sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kasvimaa kesäkuussa

Eilinen oli jännä päivä: Jukolan ja Venlojen viesti -päivä! :) 
Ja mikä sopisikaan paremmin kisan seurailutunnelmiin (harmittavasti tänä vuonna kotoa käsin), kuin keskiyön puuhastelu. Vahingossa ilta-yhdeksältä alkanut puutarhan ja pihan ruopsutus kestikin puolille öin täysin hiljaisessa ja rauhallisessa naapurustossa. Mikä tunnelma. :)

Aurinkoisista kuvista voi ehkä päätellä, että nämä kuvat on kuitenkin napsittu jo jokunen päivä sitten. Maanantaina, jos muistan oikein. 
Mutta suunnilleen tältä meillä näyttää nyt.


Tomaatit ovat kasvaneet mukavasti ja kirsikkatomaattia on pitänyt jo tukea kepakoilla. Pensastomaatti todella jäänee vaatimattoman korkuiseksi. Hyvin se ainakin näyttää pysyvän omin avuin pystyssä.

Parsakaalit ovat kasvaneet reippaasti. Ne olivat kaatuneet kovassa kaatosateessa, joten tuin ne tikuilla pystyyn. Ei hajuakaan, pitääkö näin toimia, mutta kokeillaan! :)


Kesäkurpitsan juuressa on jo ihanasti pieniä nuppuja.


Ja välipalana raivokkaasti kukkiva rhododendron.


Korianteri voi ulkona huomattavasti paremmin kuin sisällä. 


Ihanasti anikselle maistuva maustekirvelikin suorastaan kukoistaa.


Myös retiisit ovat toki kauniisti nousseet, nehän ovatkin helppoja kasvatettavia. Palsternakkaa ei sen sijaan maasta kuulu. En tajua, mikä on mennyt vikaan, mutta ei sirkkalehden sirkkaa näy. :(


Lohdutukseksi alppiruusuja. :)


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Maailman parhaat gluteenittomat siemenkeksit

Voi että, nämä siemenkeksit ovat H-Y-V-I-Ä.
Niin koukuttavia, ihanan suolaisia, rapsakoita... Aivan mahtava vaihtoehto esimerkiksi sipseille, karkeille tai muulle naposteltavalle. Terveellistä ja huippua!


Resepti ei taida olla ihan uutukainen. :) Sen verran paljon eri variaatioita näkee ympäriinsä ja yksi jos toinen gluteenittomasta ruokavaliosta tai ruohonjuureilusta innostunut on näitä keksejä jo pyöräytellyt. ¨
Jos olet vielä jättänyt kokeilut tuonnemaksi, wait no more... Juhannukseksi satsi mukaan!


Gluteenittomat siemenkeksit (reilu pellillinen)

2 dl maissijauhoja
3/4 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
2,5 dl kiehuvaa vettä
0,5 dl oliiviöljyä
sormisuolaa

Mittaa jauhot ja siemenet astiaan ja sekoita. Kaada mukaan kiehuva vesi ja oliiviöljy. Sekoita tasaiseksi.

Kauli taikina ohueksi levyksi leivinpaperin päälle. Avuksi kannattaa ottaa toinen paperi.
Laita siis taikina kahden paperin väliin pöydälle ja rullaile menemään. :) Nosta päällimmäinen paperi pois ja kiskaise levy pellin päälle.

Leikkaa taikina ruuduiksi. Ripottele päälle sormisuolaa.

Paista 150 -asteisessa uunissa (tai 130 -asteisessa jos käytät kiertoilmaa) noin tunnin verran.

Irrottele keksit toisistaan ja nosta jäähtymään.

Anna napostelun viedä mennessään. :)


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Raparperichutney suolaiselle ja makealle

Raparperiteemalla mennään. :) Varmasti vielä pitkään, bare with me.

Olen pyöräytellyt raparperichutneytä jo vuosia ja testaillut erilaisia mausteita aina valkosipulista, pippuriin ja vaniljaan. Nämä kaksi yhdistelmää ovat toimineet parhaiten, ja ovatkin nousseet keittiössäni klassikon asemaan.


Inkivääri-valkosipulichutneytä käytän ylivoimaisesti eniten kanan kaverina. On ihana yhdistelmä paistaa maustamaton, mehevä kanapihvi, tarjota sen kera couscousia, rapsakkaa salaattia, yrttejä ja raparperichutneytä. Mutta oikeastaan raikas ja pikantti chutney sopii minkä tahansa grilliruoan pariksi. Tai vaikka uusien perunoiden ja tuoreen ahvenen. :)

Makea chutney taas sopii erinomaisesti yhteen vaniljajäätelön kanssa, lettujen kaveriksi, piiraisiin tai ihan sellaisenaan purkista syötynä (kyllä, tätäkin tulee harrastettua).



Mietin hillon ja chutneyn eroa... Gastronomian sanakirja määrittelee chutneyn näin:
"Intialaisperäinen, brittiläistynyt lähes sosemainen pikkelssi tai maustekastike, jossa hienonnettuja vihanneksia, hedelmiä, viinietikkaa, sokeria, mausteita, sokeria ja suolaa.  Käytetään mausteena ja lisäkkeenä. - - "

Juu, eli ero hilloon on siis selvä: viinietikka. Koska mielestäni esim. porkkana- tai tomaattihillokin on hilloa, ja mansikkahillon voi maustaa esim. vaniljalla tai kardemummalla, jää ainoaksi erottavaksi tekijäksi etikka.


Inkivääri-valkosipuli-raparperichutney (n. 3 - 4 pientä purkkia)

reilu 1 l raparperia
3 punasipulia tai 2 tavalllista sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1 kuiva chilipalko (tai tuore chili tai chilijauhetta)
2-3 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1,5 dl sokeria
1/2 dl väkiviinaetikkaa
1/2 dl vettä
2 tl suolaa


Pilko raparperi ja sipulit. Sipulit voit pilkkoa aika pieneksi, raparperi mussaantuu keitellessä.

Mittaa kaikki aineet kattilaan. Keittele miedolla lämmöllä noin tunnin verran.

Annostele chutney desinfioituihin, ilmatiiviisiin purkkeihin. Säilytä viileässä.


Makea kardemumma-raparperichutney (1 iso purkki)

1 l pilkottua tuoretta raparperia
2 sipulia
3 dl sokeria
n. 1 tl mustapippuria myllystä
1,5 tl kardemummaa
(1 tl kanelia)
2 rkl väkiviinaetikkaa
vajaa 1 dl vettä


Pilko raparperi ja sipulit. Sipulit voit pilkkoa aika pieneksi, raparperi mussaantuu keitellessä.

Mittaa kaikki aineet kattilaan. Keittele miedolla lämmöllä n. 40 minuuttia.

Annostele chutney desinfioituihin, ilmatiiviisiin purkkeihin. Säilytä viileässä.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Itse tehty voi ja vaalea hapanleipä

Score!!

Kun sopiva täky tulee, en voi olla tarttumatta... Tällä(kin) kertaa täkyn tarkoili Glorian ruoka & viini -lehti. Uusimmassa numerossa (4/2014) oli nimittäin ohjeet voin tekoon. :)
Näytti aivan liian mielenkiintoiselta ja helpolta ollakseen totta.

Ei kun testiin. Ja JES!! Se ONNISTUI!!


Ja itse pyöräytellyn voi kaveriksi pitää tietenkin pyöräyttää itse leipää. :) Tällä kertaa vaaleaa hapanleipää, jonka juuren laitoin muutaman päivän etukäteen tulelle. Ei uunituoreen leivän voittanutta...

Suosittelen testaamaan voin tekoa. Maku oli ihanan kermainen ja jotain aivan muuta kuin kaupan tuotteissa...


Itse tehty voi (pieni satsi)

2 dl kuohukermaa
1 rkl piimää
vajaa 1/2 tl suolaa

Mittaa kerma kattilaan ja lämmitä se 40-asteiseksi.


Siirrä kerma toiseen astiaan ja lisää myös piimä. Sekoita ja anna seistä huoneenlämmössä liinan alla yön yli.

Aamulla seos näytti tältä. Eipäilyttävän tapahtumaköyhää...
Nosta seuraavana aamuna seos jääkaapiin kylmenemään noin puoleksi tunniksi.

Kun seos on viilennyt, vatkaa sitä sähkövatkaimella kunnes hera ja voimassa erottuvat. Tähän meni minulla kymmenisen minuuttia.

Usko alkoi jo loppua. Tuntui että metsään meni, mitään ei tapahtunut vaikka vatkain lauloi.

Mutta sitten yhtäkkiä! Massa alkoikin leikkaantumaan ja erottumaan ja kohta olikin herat erillään! Viimeistelin vielä sekoittelua käsin.

Juu, kuvien laadusta näkee, että yön pikkutunteina tätä on tehty... :)

Valuta hera talteen (käytä esim. leipätaikinassa). Nosta voimassa siivilään. Huuhtele massaa vedellä hetki, kunnes vesi on kirkasta.


Nosta massa astiaan, lisää suola (aloita varovasti ja lisää vähitellen). Kääntele hyvin sekaisin ja sekoittele vielä muutama minuutti. Voista tulee kiinteää, sileää ja kiiltävää. :) Huippua...


Nosta voi jääkaappiin noin tunniksi viilentymään ja kovettumaan. Satsi kuulemma säilyy noin viikon, mutta ainakin näin pieni erä meni parilla istumalla parempiin suihin. :)


Ja sitten leivän kimppuun! Tällä kertaa tein juuren Maku-lehden ohjeen mukaan. Olen kokeillut useita eri versioita aina hapankorppujuuresta omena- tai rusinajuureen. Hyvin ovat kaikki toimineet.
Hapanleivän ohje on Jan Hedhin käsiäalaa.


Vaalea hapanleipä

Juuri:
41/2 dl vehnäjauhoja
4 dl vettä


1. päivän aamu:
Sekoita keskenään 2,5 dl vehnäjauhoja ja 2 dl kylmää vettä. Laita seos lasipurkkiin, jossa on tiivis kansi. Sulje kansi ja anna juuren seistä huoneenlämmössä.

1. päivän ilta:
Sekoita juurta kunnolla. Anna seistä huoneenlämmössä aamuun.

2. päivän aamu:
Lisää juureen 1 dl jauhoja ja 1 dl vettä. Sekoita, laita kansi kiinni ja anna seistä huoneenlämmössä iltaan.

2. päivän ilta:
Lisää taas 1 dl jauhoja ja 1 dl vettä. Anna seistä huoneenlämmössä pari tuntia, ja juuri on valmis käytettäväksi. (Jos et käytä juurta illalla, laita juuri jääkaappiin.)

Ja tosiaan illalla lämmin juuri on käyttövalmis.


Leipätaikina:

500 g vehnäjauhoja
400 g hapanjuurta
315 g vettä
10 g merisuolaa

Mittaa jauhot, hapanjuuri ja vesi kulhoon ja vaivaa pienellä nopeudella 10 - 15 minuuttia.

Lisää taikinaan suola ja jatka vaivaamista vielä 7 min.

Öljyä kulho, kumoa taikina sinne ja anna levätä reilun tunnin verran.

(Nyt taidetaan mennä ohi Jan Hedhin ohjeiden, mutta itse tein siis näin.) Taittele / laskosta taikinaa pari kertaa parin tunnin aikana. Ensimmäisen kerran noin tunnin kohotuksen jälkeen ja toisen kerran n. puolen tunnin päästä. Ripottele samalla kulhon ja taikinan väliin jauhoja, jottei se tarraa kiinni.

Jaoin taikinan pienempään ja isompaan osaan. Piememmän osan kohotin keittolautasella olleen leivinpaperin päällä. Isomman osan "öljykulhossa".

Anna taikoinoiden kohota yön yli jääkaapissa. Nätisti liinan alla nukkumassa. :)

Ota aamulla taikinat huoneenlämpöön.


Toivon mukaan ne ovat kohonneet ja kuplineet! :)


Tein toisen leivän savipadassa ja toisen pellillä.

Esilämmitä uuni, pelti ja savipata 250°C:een.

Siirrä leipä kuumalle pellille / kumoa taikina savipataan. Nosta kansi savipadan päälle.

Viiden minuutin paistamisen jälkeen laske uunin lämpö 200°C:een.

Noin 25 min paistamisen jälkeen ota kansi pois uunipadasta, jotta leipä saa väriä.

Paista leipiä n. 35 - 50 min. Pienemmän leivän nostin ulos uunista jo noin 35 minuutin jälkeen, pataleipää paistelin 50 minuuttia.

Jäähdytä valmiit leivät ritilällä, jotta kuoresta tulee rapsakka. Malta antaa leipien oikeasti jäähtyä ennen leikkaamista, etteivät ne painu kokoon.

Tarjoa itse tehdyn voin kera. :)




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Rommi-raparperikeikauskakku

Viikonloppu kääntyy ehtoo-puolelle.
Ihana viikonloppu on takana: erittäin mieluisia vieraita, valmistujaiset, mukavaa kokkailua, puutarhassa puuhastelua. 

 
Tein ensi kertaa elämässäni myös raparperikeikauskakkua. Tosin tämä oli vähän special versio, sillä makua toivat jouluiset (!) mausteet ja rommi. :) Ei kuulosta siltä, että voisi mennä vikaan. Ja vieraatkin tykkäsivät. :) Ja koska lupasin reseptin hetimmiten toimittaa, niin julkaisenpas sen saman tien. 
Reseptin löysin alunperin täältä blogista.


Kakku oli tosiaan hyvää, mutta vähän muokkaan ensi kerralla reseptiä.

Seuraavalla kerralla laitan kakkuun jopa puolet vähemmän taikinaa, tai ehkä 3/4 oheisen reseptin määrästä.  Ja raparperin määrää myös lisään (ohjeessa jo kasvatettu määrä). Nyt tuoreet raparperit loppuivat hieman kesken. :)


Nuo hauskat aaltokuviot kakun pinnassa syntyivät muuten silikonivuoan pohjakuvioinnista...
Tarkoitukseni oli myös koristella kakku ketunleivillä. mutta kiireessä unohdin. :)


 Rommi-raparperikeikauskakku

2 isoa raparperin vartta tai 3 pienempää
1 dl fariinisokeria
50 g voita

Taikina:
4,2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl  kanelia
½ tl neilikkaa
1/2 tl inkivääriä 
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
50 g voita
1,8 dl sokeria
2 munaa
2 tl tummaa rommia
1,5 dl maitoa



Kuori ja viipaloi raparperit pitkittäin. Mittaile ja mallaa pätkät sopivan kokoisiksi.

Tipauttele vuoan pohjalle fariinisokeri ja voi. Älä käytä irtopohjavuokaa, se vuotaa. Nosta vuoka uuniin ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa. Kun voi on sulanut, sekoita se fariinisokerin kanssa sekaisin ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle.

Nostele raparperit tiivistii vuoan pohjalle. Tässä versiossa on vain yksi kerros raparpereja, ensi kerralla laitan kaksi kerrosta ristikkäin.


Nosta vuoka takaisin uuniin odottelemaan taikinan valmistumista.

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi seokseksi. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lorauta myös rommi joukkoon.

Lisäile kuivat aineet ja maito taikinaan vuorotellen. Sekoita tasaiseksi.


Lusikoi taikina raparperien päälle ja painele paikoilleen. Karamelliseosta valahtelee todennäköisesti taikinan päälle. Ei haittaa. :)


Nosta kakku uuniin ja paista n. 30 minuuttia (tai jopa vähemmän) kunnes pinta on hieman ruskea.

Nosta kakku ulos uunista ja anna vetäytyä vuoassa kymmenisen minuuttia. Kumoa kakku lautaselle, mutta anna vuoan yhä olla paikallaan ja kakun levätä. Jos kiskaiset vuoan pois liian aikaisin, voi karamelliseos valahtaa pitkin tarjoilulautasta.

Tarjosin itse piiraan vasta yön yli levättyään, eikä karamellitulvaa tullut. :)


Hyvää tuli! :)

Alla vielä kuva ensimmäisestä kukkaan puhkeavasta rodosta pihallamme. Hip hei!