Ranskalainen tomaattipiiras

Tämä resepti on minun todellinen klassikko. Ranskalainen tomaattipiiras on kulkenut mukanani lukioajoista asti - alun perin sain reseptin äidiltäni. Yhä se on suosikkini, ja mielestäni hyvin kaunis juhlatarjottava. 

Ranskalainen tomaattipiiras

4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
ripaus sokeria
125 g kylmää margariinia
5 rkl kylmää vettä

n. 3-4 rkl punaista pestoa
3 dl raastettua juustoa (esim. mozzarellaraaste)
5-7 tomaattia
1 tl kuivattua basilikaa
mustapippuria myllystä
2-3 rkl oliiviöljyä
4-5 valkosipulinkynttä

tuoretta basilikaa tai rucolaa


Nypi jauho-suola-sokeri -seokseen kylmä margariini. Lisää nopeasti kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle (minulla iso, 27 cm halkaisija, pienempikin käy). Jätä reunat ohuiksi ja melko mataliksi.

Pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin yhdeksi - pariksi tunniksi.

Voit kaltata halutessasi tomaatit, mutta itse olen oikaissut tekemällä tomaatin kuoriin ohuet pystyviillot (2 viiltoa tomaatin ympäri siten, että tomaatti jakaantuu neljään sektoriin). Tämä siksi, että kun leikkaat piirakkaa tomaattiviipaleen puolesta välistä, paikallaan oleva kuori vetää koko tomaatin kyytiisi. Eli saat piirakkaa siistimmin leikattua jos kalttaat tomaatit, tai teet nuo pystyviillot kuoreen. 

Viipaloi tomaatit n. 1/2 - 1 cm viipaleiksi

Levitä kylmän pohjan päälle pesto sekä juustoraaste.  Asettele päälle tomaattiviipaleet. Laita viipaleita reilu kerros, ne saavat mennä reilusti päällekäin. 

Ripottele päälle kuivattua basilikaa, ja rouhaise vähän mustapippuria.

Yhdistä keskenään oliiviöljy ja murskatut valkosipulinkynnet. Levitä öljy ja valkosipulit lusikalla piirakan päälle.

Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoa mieluiten haaleana. Revi päälle reilusti tuoretta rucolaa tai basilikaa.

Pehmeän tahmeat valkosuklaa-appelsiininkukkakeksit

Hyvää syntymäpäivää iskä! :)

Tänään juhlimme loistavan juhlapöydän ääressä (kiitos äiti!). Minun panokseni pöytään tuli valkosuklaa-appelsiininkukkakeksien myötä.

Olin viikko sitten Etelä-Ranskassa, joka on yksi suosikkipaikkojani maaillmassa. 
Asuessani Ranskassa joskus sata vuotta sitten, ihmettelin monesti, että miten aamuisilla kaduilla tuoksuu lattianpesuaine. :) Mietin, ovatko ranskalaiset siivousjoukot aamuisin liikkeellä, ja tulvahtaako tuoksuja kadulle.

No, syy oli vähän eri, vaikka kaduille tulvahtelikin. :D Meillä appelsiininkukka tuoksuna on tuttu lähinnä pesuaineista, mutta Ranskassa ja muuallakin maailmassa sitä käytetään paljon leivonnassa ja ruoanlaitossa. Eli leipomon tuoksuthan ne sieltä kadulle tulvivat. Esim. Tarte tropezienne - Etelä-Ranskan herkku - on tällä aromaattisella vedellä maustettu. <3

Appelsiininkukkavettä ei Suomesta varmaan juuri mistään löydä, mutta sehän tekeekin siitä oivallisen Ranskan tuliaisen.

Ihania keksejä tuli; pehmeää, toffeista, valkosuklaista...  Ja juuri sopivasti aromia. :)

Valkosuklaa-appelsiininkukkakeksit (15 isoa)

100 g voita

2 dl fariinisokeria

1 muna

3 tl appelsiininkukkavettä (tai ruusuvettä)

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl ruokasoodaa

100 + 30 g valkosuklaata

Ota voi hyvissä ajoin lämpenemään, jotta se on pehmeää leipomisen hetkellä. Voit myös pehmittää jääkaappikylmän voin kuuman lasin alla (Kaada lasiin kuumaa vettä pariksi minuutiksi, että lasi lämpenee. Nosta voipala lautaselle ja laita kuuma lasi sen päälle "kanneksi". Odota pari minuuttia.).

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää muna + appelsiininkukkavesi.

Yhdistä keskenään vehnäjauhot ja ruokasooda. Lisää nekin taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Rouhi valkosuklaa ja lisää taikinaan.

Nostele nokareita uunipellille ja jätä reilusti tilaa leviämiselle.

Paista 200-asteisessa kiertoilmauunissa n. 7-8 minuuttia. Ota ulos, kun reunat ovat hieman saaneet väriä, mutta keksi on vielä pehmeä. Näin siitä tulee ihanan tahmea. Kypsyminen ja kuivahtaminen vielä jatkuu. 

Jäähdytä ritilän päällä.

Sulata valkosuklaa vaikka mikrossa. Lämmitä palasteltua suklaata n. 10 s pätkissä, ja välissä aina kääntele. Näin suklaa ei kärähdä. Kaada sula suklaa pieneen muovipussiin. Leikkaa siihen pienen pieni reikä ja pursota valkosuklaa kekseille.

Tiikeriravut anisliemessä

Lapsiperhearjen keskellä on ihanaa syödä joskus jotain vähän hienomman oloista. Tai no, ainakin erilaista kuin makaronilaatikko tai lihapullat.

Jättiravut anisliemessä hyvän valkoviinin ja seuran kanssa oli täydellistä.

Lainasin reseptin Glorian ruoka & viini -lehden numerosta 9/2018. Nam.

Tiikeriravut anisliemessä (2:lle)

n. 200 g tiikerirapuja
1 purjo
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 dl ouzoa tai muuta anisviinaa
1 dl vettä
1 tl kanafondia
1 tl kalakastiketta
2 rkl voita
1/2 tl kuivattua rakuunaa

n. 200 g fetajuustoa
1 sitruunan kuori
1/2 sitruunan mehu
loraus oliiviöljyä
2 rkl timjamia (mielellän tuoretta, mutta kuivattukin käy, käytä silloin 1 tl)

Hyvää pastaa, esimerkiksi tummia fusilleja (Hyvä peruspasta, jota löytyy aina meiltä kaapista. Ota joku pasta, jossa on tarpeeksi tarttumapintaa / koloja liemelle)


Sulta ravut.

Tee marinoitu feta murustelemalla juusto ja yhdistämällä kaikki aineet. Nosta muutamaksi tunniksi jääkaappiin maustumaan.

Laita pasta kiehumaan. Keitä se napakaksi, ei ylipehmeäksi.

Leikkaa purjo n. 4 cm paloiksi. Kuori ja viipaloi / murskaa valkosipulit.

Kuumenna öljy isossa pannussa. Lisää ravut, purjot ja valkosipulit. Paista muutama minuutti, kunnes ravut ovat kypsiä. Nosta ravut pois pannulta, mutta jätä purjot pannulle.

Lisää pannulle ouzo ja kiehauta se. Lisä myös vesi, kasvisfondi ja kalakastike. Keittele viitisen minuuttia, kunnes neste haihtuu noin puoleen. Lisää voi pieninä kuutioina pannulle ja sekoita liemen kanssa sekaisin. Lisää rakuuna ja ravut pannulle. Maistele.

Sekoita halutessasi keitetty pasta pannulle tai tarjoa se erikseen. Itse tykään lisätä sen pannulle, koska silloin se imee parhaiten kastiketta itseensä.

Murustele päälle vielä marinoitunut feta.

Croissantit

Klassikkoleivonnaisten sarja jatkuu.

En voi ymmärtää, miten en ole tehnyt koskaan ennen croissantteja itse! Rakastan Ranskaa ja sen ruokaa, rakastan leipomista, rakastan aamupala- ja brunssiruokaa... Oli jo niin sanotusti aikakin! :D

Leivoimme croissantit yhdessä 3-vuotiaan tyttäreni kanssa ja hyvin onnistui. Ei siis ollenkaan vaikea homma, joten rohkeasti vaan kokemattomammatkin leipurit kimppuun.

Otin alkuperäisen reseptin Koko Suomi leipoo -ohjelmasta, koska uskon heidän todella olevan autenttisilla jäljillä. Olen tuunannut ohjetta hieman enemmän omaan makuun sopivaksi, ja lisännyt ohjeeseen omia hyväksi koettuja vinkkejä itse prosessiin
Esimerkiksi jauhojen todella kannattaa olla jääkaappikylmiä ja voin toisaalta huoneenlämpöistä (20 C), muttei liian pehmeää.

Croisanttien idea on, että voi jää hyvin "taskuun" ohuiden taikinakerrosten väliin. Uunissa voi höyrystyy ja omalta osaltaan kohottaa croisanttia ja luo lehtevyyttä. 

Ideana on myös, että kaikki voi pysyy croissantin sisällä. Eli leivinpaperin pitäisi olla putipuhdas, kun nostat croissantit valmiina pois.

Onneksi kaksoset valvottivat yöllä, niin piipahtelu-unikoulun ohessa muistin tehdä nämä ruokavaihdokset yön pimeinä tunteina...

Näistä tuli juuri niin ilmavia ja lehteviä kuin croissanttien kuuluukin olla. Ja voisia. Voi että, mikä onnistumisen ilo! Toistojen määrä on tuonut rutiinia ja lisää jippoja hihaan, ja nykyään lehtevyys ja ilmavuus on vielä näitä kuvia runsaampaa.

Kaikki kahdeksan jätti-isoa croissanttia katosivat meillä saman päivän aikana ihan oman perheen voimin. :D

Croissantit (8 isoa tai n. 15 pientä)

2 dl kylmää vettä
1/3 pss kuivahiivaa (jos käytät mielummin tuorehiivaa, niin n 20 g)
1 tl suolaa

2 rkl sokeria
25 g kananmunaa
370 g jääkaappikylmiä vehnäjauhoja

200 g voita (huoneenlämpöistä)
20 g vehnäjauhoja

loppu kananmunasta voiteluun


Tee kaulintavoi sekoittamalla huoneenlämpöinen voi ja jauhot keskenään. Kannattaa käyttää esim. yleiskonetta, koska on aika tahmeaa touhua. Muotoile kaulintavoi litteäksi n. 15x15 cm neliöksi esim. elmukelmun väliin.

Yhdistä kaikki taikinan ainekset keskenään ja vaivaa taikinaan tosi hyvä sitko. Anna koneen pyöriä (tai käsivarsien laulaa) ainakin kymmenisen minuuttia.

Kauli taikina neliön muotoiseksi, n. 20x20 cm levyksi ja nosta sen keskelle kaulintavoilevy.

Taittele taikinan reunat voin päälle. siten, että teet taikinasta "kirjekuoren". Idea on, että suljet kaiken voin taitosten sisään. Nosta taikinan reunat hieman toistensa päälle, jotta saat pitävämmän saumauksen.

Painele ja kauli taikinaa hieman ohuemmaksi levyksi ja taita kolmelle laskokselle (taikinasta tulee suorakaiteen muotoinen). Pyyhi aina pullasudilla irtojauhot pois taitteiden välistä.

Taitteluita tullaan tekemään matkan varrella paljon, ja pyri samalla muotoilemaan taikinaa pikkuhiljaa kapeaksi suorakulmioksi. Sillä lopulta ennen leikkaamista haluat saada siitä pitkän ja kapean levyn.

Kääräise taikina elmukelmuun ja nosta pakastimeen 10 minuutiksi.

Toista sama homma vielä kahdesti. Eli ota taikina pakastimesta, kauli litteäksi, taita kolmeen osaan ja nosta taas pakastimeen.

Muutama vinkki kaulimiseen:

• Taikinassa pitäisi olla niin hyvä sitko, että se laittaa kaulittaessa vastaan aivan kunnolla. Kylmyys toki jähmeyttää taikinaa myös. 
• Älä paina liian lujaa. Älä myöskään paina ja työnnä "venyttäen". Tällöin riskeeraat sen, että voit purskahtavat toisesta päästä ulos, ja that's it sitten... Parempi on, että rullaat keskinkertaisella paineella mahdollisimman pyörien. Vaatii enemmän aikaa, etenkin kun se taikina toivottavasti taistelee vastaan.
• Pidä mielummin pakastimessa vähän kauemmin, kuin alle 10 minuuttia. Liian kuuma taikina päästää voit karkuun.

Ennen kun leivot taikinan croissanteiksi, seisota taikinaa pakastimessa hieman pidempi aika, 20 minuuttia.

Ota sitten taikina ulos ja kauli se kapeaksi ja pitkulaiseksi suorakulmioksi (tulee n. 14 x 80 cm tai pidempikin). Mielestäni mitä pidemmän ja ohuemman taikinalevyn saat, sitä parempi. Mutta jälleen riskinä, että voit pääsevät ulos. :) Eli malta lopettaa kuitenkin n. 0,5 cm levyn kohdalla.

Leikkaa suorakulmiosta pitkulaisia kolmioita esim. taikinapyörän avulla (tai veitsellä). Rullaa kukin kolmio croissantiksi. Pyyhi irtojauhot pois.

Anna croissanttien kohota rauhassa liinan alla. (Huom! Joskus olen kohottanut croisantteja tunnin, joskus viileässä tilassa pidempääkin. Olen myös työntänyt croissantit lähes suoraan uuniin, jos on ollut kiire. Merkittävää eroa en ole huomannut, joten jos on kiire, voit oikaista.)

Tässä on myös hyvä hetki tehdä niin, että nostat pellin yön yli jääkaappiin, ja paistat croissantit aamulla. Tällöin voit suoraan jääkaapista nostaa ne kuumana uuniin.

Lämmitä uuni reiluun 200 asteeseen. Paista croissantteja n. 15-25 minuuttia (minulla meni 25 min, koska omani olivat tosi isoja).

Laitoin loppuvaiheessa folion croissanttien päälle, jotteivat kärähtäisi mutta tulisivat varmasti sisältä kypsiksi. Koska olivat tosiaan niin isoja...

Nosta croissantit jäähtymään ritilän päälle.

Ranskalainen päärynä-sinihomejuustopiirakka

Olipas mukavaa löytää tämä julkaisematon resepti alkukesältä. :)
Tänään sattuu olemaan todella kaunis syyspäivä ja tulin juuri ulkoa haravoimasta.

Ja kas! Vaikka näissä kuvissa on ehkä kesäisiä kukkasia, ovat piirakan maut itseasiassa erittäin en saison. 

Päärynät ovat nyt parhaimmillaan, joten suosittelen lämpimästi tämän sinihomejuustolla maustetun piirakan pyöräyttämistä ja esimerkiksi glögikauden korkkaamista! Koskaan ei ole liian aikaista! :D

Tämä on myös siitä hauska piirakka, että se menee johonkin makean ja suolaisen piirakan välimaastoon. Ja kuinka hankalaa onkaan joskus keksiä tarjottavaa ystäville, jotka tulevat vain kahville! Tämä piirakka on oiva, semiruokaisa ja tyylikäs ratkaisu. :)

Mielestäni ranskalaisissa irtopohjavuokaan tehtävissä tartleteissa ja piirakoissa on jotain älyttömän hienostunutta, jopa hienostelevaa. Tästä ei leikata reilua palasta täytteet purskahdellen, vaan siivutetaan sivistyneen kokoinen pieni lautasenkoristus. :)

Samoin itse piirakkaa tehtäessä on kiinnitettävä eri tavalla huomiota siisteyteen: taikinan olisi hyvä olla tasapaksuinen, reunat tasakorkuiset, päärynät nätisti viipaloitu ja kauniisti aseteltu.

Joskus jopa minun mielestäni tämmöinen väkertäminen on ihan kivaa. :D

Piirakka on kuitenkin helppo tehdä, kun vain malttaa tehdä rauhassa. :) Ja ilokseni huomasin, että piirakka säilyy erinomaisena vielä muutaman päivän tekemisen jälkeen. Säilytä sitä jääkaapissa hyvin kelmutettuna / koteloituna. Pohja ei muhjistu, vaan säilyttää suht hyvin rakenteensa.

Hmm... Taidankin ottaa tämän viikonlopun ohjelmaksi päärynäpiirakan uusintaottelun...

Ranskalainen päärynä-sinihomejuustopiirakka

2,5 dl jauhoja (tai hieman enemmän)
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
n. 85 g kylmää voita
2 keltuaista

1,5 dl maitoa
1 muna
0,5 dl juustoraastetta
n. 50 g sinihomejuustoa
1 tl timjamia
1 rkl chiansiemeniä
vähän suolaa (sinihomejuusto on aika suolaista)
pippuria

1-2 päärynää
nokare voita


Sekoita keskenään jauhot, sokeri ja suola.
Nypi joukkoon paloiteltu kylmä voi. Kannattaa nyppiä käsin.

Lisää lopuksi keltuaiset. Sekoita / painele taikina tasaiseksi käsin, mutta älä vaivaa liikaa.
Yritä saada taikina mahdollisimman tasaiseksi, niin ettei murusia hirveästi putoile.

Litistä taikina levyksi, kääri se kelmuun ja nosta jääkaappiin oleentumaan pariksi tunniksi.

Sekoita keskenään maito ja chiansiemenet. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Kauli taikina kylmänä suunnilleen vuoan muotoiseksi levyksi. Jos taikina käyttäytyy hankalasti, käytä välissä leivinpaperia.

Nosta taikina vuokaan ja painele se paikoilleen. Reunat saavat tulla ylös asti.
Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Sekoita keskenään maito-chiansiemenseos, muna, juustoraaste, sinihomejuusto, timjami, suola ja pippuri.

Pilko päärynät ohuiksi siivuiksi.

Kaada täyte vuokaan.

Nostele päälle päärynät nätisti lomittain.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia. Anna jäähtyä ainakin vähän.

Tarte tropézienne - Mikä saavutus!

Oh là là!
Olimme äitini kanssa viime kesänä lomailemassa Etelä-Ranskassa Nizzan seudulla. Jokainen aamumme alkoi hipsuttelulla johonkin lähikulmien boulangereista. Miten ihanaa olikaan aloittaa aamu tuoreilla viikunasämpylöillä, rustiikkisilla patongeilla ynnä muilla ranskalaisilla ihanuuksilla.

Yhtenäkään aamuna emme suinkaan kävelleet leipomosta vain terveellisten tuotteiden kanssa ulos, vaan joka kerta piti testata jotain ihanaa leivonnaista.

Ja ohhoh, minkä yllätyksen entuudestaan meille tuntematon Tarte tropézienne tarjoilikaan!
Olen asunut Ranskassa ja lomaillut siellä miljoona kertaa, mutta jostain syystä en ollut koskaan ennen maistanut tätä eteläranskalaista herkkua.

Oi mikä täyteläisyys ja vaniljaisuus ja ihanat aromit sieltä purskahtivatkaan!
Tätä olisi pakko kokeilla kotona.

Tein taas laajaa tutkimustyötä, kuten aikanaan Flan pâtissier traditionnelin kanssa. Huh, netistä löytyneet vaikeimmat reseptit olivat todella hankalan oloisia. Yhdessäkin taikinassa oli 11 munaa! Vertailin reseptejä, käänsin niitä suomeksi, ja muutin mittoja deseiksi. Pikkuhiljaa aloin saada juonesta kiinni, ja ymmärsin minkälainen on keskiverto Tarte tropézienne.

Tämä resepti onnistui laakista ja oli suht helppo tehdä. Vaiheita tuntuu olevan todella paljon, mutta ei niitä loppujenlopuksi niin paljoa ollut! Ja ne kaikki olivat nopeita.

Tämä sopisi siis hyvin taas leivonnaiseksi esim. pikkuvauvaperheeseen, jossa aikaa on käytettävissä muutama minuutti silloin tällöin. :)

Eli älä pelästy! Varaa vain tarpeeksi aikaa - aineksia voi seisottaa jääkaapissa välillä pitkiäkin aikoja.

Tarte tropézienne on EHDOTTOMASTI kokeilemisen arvoinen. :)

Tarte tropézienne

3.8 dl vehnäjauhoja
0,3 dl sokeria
ripaus suolaa
vajaa 1/2 pss kuivahiivaa
1,1 dl maitoa
1 pieni muna (50 g)
1 rkl appelsiininkukkavettä
50 g pehmeää voita tai margariinia
1 muna/keltuainen voiteluun
raesokeria (tai mantelirouhetta ja tomusokeria)

4 dl maitoa
1 vaniljatanko
2 kpl keltuaisia
1,2 dl sokeria
0,7 dl maissitärkkelystä
140 g pehmeää, vatkattua voita tai margariinia
1 rkl appelsiininkukkavettä
150 g kuohu- tai vispikermaa


Tee ensin briossipohja.
Yhdistä keskenään jauhot, sokerit, suola ja kuivahiiva.

Lämmitä maito hiivan heräämislämpöön. Lisää taikinaan maito, muna ja appelsiininkukkavesi. Vaivaa noin 10 minuuttia.

Lisää vielä pehmeä voi, ja jatka vaivaamisa n. 10 minuuttia.

Kohota taikinaa noin tunti.

Romauta taikina, ja nosta se kylmään (peitä astia kelmulla).
Anna taikinan levätä kylmässä joko tunnin tai vaikka yön yli.

Tee taikinasta pallo, ja kauli se n. 20 cm halkaisijalliseksi pyöreäksi levyksi. Itse laitoin levyn hyvin vuorattuun irtopohjavuokaan, koska en tiennyt, kuinka se tulee kohoamaan ja käyttäytymään. Tämä oli ihan hyvä idea, irrottaminen oli helppoa ja briossi pysyi muodossaan.

Kohota n. 1/2 - 1 h.

Voitele kohonnut taikina varovasti munalla ja ripottele päälle reilusti raesokeria.

Paista 180-asteisessa kiertoilmauunissa n. 20 minuuttia.

Jäähdytä briossi ritilän päällä.


Tee mousse. Voit aloittaa moussen tekemisen jo samaan aikaan briossin kanssa.

Mittaa kattilaan maito ja halkaistu vaniljatanko (jos vaniljatankosi on kuivahtanut, laita laakealle lautaselle vähän vettä, heitä tanko päälle, ja kuumenna mikrossa puolisen minuuttia).
Kiehauta maito-vaniljaseos ja nosta sivuun levyltä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Lisää maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi.

Nosta maito jälleen juuri ja juuri kiehumislämpöön ja kalasta vaniljatangot kattilasta pois. Lisää n. 1/4 kuumasta maitoseoksesta ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Kaada voi-sokeri-maitoseos kattilaan, jossa on kuumaa maitoa. Sekoita nopealla teholla tasaiseksi.

Kuumenna seosta vielä sen verran, että seos jähmettyy paksuhkoksi "vanukkaaksi".

Kaada seos toiseen astiaan ja peitä se kelmulla siten, että kelmu koskee seoksen pintaa. Näin seokseen ei muodostu kovaa kuorta.
Anna seoksen jäähtyä noin kädenlämpöiseksi.

Vatkaa voi pehmeäksi.

Lisää voin sekaan hissukseen jääkaapissa jäähtynyt creme sekä appelsiininkukkavesi. Vatkaa seos juuri ja juuri moussseksi. Peitä jälleen mousse kelmulla siten, että kelmu koskettaa moussen pintaa ja nosta jääkaappiin.

Vatkaa kerma tämäkäksi vaahdoksi ja sekoita se cremen kanssa.


Kokoa kakku.
Halkaise briossi varovasti.

Kaada päälle mousse pohjan päälle jättäen reunoille n. sentin verran tyhjää, jottei täyte heti purskahda ulos.

Nosta hattu päälle ja tarjoa heti.

(Jos haluat leikata kakusta siistejä palasia, leikkaa briossi sektoreiksi jo ennen täyttämistä. Lähipiirin kanssa ei tämmöistä kikkailua kuitenkaan tarvitse, sillä hieman purskahteleva täyte ei varmasti haittaa. :))

Välimerellisesti täytetyt mustekalat

Olemme tyypilliseen tapaamme juosseet kesäloman aika lailla tukka putkella paikasta toiseen. Näinpä viimeinen viikko ihan vain kotona tuntuu aika kivalta.

Oli myös ihanaa tehdä pitkästä aikaa rauhassa ruokaa! Ja voi että, nämä täytetyt mustekalat maistuivat mahtavalta. Menee ihan minun ykkösrepertuaariin. Näyttävä ja vähän erilainen annos tarjottavaksi vaikka vieraille.

Ja hei, täytyy myöntää, että syy mustekalojen käyttöön oli ilmeinen - pakastimen tyhjennys marjasadon tieltä. :)
Nyt siellä on enää jäätelöä tuhottavaksi. Mikä harmi. :)

Täytetyt mustekalat on superhelppo tehdä. Ja täyttettä voit modata oman makusi mukaan. Korvaa couscous vaikka kuivahtaneella valkoisella leivällä tai riisillä. Parmesanin voit jättää pois, jos et ole juuston ystävä, ja kokeile yrtiksi basilikaa.

Oi, rakastan mustekaloja. Näitä pitää tehdä pian lisää! :)

Täytetyt mustekalat (2:lle)

2 isoa (pakaste)mustekalaa

2 dl couscousia (josta täytteeseen menee n. 1/3)
n. 1/3 punainen paprika
n. 1/2 dl silputtua kevätsipulin vartta
tuoretta oreganoa tai muuta haluamaasi yrttiä
reilu 1/2 dl raastettua parmesan-juustoa
1 muna

1 prk tomaattimurskaa (400-500 g)
loraus öljyä
2 pientä sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
Isonkourallinen tuoretta oreganoa
mustapippuria
suolaa

tuoretta oreganoa
tuoretta maustekirveliä tai muuta haluamaasi yrttiä


(Sulata mustekalat.)

Tee tomaattikastike. Pilkonsipulit ja murskaa valkosipulit.
Lämmitä loraus öljyä pannulla ja kuullota sipuleita pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja anna porista pari minuuttia. Lisää mausteet ja yrtit ja anna hautua pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Keitä couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä aika jämäkäksi, eli käytä ehkä hieman vähemmän vettä kuin ohjeessa.

Pilko paprika ja kevätsipuli pieneksi. Raasta parmesan.

Yhdistä kaikki täytteen aineet keskenään. Käytä couscousia vain sen verran että täytettä tulee sopiva määrä. Tarjoa loput lisukkeena.

Täytä mustekalat ja nipistä päät kiinni cocktailtikulla apuna käyttäen. Älä tunge mustekalaa aivan täyteen, sillä mustekala pienenee kypsennettäessä ja täyte laajenee.

Lämmitä loraus öljyä pannulla hyvin lämpimäksi. Lisää täytetyt mustekalat ja kärtsää pari minuuttia molemmin puolin, että saat kivan värin pintaan.

Kaada tomaattikastike pannulle ja laita kansi päälle. Anna mustekaloja hautua miedolla lämmöllä vielä n. 15-20 minuuttia.

Jos haluat, voit tehdä couscouaista kakkusen tunkemalla sitä muottiin lautasta vasten. Aikuisille käytin pyöreää muottia, lapselle piparimuottia.

Tarjoa mustekalat couscous-kakkusen ja salaatin kera.

Omena-vaniljapiirakka

O-ou! On juhannus! Ihanaa!

Oletko just kohta kiiruhtamassa ulos ovesta? Onko auto jo puoliksi pakattu?

Vai saitko kenties ex-tempore vieraita tai kutsun kyläilemään?

Pikainen ja superherkullinen piirakka pelastaa! Tämän saa myös tehtyä lähes mistä tahansa kotoa löytyvistä hedelmistä, marjoista tai vaikka hillosta.

Tarkkasilmäiset voivat huomata, että resepti on itse asiassa sama kuin taannoisessa raparperipiirakassa. Ja syystä! Se oli vain niin älyttömän hyvää! :D

Nämä raikkaan makeat, keveät ja samettiset, flanmaiset piirakat ovat minun makuuni. Tämä piirakka kainalossa on hyvä jatkaa mökille juhannuksenviettoon. :)

Omena-vaniljapiirakka

n. 1/2 l pilkottuja omenoita
2 rkl sokeria
(n. 0,8 dl vettä)

4 munanvalkuaista
4 munankeltuaista
1,8 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljauutetta
120 g sulaa margariinia tai voita
1,8 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa


Kaada kattilaan pilkotut omenat ja sokeri. Jos käytät pakastettuja omenoita, ei sinun välttämättä tarvitse lisätä vettä. Anna kiehua viisi - kymmenen minuuttia, kunnes omenat pehmenevät. Nosta sivuun jäähtymään.

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa toisessa astiassa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitruunamehu ja vaniljauute. Lisää myös sula margariini hyvin sekoittaen.

Lisää vehnäjauhot. Ja viimeiseksi lisää maito kahdessa erässä. Taikina on tässä vaiheessa todella juoksevaa, älä ihmettele.

Kääntele mukaan valkuaisvaahto.

Voitele pyöreä uuni- tai kakkuvuoka. Lusikoi pohjalle 2/3 omenapaloista.

Kaada päälle taikina.

Nostele varovasti loput omenanpalaset taikinan päälle. Käytä pieniä paloja, koska niiden tulee pysyä taikinan valkuaisvaahtokuplien päällä. Ei siis liian painavia klönttejä. :)

Paista kakkua 170-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.