Basilikasienet sienikautta odotellessa!

Voi sienet sienet sienet, kohta ne saapuvat!

Tämä on rankka vuodenaika (tai no, puolivuotinen), koska kuljen pää alaspäin huhtikuusta lokakuun loppuun, jolloin sienestysaika lopulta alkaa päättyä. :)

En malta odottaa, että pääsen toteuttamaan tämän reseptin metsäsienistä (omasta takaa pliisuhkot kanttarellit suorastaan huutavat päästä tähän reseptiin), mutta sitä odotellessa kaupan tuoreet herkkusienet tulkoon hätiin.

Nämä kaunokaiset ovat matkalla grilliin

Tässä teille hyvä herkku grilliruoan kanssa tarjottavaksi. Tai vaikka osana salaattia. Aina on kiva saada uusia lisukkeita kesäpöytään Turun sinapin seuraksi. :)

Ikkunalautani tärähtäneet basilikat

Basilikasienet

1 pkt tuoreita herkkusieniä
1 rkl öljyä
muutamia tuoreita basilikanlehtiä
1 1/2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria

Pilko herkkusienet ja hienonna basilika. Paista sieniä hetkonen öljyssä pannulla.
Sulje levy, lisää omenaviinietikka, hunaja ja basilika. Mausta.

Nosta sienet huoneenlämpöön maustumaan ja marinoitumaan.

Tarjoa vaikka grilliruoan kanssa tai osana salaattia. Sopii varmasti niin lihan kuin kalankin kera.

Melonikeitto ravuilla ja halloumilla

Tämän reseptin takana on joukko raaka-aineita, joista juontuvat nokkeluudet ovat niin "OBVIOUS", että en edes viitsi lähteä sille linjalle. Lukijat voivat viihdyttää itse itseään ja naureskella itsekseen. :)

Tänään ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja sanoi: "No niin, kaikilla näkyy olevan kevyt kesäsyke päällä!"
Tässä vaiheessahan takarivissä oli muutama jo kuukahtanut ja eturivin hikipingot jaksoivat hymyillä vain väkisin.
On sanomattakin selvää, että rakastan kyseistä ohjaajaa! Olen löytänyt toisen positiivisuushurjastelijan. :)

Nauraessani ääneen "kevyelle kesäsykkeelle" hoksasin, että sehän on täydellinen kuvaus tälle ihanaiselle keitolle!
Tässä nimittäin on kesäistä meininkiä kauhatolkulla. Kaikki aineetkin ovat sesonkisidonnaisia. Ja keitto on tietenkin kevyttä, raikasta ja herkullista. Lisäksi tässä on kaikki makupaletin osaset sulassa sovussa: on makeaa, tulista, suolaista ja hapanta.

Sain idiksen tähän keittoon, kun kävimme työporukalla Salutorgetissa syömässä. Siellä alkukeittona tarjoiltiin melonikeitto. Tästä omasta hihavedosta tuli halloumin ansioista oikeastaan jopa parempaa.

Tämä resepti on kahdelle kevyeksi pääruoaksi. Tästä saa ehkä nippanappa pikkuiset alkukeitot neljälle.

Melonikeitto ravuilla ja halloumilla (2:lle)

noin 600 g vesimelonia (vajaa puolikas piehköstä melonista)
1,5 rkl omenaviinietikkaa
1 dl tuoretta basilikaa
1/2 rkl sitruunamehua
1 kuivattu chili
(halutessasi vielä chilijauhetta)
suolaa
pippuria

n. 50 g katkarapuja
muutama siivu halloum-juustoa

Ota katkaravut sulamaan.

Paista halloum-juusto pannulla. Jos haluat tarjota juuston lämpimänä, paista vasta juuri ennen tarjoamista ja tarjoa erillisellä lautasella.

Pilko vesimeloni ja hienonna basilika ja chili. Laita kaikki aineet sekaisin ja huruta sauvasekottimella tasaiseksi soseeksi. Maistele vähän chili-politiikkaa (Jos olet kollegani, jonka kanssa keittoa arvioimme, kannattaa laittaa vielä lisäksi chilijauhetta). Laita keitto jääkaappiin oleentumaan. Chili pääsee kivasti esiin makujen tasaannuttua.

Voit halutessasi ennen tarjoamista vielä soseuttaa keiton sauvasekottimella, jolloin pinnalle nousee kiva vaahto. Vaahdossa chili pääsi mukavasti potkimaan!

Kokeilkaa ja kertokaa, mitä piditte!

Ja muistakaa tykätä Hämmentäjästä facebookissa, niin saatte aina uutisvirtaanne ilmoituksen, kun uusi resepti napsahtaa ilmoille.

Ihanainen ahven-ceviche

Minkälaisia ovat parhaat mahdolliset mökki- / juhannusvieraat?

Aina vain puhutaan niistä huonoimmista mahdollisista; he passuuttavat, laiskottelevat, vaativat, sotkevat... Antavat märän koiransa juosta merestä suoraan sohvalle nukkumaan. Sallivat lastensa tutkia luonnon ihmeitä kiskomalla kaiken huolella istutetun maasta juurineen. Syövät ja juovat sinut perikatoon, eivätkä lähde kulumallakaan.

Näillä alkupuheilla omistan tämän postauksen ystävilleni, jotka tarjoilivat viikonloppuna yhtä ilahduksen, naurun, positiivisuuden ja hauskuuden sarjatulta! Kiitos todella mahtavasta juhannuksesta. Vieraat tekevät juhlan. :)

Koska tänäkin viikonloppuna koettiin kalaelämyksiä, liittyy tämäkin resepti eväkkäisiin. Jaettakoon vielä pieni juttu. Ystäväni perkasi elämänsä ensimmäisen kalan, ja voi hyvänen aika, miten siistiä jälkeä! Lempinimet "the butcher" ja "the surgeon"menivät jakoon. En ollut näistä jälkimmäinen...

Tämän reseptin inspiraation löysin lempikauppani Chez Mariuksen sivuilta. Muokkasin sitä hieman omista varastoista löytyviin aineksiin sopivaksi.

Ihanainen ahven-ceviche

2-3 ahvenfilettä
2 rkl sitruunamehua
puolikas sipuli
1/2 dl valkoviinietikkaa
1-2 rkl sokeria
noin 10 cm pätkä kurkkua
pala keräsalaattia
2-3 rkl tuoretta korianteria
1/2 kuivattu chili (tai vähemmän, jos on herkät makunystyrät)
suolaa
pippuria

Nypi loputkin mahdolliset ruodot pois ahvenfileistä (miten niitä muka voisi olla jäljellä?). Leikkaa fileet kuutioiksi purista päälle sitruunamehu. Mausta suolalla ja piipurilla. Laita kalat maustumaan ja raakakypsymään jääkaappiin yön yli, tai edes muutamaksi tunniksi.

Leikkaa sipulit neljään lohkoon ja ohuiksi siivuiksi. Lisää sipuleiden sekaan valkoviinietikka ja sokeri. Marinoi sipuleta erillisessä astiassa saman verran kuin kalojakin.

Raakakypsyttelyn ja marinoinnin jälkeen yhdistellään ainekset.
Pilko kurkku ja salaatti pieneksi silpuksi. Kaada ne samaan kulhoon kalojen kanssa. Nostele sekaan myös sipuleita, älä kaada sipuleiden nestettä. Lisää myös chili, suola ja pippuri.

Kannattaa ehkä hieman rauhallisesti lisäillä chiliä. Itse tykkään todella tulisesta setistä, mutta monelle puolikas kuivattu chili on ihan liikaa. Erityisesti, kun maut voimistuvat seoksen seistessä.

Jos chiliä kuitenkin lorahtaa tai sitä innostuksissaan sekaan liikaa heittää, pilko lisää kurkkua. :)

Tätä herkkua voi popsia sellaisenaan salaatin lailla. Sitä voi myös tarjota uusien perunoiden kanssa.
Parasta olisi varmaan koota tästä elegantit tervetuliais-annokset illallisvieraille. Tosin sitten seuraavien ruokalajien makumaailman kannattaa seurata samoja nuotteja tai voimistua merkittävästi.

Kuohuviini sopii loistavasti cevichen kyytipojaksi.

PS. Maailman parhaat vieraat myös siivoavat koko mökin suurennuslasin kera sillä välin, kun emäntä on nostamassa verkkoja. Mökissämme ei ole koskaan ollut näin siistiä. Kuulemma veneen irtaannuttua laiturista kuului lause: "Nyt äkkiä siivotaan, kun Outi ei anna kuitenkaan muuten meidän tehdä sitä!" Kuten sanottu, ihan parhaita ystäviä & vierailijoita. :)

Smoke on the water, diddidii diddididiii...

Viime viikonloppu meni Jukolan viestissä viilettäessä. Miten suunnistus voikin olla niin HIENO LAJI??!!
Täällä yksi, joka on aivan ekstaasissa.
Mutta nyt en eksy aiheesta enempää. Tämä postaus toimikoot ruokahalun herättäjänä ja juhannus-kuumeen nostattajana.

Toissa viikonloppuna saaressa nimittäin Ahti soi jälleen antejaan!

Ahvenfilerointini kehittyy ja nopeutuu koko ajan, ja ehkä pian kehtaan esitellä tuotoksiani myös täällä blogissa. :)

Sitä odotellessa jaan yhden kalanvalmistussuosikkini, lahnan savustamisen.

Voi sitä riemua, kun veneen laidalta kurkkiessa näkee vaalean hahmon lähestyvän pintaa. ”Oi se on iso!”

Sanat jäävät usein huulille, kun hengittelee jännittyneenä. Ja kun verkko hilautuu lähemmäksi: ”Oi se on pyöreähkö, se on lahna!”

Miten voi olla, että yhä vieläkin jaksan innostua yhtä lailla joka kerta, kun lahnaa pukkaa? Niitä yleensä nousee joka aamu yksi tai useampi muiden kalojen ohella. Silti! Ne ovat vaan niin hyviä! :D

Etenkin savustettuna. Ja tässä lahna Outin tapaan.

Leikkaa lahnalta masu auki ja irrota pää. Pese masu huolellisesti merivedessä. Jos jaksat ja muistat, nakkaa vatsaan hieman suolaa.

Levitä savustuspöntön pohjalle noin 2 dl leppähaketta ja pari sokeripalaa. Sokeripalojen ansiosta kala saa kauniin oranssinkuparisen värin.

Laita lahna ritilälle hakkeiden päälle ja sulje laatikko.

Tee pikkuinen nuotio ja iske laatikko tulelle. Lahnan koosta riippuen, ylläpidä tulta 15 – 25 minuuttia. Lahna on valmis, kun väri on oranssi ja evät lähtevät helposti irti.

Jotkut sanovat, että kala säilyy mehukkaampana, jos päätä ei irrota, mutta itse en kyllä huomaa eroa. Käytän molempia taktiikoita tasapuolisesti.

Kun kala on kypsä, nosta laatikko tulelta ja pelasta kala tarjoiluastialle.

Savustuslaatikkoon mahtuu toki paljon enemmänkin kalaa kerralla. Ritilöitä on yleensä kahdessa kerroksessa ja ne voi kyllä latoa melko täyteen.

Savulahna on parasta mielestäni ”suoraan pöntöstä”. :) Eli kuumana ja mehukkaana.

Tein tällä kertaa kalaa raikastamaan pienen seoksen, johon tuli viinisuolaheinää, ruohosipulia ja sitruunamehua. Toimi todella hyvin. Lorautin sitruunamehua myös hieman suoraan kalan päälle. Sitruunan raikas hapokkuus leikkasi ihanasti savuisen tunkkaista kalaa. 

Kalan kanssa söimme kesäkurpitsa – herkkusieni – sipuli - perunapaistosta. (Eli mökkireissun viimeiset kasvikset paloiksi ja pannulle)

Ja vielä ihanan pirteä ja hedelmäinen valkoviini seuraksi. 

Ai että!!

Lauantaina mystinen sumu uhkasi ahmaista saaren. Näytti siltä, kuin olisin seissyt vieraassa rannassa, kun lähisaaret ja luodot eivät näkyneet lainkaan!

Tervetuloa juhannusvieraat! :)

Mehevä raparperipiiras, kaksi eri versiota

Plantaasini raparperit ovat barbaareja. Ihan oikeasti. Ne ovat NIIN valtavia ja reheviä, että oksat pois. Lehdet ovat halkaisijaltaan lähemmäs metrisiä, varret reilusti yli metrin pitkiä ja juuresta ranteeni paksuisia.

Tarinan mukaan ne kasvavat saaressa niin suureksi, koska mummu on aikanaan ”nakellut niiden päälle kompostimultaa vessan takaa”. Asia selvä. Näillä lannoitteilla minäkin jatkan viljelyä.

Keräsin viime reissulla varsia kilokaupalla. :) 

Onneksi mieheni järjesti seuraavalla viikolla juhlat noin 50 henkilölle, joten raparperipiiraalle tuli tilausta. 

Juhlaruokia tehdessä tärkein ohje minulta minulle on: Älä kikkaile!

Yleensä en tee kahta kertaa samaa ruokaa, vaan aina pitää säätää kokeilla ja testata.

Mutta ihan oikeasti, kun on juhlat: tee jotain helppoa, mitä olet ennenkin tehnyt, äläkä muuta mitään.
Etenkin kun porukkaa on paljon, on "helpoinkin pikku pyöräytys" melkoinen operaatio.
Jo pelkkien leivonta-astioiden jatkuva tiskaaminen ja siistiminen vie aikaa + vielä keittiön kaaoksen muu siivous.

Mutta nyt on piirakat "pyöräytetty" muun leivonnan ja ruoanlaiton ohessa! Ystävän avustuksella. :)

Tein kaksi eri variaatiota periaatteessa samasta piiraasta. Ero on lähinnä ulkoasullinen.

Conan näyttää enemmän perinteiseltä raparperipiiraalta

Raparperipiiras 1 (muruseoksella)

Muruseos
250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

Pohjataikina
2 dl piimää
1 muna
(1/2 dl vehnäjauhoja)

Täyte
Reilu litra raparperia
200 g kermaviiliä
250 g maitorahkaa
1,5 dl sokeria
2 munaa
3 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi sekaan voi. Siirrä muruseoksesta noin 1/3 toiseen kulhoon.

Lisää loppuun taikinaan piimä ja muna. Lisää vielä vähän vehnäjauhoja, jos taikina on kovin juoksevaa. Aika löysää kamaa tämän kyllä kuuluukin olla.

Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille / -pannulle. Ja kunnolla reunoille asti.

Ripottele / asettele taikinan päälle raparperit. Ja kunnolla reunoille asti.

Tässä versiossa raparperit ovat siististi suorissa riveissä. Toisessa ripottelin päälle noin sentti-kertaa-sentti -kuutioita

Sekoita täytteen aineet keskenään. Kaada viili-rahka-seos raparperinpalojen päälle. Ja kunnolla reunoille asti.

Ripottele pinnalle muruseos isoina kökkäreinä (voit puristella taikinaa käsissäsi, jotta saat pallukoita muodostumaan).

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Raparperipiiras 2

Aineet ovat samat.

Tee taikina aivan kuten edellä, mutta älä ota muruseosta sivuun. Sekoita siis piimä ja muna suoraan taikinaan.

Levitä taikina paperoidulle pellille ja esipaista noin 5 minuuttia.

Viillä raparperi ohuiksi siivuiksi. Asettele siivut taikinan päälle melko tiheään.

Kaada päälle samanlainen viili-rahka-seos kuin toisessakin piirakassa. Laita vielä seoksen päälle muutama raparperisiivu.

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Matkalla uuniin

Testin jälkeen "viivainen versio" teki paremmin kauppansa. Siisti ulkonäkö siis toimi paremmin. :)

Ja nämä piiraat vain paranevat mehevöityessään! Pakkaa tiiviiseen astiaan ja anna muhia kylmässä.