Puutarha toukokuussa

Heissan!

Vähän on (yhä) pitänyt kiirettä muilla rintamilla, joten bloggaus on harvinaista herkkua. Nyt kun kevät uhkuu päälle, on kuitenkin pakko kirjata ylös tärkeät puutarhatapahtumat, että nämä ensi vuonna taas muistaa. :)

Viime viikonloppuna, eli toukokuun 9. oli kunnon istuttelu- ja puuhastelupäivä.

Aloitin aamun hyppäämällä saappaisiin ja nahkahanskoihin ja suuntasin kohti lähipellon nokkospuskia. Ja nehän olivat juuri täydellisessä poimintavaiheessa; n. 10 cm korkeita, puhtaita, ehjiä ja ihania versoja.

Saksin niitä talteen valtavan ostoskassillisen. Illalla olisi ryöppäilyn aika.

Sillä aikaa kun puuhasin pellolla, oli mieheni nurmikkohommissa. Ehkä mainitsin jo viime jutussa, että pihamme meni uusiksi viimesyksyisen vesivahingon myötä. Piha piti kaivaa auki, sillä sinne asennettiin uusi sadevesikaivo. Näin ollen myös nurmikkohommat tuli tehdä uusiksi.

Tilanne 9.5.

Mieheni teki tässä ylivoimaisesti suurimman työn. Olin vain vähän apuna. Hän muokkasi maan tasaiseksi kaivureiden jäljiltä, keräsi pois kivet, kannot, juuret ym. Vahvisti pihan penkereitä, tasoitti maata jälleen... ym. ym.

Ja levitti säntillisen tasaisen kerroksen multaa käännetylle alueelle ja jyräsi tiiviiksi ja tasaiseksi.

Jyräilyä 9.5.

Sitten vain lopulta siemenet maahan - näitä olikin ihana ripotella. Viimeistelyyn kuului vielä siemennetyn maan haravoiminen hellästi niin, että siemenet kunnolla sotkeutuivat multaan. Ja lopuksi taas jyrättiin. Valmista tuli! Mutta n. 4 miestyöpäivää tuohon nurmikon väsäämiseen meni.

Muualla puutarhassa sen sijaan istuteltiin! Olin itse asiassa silloin viikko sitten kuumeessa, ja myöskin vähän sekaisin puutarhakaupassa, jossa olimme nurtsinsiemenostoksilla. Tempaisin ihan asiaa ajattelematta neljä kasvia mukaan; jaloritarinkannuksen sekä sinisenä (Cliveden Beauty) ja valkoisena (Casa Blanca)., että kesälevisian (Sunset Strain) ja levisian (Little Peach).

Ritarinkannuksia tiesin haluavani pihaan, mutta levisioista en ollut ikinä kuullutkaan! :D Jotenkin siinä kuumehoureessa vaan oli tosi hyvä idea napata ne kyytiin.

No, kotona huomasin niiden olevan kivikkokasveja - paahteisen paikan kivikkokasveja. :D Eipä löydy meidän pihasta moista seutua... Hädissäni istutin ne vähiten ravinteikkaalle maapläntille polun varteen pensaan alle. Saapas nähdä, miten niille käy!

Mutta ainakin nyt viikkoa myöhemmin kesälevisia kukkii aivan ihanasti. :)

14.5.

17.5.

Ritarinkannukset löysivät paikkansa unikoiden ja lupiinien vierestä. Samaan penkkiin istutin myös pussillisen palavaarakkautta.

Vierenen lodju sai myös vuokralaisia. Istutin kaksi riviä salaattia (tammenlehti ja jääsalaatti), kahta pinaattia (matador ja "mikä-se-toinen-nyt-olikaan), sekä rivin porkkanaa.

Ja nyt kun viikko on kulunut, löytyi penkistä ensmmäiset pienenpienet alut! Toinen pinaatti oli putkahtanut esiin, samoin ensimmäiset tammenlehtisalaatit. Jännää!

Kyllä ne siinä ihan selvästi näkyy... Kännykän kamera vain oli vähän huono. :)

Myöskään ritarinkanukset eivät ole kuolleet. :D Toisin kuin unikot. Mitähän niille tapahtui?? Yhtäkkiä tämän viikonlopun aikana ne olivat vain pudottaneet nuppunsa ja lehdet olivat kuivahtaneet. What in the world??

Näin kauniit ne nuput olivat vielä torstaina...

Ja nyt sunnuntaina ne olivat maassa... :(

Olimme tosiaan tänä viikonloppuna saaressa potkaisemassa mökkikauden käyntiin. Toin sieltä tuliaisena sormustinkukan alun, joka pääsi toisen, viime vuonna istuttamani viereen.

Lisäksi mukaan tarttui pieni lemmikin alku. Ne ovat ihan lempikukkiani nimeä myöten. Forget-me-not. Kuinka sydäntäsärkevän herkkää.

Tulppaanit eivät vielä tänäänkään kovasta auringonpaisteesta huolimatta ole jaksaneet avatutua...

Mutta vieläkin on lisää puutarhajännää. Nimittäin ennen kun polkasimme mökille, istutin kaksi pionia! Oi, näistä pallukoista olen haaveillut jo pitkään! Olen vertaillut varmaan 30 eri lajia ja lopulta shortlistasin n. 10 sopivaa. Ja ei kun Muhevaiselle kyselemään. :)

Kuulemma kaikki ovat yhtä helppoja, joten valinta olisi minut. Näin ollen kotiin kannettiin ihanan värinen Raspberry Sundae ja valkoinen kaunotar Duchesse de Nemours. Ei hitsi näitä nimiä... :D :D

No joo, he pääsivät pihan aurinkoiseen ja suojaiseen paikkaan, toivottavasti lähtevät kukoistamaan.

Ostin myös jo pari tomaatintaimea (Gardener's delight -kirsikkatomaatti ja Black Cherry -kirsikkatomaatti) sekä kesäkurpitsan. Vielä tosin ei kannata heitä kuulemma laittaa maahan, sillä yöt ovat kylmiä. Tällä viikolla istuttelen ne kuitenkin, toistaiseksi ne venailevat eteisessämme ikkunan äärellä varjossa.

Pihastamme löytyy myös ihanainen kirjopikarililja. Tänään se oli jo näin kypsä. :)

Niin ja silloin viikko sitten siitä valtavasta nokkossatsista tuli vain muutama pieni pussukka. :) Mutta näillä pärjää yli talven ja nokkoskeitto heilauttaa aina säännöllisin väliajoin kesään.

Raparperi-crumble ja vaniljakastike

Kesä lähestyy! Ja ennen kun huomaatkaan, on uuden raparperisadon aika.
Nyt siis äkkiä viimevuotiset pakastimista pois. :)

Eikä parempaa olekaan, kuin raikkaan makea raparperi-crumble. Pehmeä, täyteläinen sisus, ihanan rapsakka pinta ja kaveriksi raikas vaniljakastike.

Crumble on oikeastaan hyvin piirakkamainen. Tällä reseptillä pääset helpolla, hienostelua tai tarkkaa kättä ei todellakaan tarvita.

Ja annoksen kruunuksi suosittelen ehdottomasti keittämään itse raikkaan vaniljakastikkeen. On itse tehty vain ihan eri juttu kuin kaupan äklömakeat viritykset. Eron todella maistaa.

Makeudesta puheenollen... Muokkasin tämän reseptin erään Pinterestistä löytämäni jenkkireseptin pohjalta. Ja huh! Alkuperäiseen reseptiin olisi tullut 6 dl sokeria!!! Minun versiossani on 2 dl ja makeutta riitti yllinkyllin. :D

Raparperi-crumble ja vaniljakastike

1 l raparperia paloina (pakasteraparperit käyvät myös hyvin)

Pohja:
3,2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
125 g margariinia tai voita sulana
1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Sokerikastike:
1 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä
2,5 dl kylmää vettä
2 tl vaniljasokeria


Voitele uunivuoka.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, sokeri ja mausteet. Lisää sula voi ja sekoita murumaiseksi seokseksi.

Painele puolet tästä uunivuoan pohjalle. Levitä (sulaneet) raparperinpalat pohjan päälle.

Yhdistä keskenään sokeri, maissitärkkelys ja kylmä vesi. Lämmitä seosta mikrossa n. 3-5 miuuttia, kunnes neste on paksua, kirkasta ja hieman kuplii.

Kaada päälle sokerikastike.
Puristele loppu taikinasta päälle rapsakaksi kerrokseksi.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, kunnes pinta saa aavistuksen väriä.

Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa (ohje alla).

Simppeli vaniljakastike

4 dl maitoa
3 rkl maissitärkkelystä
1 muna
1 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Yhdistä maito, maissitärkkelys, muna ja sokeri keskenään teflon-kattilassa. Lämmitä seosta levyllä koko ajan sekoittaen kunnes se kiehahtaa. Anna kastikkeen pulpahdella pari minuuttia, kunnes se paksuuntuu.

Nosta kattila liedeltä kylmään vesihauteeseen. Lisää vaniljasokeria haluamasi makeusasteen mukaan.
Sekoittele kastiketta viileässä hauteessa ja anna sen jäähtyä ja paksuuntua.

Vapun puutarhakuulumisia

Kevät on jo pitkällä. Ihanaa, kun kolmipäiväisen Wappu-viikonlopun myötä pääsi vihdoin kunnolla ruopsuttelemaan. 

Pääsiäisen aikoihin alkoivat kasvit kunnolla pilkistellä. Sitten säät kylmenivätkin, ja kaikki tuntui pysähtyvän. Tulppaanit ovat tehneet takapihalla tuloaan jo pitkään. Ja samoin krookukset. Tosin ne alkavat kukkimaan vasta nyt!

Naapuripihoissa krookukset ovat jo kauan sitten tulleet ja menneet. :) No, meillä hissukseen. Yksi urhoollinen näyttää jo kukalta.

Olen aivan innoissani viime syksynä kylvämistäni tulppaaneista. :)  Ne ovat niin tomeran näköisiä. Ja lehtien keskellä pilkistää ihanan iso, jykevä nuppu. Pian, pian, pian...

Viime kesänä siirtämäni sormustinkukat, malvat ja mitä-muita-niitä-nyt-olikaan eivät varsinaisesti koskaan päässeet pihassamme kukoistamaan, mutta sieltä ne nyt innokaasti nousevat!

Yhdessä viime syksynä kylvettyjen lilojen kanssa. :)

Rakentelimme tänään myös uuden kukkapenkin ja kasvimaan. Koko pihamme on käännetty ympäri vesivahingon ja uuden sadevesikaivon asennuksen myötä, joten ajankohta oli mitä paras puutarhasuunnitteluun. Samalla pihasta kaadettiin pari isoa puuta.

Uudesta kukkapenkistä löytyy jo Äidin puutarhasta lainattuja unikoita, sekä lupiineja - yhtiä lempparikukkiani. :)

Kylvin viime syksynä myös valkosipulia ja maa-artisokkaa "pihan perälle". Ja sieltähän ne nousevat! Saivat kehykset ympärilleen.

Olen myös aloittanut tänä keväänä täysin rinnoin kukanalkujen haalimisen. :D Miten loistavaa touhua! Sain äidiltä viime reissulla kovasti kevätkukkia (jotain sinisiä ja jotain hyasintteja... ja jotain valkoisia, olisivatko olleet lumikelloja?).

Istutin ne etupihan aurinkoiseen kulmaan, sekä takapihalle väriä tuomaan.

Takapihalta löytyy muutakin jännää! Ilmeisesti kirjopikarililja, tuo ihana ruudullinen könsikäs, tekee tuloaan jälleen! Tämmöisiä löytyi muutama. :D

Ja metsän puolelta bongasin jokusen tämmöisen keltaisen... Otan innollani tiedon vastaan, mistä kasvista on kyse. Olen vielä aika huono kukkarintamalla...

Etupihallakin pyyhkii hyvin. Kuunliljat nousevat terhakkaasti ja kohta nuo varjon narsissitkin varmaan aukeavat.

Kyllä kevät on kiva!!

Tomaatti-suklaaleipä

Wappukokkailuuni kuului sitruunapiirakan lisäksi myös melkoinen erikoisuus... Tomaatti-suklaaleipä.

Joo. Tomaattia ja suklaata. Suolaisessa leivässä.

Ja hei, miksipä ei? Lyöväthän nämä kaksi kättä Etelä-Amerikan mole-ruoissakin! Chili con carnessakin on kaakaota.

Näin tämän reseptin Glorian Ruoka & Viini -lehdessä (3/2015), enkä sen erikoisuuden vuoksi voinut TIETENKÄÄN olla sitä kokeilematta.

Mutta... En varmaan kokeile toiste. Mielestäni resepti ei tämmöisenään toiminut. Ongelmaksi nousi mielestäni se, että leipä kohotettiin leivinjauheella. Suolainen, makea, umami ja hapan olivat liikaa yhteen leipään. Jos joskus kokeilen tätä uudestaan, hoidan kohotuksen hiivan avulla.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, oli leipä uunista tullessaan enemmänkin keksimäinen. Ja keskeltä aivan raaka... Joko paistoaika oli arvioitu reseptissä aivan pieleen, tai sitten "leipä" olisi pitänyt taputella ohueksi "rieskaksi".

Leipä meni kuitenkin kaupaksi! Tarjosin sen kanssa feta-margariiniseosta, joka oli juuri soppelin suolainen makupari oudolle leivälle.

Tomaatti-suklaaleipä (pieni)

10 g tummaa suklaata
5 kirsikkatomaattia
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
40 g kylmää margariinia tai voita
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl kylmää vettä
sormisuolaa

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Huomaa siivilöidä kaakojauhe tai se jää kökkeröiseksi.

Rouhi suklaa ja pilko tomaatit. 

Nypi kylmä voi / margariini kuivien aineiden joukkoon. Lisää jugurtti ja vesi. Sekoita, mutta älä vaivaa. Kääntele joukkoon rouhitut suklaat ja tomaatit.

Nosta taikinapallero pellille. Ja taputtele tasaiseksi ja ohueksi, toisin kuin itse tein. Leipä tosin levähtää vielä uunin kuumuudessa.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia (Glorian Ruoka & Viini ehdotti 15-20 minuuttia, mutta 20 min kohdalla oli leipä vielä litiraaka). Leipä ei saisi taipuilla liiaksi, kun nostat sitä pelliltä.

Anna leivän levähtää ja jäähtyä hieman ennen leikkaamista ja tarjoamista. 

Kevyt ja raikas sitruunapiirakka, loistava vappujälkiruoka

Hauskaa Wappua! 

Tänä vuonna onkin ollut erinomaiset mahdollisuudet ottaa juhlinnasta kaikki irti; vapaapäivän sijoittuminen perjantaille ei ole lainkaan huono idea. :)

Meidän juhlamme jäivät tänä vuonna köykäisiksi mutta ruokapöytään saimme kuitenkin asianmukaisia makuja; grilliruokaa, munkkeja, sitruunaa, parsaa..!

Tämä sitruunapiirakka on yksi luottoherkkuni. Se on niin ihanan helppo, kevyt ja raikas! Olen tehnyt tästä monesti myös appelsiini-version, mutta sitruuna on suosikkini. 

Piirakan pohja on todella ohut ja sitruuna maistuu ihanasti. Kakku ei ole supermakea, vaan juuri sopiva raskaan aterian tai kovan juhlinnan päätteeksi. :)

Eloni on viime aikoina ollut erittäin kiireistä, kuten blogiaktiivisuudestakin huomaa. Siksipä myös piiraan koristelu jäi "hieman" pelkistetyksi. Alla kuitenkin aiemmin kuvaamastani piiraasta kuva. Koristelu on helppo hoitaa raastetulla sitruunan- tai appelsiininkuorella ja vaikka kuivahtaneilla tulppaanin terälehdillä.

Tai sitten serpentiinillä ja wappupöytäliinalla. :D

Kevyt ja raikas sitruunapiirakka

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
75 g margariinia
2 rkl vettä

Täyte:
5 dl maitoa
3 munaa
1 mehukkaan ja ison sitruunan mehu
1 sitruunan kuori
1 dl sokeria


Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon margariini. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.

Paperoi irtopohjavuoka. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Taikinakerroksesta tulee tosi ohut. Nosta reunat reippaasti perusvuoan puoliväliin asti, tai mielellään sen ylikin. Et halua että täyte pääsee karkaamaan. :) 

Laita vuoka jääkaappiin vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi.

Esipaista kylmää taikinaa 175 C noin 15 minuuttia.

Tee täyte pohjan paistuessa / tullessa uunista. 

Pese sitruunat hyvin ja raasta niiden kuori hienoksi raasteeksi. Purista sitruunan mehu mukaan kulhoon.

Lisää myös sokeri ja munat. Vatkaa hyvin sekaisin. 

Kiehauta maito kattilassa, ja siirrä pois levyltä. Sekoita hyvin ettei vain kärähdä.

Maito ja esipaistettu pohja.

Kaada kuuma maito munaseoksen joukkoon samalla reippaasti vatkaten. 

Kaada seos hieman jäähtyneen pohjan päälle. Ole varovainen ettei täytettä pääse lipsahtamaan reunan yli. Et halua sen valuvan pitkin poikin uuniasi.

Paista piirakkaa n. 35 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Se on valmis, kun reunat ovat ihan pikkaisen ruskettuneet ja täytteen koostumus on hyllyvä, mutta kiinteähkö. Älä anna täytteen ruskettua.

Tarjoa piirakka hyvin jäähtyneenä tai vaikka jääkaappikylmänä.