Kevyt raparperipiirakka kuin flan

Muutama asia merkkaa kesän alkua erityisen paljon; ensimmäinen mökkisauna ja käen kukkuminen, uudet perunat ja silli, tuoksuva metsä... Ja raparperipiirakka! :)

Poimin saaresta jo ensimmäiset valtsukat varret ja pyöräytin tämän aivan ihanan raparperipiirakan.

Rakastan flanmaisia leivonnaisia ja kolmen kerroksen vaniljakakku on mielestäni parasta ikinä. Ja kas, tässä piirakassahan on ihan sama idea ja lähes sama reseptikin. :)

Piirakka on siis pohjalta täyteläinen, keskeltä kreemimäinen ja pinnalta ilmava. Pohjalla on kerros kirpsakkaa raparperia ja raparperilautat kelluvat myös piirakan päällä. Aivan ihanaa sekä lämpimänä että kylmänä.

Leivoin piirakan mökille ja vähän huonosti kävi... Puolessa välissä kahden tunnin matkaa himo iski, eikä sitä voinut viettiään vastustaa. :)

Taidanpa tehdä tätä tällä viikolla uudestaan. Sen verran vesi herahtaa kielelle tässä kirjoitellessa. :)

Raparperiflan

n. 7 dl pilkottuja (pakastettuja) raparpereja
2 rkl sokeria
(n. 0,8 dl vettä)

4 munanvalkuaista
4 munankeltuaista
1,8 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljauutetta
120 g sulaa margariinia tai voita
1,8 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa


Kaada kattilaan pilkotut raparperit ja sokeri. Jos käytät pakasteraparpereja, ei sinun välttämättä tarvitse lisätä vettä. Anna kiehua viisi - kymmenen minuuttia, kunnes raparperi hilloutuu. Nosta sivuun jäähtymään.

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa toisessa astiassa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitruunamehu ja vaniljauute. Lisää myös sula margariini hyvin sekoittaen.

Lisää vehnäjauhot. Ja viimeiseksi lisää maito kahdessa erässä. Taikina on tässä vaiheessa todella juoksevaa, älä ihmettele.

Kääntele mukaan valkuaisvaahto.

Voitele pyöreä uuni- tai kakkuvuoka. Lusikoi pohjalle 2/3 raparperihillokkeesta.

Kaada päälle taikina.

Nostele varovasti loppu raparperihilloke taikinan päälle. Laita se ihan pieninä "paloina", koska sen tulee pysyä taikinan valkuaisvaahtokuplien päällä. Ei siis liian painavia klönttejä. :)

Paista kakkua 170-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Tofu-pinaattikeitto

Ei ole helppoa. Nimittäin työ- ja perhe-elämän yhdistäminen.
Tai nämä kaksi vielä onnistuu jotenkuten, mutta sitten jos pitäisi mukaan lisätä 1) ruoanlaittoa 2) ruoan valokuvausta 3) reseptien kirjoittamista, menee hankalaksi. :D

Eli pienen hiljaisuuden jälkeen blogi inahtaa. :) Ensimmäinen blogipostaus äitiysvapaalta töihin paluun jälkeen.

Tämä tofu-pinaattikeitto oli mielestäni aivan superhyvää. Ja jos olet oikein ajankohtainen, korvaa pinaatti tuoreilla nokkosilla.

Tofu-pinaattikeitto (2:lle)

250 g maustamatonta tofua
2 isoa valkosipulinkynttä
n. 3 rkl soijaa

voita ja öljyä paistamiseen

1 pieni sipuli
2 pienehköä porkkanaa
1/2 parsakaalin nuppu (n. 200 g)
4 pientä perunaa
1,5 l tuoretta pinaattia (tai vastaava määrä pakastettua)

3 valkosipulinkynttä
5 cm tuoretta inkivääriä
n. 1-1,5 l vettä
2 rkl riistafondia (tai lihafondia)
1 tl sriracha-kastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl palmusokeria
0,5 dl soijakastiketta


Aloita marinoimalla soijat. (Ota myös pakastepinatti sulamaan.)

Ota tofupala pois paketista ja purista siitä mahdollisimman paljon nestettä pois. Voit käyttää apuna nukkaamatonta keittiöpyyhettä. Ei haittaa, jos tofu hieman murenee.

Palastele tofu. Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita ne soijakastikkeeseen. Kaada seos tofujen päälle. Nosta marinoitumaan viileään vähintään pariksi tunniksi, mutta vaikka yön yli.

Kun on aika aloittaa kokkailu, paista tofuihin rapea pinta. Lämmitä pannulla loraus öljyä ja n. 1 rkl voita. Anna pannun lämmetä melko kuumaksi. Lisää marinoidut tofut ja paistele niitä pari kertaa käännellen n. 10 minuuttia. Saat niihin ihanan rapean pinnan.

Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi lanteiksi. Pilko myös perunat ja parsakaalin nuput pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri.

Lämmitä kattilan pohjalla loraus öljyä. Lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota hetki.

Lisää myös porkkanat ja perunat. Kaada kattilaan vettä, kunnes kasvikset peittyvät. Lisää myös fondi ja soija. Anna porista viitisen minuuttia. Lisää myös parsakaalit ja tarvittaessa lisää vettä.

Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Jos olet tehnyt pieniä paloja, ei keittoaika ole kuin viitisen minuuttia lisää. Mausta kastike lisäämällä sriracha, palmusokeri, riisiviinietikka ja inkivääriraaste. Maistele, että makua on kunnolla. Jos tuntuu valjulta, lisää hieman soijaa (ja palmusokeria). Chili saa potkaista vain hieman. Lisää lopuksi myös (sulaneet), hieman pienityt pinaatit.

Nosta lautaselle keittoa ja asettele paistetut tofut päälle. Jos haluat, voit kruunata annoksen tuoreilla yrteillä, kuten korianterilla. Nauti!

Äidin taivaallinen vaniljapulla

Aijai, nyt on luvassa oikeasti melkoisen syntistä herkkua, nimittäin vaniljapullaa, jossa ei voita tai sokeria säästellä. Ja sitä tulee vielä kerralla koko pellillinen, ettei vaan lopu kesken... :)

Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu; eli äidin entisen oppilaan äidille. Tämän reseptin juuret nimittäin juontavat opettajainhuoneeseen, missä kahvinhimoiset ja makeannälkäiset opettajattaret patistivat äitiäni hankkimaan myyjäisleivonnaisten alkuperäisen reseptin.

Sittemmin tätä ihanaa reseptiä ovat suosineet äitini, isoäitini ja nyt minä. Monesta syystä.

1. Aivan S-A-I-R-A-A-N hyvää. Pulla meets vanilja meets rusinat. Ja mikä mehevyys!
2. Ei pitkää kohotusaikaa (leipominen onnistuu vauvan päikkäreiden aikaan)
3. Ulkonäön kanssa ei ole niin nöpönuukaa (onnistuu, vaikka vauva herääkin kesken kaiken)
4. Kerralla tulee koko pellillinen, eli yhdestä satsista riittää omiksi maistiaisiksi sekä isolle vierasjoukolle tai useammalle kahvitteluporukalle
5. Pulla kestää hyvin pakastamista
6. Yli puoli kiloa voita - what's not to love? :)

Jos olet järjestämässä esimerkiksi vappubileitä, lastenkutsuja, äitienpäivän brunssia tai rentoja kesäjuhlia, on tämä pulla kerrassaan oivallinen tarjottava. Nosta vain koko pelti pöytään ja anna ihmisten repiä itselleen sopivan kokoisia paloja.

Ja parastahan on ne reunat... Voi ja sokeri ovat uunissa karamellisoituneet lähes toffeemaiseksi tahnaksi, joka yhdistyy raikkaan täyteläiseen vaniljakastikkeeseen, ehkä seassa ui vielä ihanasti pullahtanut rusina - täydellistä. :)

Äidin taivaallinen vaniljapulla (pellillinen)

12,5 dl vehnäjauhoja
225 g voita ta margariinia
1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa 
3 munaa
1,3 dl sokeria (60g)
(1,5 rkl kardemummaa)
3 dl maitoa
0,75 tl suolaa

n. 1,5 dl rusinoita

Täyte 1:
3 keltuaista
3 rkl sokeria
3 rkl perunajauhoja
6 tl vaniljasokeria
4,5 dl maitoa

Täyte 2:
225 g voita tai margariinia
225 g sokeria

1 keltuainen


Tee ensin täyte 1. Yhdistä kaikki aineet kattilassa. Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna pulpahdella hiljaa, kunnes seos sakenee. Nosta kiiseeli levyltä sivuun jäähtymään.

Tee sitten taikina.

(Jos käytät tuorehiivaa, liota se lämpimään maitoon.)

Sekoita keskenään jauhot, hiiva, sokeri, suola, (kardemumma) vaniljasokeri ja margariini. Lisää taikinaan munat ja maito, sekä lopuksi puole rusinoista.

Sekoita tasaiseksi. Taikinasta tulee aika paksua.

Anna taikinan kohota liinan alla n. 30-45 minuuttia.

Tee täyte 2. Lämmitä margariinia mikrossa ihan muutama sekunti, että se vähän pehmenee. Lisää sokeri ja sekoita tasaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, ota siitä 1/3 ja kauli se levyksi uunipellille leivinpaperin päälle.

Levitä päälle puolet täytteestä 2 (eli voi-sokeriseoksesta). Kaada päälle koko täyte 1 (eli kiisseli). Ripottele päälle loput rusinat.

Jos kiisselisi on riittävän tymäkkää, ei se pääse valumaan levyn reunojen yli pellille. Voit myös käännellä taikinalevyn reunoja vähän ylöspäin, jotta saat pientä reunusta. Ja vaikka kiisseli pääsisi lipsahtamaan reunan yli, ei se haittaa lainkaan.

Kauli loppu taikina ohueksi levyksi.

Levitä taikinalevyn päälle loput täytteestä 2. Kääri levy rullalle.

Leikkaa rulla n. 24 palaan (riippuen rullasi paksuudesta). Nostele palaset leikkauspinta ylöspäin pellille. Ihan vaan ronskisti siihen kiisselin päälle.

Anna pullan nousta vielä 15 minuuttia. Voitele pulla keltuaisella.

Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Pulla voi näyttää päältä raa'alta, koska kiisseli jähmettyy kunnolla pullan jäähtyessä. Älä kuitenkaan paista liian kauaa, koska silloin pohjasta tulee helposti liian kärähtänyt ja paksu.

Anna pullan jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

Mielestäni pulla on parhaimmillaan, kun siitä repii vaniljaa tihkuvia palasia suoraan pelliltä. Mutta ehkä tarjoamiskelpoisemman esityksen saat, kun lohkaiset pullasta palasen.

Ideaalitilanteessa syöjiä on niin paljon, että voit nostaa koko pellillisen pöytään. :)

Pullalohkoja on myös näppärä pakastaa (ja sulattaa vaikka osissa).

Terveellinen maapähkinä-edamamesalaatti

Perjantaita! Pirteää sellaista? Ehkä raukeaa?

Tässä osoitteessa ehdottomasti jälkimmäistä. Nautin pysähtyneestä tunnelmasta, joka laskeutui maailmani ylle, kun sade alkoi ropista kattoikkunaan.

Tästä hetkestä on dynamiikka kaukana. Vauva nukkuu, tiskikone hurisee ja pisarat putoilevat. Aika ihanaa.

Äsken käsissä oli ruokalehti, mutta kuin ihmeen kaupalla löysin itsestäni energiaa siirtyä koneelle jakamaan tämä aivan ihastuttava salaattiohje.

Jos sinunkin perjantaisi on raukea, tee tämä hetkessä valmistuva ja ihania makuja pursuileva, superterveellinen salaatti. :)

Maapähkinä-edamamesalaatti (2:lle pääruoaksi)

1 parsakaalinnuppu
n. 150-200 g edamame- eli soijapapuja (pakaste)
1 avokado
pala jäävuorisalaattia
200 g raejuustoa
suolaa
(seesaminsiemeniä)

Kastike:
0,5 dl maapähkinävoita
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl soijakastiketta
n. 1 tl palmusokeria
n. 1/2-1 tl seesamiöljyä
n. 2 rkl kuumaa vettä kastikkeen ohentamiseen


Höyrytä tai keitä parsakaalinnuput rapean kypsiksi. Tee kastike niiden höyrystyessä.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset, paitsi vesi, sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää vettä hissukseen sen verran, että saat sopivan juoksevan kastikkeen. Tarkista maku ja lisää maapähkinävoita, sokeria tai soijaa tarpeen mukaan.

Kiehauta soijapavut paketin ohjeen mukaan.

Revi lautaselle jäävuorisalaattia ja ripottele päälle hieman jäähtyneet parsakaalinnuput. Pilko myös avokado joukkoon. Rouhaise päälle vähän suolaa.

Lisää salaattiin myös soijapavut. Lorota reilusti kastiketta salaatin päälle ja nostele päälle vielä raejuustoa.

Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä (Itse ne unohdin, kuten kuvista huomaat. :)).

Huhtikuun alku puutarhassa

Kevät on taas salakavalasti hiipinyt kimppuun. Ja yhtä salakavalasti se välillä katoaa!

Perjantaina lenkkeilin aivan hiessä pelkkä lämpökerraston paita päällä, lauantaina hytisin, sunununtai taas helli auringolla.

Puutarhassa hommat etenevät! Tänään minulla oli apurina pikku puutarhuri, joka ruopsuttaa kaikilla aisteillaan. :)

Ja omat työkalutkin hänellä luonnollisesti on...

Halusin NIIN kovasti jo kukkia ulos. En voinut hillitä itseäni! Kuulin, että orvokit kestävät pientä pakkasta, joten ei kun kauppaan.

Eilen istutin nämä kaunokaiset parvekeruukkuun, jossa ne koristavat takapihan aitaa. :)

Salaojitin parvekelaatikon hyväksi havaitsemallani konstilla, eli laitoin ruukkusoraa sukkahousun lahkeeseen, solmut päihin ja avot. Tätä jippoa olen käyttänyt jo monta vuotta. Syksyllä ruukku on helppo tyhjentää - voin kaataa mullat suoraan kasvimaahan. Soran voi käyttää uudestaan, kun sukkahousut sorineen huuhtelee suihkun alla ja antaa kuivua. Seuraavana vuonna pääsee siis vauhdilla taas istututushommiin. :)

Olen myös hissukseen viikon aikana tehnyt kaikenlaista pientä.

Kylvin 22.3. kuukausimansikan (Rügen) ja avomaankurkun, ja nostin heidät kylpyhuoneeseen pimeään ja lämpimään. Ja kah, palatessamme pääsiäisreissulta viikko kylvämisen jälkeen, näytti meillä tältä! :D

Mansikat ja avomaankurkut kylppärissä 29.3. Noin viikko kylvämisen jälkeen.

Koulin avomaankurkun taimet omiin, yksittäisiin potteihinsa tällä viikolla parin päivän aikana (8.4.).

Kuukausimansikka (Rügen) on vielä tosi reppana... Pienet, hennot taimet nousivat alle viikossa, mutta ovat tähän kokoon jämähtäneet. Siirsin ne muutama päivä taimien noustua valoisaan ja viileähköön tilaan kasvamaan.

29.3. Pääsiäisreissun jälkeen

10.4. Nyt he näyttävät tältä

Leijonankidat laitoin alunperin ehkä vähän tyhmästi tiheällä istutuksella pieneen kasvatusastiaan... Sain myöhemmin vinkin, että "Kylvä hajakylvönä laatikkoon, ja kouli ne yksittäisiin potteihin kun sirkkaletien jälkeen tulee ensimmäiset kasvulehdet. Istuta maahan, kun ei ole enää pakkasen ja hallan pelkoa." 

Yritin siis luoda hajakylvön tunnelmaa ja koulin leijonankidan mahdollisimman harvakseltaan pariin ruukkuun. Vaikeaa oli, sen verran hentosia ja takkuisia olivat pienet alut.

Eteinen on valjastettu kasvihuonekäyttöön. :)

Basilikan koulin myös ruukkuihin.

Ja korianterin.

 Ja maustekirvelin.

Sitrusheinä on vähän noussut, samoin sitruunamelissa. Mutta aika reppanoita ovat.

Mutta hehei! Puutarhassa ihan ULKONA tapahtuu myös yhtä ja toista!

Tänään istutin pihaan rivin palsternakkaa. Suoraan siemenestä siis.

Harvensin myös vanhan karviaispensaan, jonka sato viime vuonna mystisesti katosi rastasverkosta huolimatta. Ehkä marjat vain putoilivat... Alkuun marjat kasvoivat hyvin, mutta ennen kypsymistä kutistuivat ja putoilivat pois vähän kuivahtaneina. Veden puutteesta ei viime vuonna todella ollut kyse! Katsotaan, josko nuorennusleikkaus auttaisi. Ainakin jotkut leikkaamani oksat olivat todella elämää nähneitä ja lähtivät irti melkein itsestään.

Kevätkukat ovat etupihalla nostaneet päätään. Lumikellojen lisäksi löytyy paria sinistä sorttia. Idän sinililja ja helmililja kenties... 

Takapihalla tulppaanit ovat innokkaasti nostaneet alkuna pystyyn.

Voi että, näitä kyllä odotan eniten! Samoin kuin viime syksynä kylvämiäni tulppaaneja (Elegant Lady ja Apricot Foxx & joku jonka nimeä en tiedä).

Ilokseni maasta nousee jo kaikkea muutakin, mitä viime vuonna vasta saatiin vähän alulle; pionit, malvat, ritarinkannukset, unikot ym ym!

Loppuun vielä ihana kuva äidin ja isän luota. Omenapuun leikattu oksa kukkii NIIN kauniisti!! <3