sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kun elämä siirtyy sisälle tulien ja tarinoiden ääreen

Olen lueskellut tänä viikonloppuna paljon syksyn juhlista ja niiden perinteistä.

Kekri-aikaan ja pyhäinpäivään liittyy paljon kaikkea mielenkiintoista. Toisaalta sadonkorjuuta, toisaalta vainajien kunnioittamista. Vaikka välillä meno onkin ollut hieman creepyä, niin jotenkin kaikessa on positiivinen ja lämpöinen tunnelma. Vainajat saattavat vaeltaa maan päällä tuona aikana, mutta se on ihan ok. Heidät toivotetaan tervetulleiksi. Vainajat, eli pyhät miehet esimerkiksi söivät juhla-aterian valmiiksi katetussa pöydässä sillä välin, kun talon isäntäväki oli saunomassa. Vasta tämän jälkeen isäntäväki aterioi sadonkorjuuherkut.


Irlantilaisten kekriä vastaava sadonkorjuujuhla on nimeltään Samhain. Tällöin karja tuotiin kaukaisilta kesälaitumilta omille maille ja elämä siirtyi sisätiloihin tulien ja tarinoiden pariin.

Olen tänä viikonloppuna viettänyt omaa sisätiloihin siirtymisen rituaalia. Kirjoitan tätä tekstiä mökiltä. Ympäröivä metsä ja meri ovat pilkkopimeät lukuunottamatta kaukaisten mökkien pieniä ulkotulia. Sisällä mökissä kaminasta kajastaa himmeä oranssi hehku, ympäri mökkiä ripotellut kynttilät luovat lepattavaa tunnelmaa, radiosta kuuluu hiljaista kaunista musiikkia ja lasissa tuoksuu luonteikas punaviini.


Ja ne tarinat? Niitä riittää. Mieleni rientää tällä hetkellä muinaissuomen maaseudulla, jossa kylät hiljenevät kekrin jälkeen pyhäinpäivän viettoon. Ulkona kulkevat vain kiertolaiset, jotka ovat naamioituneet kummatuksiksi ja vaativat taloilta kestitystä. Yleensä heille tarjottiin viinaryyppy, kahvia tai ruokaa.

Näissä taloissa on varmaan ollut samankaltainen tunnelma kuin täällä nyt. Tosin radion on ehkä korvannut laulu ja läppärin kajastuksen palava päre.

Samoista perinteistä lueskellessani opin, että mikkelinpäivää vietettiin alunperin arkkienkeli Mikaelin muistopäivänä ja se aloitti talonpojan kalenterissa syksyn. Se oli merkittävä päivä, sillä se oli syystöiden ja sadonkorjuun päätepiste. Sitä juhlittiin alun perin 29.9. (eli tätä kirjoittaessani), joka on myös Mikon nimipäivä (onnea isä!). Juhlauudistuksen myötä vuonna 1772 mikkelinpäivä siirrettiin seuraavalle sunnuntaille (eli huomiselle).


Miten siis sattuikaan, että tänään on myös minun sadonkorjuukauteni päätöspäivä? Keräsin aamulla viimeiset avomaankurkut (vielä oli tullut muutama, myyrä katkaisi loput varret), kesäkurpitsan ja tomaatit. Istutin myös ilmasipulit ja aloin laittamaan plantaaseja "lepäämään". Parin viikon päästä vielä viimeinen silaus.

Vasta näiden töiden jälkeen opin Mikon päivän merkityksen. Olin luonnollisesti todella innoissani tästä!  Ehkä korkeammat voimat yrittävät sanoa, että minusta on sittenkin agronomiksi. :)


Kekriä vietin yksikseni mökin portailla istuskellen ja kaunista merta tuijotellen. Hetkestäni ei "kekikästä" tehnyt mikään muu kuin itse poimitut puolukat ja ajatusten juoksu. :) Mutta hyvältä tämä välipala maistui plantaasitöiden jälkeen saunan lämpeämistä odotellessa.


Puolukka-piimä (yhdelle)

1-2 dl puolukoita
1 dl piimää
1 hapankorppu


Murskaa puolukat haarukalla rikki. Murskaa hapankorppu sekaan. Kaada piimä päälle ja sekoita.

Anna seistä ainakin 3 tuntia (tai vaikka yön yli).


Jos "tuorepuuro" tuntuu liian mauttomalta, lisää hunajaa tai suolaa. Jos taas koostumus on liian paksu, lisää piimää.

Tämä oli mielestäni todella hyvää ihan ilman mitään makulisäyksiä.

Ilmasipulin latvasta kuivumaan korjatut siemenkodat, sekä tontiltamme löytyneet kesän aikana poksautetut kuohuviinikorkit

Ja sitten toisiin tunnelmiin ja ilmasipuleiden istutukseen. Olen näiden suhteen todella noviisi. Mutta löysin onneksi netistä lisätietoja. Olin tosiaan aiemmin ottanut ilmasipulin latvassa killuvat sipulit kuivumaan. Nyt ne olivat aivan "rutikuivat". Tätini opetti viime syksynä, että ne tulisi kylvää näihin aikoihin. Niinpä tein! Kylvin rivin siemeniä melko tiheään noin 10 cm syvyyteen. Viime vuonna kylvin vain ihan muutaman siemenen ja ehkä vahingossa kitkin ne keväällä rikkaruohoina pois. :D Nyt toivon, että suora rivi ja suuri määrä pitävät keväällä näppini kurissa.


Kuulemma kahden kasvukauden päästä vasta kannattaa kerätä maahan kasvanut sipuli. Ja nyt tein niin! :) Nyhdin maasta ihania puhtaita, lilan kuoren alla olevia kynsiä. Voi että mikä maku! Todella voimakas, mutta silti pehmeä. Aijai... Pilkoin kynnet pieneksi silpuksi ja ripottelin salaatin päälle & kanan pihvin kylkeen. Oli ihanaa!


Mutta ovatkohan nämä edes ilmasipuleita, sillä varsi on kovin ohut ja kukinto erilainen kuin netti ohjeistaa..? Minulla oli tätini puutarhasta pöllittynä myös yksi sipuli, joka näytti samalta kuin netin kuvat (paksumpi varsi ja neljä isompaa kynttä varren päässä)... Mutta mitä nämä minun sitten ovat? Eri merkkisiä ilmasipuleita? Jos joku tietää, kertokaa!


Ja vielä lopuksi! Menin kehumaan lasissani ilahduttavaa punaviiniä, niin kokeilkaa tätä! Espanjalainen Petalos-viini on todella ärhäkkä ja luonteikas. En keksinyt sille parempaa luonnehdintaa kuin "pippurinen". En heti myöskään keksinyt, minkä ruoan kanssa se parhaiten sopisi, mutta juontiviininä Petalos oli pitkästä aikaa yllätyksekäs ja hauska. Hyvä valinta kaikille meille temperamenttisille ja pippurisille hönkijöille. :)


Pimeän ja tunnelmallisen, kummajaisten maailmassa vietetyn illan ja yön jälkeen koitti kaunis ja aurinkoinen aamu. Onhan pyhäinpäiväänkin vielä kuukausi aikaa...

torstai 27. syyskuuta 2012

Purjo-basilikakeitto on samettia syksyyn

Illat alkavat pimentyä... Kauhistus!

Minulle se tarkoitti tänään kahta asiaa. Aloitin joululaulujen kuuntelun ja sytytin hulluna kynttilöitä. :)


Ave Maria Il Divon tulkitsemana kajahti kuulokkeista jo työpaikalla. Se on jotenkin luovuutta ruokkiva biisi, mutta samalla kovin rauhoittava (kylläpäs luurangot kaapissani kolisevat iloisesti yhteen).

Voitte kuvitella miltä tuntuu katsella kiireistä toimistoa lasiseinän läpi täysin omasta maailmastaan. Vasemmalla käydään tiukkailmeistä väittelyä, monistuskoneen luona paperit lentelee ja tuskainen assari yrittää selvitellä tukoksia, vähän väliä kollega pyyhältää huoneen ohi korkkarit vauhdissa kipisten...

Oma taskilista on pitkä, mutta kaiken ehtii, olen kiireen ulkopuolella.
Ja kappas, tällöin parhaat tuloksetkin ovat parhaat! :D

Kynttilöiden suhteen sentään maltoin kotiin asti. Tosin kotiinpaluu venyi aika myöhään, joten eipä tuo valokuvaus enää luonnonvalossa onnistu. Miten te muut ruokabloggarit olette ratkaisseet ongelman? Eihän kukaan työssäkäyvä voi olla valoisan aikaan kotona kuvailemassa ruoka-annoksia, joita eiedes kunnolla ehdi tehdä. :)


Mutta tässä ihanaisen samettinen keitto niin kasvissyöjille kuin lihan ystävillekin. Purjo vain on sitten hyvää! Ja minun pitää lakata rakastumasta vihreisiin sosekeittoihin... :)


Purjo-basilikakeitto (2:lle)

1 iso purjo
1 sipuli
2 pienehköä perunaa
1 rkl voita tai loraus öljyä
2,5 - 3 dl vettä
1 rkl kanafondia
runsaasti (n. 30 kpl) tuoreita basilikanlehtiä
1-2 tl sitruunamehua
suolaa
pippuria
n. 1 dl maitoa
(pari siipaletta pekonia)

Halkaise ja viipaloi purjo. Huuhdo mahdolliset mullat pois. Pilko sipuli. Kuori perunat ja pilko ne n. neljään osaan.

Sulata voi / lämmitä öljy. Kuullota purjoa ja sipulia muutama minuutti. Lisää perunat.

Lisää vesi ja kanafondi. Anna kasvisten kiehua kypsiksi. Soseuta keitto.

Lisää pilkotut basilikanlehdet, sitruunamehu, suola ja pippuri. Soseuta uudelleen samettiseksi.

Lisää vielä maito. Tarkista keiton juoksevuus ja lisää makusi mukaan joko vettä tai maitoa.
Mausta tarvittaessa lisää.

(Paista pekonit pannulla rapsakaksi. Tarjoa keiton päällä.)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Hapankorppulohi


Hapankorppu on huippua. Se on yksi niistä asioista, jotka eivät koskaan tule yksin.

Vähän kuin housut, sakset ja tupaantuliaiset.


Hyvin monesti olen illalla kiikuttanut tv:n ääreen yhden ainoan säälittävän hapankorpun, jonka päällä on margariinia ja erittäin tarkasti reunoja noudattavat juustosiivut.

En ymmärrä, miksi teen niin aina uudestaan. Parin minuutin kuluessa palaan aina keittiöön tekemään uuden. Yleensä olen ehtinyt jo laittaa voin ja juuston pois jääkaappiin. Petän itseäni.

Mutta hapankorppu on myös siitä huippu, että sitä voi käyttää vaikka mihin ruoanlaittoonkin!
Yksi lemppareistani on hapankorpulla kuorrutettu lohi, mutta siitä saa myös oivia piirakkapohjia, suolaisia rullia, sekä makeita herkkuja. Näitä reseptejä varmasti seuraa myöhemmin lisää, mutta nyt, hapankorppu-lohi dijon sinapilla, olkaa hyvä.


Hapis-lohi (4:lle)

800 g lohta
muutamia tippoja sitruunamehua
suolaa
2 rkl dijon-sinappia
kourallinen tuoretta basilikaa
3 hapankorppua

perunoita
grillimaustetta tai vastaavaa
2 sipulia
2 tomaattia
pieni kesäkurpitsa
kevätsipulin varsi


Pese perunat. Lohko ne ohuiksi lohkoiksi. Lohko myös sipulit ja tomaatit. Viipaloi kesäkurpitsa.

Nypi lohesta ruodot pois. Tunnet ne kun silität lohen pintaa "vastakarvaan".

Tiputtele lohen päälle tasaisesti sitruunamehutippoja. Mausta suolalla. Levitä dijon-sinappi lohen pinnalle, jos pidät runsaista mauista, laita vähän reilummin. Revi basilikat kalan päälle. Murskaa hapankorput lohen pinnalle.

Ja sitten uuniin...

Mausta perunalohkot haluamallasi tavalla ja laita ne vuokaan. Nakkaa mukaan myös sipulilihkot. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää lohi ja tomaatit vuokaan. Laske lämpötila 175 asteeseen ja paista vielä n. 20 min kunnes kaikki kypsyvät.

Paista kesäkurpitsasiivut pannulla, jos haluat niihin paistopinnan. Muuten voit lisätä ne tomaattien kanssa yhtäaikaa vuokaan.


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kesäinen kesäkurpitsakeitto

Voi että, miten ihanasti aurinkoiset syyskelit hellivät!
Edes sadoton plantaasinomistaja ei voi olla surullinen, kun bikinikelit jatkuvat syyskuulle.


Vaikka ilotulituksen SM-kisoissa torstaina hytistiinkin, oli mökkiviikonloppu kuuma ja aurinkoinen.
Kesäkurpitsani yrittää vieläkin pinnistää syksyn viimeisiä kurpitsoja, toistaiseksi sato on ollut valtaisa 1 kpl.

SM-kisojen voitto meni täysin ansaitusti porukalle, joilla oli Euroviisu-teema! I approve.
Ja ilotulitus jatkui seuraavana päivänä keittiössä, kun plantaasini ensimmäisestä kesäkurpitsasta jalostettiin kesäkurpitsakeitto.

Ei uskoisi, että tämä keitto voi olla niin herkkua, koska tämä on niin simppeli, mutta ah, testatkaa!
Ensimmäinen lusikallinen oli niin kuin elokuvissa, kun taustalla soi Righterous Brothersin Unchained Melody... :)

Ja kyllä, liioittelen tietysti, mutta ihanaa tämä keitto oli! Kokeilkaa! Pakko!


Kesäinen kesäkurpitsakeitto (2:lle)

600 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
1 rkl voita tai loraus öljyä
3 dl vettä
1 -2 rkl kasvisfondia
runsaasti tuoretta basilikaa (15-20 lehteä)
1/2 tl valkopippuria
1 dl ruokakermaa

Pinnalle
1/2 dl valkoviiniä
loraus ruokakermaa
rouhittuja pähkinöitä

Pilko sipulit ja kuutioi kesäkurpitsa. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia sulassa voissa. Lisää kesäkurpitsat ja jatka paistelua muutama minuutti.

Kaada kattilaan vesi ja kasvisfondi sekä ruokakerma. Anna kiehua noin 15 minuuttia kunnes kesäkurpitsat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Lisää silputut basilikanlehdet. Mausta valkopippurilla.

Soseuta keitto sauvasekoittimella silkkiseksi. Jos paksuus ei ole mieleen, lisää kermaa tai vettä. Maista, että maut ovat kohdallaan. Lisää tarvittaessa fondia.

Annostele lautasille. Lorauta päälle vähän valkoviiniä, ruokakermaa ja ripottele vielä pähkinärouhe kruunaamaan koko komeus.

Nauti esim. tuoreiden sämpylöiden tai chiabattan kera.

Puolukat, nuo auringossa hehkuvat mättäiden ilotulitusraketit... :)

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kantarelli- / Metsäsienirisotto: Voi metsä, miten voitkin olla niin täynnä ihanuuksia?

Olen nyt todella tylsä, ja julkaisen epäyllätyksellisen kuuloisen reseptin.

Vaikka kantarellirisotto on hyvin moneen otteeseen testattu ja toimivaksi todettu juttu, niin yllätysosuus tulikin tämän vaivattomuudesta!

Saimme iloksemme huippuvieraita eräänä arkipäivänä. Samana arkipäivänä työpäivä venähti ja olin kotona 5 minuuttia ennen heitä. Itseasiassa he olisivat olleet meillä ennen minua, mutta harhautin ja viivytin heitä ovelasti. :)



Ilmasipulin voit jättää hyvin pois, jos sitä ei löydy (Eikö kaikilla muka ole?). Tuoreet yrtit voi myös korvata kuivilla.



Kantarelli- / Metsäsienirisotto (4:lle)

1 l kantarelleja ja haperoita / mitä tahansa sieniä
loraus oliiviöljyä
2 sipulia
1 ilmasipulin varsi
1-2 valkosipulinkynttä
1,5 dl valkoviiniä
2 rkl kasvisfondia
7 dl vettä
3 dl risottoriisiä

pippuria
suolaa
10 - 15 oksaa tuoretta timjamia
4 rkl valkosipulituorejuustoa

Pinnalle
juustoraastetta
tuoretta persiljaa


Paista sienistä nesteet pois ja siirrä ne syrjään.

Pilko sipuli, ilmasipulin varsi ja valkosipulit. Kuulota niitä pannulla pienessä öljytilkassa. Älä paista liikaa.
Lisää pannulle risottoriisi ja kuullota pari minuuttia. Lisää valkoviini ja anna kiehua hissukseen kuivaksi.

Yhdistä vesi ja kasvisfondi ja lisää pannulle pienissä erissä - desi tai pari kerralla. Anna nesteen imeytyä hissukseen risottoon. Tämä vie noin 20 minuuttia. Maistele jyväsiä välillä, ovatko kypsiä.

Ihan keittelyn loppuvaiheessa lisää timjamin lehdet. 
Kun kaikki neste on keitetty risottoon, lisää tuorejuusto ja mausteet. Sulata ja sekoita juusto risottoon.

Maistele, että maut ovat kohdallaan. Tarjoa risotto heti. 

Itse tein niin, että itse kukin sai itse lisätä juustoraasteensa.


Tässä vielä hieman idiksiä kanttarellimaiseen kattaukseen.
Kaunista ja keltaista - eikä todellakaan vaadi servettien taittelu vaivaa. :D