torstai 13. kesäkuuta 2013

Varhaiskaalipata chorizolla tai ilman

Suomi ja Espanja kohtasivat lautasella ja veivät kielen mennessään.

Espanjalainen chorizo-makkara, varhaiskaali ja supisuomalainen ohra sopivat yhteen kuin punaviini, sitrusmehu ja hedelmät.


Tein tämän padan vähän "vaikean kautta", sillä yksi syöjistä (minä!) halusi kasvisversion.
Jos kaikki aterioijat halajavat chorizo-makkaraa pataansa, kannattaa ne lumpsauttaa kattilaan pikaisen paiston jälkeen ja antaa hautua padan kanssa kypsiksi.

Tässä kuitenkin koreografia kasvis- ja lihaversioiden rinnakkaiseen toteuttamiseen. Chorizot sopivat kyllä niiin älyttömän hyvin tähän ruokaan, että lisäsin niitä myös omalle lautaselle. :)


Varhaiskaalipata chorizolla tai ilman (3:lle)

1/3 isohkosta varhaiskaalista
2 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
1,5 dl rikottuja esikypsytettyjä ohrasuurimoita
2 rkl kasvisfondia
n. 1/2 l vettä (tai että kasvikset peittyvät)
1/4 tuoretta tulista chiliä
suolaa
pippuria

3 chorizo-makkaraa

tuoretta oreganoa
tuoretta timjamia

Suikaloi kaali, murskaa valkosipulinkynnet ja viipaloi porkkanat lanteiksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota valkosipuleita, kaalia ja porkkanaa hetki. Lisää vesi, fondi ja ohrasuurimot.

Anna porista kypsäksi noin puolen tunin ajan. Paista sillä välin viipaloidut chorizo-makkarat pannulla.

Lisää loppuvaiheessa mausteet ja hienonnettu chili.

Nosta tarjoiluvaiheessa chorizot niiden lautasille, ketkä niitä haluavat. Riivi päälle tuoreita timjamin lehtiä.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Hyötykasvien viljelyä saaristossa, eli plantaasi valmistautuu...

Plantaasi on iskussa, joskin se tällä hetkellä taistelee kuivuuden kourissa.

Reilu viikko sitten saareen matkusti tomaatti ("tanskan vienti"), kirsikkatomaatti, paprika, avomaankurkku sekä kesäkurpitsa. Plus kavalkadi siemenpusseja.



Niin taimet kuin siemenetkin pääsivät meheviin multiin ja saivat tunnuksiksi aidolla turun murteella kirjoitetut kyltit.



Myös yrttirintamalla tapahtuu. Viimevuotisten koriantereiden jäljiltä maahan ropisseet siemet ovatkin innostuneet tänä vuonna kasvamaan! Mikä onni!



Yrttitarha sai ympärilleen mahtavan tukevan tee-se-itse-aidan, jonka tarkoitus on suojella yrttejä minulta! Etten mene nyhtämään maasta nousevia alkuja ennen kun tiedän mitä ne ovat. :) Yrittitarhassa on siis kasvurauha.


Paprika

Tämä oli riski, mutta hullaannuin. 
Ostin paprikan LIDLISTÄ eräänä päivänä muiden ostoksien lomassa. Olen kovin monesti kuullut ja lukenut, että paprika tarvitsee tosi lämpimän kasvupaikan, ja että satoa Suomessa ei välttämättä juuri heru. No, saaremmehan on lähes tulkoon niin etelässä kuin voi olla. Ja eihän ne merituulet nyt niin paljoa viilennä... Yeah right.

Mutta yrittänyttä ei laiteta. Parika kasvuun!

Tässä hän heti istutuksen jälkeen.


Ja tässä viikon päästä. Kasvua ON tapahtunut. :) Tai ainakin virkistymistä.


Tomaatti ja avomaankurkku

Vanhat kunnon tuttavat. Tomaattia olen viljellyt jo kolmisen vuotta, avomaankurkkua pari. Ensimmäisenä vuonna avis oli kovin satoisa, toinen vuosi oli vähemmän onnekas. Kotona hellyydellä ja rakkaudella kasvattamani taimet päätyivät surman suuhun, eli myyrien ahneuden uhreiksi.

Muhevaiselta lohdutukseksi noudettu taimi kuitenkin tuotti jonkin verran satoa. Tänä vuonna jälleen katsotaan, mihin muhevaisen taimi jaksaa.

Tomaatin kasvattaminen on todella ihanaa ja palkitsevaa. Ja varkaiden nyhtäminen äärimmäisen tyydyttävää. :) Tänä vuonna, kuten aiemminkin, lajina on tanskan vienti.

Alla olevassa kuvassa avomaankurkku etualalla ja tomaatti oikealla.


Kirsikkatomaatti on myös plantaasini uusi tulokas, mikä on luonnollisesti hyvin jännittävää. Mutta jos kaikenmaailman amppelitomaatit ja muut mini-yritelmät kasvavat hipstereiden hoidossa siellä sun täällä pitkin parvekkeita ja keittiön nurkkia, joten kyllähän tämäkin onnistuu! Kirsikkatomaatti on kuvassa vasemmalla taka-alalla.


Viikon jälkeen tomaatit ovat virkistyneet ja ehkä pari senttiä kasvaneet... :) Yllä heti istutuksen jälkeen ja alla viikon kuluttua.


Ja avomaankurkku viikon jälkeen...


Kesäkurpitsa petti minut viime vuonna. Luotettava ja vanha kumppani tuotti vain muutaman pötkäleen. Tänä vuonna valitsin taimen niin huolella, että kyllä nyt kurpitsaa pukkaa!


Viikossa kasvu on vielä vähäistä, mutta rakensin plantaasin ympärille valtavat aidat. Hahaa, myyrät! Linnoituksia on vahvistettu! Valitettavasti ne eivät näy tässä kuvassa... 


Retiisit, rondo-porkkanat, tavalliset porkkanat ja sokeriherneet

Pari riviä rondoja, pari riviä porkkanoita, kolme miniriviä retiisejä, muutamia herneitä. Viikon kuluttua kylvämisestä retiisit olivat jo pompsahtaneet ja vaativat jopa vähän harvennusta (sydän särkyi). Myös ensimmäiset herneet, porkkanat ja rondot nostivat päätään.


Viimevuotisista kasvajista mukana yhä sipulit, valkosipulit, oregano, inkivääriminttu, viinisuolaheinä (ja se leviää itsekseen!).



Ja voi että, miten plantaasitöiden jälkeen maistui sauna ja vihta. 


Joiden jälkeen maistui samppanja, ruisnachot ja juustot... 


Voi kesä!!! Parasta aikaa! :)




maanantai 10. kesäkuuta 2013

Astetta raikkaampi mozzarellasalaatti

En ole oikein koskaan ymmärtänyt mozzarellasalaatin viehätystä. Mielestäni juustoissa pitää olla enemmän makua ja salaatissa enemmän ilmavuutta.

Until this day...


Avain sydämeeni onkin raikkaudessa! Jääkaappikylmät kasvikset ja ihanan makea, raikas ja kostea vesimeloni nostivat mozzarellasalaatin aivan uudelle tasolle. Rakkaus leimahti ja palaa kiihkeänä!


Astetta raikkaampi mozzarellasalaatti (1:lle)

1 tomaatti
pari ohutta viipaletta vesimelonia
1 kananmunanvalkuainen
haluamasi määrä mozzarella-juustoa
nippu basilikanlehtiä
suolaa
pippuria
balsamicosiirappia
(ruohosipulia)

Viipaloi tomaatti ja vesimelonit. Viipaloi myös mozzarella ja poimi basilikat.
Paista kananmunanvalkuainen pannulla. Anna jäähtyä ja paloittele.

Kokoa annos taiteellista silmää hyödyntäen (köh...).

Ripottele päälle silputtua ruohosipulia (unohdin tämän kuvausannoksesta!).
Rouhi päälle pippuria ja suolaa. Valuta myös hieman balsamicosiirappia.

Ahmaise! NAM!


torstai 6. kesäkuuta 2013

Raikas ja kevyt manna-raparperipiiras

Silläkin uhalla, että raparperi-reseptejä tulee kovin paljon, julkaisen nyt tämän iki-ihanan, kevyen ja raikkaan raparperipiiraan reseptin. Onhan nyt sesonki! :)


Tämä piiras poikkeaa ihanan mehevistä raparperipiiraista keveydellään ja raikkaudellaan. Rasvaa ei käytetä, sokeria vain vähän vilautetaan ja jauhojakin taikinaan tulee minimaalisesti. Ja mikä ihana tekosyy keittää iso kattilallinen mannapuuroa ja nauttia se mansikoiden kera... :)

Piiras on oikeastaan enemmän paistos tai vanukas... Muistuttaa mannaisuudensa ja kardemummaisuutensa vuoksi myös ahvenanmaan pannukakkua. Ja lautaselle se lupsahtaa iloisena möykkynä. :)

Tämä raikas jälkkäri kruunasi aterian, jolla tarjosin tulisenmakeaa, raikasta vesimelonikeittoa ja sushia. Testasin vesimelonia myös sushin täytteenä ja hyvin toimi!


Raikas ja höyhenenkevyt manna-raparperipiiras (noin 4:lle)

2,5 dl valmista mannapuuroa
2,5 dl maitoa
2 munaa
1,5 rkl fariinisokeria
1/4 dl sokeria
vajaa desi vehnäjauhoja (tai reipas 1/2 dl)
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia
1/2 l raparperin paloja

Keitä puuro ja jäähdytä. Tai ota sivuun isommasta satsista.

Voitele pienehkö, korkeareunainen uunivuoka.

Vatkaa munat ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa oikein kunnolla mahdollisimman ilmavaksi, käytä sähkövatkainta.

Yhdistä kaikki muut aineet paitsi raparperit. Sekoita puuro ja maito keskenään ihan kunnolla, jottei kökkäreitä kauheasti jää.

Yhdistä vaahto ja muu taikina varovasti.

Kaada taikina vuokaan.

Kyllä, tältä se näyttää uuniin mennessään! Vain ilmaa! :D
Paista 200 C uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Lisää pilkotut raparperinvarret tiputellen taikinan joukkoon. Osa umplahtaa, osa jää pinnalle.

Paista vielä 30 minuuttia. Anna piiraan jäähtyä rauhassa, se jatkaa vielä jähmettymistään.

Koristele vaikka sitruunamelissan lehdillä. Voit tarjota piiraan sellaisenaa (hyvää oli!) tai vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Raparperipasta peston tunnelmissa

Tänään vastaan käveli idea, jota oli PAKKO kokeilla.


Keräilin viikonloppuna saaresta reippaasti raparperejä, jotka taipuvat luonnollisesti piirakkaan, mansikka-raparperiloukkuun, chutneyhin, kiisseliin, kakkuun ym. Mutta raparperi on hyvää myös suolaisessa ruoassa, kuten raparperitsatsikissa. Vaihtoehtoja on ehkä kuitenkin rajatusti... Vai onko?

Listallani on vielä useita kokeiltavia suolaisuuksia, mutta tänään uhkarohkeat aterioijat saivat maistaa raparperipastaa!


Tämä pestohenkinen pasta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka, joskin ehkä kaikkein ennakkoluuloisimmille syöjille se ei sovi. :) Raparperin kirpeys kuitenkin taittuu mukavasti, parmesaanin ja sokerin avulla.

Vain yksi kysymys jäi takomaan päähäni (ja takoo yhä); miksi ihmeessä en tehnyt kastikkeesta kermapohjaista?

Enivei, ensi kerralla kermaa kastikkeeseen ja pöytään vielä lisää lupiineja! :)


Pestohenkinen raparperipasta (2-3:lle)

6-7 dl rapareripaloja
1 sipuli
2 - 3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä (tai margariinia)
1 dl valkoviiniä
1 rkl sokeria
suolaa
pippuria
reilu kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
hyppysellinen pinjansiemeniä
parmesan-juustoa
(1 - 2 dl ruokakermaa)

täysjyväfusilleja tai muuta hyvää pastaa


Paahda pinjansiemeniä hetki kuumalla, kuivalla pannulla. Nosta hieman väriä saaneet siemenet syrjään odottamaan.

Laita pasta kiehumaan.

Pilko sipulit ja murskaa valkosipulinkynnet. Lämmitä öljy (tai margariini) kattilassa ja kuullota sipuleita, valkosipuleita ja raparpereja pari minuuttia.

Lisää valkoviini anna poreilla noin 7 minuuttia. Lisää sokeri, suola ja pippuri. Anna poreilla hetki.

(Lisää ruokakerma ja lämmitä, älä enää kiehuta.)

Silppua basilikanlehdet ja lisää ne juuri ennen tarjoamista raparperimussuun.

Ripottele annoksen päälle reilusti parmesania ja pinjansiemeniä.


Anna ajatusten vaeltaa vaikka viikonlopun mökkitunnelmiin saakka... :)