Hitaasti hapatettu ruislimppu

Nyt eksoottisista tunnelmista takaisin koti-Suomeen, jossa luonto on räjähtämäisillään, ja elämme vuoden ehkä parasta aikaa - Euroviisu-viikkoa.

Leipä naisen kisakatsomossa pitää läpi koko pitkän ja jännittävän tuloslähetyksen, joten ruislimppu, douze  points!

Ruislimppua ei tehdä kello ranteessa. Mitä hitaammin maltat hapatuksen tehdä ja mitä enemmän "unohdat" taikinan, sitä parempi. :)

Lopputulos palkitsee: rapea kuori, ihana hapan maku, ehta ruisleipä...

Juuren ja raskin hoivaaminen on kuin lapsesta huolehtisi. Nauroin miehelleni, että kierrän aamulla ja illalla katsomassa, onko lapsilla kaikki hyvin. Idätin samaan aikaan mung-papuja, joten hekin kuuluivat kierrokseeni. :)

Helppoa hommaa kuitenkin, oikeastaan pitää muistaa toimia vain aamulla ja illalla.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan ruislimpun tekoa. Se on nimittäin aidosti hauskaa. Oikeaa kemiaa keittiössä. Ainakin näin vanhan prosessiteekkarin ja fyysikko-kemistinörtin mielestä... :)

Aineet ovat simppelit kuten ehdassa ruisleivässä kuuluu: vettä, ruisjauhoja, suolaa ja kuminaa. Tässä versiossa tein juuren osin hapankorpusta, mutta juurta voi lähteä hyvin rakentamaan vain vedestä ja ruisjauhoista.

Hitaasti hapatetut ruislimput (2 kpl)

Juuri (ensimmäisen päivän ilta):
2,5 dl lämmintä vettä
1,5 hapankorppua
150 g ruisjauhoja

Tee ensi juuri. Murskaa hapankorput veteen ja sekoita ruisjauhot joukkoon. Sekoita kaikki sekaisin, laita kulhon päälle esim. muovipussi peitoksi ja nosta lämpimään 12 - 14 tunniksi. Sekoittele välillä (jos olet hereillä). :)

Raski (toisen päivän aamu):
2 dl lämmitä vettä
1 dl ruisjauhoja

Sekoita taikinaan lämmin vesi ja ruisjauhot. Raski saa olla vellimäistä ja löysää.

Laita raski kevyen kannen / muovipussin alle lämpimään paikkaan.

Sekoita raskia välillä, viimeistään illalla. Kun kuplinta on kiivasta ja tuoksu tuntuu, raski on valmis.

Taikina (toisen päivän ilta / kolmas päivä)

1 dl lämmintä vettä
8 dl ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
1 tl kuminaa

Alusta raskiin taikinan loput aineket. Taikina on melko paksua ja täpäkkää kamaa. Anna taikinan kohota parin - muutaman tunnin ajan. Jos taikina ei lainkaan ala kohoamaan, sekoita noin 1/2 tl kuivahiivaa tilkkaan lämmintä vettä ja vaivaa sekaan taikinaan.

Kun taikina on kohonnut, leivo siitä kaksi limppua.

Kohota limppuja vielä hyvä tovi vedottomassa paikassa (esim. kylmässä uunissa). Itse kohotin niitä yön yli.

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Suihkuta leivät suihkupullolla, jotta saat rapean kuoren. Laita leivät uuniin ja heitä perään noin desilitra vettä. Sulje luukku nopeasti ja laske lämpo 180 asteeseen.

Paista leipiä noin tunnin. Laske lämpötila 150 asteeseen ja anna leipien tekeytyä vielä viitisentoista minuuttia.

Limput ovat valmiita, kun pohja kumisee.

Naatiskele vaikka voin, kermajuuston, metukan ja kurkun kera. Tai avokadon ja suolan... Mm...

Ja nyt kannustetaan Suomi voittoon! Ja ehkä noteerataan myös se, että jääkiekkoakin parhaillaan pelataan, ja että ehkä ruisleipä kuuluu myös urheilijan peruseväisiin. :)

Mustekalasalaatti ja Pekingin tunnelmia

Pekingissä oli ihanaa! Voi mikä Mahjong-maailma...

Puut olivat upeita; ne joko kukkivat kevätasussa, kannattelivat pitkiä neulasia tai riiputtivat laiskana pitkiä köynnösmäisiä oksia katujen kattona.

Vanhojen rakennusten punatiilisten kattojen räystäät kohosivat kohti taivaita.
Avonaisista ikkunoista leijui jasminteen ja mausteisen kokkailun tuoksu.

Paikalliset torkkuivat tarkoin valikoiduilla puiston penkeillä, joihin lankeava varjo toi helpotuksen paahtavalta lämmöltä.

Vaikka olen käynyt Kiinassa pari kertaa aikaisemminkin, oli Peking kaupunkina ainutlaatuinen ja vanhanaikaisen autenttinen.

Nyt minulla on luonnollisesti valtava vimma tehdä toisintoja maistelemistamme ruoista. :) Tämänkertaisella mustekalasalaatin reseptillä ei valitettavasti mennä edes lähelle, mutta ainakin mustekalat ja korianteri antavat aasialaisen vivahduksen.

Tämä mustekalasalaatti on yksi luottosalaattini. Mikään ei pelasta työpäivää kuin tämä raikas, makea ja suolainen herkku.

Reseptin jälkeen vielä kuumottavia matkaruokia, joita TULEN vielä tekemään kotona menestyksellä! Lupaus annettu.

Mustekalasalaatti (2:lle)

1 iso mustekala (esim. pakastettu)
(1/2 rkl soijaa)
1 omena
keräsalaattia
tuoretta basilikaa
tuoretta korianteria
1 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria

Pilko sulatettu mustekala haluamasi kokoisiksi paloiksi. Paista se pannulla pienessä määrässä öljyä nopeasti kypsäksi. Jos paistat liian kauan, tulee mustekalasta kuminen ja sitkeä pureksittava.
Mausta suolalla tai soijalla.

Pilko omena, revi salaatti ja silppua yrtit.

Kokoa salaatti, lorota päälle sitruunamehua ja rouhi suolaa ja pippuria.

Kumoa päälle lämpimät mustekalat pannulta. Nauti!!!



Ja entäs sitten Pekingissä? Saimme ihania mustekalaruokia, mutta tietysti myös Pekingin ankkaa! Ankkasiivut käärittiin voimakkaan luumukastikkeen, ohuen ohuen sipulisilpun ja retikan tapaisen juureksen kanssa ohueen pannukakkuun / crepeen ja haukeltiin menemään.

Lähes tulkoon parasta antia olivat katukeittiöt, joista olisi saanut ihan mitä vain. Ötökät on tullut joskus aiemmin jo maisteltua, joten tällä kertaa nämä herkut jäivät syömättä. Siinä nämä elävät olennot nököttivät jalat sätkien, kunnes päätyivät rasvaan keittymään. Karua.

Elämäni parhaat simpukat paahdettiin tohottimella suoraan kadulla... Astioitakaan ei tarvinnut tiskata, kun ne oli suojattu kätevästi muovipusseilla. :) Voi hyvänen aika nämä simpukat olivat hyviä... Ja ateriaa täydensivät mausteiset kana- ja mustekalavartaat. Ah, leijun jossain hyvin korkealla muistellessani tätä ateriaa.

Sen sijaan uppopaistetut taskuravut olisivat kaivanneet hieman lisää mausteita.

Chilimarinoitu tofu oli myös yllättävän hyvä kokemus! Ihana kylmä naposteluannos.

Ja elämäni parhaat nuudelit olivatkin leveitä yksilöitä. Nämä nuudelit tehtiin tässä pienessä "ravintolassa" paikan päällä ja tarjottiin mitä ihanimman kastikkeen kanssa. Mukana oli toki muutakin; pavunituja, kananmunaa, lihaa, kiinankaalia... Kuvassa nämä on vain onnistuttu ryttäämään pohjalle ja annoksen kaunis estetiikka on jo tuhottu. Emme vain yksinkertaisesti malttaneet valokuvata ennen ahmaisua. :D Valtava nuudeliannos katosi viimeistä pisaraa myöten.

Entäs sitten lokaali hampurilainen? Jauhelihaa ja sipulia paistettu ihanassa kastikkeessa ja sullottu kahden paahdetun vehnäleivän väliin. Rapea pinnalta, mehevä keskeltä ja täynnä makua! Ihanaa!!!

Ja meidän aamupalamme tuli useimmiten myös kadulta. Emme voineet vastustaa "crepejä", joita joka kadunkulmassa paisteltiin. Ohut lettutaikina sai päälleen rikotun kananmunan, joka hyytyi kuuman taikinan päällä sopivasti. Lisäksi settiin heitettiin reilusti korianteria ja sipulia.

Koko komeus sai vielä väliinsä jonkun ihmeellisen, höyhenenkevyen ja kalan makuisen levyn, joka oli paahdettu pulleaksi ja ilmavaksi. Sitten crepe taitteluun ja kantoon.

Ja jos ei crepettänyt, oli tarjolla myös makeaa, pillillä juotavaa jugurttia. :) Jugu tarjottiin uudelleenkäytettävissä keraamisissa astioissa. Kun olit imaissut sisällön, jätit vain astian lähikaupan portaille. Kätsää. :)

Ja energiaa sitä tarvisikin, kun tätä urakkaa lähdettiin selättämään! Huh, vieläkin särkee lihaksia ja olen jopa pari kertaa valinnut hissin portaiden sijaan. :)

Thaimaalainen kookos-limekana

Mmm... Olen aasialaisen keittiön Fani Numero 3 499 467. Eli ihan kärkikahinoissa muutaman paikallisasukkaan jälkeen.
Ja hip hei, tänään lähdenkin jälleen keräämään lisää pontta tähän fanitukseen - muutaman tunnin päässä häämöttää nimittäin lomamatka Pekingiin!

Nyt kuitenkin makumaailmat menevät enemmän Thaimaan suuntaan.
Pidän hurjasti kookoksesta suolaisessa ruoassa - makeissa jälkkäreissä se sen sijaan maistuu heikommin. Mutta kun kookokseen yhdistää vahvat mausteet kuten chilin, inkiväärin, valkosipulin, curryn, korianterin... Tällöin kookoksen kermaisuus ja pehmeys todella pääsee oikeuksiinsa ja se taittaa ärhäkkäimmän kärjen chilistä pois. Käytin ateriassa rohkeasti light-kookosmaitoa, ja sekin toimi yllättävän hyvin.

Tämän ruoan kanssa ei tarvitse turhaan stressata, voit varioida kasviksia oman makusi mukaan. Käytä mitä tahansa jääkaapin lokeron uumenista löytyviä ihania ja värikkäitä kasviksia.

Alkupalaksi voit tarjota vaikka vietnamilaisia kesärullia ja jälkiruoaksi salmiakki-limesemifreddoa tai inkiväärisen hedelmäistä suklaahoukutusta.

Thaimaalainen kookos-limekana (4:lle)

450 g maustamattomia broilerinsuikaleita
reiluhko loraus öljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 150 -200 g kesäkurpitsaa
n. 100 g munakoisoa
1 porkkana
n. 1/2 punaista paprikaa
2 - 3 rkl tuoretta inkivääriä
3 kuivattua kaffir-limelehteä
1 rkl soijaa
1 - 2 rkl curry-tahnaa
1,5 kuivattua chiliä
200 g kookoskermaa
suolaa

2,5 dl jasmin-riisiä

runsaasti tuoretta korianteria
runsaasti tuoretta minttua
rouhittuja cashew-pähkinöitä


Pilko kasvikset ja murskaa valkosipulinkynnet. Tee porkkanoista ohuita lantteja.

Kuori ja raasta tuore inkivääri.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota pari minuuttia. Lisää kanat ja paista ne lähes kypsiksi.

Älä nosta levyn lämpöä liiaksi, ettei mitkään kasvikset kärähdä. Niiden kuuluu tulla pehmeän meheviksi tai jäädä rapsakoiksi.

Lisää kesäkurpitsat, munakoisot ja porkkanat. Paistele muutama minuutti. Lisää myös paprika.

Lorauta joukkoon soija, lisää curry-tahna sekä kaffir-limelehdet ja murskatut chilit. Lisää myös kookoskerma sekä tarvittaessa suolaa. Anna keittyä, kunnes kasvikset pehmenevät ja kanat kypsyvät.

Maistele kastiketta aina välillä. Lisää soijaa, curryä tai chiliä oman maun mukaan. Kastikkeen maut intensivöityvät, kun annat sen seistä. Joten ei kiirettä pöytään. Pidä kuitenkin levy tässä vaiheessa jo hyvin pienellä lämmöllä.

Tarjoa kastike jasminriisin kera. Se taittaa mukavasti kastikkeen tulisuutta ja kerää kaikki ihanat aromit itseensä.

Taivaallinen salmiakki-limesemifreddo on loistava gluteeniton jälkiruoka

Ai että, kun törmäsin tähän reseptiin, olin myyty. En malttanut odottaa, että pääsisin sitä testaamaan. Onneksi saimme heti seuraavana viikonloppuna maailman ihanimpia vieraita, joista tuli myös semifreddon testiryhmä.

Tämä oli itseasiassa ihan ensimmäinen kerta, kun koskaan teen itse semifreddoa, jäätelöä tai muuta vastaavaa ilman jäätelökonetta. Syy on yleensä ollut siinä, että pakastimeeni ei mahdu mitään jäätymään. :D Nyt kuitenkin kun satokausi on alkamassa, on pakastimeenkin kertynyt hieman väljyyttä. Jes!

Tämä LOISTAVA resepti löytyi Maku-lehden numerosta 2/2013. Ja itse asiassa tämähän on melkoisen kevyttä tavaraa. Tosin riippuu toki myös käytetyn karkin määrästä. :)

Käytin hieman enemmän turkinpippuria kuin alkuperäisessä ohjeessa, koska olen salmiakin sydänystävä.

Resepti näytti ensisilmäyksellä hieman monimutkaiselta, mutta olikin tosi helppo. Neljässä eri astiassa komponentit sekaisin tai vaahdoksi, ja sitten vain koko komeus yhteen.

Salmiakki-limesemifreddo (4:lle)

1 lime (kuori raastettuna ja mehu puristettuna)
1/2 prk (125 g) maitorahkaa
1 muna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl vispikermaa
2 rkl turkinpippurirouhetta

pinnalle 2 rkl turkinpippurirouhetta
sitruunamelissan lehtiä


Pese lime, raasta kuori ja purista mehu talteen. Sekoita kuoriraaste ja mehu rahkan joukkoon.

Erottele munan keltuainen ja valkuainen. Yhdistä keltuainen ja sokerit ja vaahdota ne.

Vaahdota toisessa astiassa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vispaa myös vispikerma kovahkoksi vaahdoksi.

Jos käytät kokonaisia karkkeja, rouhi ne.

Tee tästä eteenpäin kaikki sekoittelut käsin, vatkain voi olla liian tehokas.
Sekoita rahka sokeri-keltuaisvaahdon kanssa. Lisää myös kermavaahto. Kääntele lopuksi varovasti joukkoon valkuaisvaahto.

Levitä kolmannes vaahdosta laakeaan vuokaan. Ripottele päälle turkinpippurirouhetta. Annostele päälle toinen kerros vaahtoa. Ripottele toinen kerros turkkarirouhetta. Levitä vielä lopuksi päälle kerros vaahtoa.

Peitä vuoka foliolla ja nosta pakastimeen 3 tunniksi (tällä jäätymisajalla tuli meille ainakin ihan täydellinen semifreddo).

Vetele semifreddosta palloja esim. lusikan avulla ja annostele lautasille.

Ripottele päälle vielä turkinpippurirouhetta ja pari sitruunamelissan lehteä.

Valmistaudu oikeasti putoamaan tuoliltasi. Tämä on liian hyvää ollakseen totta. :)

Välimerellinen kana-katkarapuherkku

Järjestimme jälleen taannoin illallisen ystävillemme. Pohdiskelin viikon verran erilaisia vaihtoehtoja pääruoaksi, viivasin yli lukemattomia eri vaihtoehtoja, etsin inspiraatiota ruokalehdistä... Mutta ei, mikään ei oikein napannut.

Lopulta jokin naksahti kohdalleen ja kehittelin tämän reseptin kuin kohtalon johdattamana. Idea lähti yrteistä ja parmesaanista, ja siihen ympärille olikin helppo lisätä kaikkia lemppari-aineksiani.

Tämä herkkuruoka viittaa makumaailmaltaan välimerelle. Kasvikset muistuttavat provencelaista ratatouillea, tuore minttu viittaa Kreikkaan ja parmesaani Italiaan.

Ja viimeinen Välimerelle viittaava elementti on supisuomalainen ohra - kunnon suomalaisuuteenhan kuuluu lomailuvimma Välimeren maisemissa. :)

Hauska muuten tämä kanan ja katkaravun yhdistelmä. Se vain toimii, oli keittiö sitten lainattu mistä maasta tahansa. Myös nimittäin thai-henkinen nuudeliruoka yhdistää nämä kaksi oivaa proteiininlähdettä.

Välimerellinen kana-katkarapuherkku (4:lle)

500 g maustamattomia kanan filepihvejä
n. 2 dl katkarapuja

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 tomaattia
1 kesäkurpitsa
1/2 paprikaa
runsaasti tuoretta basilikaa
runsaasti tuoretta minttua
suolaa
pippuria
n. 70 g parmesaania

2,5 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita


Sulata katkaravut.

Pilko kasvikset: kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi, paprikat peukalonkynnen kokoisiksi paloiksi, tomaatit aika suuriksi paloiksi, ja sipulit pienehköiksi paloiksi. Murskaa tai hienonna valkosipulit.

Suolaa kesäkurpitsasiivut kevyesti, jotta ne "maukustuvat" kunnolla.

Laita ohrasuurimot kiehumaan (keittoaika noin 20 minuuttia) kevyesti suolattuun veteen.

Kuumenna öljy pannulla, kuullota sipuleita ja valkosipuleita hetki. Lisää kesäkurpitsa. Paistele muutama minuutti, lisää tomaatit ja anna hautua. Tomaatit saavat hajota. Hauduttele kymmenisen minuuttia. Lisää paprika ja paista vielä muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista kanat kypsiksi ja leikkaa ne siivuiksi.

Pilko mintut ja basilikat, mutta jätä myös kokonaisia isoja lehtiä.

Valuta kypsistä ohrasuurimoista vesi.

Kokoa annokset: pohjalle ohrasuurimot, seuraavaksi kerros kasviksia, asettele päälle kanasiivuja, ripottele katkarapuja ja lopuksi runsaasti yrttejä. Rouhi päälle suolaa ja pippuria.

Ripottele lopuksi päälle raastettua parmesaania.

Hän vailla parmesaania. Ihanan kaunis ja värikäs annos.