Avokado-päärynäsmoothie mintulla ja limellä

Voi miten upea päivä tänään on!

Aurinko paistaa kauniisti ja pikkupakkanen nipistelee poskia. Näin kauniit päivät pitää aloittaakin oikealla jalalla.

Olen ollut pari päivää sidottu kotiin ja nyt miehenikin lähti viikonlopuksi toisaalle. Nautin toisaalta näistä yksinäisistä päivistä, ja se ilmenee muun muassa siten, että kokkailen kaikkea ihan vain oman maun mukaan.

Lohdutuksesi viikonloppureissusta, jonka jouduin perumaan, päätin ottaa kaiken ilon irti kotoilusta. Minun kirjoissani se tarkoittaa hirveästi hyvää ruokaa, liikuttavia tv-ohjelmia, kutomista, lukemista, yhteydenpitoa ystäviin...

Vilkaisu hedelmävatiin palautti minut maanpinnalle. Nyt kun viimeinen päärynä oli vielä suhteellisen elinkelpoinen, päätin lähteä smoothielinjalle! En todellakaan ole mössöihminen (paitsi sosekeitoissa), vaan nautin yleensä purutuntumasta. Rakastan haukella hedelmäni. 

Mutta todistinpas itseni vääräksi. :) Smoothiehan oli aivan ihanaa. Taidan tehdä tätä huomenna sammiollisen ja vien töihin lounaaksi tai iltapäivän välipalaksi. 

Eli kyllä, päivä alkoi oikealla jalalla. :)

Avokado-päärynäsmoothie mintulla ja limellä (2 annosta)

1 avokado
1 kypsä päärynä
1 dl maustamatonta jugurttia (esim. itsetehtyä)
2 dl maitoa
n. 15 vahvan mintun lehteä (minulta löytyi pakkasesta kesäisiä lehtiä)
n. 1 tl raastettua limenkuoriraastetta


Lusikoi avokado ja pilko päärynä astiaan / blenderiin. Lisää puolet maidosta, jugurtti sekä puolet mintusta ja limenkuoriraasteesta. Soseuta.

Tunnustele tässä välissä smoothien paksuutta ja mintun ja limen voimakkuutta. Jos tuntuu, että makua saisi olla lisää, lisää loput mintut ja limet. Jos haluat juoksevampaa smoothieta, lisää riittävästi maitoa.

Soseuta uudestaan. Nauti ulos tuijotellen, tai jos maisema ei insipiroi, anna ajatusten kantaa kauas...

Täydellinen, taivaallinen, samettinen kurpitsakeitto

Nyt tuli hyvää. Ai ihana, samettisessa kurpitsakeitossa ei ole kuin vain ja ainoastaan hyviä puolia. Olen huumaantunut...

Tämä keitto on ravintola Aidon innoittama. Olimme siellä taannoin mieheni kanssa illallisella ja alkukeittona tarjottiin varsin herkullista kurpitsakeittoa. Luonnollisesti uteliaaseen tapaani kuulustelin reseptiä tarjoilijalta. Sain ympäripyöreän vastauksen, mutta myös oivalluksen: yksinkertainen ON kaunista.

Ja ei kun kotona testaamaan. Aidossa käytettiin myskikurpitsaa, minulla oli hokkaidoa. Mutta taivaallistahan tästä kuitenkin tuli. :)

Ja kuinka ajankohtaista! Mikä sopisikaan paremmin Halloween-viikonlopun pöytään?

Täydellinen kurpitsakeitto (2:lle)

n. 1/2 kg hokkaidokurpitsaa kuorittuna ja siemenittä
3-5 dl vettä
2 tl vaaleaa balsamicoa
1 dl ruokakermaa
suolaa
pippuria

Pilko kurpitsa rouhean kokoisiksi palasiksi. Paahda palasia 200-asteisessa uunissa n. 1/2 tuntia kunnes lohkot saavat pikkaisen väriä ja ovat pehmeät.

Voit valmistaa keiton tähän pisteeseen vaikka edellisena päivänä ja viimeistellä loppuun ennen tarjoamista.

Irrota palasista kuoret. Laita kuoritut palaset kattilaan, lisää osa vedestä. Lisää vettä pikkuhiljaa, jotta saat keitosta sopivan paksuista. Vettä saa aina lisää, pois ottaminen on hankalampaa. :)

Soseuta keitto samalla kun lämmität sitä. Soseuta huolella, nyt ei haluta kökkäreitä.

Katso, että juoksevuus on makuusi sopiva ja lisäile vettä sen mukaan.

Lisää myös balsamico, suola, pippuri ja kerma. Maistele maut kohdalleen. Lisää suolaa ja/tai balsamicoa, jos tuntuu että kaipaat lisää makua.

Rouhaise valmiin annoksen päälle vielä hieman pippuria. Muuta et tarvitse. Tämä on ihanaa.

Pihlajanmarjakiisseli ja vaniljajäätelöä

Toivereseptit ovat ihan parhaita! Ja sellainen on tämäkin ihanainen ja terveellinen pihlajanmarjakiisseli. Kiitokset vain aktiiviselle lukijalle ja ihanalle ystävälle. ;)

Ja nyt pitäisi pysyä kaikki flunssat sun muut kaukana. Jos vähänkin googlaa pihlajanmarjoista, tulee äkkiä selväksi, että puhumme nyt terveyspommeista. :)

Pihlajanmarjoissa on hurjasti karotenoideja, C-vitamiinia, kuituja, antioksidantteja... Niiden tulehduksia estävät vaikutukset ovat kuulemma jopa tehokkaammat kuin puolukan tai karpalon.

Ja oli niissä vielä paljon muutakin hyvää.

Pihlajanmarjakiisseli sai vähän pehmeyttä omenasta. Lusikoin kiisseliä onnellisena suuhun myös ihan sellaisenaan, eli pihlajanmarjojen happamuus taittui varsin hyvin. Ihanalta kiisseli maistui vaniljajäätelön kanssa. Kyllä kelpasi pötkötellä sohvalla, katsella elokuvaa ja popsia jätskiä, kun samalla ulkona myrskysi ja oli pimeää.

Pihlajanmarjakiisseli (2:lle jätskin kaveriksi)

1 dl pihlajanmarjoja

1 dl omenakuutioita

3 - 4 dl vettä

1/4 dl sokeria (Suhteutetaan mehun määrään. Jos mehua syntyy enemmän, tulee sokeriakin enemmän.)

1 tl vaniljasokeria

1 rkl perunajauhoja

loraus vettä

Huuhtele pihlajanmarjat ja perkaa pois tertunkannat. Pese ja pilko omena.
Mittaa kattilaan vesi, marjat ja omput.

Keittele noin 15 minuttia miedolla lämmöllä kannen alla. Survo marjoja ja omppuja ja jatka keittelyä vielä kymmenisen minuuttia.

Tässä vaiheessa voit halutessasi siivilöidä kiisselin ja ottaa siis mehun talteen. Teinkin niin, ja nättiä sileää mehua tuli. Sitten tulin toisiin aatoksiin. Halusinkin kuoret ja marjanpalat mukaan. Joten eikun koko sörsseli sekaisin taas. :)

Mittaa paljonko mehua sait ja suhteuta sokerin määrä siihen. Palauta siis kattilaan mehu (ja kuorenpalaset) ja lisää sokeri. Kiehauta hyvin sekoittaen.

Sekoita perunajauhot tilkkaan vettä. Suurusta kiisseli lorottamalla perunajauhoseos ohuena nauhana kiisseliin samalla hyvin sekoittaen. Anna seoksen pulpahtaa ja paksuuntua. Nosta pois liedeltä.

Anna kiisselin hieman jäähtyä ja tarjoa ihanan vaniljajäätelön kanssa. Samalla kannattaa katsella vaikka Frozen-elokuvaa. Hyvä mieli on taattu. :)

Jäähuurteiset alkavat olemaan aamutunnelmat pääkaupunkiseudullakin. Kaunista ja raikasta!

Täydelliset lampaanlihapullat ja minttu-tomaattiohratto

Syksy on lammasaikaa. Sopii minulle. 

Olen ennenkin hehkuttanut "Lammastädin" luomulihoja, ja tälläkin kertaa odotukset lunastettiin moninkertaisesti. Mintulla maustetut lampaanlihapullat olivat täydellisiä; keskeltä vaaleanpunaisia ja täynnä makua. Eikä tämä lammas maistunut villapaidalle, vaan sanoinkuvaamattoman pehmeälle ja raikkaalle (jos nyt lihasta voi näin sanoa)...

Kieltämättä olen myös erittäin tyytyväinen myös lisukkeeseen, eli minttu-tomaattiohrattoon. Kokonaisuus toimi erinomaisesti yhteen ja riemukkaan värinen ateria sopi hyvin ulkona kultaisena hehkuvan metsän kaveriksi.

Ja voi että, minttu ja lammas ne yhteen soppii, se on tiedetty aina niin Lähi-Idässä, Kreikassa kuin suomalaisessa pääsiäispöydässäkin.

Itse asiassa lunastan nyt ihan sattumalta ihan hurjan kasan lähiruoka- ja luomupisteitä. Kaikki ruoan tomaatit, parsakaalit, yrtit ja valkosipulit ovat myös omaa tuotantoa. :)

Esimerkiksi tomaattien ulkomuodostahan tämän huomaa. :D

Tämän aterian myötä oli ihana nauttia kauniista syyspäivästä. Tänään sunnuntaina sään kauneus on vähän enemmän katsojan silmässä. Pysyttelen siis sisällä kirjan ja villasukkien kera. :)

Mintulla maustetut lampaanlihapullat ja minttu-tomaattiohratto (2:lle)

400 g lampaan jauhelihaa

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni loraus öljyä

iso kourallinen tuoretta, vahvaa minttua

ripaus paprikajauhetta

suolaa

pippuria

1,5 - 2 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita

1 rkl kasvisfondia

pari ohutta parsakaalinvartta tai 1/2 nuppu

2 tomaattia

1/2 pieni sipuli

iso kourallinen tuoretta minttua

kourallinen tuoretta korianteria

suolaa

pippuria

Aloita tekemällä lihapullataikina. Pilko sipulit ihan pieneksi, murskaa valkosipuli. 

Lämmitä tilkka öljyä pannulla ja kuullota sipuleita ja valkosipuleita pari minuuttia, kunnes ne hieman pehmenevät. Nosta pois pannulta.

Yhdistä kulhossa jauheliha, sipulit, silputtu minttu ja mausteet. Kannattaa sekoitella taikina tasaiseksi käsin.

Pyörittele taikinasta pieniä pallukoita.

Anna pallojen odottaa sillä välin, kun teet ohraton.

Mittaa kattilaan ohratto, vettä ja fondi. Keitä kypsäksi n. 15-20 minuutin ajan.

Keitä toisessa kattilassa parsakaalin palaset kypsiksi. Pilko tomaatit, sipuli, minttu ja korianteri.

Anna kypsän ohraton jäähtyä hieman. Yhdistä kaikki aineet, mausta.

Paista seuraavaksi lihapullat. Lämmitä loraus öljyä pannulla. Paistele n. 6 pullaa kerrallaan. Eli hallittava määrä ettei kärähdä. :) Älä pidä pannua liian kuumana.

Pyöräyttele pullia muutama kerta ympäri paiston aikana, että saat niihin tasaisen värin. Älä paista liian kauaa, pari minuuttia riittää. Sisus saa jäädä roseeksi.

Kokoa annos. Nostele ensin tarjoilulautasen pohjalle ohratto ja päälle lihapullat. Silppua vielä reilusti yrttejä koristeeksi.

Nauti. Tämä on hyvää. :)

Sorsankoipiconfit, omena-balsamicokastike, ruusukaalia ja herkkusieniä

No nyt on kyllä tullut kokeiltua jotain ihan uutta. Ja kokemus oli kerrassaan mahtava kaikin puolin!

Kaikki alkoi siitä, kun tapasin sattumalta oikean henkilön oikeaan aikaan, ja näin sain kutsun Kellohalliin Flavour weekille. Pääsisin itse Sami Tallbergin oppiin! Hän on siis mies muun muassa Villiyrttikeittokirjan takana. Sopii kuin nenä naamaan naiselle, jonka ensireaktio löydöksiin luonnossa on "laita se suuhun". :)

Mutta asiaan. Mitä sitten opin? Riistalintujen, tarkemmin ottaen peltopyyn, viiriäisen, sinisorsan ja metsäkyyhkyn käsittelyä.

Lämmin kiitos ja halaus Samille ja Kellohallin jengille unohtumattomasta illasta! <3

Postauksen lopusta löytyy vielä lisää fiilistelykuvia, sekä myös otoksia todellisten kokkien loihtimista herkuista. :)

Boonuksena huipulle illalle saimme kotiinviemisiksi muutaman sorsankoiven ja -kaulan, joten pääsisimme harjoittamaan taitoja myös kotona. Kokkasin siis tänään ihka ensimmäistä kertaa elämässäni riistalintua: sorsankoipiconfit, ruusukaalia ja herkkusieniä, omenabalsamikokastike. Tämän tarjosin ohratto- ja salaattipedillä.

Huh, miten pitkä nimi annoksella.

Ja voi että tämä oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Sorsa oli maukas, rasvainen ja mehukas. Omena-balsamicokastike tuntui yksikseeen hurjan vahvan makuiselta, mutta leikkasi täydellisesti sorsan vahvaa suutuntumaa. 

Ja kieltämättä lautanen on kyllä mielestäni aika näyttävä. Joskin annosasetteluni vaatii kyllä reilusti treenaamista. :)

Aloitan metsästyksen. Ihan varmasti.

Sorsankoipiconfit & lisukkeet (2:lle)

4 sorsankoipea
2 sorsankaulaa
n. 1 tl riistafondia

n. 100 g ruusukaaleja
n. 100 g herkkusieniä (tai metsäsieniä)

1 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita
kourallinen jäävuorisalaattia

1 iso hapan omena
n. 1-2 tl vaaleaa balsamicoa
n. 1 dl sorsankaulojen keittolientä
1 tl hunajaa
pippuria


Aloita käsittelemällä linnut. Jos koivet ovat jo irrallaan, käy niiden kimppuun.

Tästä sitä lähdettiin liikkeelle!

Irrota koivista ensin reisiluu. Se on siis nuijan puolella oleva luu (alla olevissa kuvissa luu sojottaa molempien palojen oikeasta reunasta). Irrottele luuta veitsen avulla lihasta, väännä luuta kunnes rutsahtaa, ujuta veitsi nivelen väliin ja irrota luu. Tämä oli helppoa.

Myös sääriluusta kannattaisi katkaista päätä n. 1 cm pois. Tein sen vain yhden koiven osalta, joten näette eron viimeistellyn koiven ja melkein-valmiin-koiven välillä. :) Makuunhan tämä ei vaikuta mitenkään, eikä estetiikkakaan ole kuin tosiaan se viimeinen silaus.

Siivoa nuijasta turhaa nahkaa pois. Taittele loppu nahka nätisti koiven ympärille. Käsittele kaikki samalla tavalla ja lado koivet uunivuokaan.

Paista koipia 160-asteisessa uunissa n. 1 h 20 minuuttia

Siellä he suloisesti paistuvat.

Ja tältä tilanne näytti rapean tunnin päästä. Tuoksu oli huumaava...

Sillävälin kun koivet paistuvat, tee kaikki muu säätö. 

Laita ensin sorsankaulat ja mahdolliset muut luut yms. jämäpalat kattilaan. Peitä  nippanappa vedellä ja lisää pieni loraus liha- tai riistafondia. Keitä kauloja kannen alla n. 30-40 minuuttia kunnes lihaa on helppo riipiä irti.

Tämän näköisenä kaulat tulivat ulos. Suloisia. :) Ota kaulojen keitinliemi talteen, siivilöi siitä pois turhat kökkäreet pois.

Ja sitten muita työvirtoja, joita tässä samalla pitää viedä eteenpäin.

Höyrytä tai keitä myös ruusukaalit ja paista sieniä pannulla kannen alla n. 10 minuuttia. Yhdistä ruusukaalien kanssa.

Riivi myös kauloista liha irti, siitä tulee hyvä kaveri ohratolle. (Tämä on siis riipilihaa. :))

Pilko salaatti pieneksi.

Tee myös kastike.

Raasta omena. Mittaa kattilaan n. 1 dl kaulojen keitinlientä, omenaraaste, hunaja, balsamico ja pippuria. Keittele viitisen minuuttia.

Soseuta keitto sauvasekottimella.

Ota lihat pois uunista hieman ennen tarjoamista. Lämmitä kuiva paistinpannu kuumaksi ja paista koipien nahkapuolelle nopeasti lisää väriä. 

Kokoa annos.

Nostele lautaselle salaattia ja ohrattoa. Ripottele ohraton päälle "riipilihaa". Nostele lautaselle myös ruusukaalit ja sienet. 

Nosta annoksen päälle ihanat sorsankoivet ja lusikoi omenakastiketta koko komeuden päälle.

Nauti jonkun aivan ihanan viinin kanssa. Omaan makuuni sopi todella hapokas ja vahvamakuinen riesling...

Tässä vielä sääriluut vertailussa. Toinen siistittiin, toista ei. :)

Ja nyt niitä ihania Kellohallin tunnelmia.

Ilta alkoi brutaaleissa meiningeissä. Yksi kohokohdistani oli, kun sorsan kaula yllättäen putkahti ulos ruumiista, kun vääntelin koipia irti. Irstaita pötkylöitä! :D

Touhu meni välillä myös melko veriseksi...

Mutta tässä nätisti niputtamani viiriäinen. Pippuria tuli liikaa. :)

Kaikkia ruokia emme tosiaan tehneet itse. Alkupalaksi saimme paahdettua kurpitsaa ja munakoisoa. Päällä oli mm. oliivi-mustaleipämurua ja mantelia. 

Illan ehkä paras annos oli tämä jumalainen suppilovahverokeitto. Tämän kun osaisi kotona toistaa... Reseptiä odotellessa. :)

Ja tässä lintulautanen. Kussakin kulmassa oli oma pikkulintunsa, sorsa löytyi keskeltä. :)

Lisukkeena oli kermaista ruusukaali-salottisipulimuhennosta.

Jälkiruoasta sain vain huonoja ja tärähtäneitä kuvia, niin hyvää tämä Ahvenanmaan päärynäpiirakka oli. :)