Oleelliset erot lienevät:

• Mahdollisuus vahtia, tarkkailla ja hoivata (mökillä voi mennä jopa lähes kuukausi ilman valvovaa silmää)
• Veden saatavuus (Mökillähän esim. viime vuonna kuiva alkukesä tuhosi lähes kaiken. Lisäksi siellä veden kanto on ylös-alas rinnettä sangolla on aavistuksen työläämpää...
• Maaperä (Ihan eri koostumus. Mökillä maasta löytyy sitä ja tätä)
• Tuholaiset (Mökillä myyrät (kele!), kaupungissa puput ja etanat)

Joo-o! Saapas nähdä miten käy! :)

Mökkiplantaasi ruopsutettuna, siistittynä, mullattuna ja kasteltuna. Ei muuten näyttänyt tältä kun tultiin...

Kirsikkatomaatti, pensastomaatti ja kesäkurpitsa löysivät kaikkt itsensä sekä mökistä, että saaresta. Vertailututkimuksen tuloksia odotellessa!

Kotipihan tomaatit (kirsikka- ja pensas-)

Samat lajit saaristossa

Kesis saaristossa. Ja muutama lehti viinisuolaheinää. Se oli talven aikana kadonnut lähes kokonaan. Why oh why??

Kotimaan kesis

Samainen kesis vain kolme päivää myöhemmin. Nyt isoja lehtiä on neljä ja viides tuloillaan. Näin se kasvaa!! :D

Kotosalla hiekkalaatikosta väsäämässäni kohopenkissä kasvaa myös parsakaalia, palsternakkaa ja retiisiä. Retiisit ja palsternakat ovat eilen nousseet.

En ole koskaan ennen kasvattanut parsakaalia, mutta olen jo pitkään halunnut, koska R-A-K-A-S-T-A-N häntä...

Iloinen parsakaali

Palsternakka on myös ensimmäistä vuotta kokeilussa. Innostuin niinkin hölmöstä syystä, kuin erittäin maukkaasta palsternakkakeitosta. :)

Palsternakan siemenet multapeittoa odottaessa

En tiedä oliko järkevää työntää kasvimaan keskelle vielä retiisejä, mutta teinpäs niin kuitenkin. :)

Saaressa juuresrivejä riittää. Omat paikkansa löysivät viime vuoden suosikit: porkkanat, rondo-porkkanat, retiisit... Uusina ystävinä maasta löytyvät maa-artisokka (istutettu mukuloista), maustefenkoli (siemenistä) ja palsternakka. Fenkolinsiemenet muuten tuoksuivat ihanilta! Aivan kuin maustepurkissa. :)

Mahtavaa maa-artisokkaa. Riehuin plantaasilla melko ponnekkaasti, kaikki kasvit mullassa...

Maa-artisokkaa "rivissä".

Varsinaissuomalaisia porkkanoi ja porkkanii sekä tietty valkosipulii

Toivottavasti saaressa nousee myös palsternakkaa ja maustefenkolia...

Sekä tietysti retiisei

Myös kaikki monivuotiset yrtit löytyivät maasta tänä keväänä: lipstikka, vahva minttu, korianteri, viinisuolaheinä ja oregano. Valkosipuleita kasvaa siellä täällä (myyräntorjuntayritys), sekä tietysti villinä ympäriinsä rehottavaa ruohosipulia. :)

Siinä sitä valkosipulia rehottaa eri vaiheissaan. Isot ovat jo ainakin kolmivuotisia, pienemmät ekaa ja toista vuotta...

Ja koska ruokablogissa ollaan, pitää hieman hehkuttaa hyvillä grillauksilla...

Oli loistava idea ripotella salaatin päälle kuivattua limenkuorta! Se syntyi itse asiassa vahingossa. Raastoin limen kuoren, enkä käyttänyt kaikkea heti. Laitoin sen purkkiin ja jääkaappiin, aikomuksenani hyödyntää se myöhemmin jälkkärissä. Sinne se unohtui ja kuivahti nätisti! Kokeilen uudestaankin!

Sieniä, rapeita perunoita, mehevää kanafilettä tuoretiskiltä, salaattia... Mmmm....

Kesän paras jälkiruoka: Raparperiunelma

Kuvittele lämmin kallio, kukkuva käki, hellä ja lämmin, hiljainen merituuli, laiskana pörräävä kärpänen...

Tämä aika on nyt.

Kesän ehkä symbolisin maku on raparperi. Mikään ei ole niin ihanampaa, kuin juuri nyppäistyt raparperinvarret, jotka vain odottavat pääsyään piiraaseen, mannapaistokseen, vanukkaaseen, mansikan kaveriksi, kakkuun ja kompottiin, kiisseliin tai vaikka tsatsikiin tai pastakastikkeeseen.

Jälkiruoka, joka todella maistuu KESÄLTÄ ja sopii hyvin kuumuudessa hautovaan kesäpäivään. Se valmistuu nopeasti ja vaivatta, ja saa syöjät sanattomiksi. :)

Leirini.

 Voi kesän ihanuutta!

Raparperiunelma (2:lle)

1 iso raparperinvarsi
n. 1- 1,5 dl vettä
n. 1/4 dl sokeria
1,5 rkl perunajauhoja liotettuna n. 1/2 dl vettä
ripaus kardemummaa

1,5 dl kuohu- tai vispikermaa
2,5 rkl sokeria

ripaus kardemummaa
pelto-orvokkeja tai muita syötäviä kukkia


Keitä ensin makea raparperikiisseli.
Pilko raparperi. Jos varsi on paksu, halkaise se ensin pitkittäin.

Laita kattilaan raparperipalat, vesi ja sokeri. Keitä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia kunnes raparperit pehmenevät. Liota perunajauhot tilkkaan vettä ja lisää kattilaan ohuena nauhana. Anna pulpahtaa ja keitto suurustuu. Nosta kattila pois liedeltä. Lisää ripaus kardemummaa ja anna kiisselin jäähtyä.

Vatkaa kerma ja mausta se sokerilla.

Kokoa annosmaljat. Kaada astian pohjalle raparperikiisseliä, nostele päälle kermavaahtoa. Ripauta hieman kardemummaa ja koristele annos esimerkiksi pelto-orvokeilla tai muilla söytävillä kukilla.

Tarjoa heti (koeta malttaa olla kuvaamatta annosta sadasta eri vinkkelistä). Nauti sydämesi kyllyydestä. :)

Ja tietysti terassiin nojaa ponnekkaasti puutarhalapio, joka on ollut ahkerassa käytössä...

Pesto-kurpitsansiemenleipä

Mitä leipään tulee, suosittelen kyllä AINA omien pikku kätösten käyttöä. :)

Jokainen itse tehty leipä on kaunis, ja uunista höyryävänä tupsahtaessaan täysin vastustamaton.

Minun tapani osoittaa rakkautta, on ruoanlaitto ja leivonta. :)

Näinpä viime viikonlopun rakkaat vieraat saivat muun muassa pesto-kurpitsansiemenleipää.

Näyttävän näköinen täytetty leipä toimii hyvin brunssilla, lounaalla, aamiaisella, illanistujaisissa, piknikillä... Ulkonäkö on saavutettu samoin tavoin kuin pullakranssissa.

Sain idean Maku-lehden erikoisnumerosta "Kaneli & Sokeri" (3/2014). Luonnollisesti tein omia pieniä muutoksiani. Rohkaisen siis jokaista käyttämään niitä jauhoja, joita kotoa löytyy tai mistä erityisesti pitää, sekä muokkaamaan täytteitä oman maun mukaan.

Huomaa, että jauhojen määrä voi hieman vaihdella riippuen siitä, mitä merkkiä ja tyyppiä käytät. Pidä vain huoli, että taikinasta tulee käsiteltävän paksu.

Tämä taikina on aivan ihana aivan ilman täytteitäkin. Eli toimii loistavasti esimerkiksi sämpylätaikinana. Jos jätä leivän täytteettömäksi, lisää n. 1/2 tl enemmän suolaa. Täytettyyn pestoleipään ei suolaa tarvitse lisätä, sillä pesto itsessään on suolaista.

Pesto-kurpitsansiemenleipä (1 leipä + 1 iso sämpylä :))

3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
6 dl sämpyläjauhoja
2 dl vehnäjauhoja

n. 2-3 rkl pestoa

Lämmitä vesi reilusti hiivan heräämislämpöön. Sekoita joukkoon hunaja, öljy ja suola. Lisää myös kurpitsansiemenet.

Lisää jauhoja hissukseen. Alusta kunnolla, ainakin 10 minuuttia, jotta saat hyvän sitkon. Taikinan tulee olla pehmeää, mutta käsiteltävää.

Anna taikinan kohota liinan alla 1/2 h.

Kauli takina suorakaiteeksi, n. 1 cm paksuksi levyksi. Levitä pesto taikinan päälle.

Rullaa taikina tiukalle rulalle. Leikkaa rulla pitkittäin kahtia ja taita leikkauspinta ylöspäin.

Nostele puolikkaita toistensa ympäri, jotta saat kierteen. Litistä kierre tiiviiksi painaen sivuilta keskelle päin. Nosta leipä leivinpaperoidulle pellille.

Anna kohota liinan alla puolisen tuntia.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista leipää uunissa n. 20 - 25 minuuttia. Anna leivän levätä ja jäähtyä tovi ennen tarjoamista.

Avokado-vadelmasemifreddo

Sain elämäni ensimmäisen lukijatoiveen, hip hei!.

Tosin toive tuli ystävältäni ja varmaan jo puoli vuotta sitten, mutta sehän vain nostaa toiveen arvoa, right?

Avokado-vadelmasemifreddo. Ei kuulosta pahalta ei. Kuulostaa suorastaan täydelliseltä pihanavajais-ystävien-get-to-gether-kokoontumisajojen herkulta. Ja jos sitä maustaa mintunlehdillä, on se kuin Mintulle (<3) tehty.

Tein reseptin tämän jenkkireseptin mukaisesti. Kuten huomaatte, ei väri ole ihan yhtä vihreä... Joko ne Meksikon avokadot ovat erityisen elinvoimaisia (saattavat kyllä olla meidän kauppojen valikoimiin verrattuna), tai sitten mukana on ollut loraus elintarvikeväriä. Mene ja tiedä. 

Viimeksi kuin tein semifreddoa, siitä tuli jopa "taivaallista". Niin tuli nytkin. :) Tämän "komeuden" ulkonäkö olisi voinut olla nätimpikin, mutta en jaksanut pipertää elmukelmun kanssa. Eli jo tekovaiheessa huomasin, että ryttyyn menee, mutta menkööt.

Tarjosin avokado-vadelmasemifreddoa rakkaille ystäville (miinus yksi!) keväänavajaislounaan päätteeksi. Pöydässä näkvyien "antimien" reseptit ovat myös tulossa blogiin.

Voi että minä sitten rakastan näitä etukäteen tehtäviä herkkuja! Elämä on paljon helmpompaa, kun vähän ennakoi. :)

Avokado-vadelmasemifreddo (n. 8:lle)

2 valkuaista

1,75 dl tomusokeria

1,2 dl vispikermaa

2 dl pakastevadelmia

pari oksaa tuoreita mintunlehtiä

2 - 3 avokadoa

Päälle:
tuoreita tai pakastettuja vadelmia
tuoreita mintunlehtiä

Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset (säästä keltuaiset vaikkapa hollandaise- tai bearnaise-kastikkeeseen).

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Siivilöi tomusokeri ja lisää se hissukseen valkuaisvaahtoon koko ajan voimakkaasti vispaten. Anna koneen pyöriä, kunnes vaahto on kovaa, kiiltävää ja muodostaa teräviä huippuja. Tähän menee n. 5 - 8 minuuttia.

Vatkaa toisessa astiassa vispikerma kovaksi vaahdoksi.

Yhdistä vaahdot nostelemalla vispikerma valkuaisvaahdon sekaan.

Muusaa avokadot sauvasekoittimella tai blenderillä sileäksi soseeksi (oma ikiaikainen sauvasekoittimeni jätti klimppejä... kuten aina...). Lisää myös avokadosose vaahtoon.

Taittele lopuksi jäiset vadelmat massaan.

Kelmuta (eli vuoraa astia elmukelmulla) n. 1,5 - 2 l -vetoinen astia. Kaada massa astiaan ja tasoita pinta mahdollisimman sileäksi.

Laita peittämättömänä pakastimeen ja anna jäätyä vähintään kolme tuntia, tai vaikka yön yli. (Rakastan näitä etukäteen tehtäviä tarjottavia!)

Nosta semifreddo n. 1/2 h ennen tarjoamista pois pakastimesta. Jos kelmut eivät tahdo irrota, laske astia lämpimään vesialtaaseen. Mutta huom, älä tee näin, jos käytät lasiastiaa. Se saattaa haljeta. Lasiastiaa käyttäessäsi, malta odottaa hetki. :)

Koristele semifreddo vadelmilla ja tuoreilla mintunlehdillä.

Wasabilla maustettua jauhelihaa ja nuudeleita

Nyt tuli hyvää! :)

Väsymyksen alhossa tuijotin jääkaapissa olevaa jauhelihapakettia ja valmistauduin henkisesti perinteiseen jauhelihakastikkeeseen perunoiden kera.

Sitten tunsin vanhan kunnon inspiraation virran varovaisesti liikahtavan. Ei tässä mitään perinteistä ja tylsää tehdä, kokeillaanpas jotain muuta. Mitä muuta täällä jääkaapissa on? No mutta hellou wasabi!

Ja ei kun yhdistelemään...
Kastikkeesta tuli omaan makuuni täydellisen voimakkaan makuista, ja herkulliset ja ihanan niljakkaat vermisellit pehimittivät makua juuri sopivasti. Nuolin lautasen.

Jos epäilet pyödän äärellä istuvien olevan herkkämakuhermoisia, lisäile wasabia varovasti ja aloita pienestä määrästä chilikastiketta. Aina saa lisää, poistaminen on vaikeampaa. :)

Wasabilla maustettua jauhelihaa ja nuudeleita (4:lle)

400 g vähärasvaista jauhelihaa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
n. 15 cm pätkä kurkkua
n. 15 cm pätkä kesäkurpitsaa
1/2 vihreä paprika
loraus vettä
3/4 dl chilikastiketta
n. 5 cm pätkä wasabia
2,5 rkl soijaa
1 rkl riisiviinietikkaa
mustapippuria myllystä

tuoretta ruohosipulia
tuoretta basilikaa

vermiselliä


Paista jauheliha pannulla.

Kuori ja pilko sipulit, hienonna valkosipulit. Pilko kurkku ja kesäkurpitsa sormenpään kokosiksi palasiksi. Pilko myös paprika ohuiksi suikaleiksi.

Kun jauheliha on lähes kypsää, lisää sipulit, valkosipulit, kesäkurpitsa, kurkku ja paprika.

Lisää myös kaikki kastikeainekset. Sekoita kunnolla, että wasabi varmasti liukenee ja leviää tasaisesti. Anna kastikkeen muhia ja porista ihan hissukseen kannen alla n. 8 - 10 minuuttia.

Tämmöistä chilikastiketta käytin itse. Älä siis käytä sweet chili -kastiketta (liian makeaa) tai tabascoa (liian tulista).

Keitä sillä välin vermiselli valmiiksi.

Nosta lautaselle vermiselliä ja nostele kastike päälle. Lorota pannulta myös ihanan makuiset nesteet lautaselle. Koristele tuoreella ruohosipulilla ja basilikalla.