maanantai 28. syyskuuta 2015

Mausteinen ja samettinen marokkolainen porkkanakeitto

Ihana kaunis, syksyinen, värikäs ja kuulas syyspäivä ansaitsee kaverikseen mehevän, mausteisen, samettisen, lämmittävän ja hehkuvan keiton.


Porkkanat ovat nyt parhaimmillaan, etenkin oman maan pötkylät ovat supermehukkaita ja makeita. 

Tämä keitto valmistuu nopeasti ja vaivattomasti. Mausteiden kanssa ei kannata kitsastella, sillä marokkolaiseen meininkiin kuuluu vahvat maut. Lisäile mausteita kuitenkin hissukseen, pois ottaminen on paljon vaikeampaa. :)

Tarjoa keiton kanssa vaikka ihania, uunituoreita porkkanasämpylöitä.


Marokkolainen porkkanakeitto (2:lle, annokset eivät ole valtavia)

5 keskikokoista porkkanaa
2 keskikokoista sipulia
2 valkosipulinkynttä
1/2 punainen paprika
loraus öljyä
1-2 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä
1 rkl jauhettua korianteria
1/2-1 tl kanelia 
1/2 tl kurkumaa
3,5-4 dl kanalientä (vettä + 1-2 rkl kanafondia)
2 dl ruokakermaa
1 rkl hunajaa
suolaa
pippuria
kourallinen tuoretta korianteria


Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit. Murskaa valkosipulit ja pilko paprika.

Lämmitä loraus öljyä pannulla ja lisää kaikki kasvikset. Paistele viitisen minuuttia. Lisää kaikkia mausteita paitsi hunaja, suola ja pippuri. Aloita maustaminen maltillisesti ja lisää myöhemmin lisää jos tarvitsee. Paistele pari minuuttia että mausteet heräävät.

Lisää kanalientä sen verran, että kasvikset juuri peittyvät. Keittele kymmenisen minuuttia kunnes porkkanat ovat kypsiä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella samettikseksi. Anna porista hissukseen vielä kymmenisen minuuttia.

Lisää hunaja, suola, pippuri ja ruokakerma. Maistele, onko mausteita tarpeeksi ja lisää tarvittaessa kaikkea. :)

Anna keiton vielä pulpahtaa. Silppua tuoreen keiton päälle reilusti korianteria.




tiistai 22. syyskuuta 2015

Maailman paras kurpitsaleipä

Olen tähän asti toivotellut kaikille mukavaa kesän jatkoa, mutta nyt ehkä hissukseen alan toivottelemaan alkavaa syksyä. :)

Yksi sen merkki on ihanat kurpitsat, jotka koristavat kauppojen hevi-osastoja. Miten oranssia, maukasta ja IHANAA! :D



Rakastan esim. kurpitsakeittoa ja paahdettua kurpitsaa, mutta tässäpä nyt EHDOTON kurpitsaherkku! Maailman paras kurpitsaleipä - oikeasti.

Halusin tehdä leipää-leipää, siis suolaista ja ravitsevaa leipää, en amerikkalaista banaanileivän tapaista makeaa pötkylää. Kuitenkin halusin kurpitsan maistuvan kunnolla ja leivän olevan jotenkin spesiaali.

Ja tämä ihana limppu riensi apuun ja lunasti odotukset monenkertaisesti!



Mikä maku ja mehevyys! Siis ihan oikeasti!
Leivässä on todella vahva lämmin maku ja kuohkeus ja pehmeys ovat omaa luokkaansa. Eikä se katoa vaikka leipää säilyttää. Nyt kaikki kokeilemaan!

Leivästäni tuli todella hassun muotoinen, koska ängin taikinan liian pieneen vuokaan. :) Jaa siis suosiolla alla oleva taikinamäärä kahteen leipävuokaan. (Löysin leivän ohjeen täältä, jota hieman muokkasin.)


Maailman paras kurpitsaleipä (1-2 kpl)

2,5 dl kurpitsasosetta
2,5 dl vettä
1,5 pss kuivahiivaa
1/2 dl siirappia
2 tl inkivääriä
1 tl suolaa
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
9 dl vehnäjauhoja
50 g sulaa margariinia


Sekoita keskenään kurpitsasose ja vesi ja lämmitä reilusti hiivan heräämislämpöön (huomaa, että nesteen määrä voi vaihdella riippuen siitä, kuinka vetistä soseesi on). 

Lisää siirappi ja mausteet.

Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja lisää taikinaan. Alusta loput jauhot hissukseen. Lisää loppuvaiheessa sula margariini.

Taikinasta tulee löysä mutta kimmoisa. Justeeraa jauhojen määrää soseesi kosteuspitoisuuden mukaan.

Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.


Kumoa taikina pöydälle ja pyöräytä muutaman kerran ympäri (tai pyörittele taikinaa kulhossaan niin säästät sotkut).

Kumoa taikina leipävuokaan ja anna kohota liinan alla n. 20 minuuttia.


Meikäläisen vuoka ei ollut tarpeeksi iso, joten ensi kerralla jaan leivän suosiolla kahteen vuokaan. :)

Paista leipää 200-asteisen uunin alatasolla n. 30-40 minuuttia. Leipä on valmis, kun se on saanut kivasti väriä pintaan ja kumisee koputellessa.

Vuokani oli tosiaan liian pieni, ja kuten kuvasta näkyy, pääsi osa taikinasta tipahtamaan uunin pohjalle. Hups. :)

Anna valmiin leivän jäähtyä ensin vuoassaan puoli tuntia - tunnin. Jäähdytä vielä hetki ennen leikkaamista. Niin, ettei leipä ole kuuma veitsen siihen ensi kerran koskiessa. Näin pehmeä leipä ei litsahda.






lauantai 19. syyskuuta 2015

Tomaatit mätänevät, mitä voin tehdä?

Voi mikä tragedia, kriisi, katastrofi ja kauheus meitä on kohdannut!

Kirsikkatomaattini ovat tyystin mädäntyneet. Ja tämä kaikki tapahtui kahdessa päivässä!

Nyt pyydän neuvoja kaikilta viisaammilta! Mitä tapahtui? Miten voin estää tämän jatkossa?


Huoh... Kahdessa päivässä kirsikkatomaateistani tuli tämän näköisiä... Ja lähes kaikki tomaatit kasvoivat valkoista, homeista "karvaa" ja tummuivat kannastaan ja halkeilivat...


Vielä tovi sitten näytti siis tältä. 


En keksi muuta selitystä, kuin että kasvualusta on ollut aivan liian märkä. Tein uuden kasvimaan keväällä ja salaojitus jäi silloin tekemättä... Savimaa muodostaa tiiviin vallin kasvimaan ympärille ja luulen että parin viime päivän runsaat sateet ovat jämähtäneet multaan.

Harmittaa. Olisi pitänyt jaksaa ojittaa, mutta kun oli niin paljon kaikkea...


Tummuus levisi varsia pitkin alhaalta alkaen. Eilen, kun eteneminen oli puolessa välissä varsia, korjasin kaikki tomaatit talteen. Osa oli jo mustuneita ja homeisia, osa ihan vihreitä.


Lajittelin tomaatit eri astioihin kärsimysasteensa perusteella. Kuivasin ja putsasin ne kaikki. Vihreät ja hyväkuntoiset tomaatit saivat pitää kantansa, mutta tummuneista otin sen pois.
Jokaiseen astiaan tuli myös pari omenaa kypsyttelyä varten.

Nyt minulla on pari sangollista kirsikkatomaatteja "hautomossa" ilmavan kannen alla. Toivon, että niistä edes osa jaksaisi kypsyä. Näemmä tänä aamuna kärsineet yksilöt olivat kasvattaneet uutta hometta. :( Ei taida tulla niistä mitään...

Mutta jos nuo vihreänä ja ehjänä poimitut kypsyisivät terveinä... En voi luovuttaa!!

PS. Salaojitus on nyt tehty. Kiitos miehelleni!




Lohi-jugurttipiirakka

Vietimme tyttäremme nimiäisiä viime viikonloppuna. Mikä ihana syy kokata kaikkea! :D


Tarjoiluiden tärkeimpiä ominaisuuksia oli se, että ne pystyi valmistamaan mahdollisimman pitkälle etukäteen... Yksi ruokashow'n onnistumisen edellytyksistä olivat ihanat vauvanviihdytysjoukoiksi tulleet vanhempani, mikä salli keskittymiseni kokkailuun. 

Sekä tietysti tarkkaan laskettu excel-muotoinen gant-kaavio & matriisi, josta löytyi aikataulun lisäksi myös tiedot kunkin elemetin 1) valmistusastiasta 2) säilytysastiasta 3) tarjoiluastiasta 4) vastuuhenkilöstä 5) eri vaiheiden ajankohdista 6) ristiinviittaukset kauppalistaan. :)


Menusta löytyi mm. Red Velvet Cake (tällä kertaa todella tuli punainen sisus!), minttusuklaakakku, rommi-omenaruudut, raparperi-vaniljaruudut, tomaatti-vuohenjuustopiirakka (resepti tulossa) pataleipä ja yrttivoi, salaattia, karkkia... Sekä tämä lohi-jugurttipiirakka.

Illalla grillailimme täyslihahamppareita, kanaa ja sen semmoista. :)


Meillä oli siis koko päivän bilsut, koska lähes kaikki vieraat tulivat kauempaa ja halusimme pitää heidät riemunamme mahdollisimman pitkään. Oli aivan mahtavat juhlat! Ja ihana nähdä kaikkia rakkaita perheenjäseniä. Tarvitaan lisää syitä tämänlaisiin juhliin. :)


Lohi-jugurttipiirakan ohjeen bongasin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä nimellä salaattipiirakka. Noudatin reseptiä suht. orjallisesti ja olen kyllä kieltämättä vähän pettynyt. Maut olivat liian pliisut makuuni - olisin kaivannut lisää potkua!


Taikina oli tosi hyvää ja maukasta (itse asiassa söimme aivan sellaisenaan "keksinä" extrapohjan, jota ei koskaan täytetty), mutta jugurttitäyte olisi kaivanut jotain... 

Ajattelin tehdä piirakan ensi kerralla tsatsikitäytteellä! Tai sitten sotken jugurtin sekaan reilusti yrttejä... Ja suolaa piirakka kaipaa reiluhkosti, voitte liioitella ohjeen määriä. :)


Mutta mikä tällä kertaa maussa hävittiin, se ulkonäössä voitettiin. Mielestäni tämä on ihanan kaunis ja värikäs piirakka! Ja jotain vähän erilaista vaikka voileipäkakun tilalle. :) Eli ei kun hyvää ideaa jalostamaan oman maun mukaiseksi. :)


Lohi-jugurttipiirakka

Pohja:

125 g voita tai leivontamargariinia
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl appelsiinin kuoriraastetta
1 tl aniksensiemeniä
1 rkl appelsiinin mehua
1/2 tl suolaa

margariinia vuoan voiteluun
korppujauhoja

Täytteet:

500 g kreikkalaista jogurttia (tai maitorahkaa)

250 g lohifileetä
1/2 tl suolaa
2 rkl appelsiinin mehua

1/2 rasiaa vuonankaalia (tai vaikka rucolaa)
1/2 appelsiinin hedelmäliha
1/2 dl kapriksia
suolaa
pippuria
(tuoreita yrttejä)

Kastike:

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl appelsiinin mehua
1/2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl appelsiinin kuoriraastetta
1/2 tl aniksensiemeniä
1/4 tl rouhittua mustapippuria
1/4 tl suolaa
1/4 tl sokeria


Laita jugurtti tai rahka valumaan (viritä esimerkiksi siivilään pari auki revittyä suodatinpussia) muutamaksi tunniksi.

Pese appelsiini hyvin ja raasta kuori talteen.

Nypi ruodot pois ja leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi. Mausta suolalla ja appelsiinimehulla, ja nosta jääkaappii maustumaan.

Tee pohja. Nypi rasva ja jauhot muruksi. Murskaa aniksensiemenet ja lisää ne yhdessä raastetun appelsiininkuoren, appelsiinimehun ja suolan kanssa taikinaan. 

Painele taikina voidellun ja jauhotetetun uunivuoan pohjalle ja reunoille. Tee pohjasta ohut.


Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tässä vaiheessa voit nostaa pohjan jääkaappin odottamaan vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. :)

Tee kastike yhdistämällä kaikki kastikeen aineet keskenään.


Kun on tarjoamisen aika, levitä jugurtti pohjan päälle. Jos haluat kostean pohjan, levitä jugurtti jo muutama tunti ennen tarjoamista.

Pyöräytä vuonankaalit kevyesti osassa kastiketta.

Asettele piirakan päälle vuonankaalit ja palasteltu appelsiinin hedelmäliha. Kääräise lohifileet ruusuiksi ja nostele paikoilleen. Ripottele päälle myös kaprikset ja rouhi päälle suolaa ja pippuria. Lorota loppu kastike piirakan päälle.

Tarjoa jääkaappikylmänä.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Okonomiyaki, srirachakastike ja teriyakilohi

Jee, nyt taas on keksitty maailmaan IHANA ruoka! :D


Minun on pitänyt testata okonomiyakia, eli japanilaista pannukakkua jo pitkään. Odotukset lunastettiin. 

Humahdin itse asiassa tunnelmiin 8 vuoden taakse erääseen Shanghain puistoon, josta saimme aivan superhyvää kiinalaista katuruokaa. Yhteisen kielen puuttuessa syöty herkku jäi vähän avoimeksi, mutta jotain ihanasti maustettuja taikinapalleroita ne olivat - ehkä mukana oli vähän kalaakin...

Söimme kuumia palleroita illalla myöhään kylmässä puistossa. Ja meillä oli tosi hauskaa. :)

Jotain samaa henkeä löydän näistä pannareista.



Tarjosin okonomiyakia teriyakilohen kanssa (ohje alla) ja hyvin toimi. Toisella kerralla kaverina oli korealaisittain maustettua possua (kastike linkin takaa), hyvin toimi tämäkin! :) 



Tai napostele pannareita ihan sellaisenaan, vaikka brunssilla tai iltapalaksi. 


Okonomiyaki (4:lle)

300 g kaalia
50 g porkkanaa
loraus öljyä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 kuivattu chili (tai 1/2 tl chilijauhetta)
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl teriyakikastiketta
1/2 rkl soijaa
2,6 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 kananmunaa
1/2 rkl öljyä
1/2 tl suolaa

teriyakikastiketta
srirachakastiketta
kermaviili-srirachakastiketta (ohje alla)


Raasta kaali ja porkkana. Sain raastettua kaalinkin ihan "kolmioraastimella".



Hienonna sipuli ja valkosipuli. Lämmitä loraus öljyä pannulla ja kuullota sipuleita ja chiliä pari minuuttia. Lisää riisiviinietikka, teriyakikastike ja soija. Kiehauta ja kaada seos raasteiden joukkoon.



Sekoita keskenään taikinan muut ainekset; jauhot, vesi, munat, öljy ja suola. 


Yhdistä taikina ja raasteet. Voit tässä vaiheessa nostaa taikinan jääkaappiin odottelemaan paistamista vaikka useaksi tunniksi.



Paista letut juuri ennen tarjoamista. Lämmitä öljyä pannulla ja annostele noin kämmenen kokoinen lettu pannulle. Paista pari minuuttia molemmin puolin.

Pinoa letut ja sivele niiden päälle vielä aavistus teriyakikastiketta.


Mausta ja koristele valmis lettupino srirachakastikkeella ja kermaviili-srirachakastikkeella (ohje alla).

Kermaviili-srirachakastike

1 prk kermaviiliä
1-1,5 tl srirachakastiketta
reilu 1/2 tl sitruunamehua
n. 1/2 tl suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna oleentua hetkonen.


Teriyakilohi (4:lle)

n. 800-1000 g lohta
2 rkl teriyakikastiketta
3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
2 tl seesamiöljyä
1/2 rkl soijakastiketta


Sekoita kastikeainekset keskenään. Poista kalasta ruodot ja viillä sen pintaan muutama viilto.
Sudi kastiketta reilusti kalan päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.


Tarjoa koko aterian alkupalaksi vaikka miso-keittoa. :)








tiistai 8. syyskuuta 2015

Syyskuun kasvimaakatsaus

Voi kauhistus miten aika rientää! Nyt on syyskuu. SYYSKUU!

Ja satokausi ei olekaan enää vain tuoretta pinaattia ja salaattia, vaan tervetuloa tomaatit, omenat, porkkanat...


En ole saanut vieläkään päätettyä, minkä sortin omenapuun istutan pihaamme, joten tänä vuonna sain tädiltäni pari säkillistä satoa. :) Ja mikä ihmeellisintä: viinirypäleitä! Ne kasvavat hänen puutarhassaan aurinkoisessa ja suojaisessa nurkassa lasikatoksen alla. Uskomatonta. Ja hyvää!

Omasta maasta olen nostanut eilen  ensimmäiset porkkanat. Jätin ne aivan hunningolle... En edes harventanut rivejä. Ja sen kyllä huomaa. Joukossa on oikein hyvin kasvaneita, isoja kaunokaisia ja toisaalta superminejä raukkoja. :) Mutta voi että, tätä makua ei kaupan porkkanoissa ole koskaan.



Minulla kasvoi tänä vuonna puutarhassa kaksi eri kirsikkatomaattia. Toinen oli "tavallinen" kirsikkatomaatti, jonka lajia en muista, ja toinen "black cherry", joka kasvattaa lähes mustat hedelmät. Alla olevassa kuvassa pienin raukka on jälkimmäistä lajia.


Kuten alla olevasta kuvasta näkyy (otettu 25.7.), ovat tomaatit todella nauttineet uudesta kasvupaikastaan! Ne kasvoivat aivan valtavasti!! Korkeimmat huiput olivat pitkällä pääni yläpuolella.

Tämmöistä ongelmaa ei minulla ole ennen ollut, joten nyt vasta opin, että liian pitkät varret kannattaa katkaista, sillä muuten kukat eivät ehdi kehittyä hedelmiksi. Katkaisin siis jokaisen pitkän, kasvavan varren n. 3 tai 4:n tertun jälkeen. Kauheaa, mutta pakollista...

Myöhemmin katkoin myös lyhyempiä sivuversoja kokonaan pois, vaikka ne kauniisti kukkivatkin. Epäilen nimittäin, ettei kuumakaan syksy ehtisi näitä kypsyttää.

Ja opin myös, että tomaattien lehtiä kannattaa alkaa leikkailemaan elokuun puoliltavälin pois. Näin kypsyvät hedelmät saavat enemmän valoa. Olen siis leikannut suunnilleen yhden lehden per varsi per päivä. Nyt pöheikkö on huomattavasti rauhoittunut. :)

25.7.
 Ensimmäiset tomaatit alkoivat punertaa vasta elokuun kahdennenkymmenennen päivän tienoilla...


...ja kypsyivät 28.8. Kiitos hitaasti käynnistyneen kasvukauden ja kovan varrenkasvatuksen.


Jatältä meillä näyttää tänään. :)


Kesäkurpitsa on nauttinut kasvupaikastaan ja satoa on tullut mukavasti. Tähän mennessä noin 5 kesäkurpitsaa ja toiset 5 ovat vielä tulossa.

Avomaankurkku sen sijaan teki vain 3 vaivaista kurkkua. Se ei kestänyt alkukesän huonoa maaperää ja multaa, ja koko kasvukausi jäi kituiseksi ja lyheksi.


Pinaattisato oli positiivinen yllätys! Pakastin on ryöpättyä pinaattia täynnä ja korjasin viimeiset lehdet vasta tällä viikolla ja samalla nypin varret pois maasta. Ne alkoivat jo olemaan sen verran pitkiä ja huonossa hapessa. Ensi vuonna kyllä istutan pinaattia taas ja toivottavasti löydän Campagna-lajia.


Myös maa-artisokka ja valkosipulit voivat hyvin. Varret ovat venähtäneet vielä tästäkin reilusti, vaikka aikaa on kulunut vain pari viikkoa. :)


Myös hernesato oli runsas. Voi että, ensi vuonna paljon herneitä, ja kasvatus koko ajan hallaharson alla, etteivät puput pääse tekemään tuhojaan. :)

Ja yllätyksien yllätys! Kylvin viime vuonna palsternakkaa, mutta se ei koskaan kasvanut lehtiä suuremmaksi. Tänä vuonna jopa siirsin kyseistä kasvimaata puolisen metriä multineen päivineen. Jostain syystä maasta nousee nyt 3 varsin reilun kokoista ja terhakkaa palsternakkaa! Ihme juttu! Mahtavaa saada satoa näin jälkijättöisesti! :D


Kukkarintamallakin menee hyvin.

Ritarinkannukset kukkivat kahdesti ja malva kukkii toista kuukautta niin valkoisena kuin vaaleanpunaisenakin.


Syysleimu on myös upeassa loistossa vieläkin. Kukat aukesivat elokuun puolenvälin jälkeen.


Saimme nauttia myös kauniista ukonkelloista. Kukat olivat meitä vastassa kun tulimme tyttäremme kanssa synnytyssairaalasta kotiin. :)