Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kevään ensimmäiset kylvöt

No niin! On vuoden ensimmäisen kasvimaakatsauksen aika! :)

Tänään nimittäin kylvettiin ja urakalla. Multaan pääsi niin yrttejä, hyötykasveja kuin kukkiakin. Kiitokseksi itselle pullaa. :)


Ikkunalle hautomoon pääsivät basilika, korianteri, sitruunamelissa, sitrusheinä, maustekirveli, palsternakka ja leijonankita.


Palsternakkaa ei kai tarvitsisi esikasvattaa sisällä, mutta ajattelin kokeilla tänä vuonna näin. Vuonna 2014 palsternakka epäonnistui eikä kasvanut koskaan valmiiksi asti, mutta yhtäkkiä vuonna 2015 pionipenkistäni nousikin muutama terhakka naatti ja sain jopa satoa! :D
Ehkä nyt esikasvatuksen avulla saisin satoa jo tänä kesänä? Tai sitten en. Toisaalta palsternakan siementen säilyvyys on kuulemma huono, joten ehkä nuo minun 2014 hankitut ovat jo vanhentuneet. No, katsotaan!

Leijonankita (Antirrhinum majus) on uusi tuttavuus. Sain siemenet lahjaksi ystävältäni. Paketissa lukee, että "Peitä kylvös muovilla, pidä kosteana ja laita valoisaan paikkaan. Siirrä taimet ruukkuihin, joissa on lannoitettua multaa. Istuta yksi taimi kuhunkin ruukkuun. Sijoita taimet valoisaan ja viileään paikkaan. Viihtyy kuohkeassa, hyvin lannoitetussa maassa. Kastele kuivina jaksoina."

Siis what? Eli taimet ruukkuin, yksi per ruukku. Ja sitten kylmään ja valoisaan. Okei. Mutta siirretäänkö ruukut jossain vaiheessa ulos? Tai siis kylvetäänkö leijonankita vielä maahan? Tutkin asiaa, neuvot ovat lämpimästi tervetulleita!

Veikkaan, että sitrusheinä ei varmaan onnistu. Olen sitä joskus ennenkin testaillut vailla sukseeta. Kokeilu on kuitenkin aina hauskaa. Luotan, että basilika, korianteri, maustekirveli ja sitruunamelissa eivät petä tänäkään vuonna. :)



Mutta lisää jänniä juttuja! Istutin myös mansikoita, hieman tarkemmin kuukausimansikoita , jotka myös sain lahjaksi (Rügen). :)


Mansikat pitää kuulemma laittaa pimeään itämään. Tässä he siis viettävät aikaa kylpyhuoneessamme. Kun taimet ovat tulleet esiin, nostetaan mansikat valoisaan ja viileään paikkaan.

Ja paluun taimikasvatukseen tekee myös avomaankurkku (Cucumis sativus hokus)! Päätin visusti, etten kasvata enää koskaan kurkkuja taimista, sillä kun sain ne viimeksi tomeraan kuntoon, alkoi suuri myyräsota, ja ne kavalat otukset söivät (!!) upeat taimeni. Ihan vaan huvikseen. Olin niin traumatisoitunut ja katkera...


Tänä vuonna istutan kurkut omaan maahan harson alle. Ja vaanin jalkajousen kanssa jokaista eläintä, joka lähestyy kasvimaatani. Ugh.

No joo. Ihan tiedostaen oman innokkuuteni kylvin avomaankurkun ihan liian aikaisin. :) Jotenkin en luota itseeni näissä asioissa. Omat taimeni ovat minusta aina vielä rääpäleitä, ja muutenkin yleensä aina myöhästyn ennemmin kuin olen ajoissa. Eli nyt näin. :D Ehkä laitan uudet taimet alulle vielä toukokuun alussa / huhtikuun lopussa... Epäilen myös, että siemeneni olivat vanhentuneita, niin tuleepa testattua, että pitääkö ostaa uusia. :D

No mutta. Avomaankurkkuni pitävät seuraa mansikoille kylppärissä, myöskin reikäisen muovin alla. Ovat siis pimeässä kunnes itävät. Sitten valoisaan. Täältä löytyi hyviä ohjeita kylvämiseen ja taimikasvatukseen (tykkään kuvista).

Siinäpä kai nämä kylvökset tällä kertaa... Skål på den saken!


Olen myös riehunut hieman jo pihankin puolella. Leikkasin vanhasta alppiruususta pihatien peittävät oksat muutama päivä sitten. Kuulemma ne pitää leikata ennen kasvukauden alkua helmi/maaliskuussa. Näin tein.

Marjapensaatkin pitää muistaa pätkiä ajoissa.
Ruusut kuulemma vasta, kun ensimmäiset silmut näkyvät. Ettei tule leikattua liikaa.


Mutta siis puutarhan elinvoima alkaa vapautua raudoistaan! Etupihalla oli lumikello kukassa jo 15.3. kun palasin reissun piältä. Samoin takapihalla nousi ensimmäinen krookus!


Myös joku mysteerikasvi puski esiin takapihalla. Ehkä ukonhattu? Koska sen muistaakseni tuohon kohtaan laitoin. :) Ja sormustinkukka tekee vihreää, samoin kaikenlaisia tulppaanien ja muiden sipulikasvien pieniä alkuja näkyy siellä täällä!


Olenkohan muuten vähän sekaisin, kun haaveilen omasta kanalasta? Nythän niitä on kaikilla. Ja voi vitsit, että olisi ihana saada pari tuoretta munaa joka aamu! <3

Alla olevassa kuvassa on serkkuni tuliaiset; omien kanojen munia ja omien vuohien maitoa. Ai että mitä luksusta!






tiistai 8. syyskuuta 2015

Syyskuun kasvimaakatsaus

Voi kauhistus miten aika rientää! Nyt on syyskuu. SYYSKUU!

Ja satokausi ei olekaan enää vain tuoretta pinaattia ja salaattia, vaan tervetuloa tomaatit, omenat, porkkanat...


En ole saanut vieläkään päätettyä, minkä sortin omenapuun istutan pihaamme, joten tänä vuonna sain tädiltäni pari säkillistä satoa. :) Ja mikä ihmeellisintä: viinirypäleitä! Ne kasvavat hänen puutarhassaan aurinkoisessa ja suojaisessa nurkassa lasikatoksen alla. Uskomatonta. Ja hyvää!

Omasta maasta olen nostanut eilen  ensimmäiset porkkanat. Jätin ne aivan hunningolle... En edes harventanut rivejä. Ja sen kyllä huomaa. Joukossa on oikein hyvin kasvaneita, isoja kaunokaisia ja toisaalta superminejä raukkoja. :) Mutta voi että, tätä makua ei kaupan porkkanoissa ole koskaan.



Minulla kasvoi tänä vuonna puutarhassa kaksi eri kirsikkatomaattia. Toinen oli "tavallinen" kirsikkatomaatti, jonka lajia en muista, ja toinen "black cherry", joka kasvattaa lähes mustat hedelmät. Alla olevassa kuvassa pienin raukka on jälkimmäistä lajia.


Kuten alla olevasta kuvasta näkyy (otettu 25.7.), ovat tomaatit todella nauttineet uudesta kasvupaikastaan! Ne kasvoivat aivan valtavasti!! Korkeimmat huiput olivat pitkällä pääni yläpuolella.

Tämmöistä ongelmaa ei minulla ole ennen ollut, joten nyt vasta opin, että liian pitkät varret kannattaa katkaista, sillä muuten kukat eivät ehdi kehittyä hedelmiksi. Katkaisin siis jokaisen pitkän, kasvavan varren n. 3 tai 4:n tertun jälkeen. Kauheaa, mutta pakollista...

Myöhemmin katkoin myös lyhyempiä sivuversoja kokonaan pois, vaikka ne kauniisti kukkivatkin. Epäilen nimittäin, ettei kuumakaan syksy ehtisi näitä kypsyttää.

Ja opin myös, että tomaattien lehtiä kannattaa alkaa leikkailemaan elokuun puoliltavälin pois. Näin kypsyvät hedelmät saavat enemmän valoa. Olen siis leikannut suunnilleen yhden lehden per varsi per päivä. Nyt pöheikkö on huomattavasti rauhoittunut. :)

25.7.
 Ensimmäiset tomaatit alkoivat punertaa vasta elokuun kahdennenkymmenennen päivän tienoilla...


...ja kypsyivät 28.8. Kiitos hitaasti käynnistyneen kasvukauden ja kovan varrenkasvatuksen.


Jatältä meillä näyttää tänään. :)


Kesäkurpitsa on nauttinut kasvupaikastaan ja satoa on tullut mukavasti. Tähän mennessä noin 5 kesäkurpitsaa ja toiset 5 ovat vielä tulossa.

Avomaankurkku sen sijaan teki vain 3 vaivaista kurkkua. Se ei kestänyt alkukesän huonoa maaperää ja multaa, ja koko kasvukausi jäi kituiseksi ja lyheksi.


Pinaattisato oli positiivinen yllätys! Pakastin on ryöpättyä pinaattia täynnä ja korjasin viimeiset lehdet vasta tällä viikolla ja samalla nypin varret pois maasta. Ne alkoivat jo olemaan sen verran pitkiä ja huonossa hapessa. Ensi vuonna kyllä istutan pinaattia taas ja toivottavasti löydän Campagna-lajia.


Myös maa-artisokka ja valkosipulit voivat hyvin. Varret ovat venähtäneet vielä tästäkin reilusti, vaikka aikaa on kulunut vain pari viikkoa. :)


Myös hernesato oli runsas. Voi että, ensi vuonna paljon herneitä, ja kasvatus koko ajan hallaharson alla, etteivät puput pääse tekemään tuhojaan. :)

Ja yllätyksien yllätys! Kylvin viime vuonna palsternakkaa, mutta se ei koskaan kasvanut lehtiä suuremmaksi. Tänä vuonna jopa siirsin kyseistä kasvimaata puolisen metriä multineen päivineen. Jostain syystä maasta nousee nyt 3 varsin reilun kokoista ja terhakkaa palsternakkaa! Ihme juttu! Mahtavaa saada satoa näin jälkijättöisesti! :D


Kukkarintamallakin menee hyvin.

Ritarinkannukset kukkivat kahdesti ja malva kukkii toista kuukautta niin valkoisena kuin vaaleanpunaisenakin.


Syysleimu on myös upeassa loistossa vieläkin. Kukat aukesivat elokuun puolenvälin jälkeen.


Saimme nauttia myös kauniista ukonkelloista. Kukat olivat meitä vastassa kun tulimme tyttäremme kanssa synnytyssairaalasta kotiin. :)



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Hedelmäinen pinaattisalaatti

Puutarhani ensisato on korjattu - pinaattia! Tätä ihanuutta on luvassa vielä pitkään, sillä satokausi on runsas ja pitkäaikainen. :)

Tällä kertaa pyöräytin pinaatista kvinoa-salaatin, joka sai kaverikseen värikkäitä ja hedelmäisiä tuulahduksia - aprikoosia, passionhedelmää ja tomaattia.


Miten näistä aineista voi syntyä muuta kuin ihanaa?


Etenkin, kun salaatti syötiin osana näin ihanaa ateriaa! Olimme ystäviemme luona kylässä ja voi mitä herkkuja pöytä notkuikaan... Kuha-korvasienipateeta, siika-cevicheä, savukalaa piparjuuritahnalla, uusia perunoita, hölskykurkkuja... Aijai. :)


Ja alkuruoaksi mansikka-gazpachoa ja kesäisiä crostineja. Ja samppanjaa. :)


Itse toin pöytään salaatin lisäksi myslillä kuorrutettua vaivaamatonta leipää.

Mutta takaisin salaattiin. Tässä resepti. :)


Hedelmäinen pinaattisalaatti (5-6:lle, 3:lle pääruoaksi)

n. 1 l tuoreita pinaatinlehtiä
2 isoa tomaattia
2 tuoretta aprikoosia
1 passionhedelmä

2 dl kvinoaa
5 valkosipulinkynttä
öljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria


Poimi pinaatinlehdet (pihasta tai kaupasta). Laita ne kylmään veteen likoamaan n. 20 minuutiksi. Kuivaa lehdet hellästi esim. keittiöpyyhkeen päälle levitettynä.

Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi - älä anna puuroutua liikaa. Valuta kvinoa.

Lämmitä reilu loraus öljyä pannulla. Lisää murskatut valkosipulit ja kuullota pari minuuttia. Lisää kvinoat pannulle ja pyöräyttele ympäriinsä. Lisää myös balsamiviinietikka, suola ja pippuri. Maistele maut riittävän voimakkaiksi kohdalleen. Lisää mausteita tarvittaessa. Anna kvinoan jäähtyä.

Pilko tomaatit ja aprikoosit. Kokoa annos pyörittelemällä kvinoa sekaisin muiden ainesten kanssa. Lisää lopuksi päälle passionhedelmän sisukset ja ripottele päälle suolaa ja pippuria.

Toimii sellaisenaan esim. lounassalaattina tai kevyempänä kesäruokana, tai sitten muiden herkkujen kaverina. :)


Tässä vaiheessa alkoi vesi tosissaan herahtaa kielelle... :)


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Puutarha toukokuussa

Heissan!

Vähän on (yhä) pitänyt kiirettä muilla rintamilla, joten bloggaus on harvinaista herkkua. Nyt kun kevät uhkuu päälle, on kuitenkin pakko kirjata ylös tärkeät puutarhatapahtumat, että nämä ensi vuonna taas muistaa. :)

Viime viikonloppuna, eli toukokuun 9. oli kunnon istuttelu- ja puuhastelupäivä.


Aloitin aamun hyppäämällä saappaisiin ja nahkahanskoihin ja suuntasin kohti lähipellon nokkospuskia. Ja nehän olivat juuri täydellisessä poimintavaiheessa; n. 10 cm korkeita, puhtaita, ehjiä ja ihania versoja.

Saksin niitä talteen valtavan ostoskassillisen. Illalla olisi ryöppäilyn aika.



Sillä aikaa kun puuhasin pellolla, oli mieheni nurmikkohommissa. Ehkä mainitsin jo viime jutussa, että pihamme meni uusiksi viimesyksyisen vesivahingon myötä. Piha piti kaivaa auki, sillä sinne asennettiin uusi sadevesikaivo. Näin ollen myös nurmikkohommat tuli tehdä uusiksi.

Tilanne 9.5.

Mieheni teki tässä ylivoimaisesti suurimman työn. Olin vain vähän apuna. Hän muokkasi maan tasaiseksi kaivureiden jäljiltä, keräsi pois kivet, kannot, juuret ym. Vahvisti pihan penkereitä, tasoitti maata jälleen... ym. ym.

Ja levitti säntillisen tasaisen kerroksen multaa käännetylle alueelle ja jyräsi tiiviiksi ja tasaiseksi.

Jyräilyä 9.5.

Sitten vain lopulta siemenet maahan - näitä olikin ihana ripotella. Viimeistelyyn kuului vielä siemennetyn maan haravoiminen hellästi niin, että siemenet kunnolla sotkeutuivat multaan. Ja lopuksi taas jyrättiin. Valmista tuli! Mutta n. 4 miestyöpäivää tuohon nurmikon väsäämiseen meni.

Muualla puutarhassa sen sijaan istuteltiin! Olin itse asiassa silloin viikko sitten kuumeessa, ja myöskin vähän sekaisin puutarhakaupassa, jossa olimme nurtsinsiemenostoksilla. Tempaisin ihan asiaa ajattelematta neljä kasvia mukaan; jaloritarinkannuksen sekä sinisenä (Cliveden Beauty) ja valkoisena (Casa Blanca)., että kesälevisian (Sunset Strain) ja levisian (Little Peach).

Ritarinkannuksia tiesin haluavani pihaan, mutta levisioista en ollut ikinä kuullutkaan! :D Jotenkin siinä kuumehoureessa vaan oli tosi hyvä idea napata ne kyytiin.


No, kotona huomasin niiden olevan kivikkokasveja - paahteisen paikan kivikkokasveja. :D Eipä löydy meidän pihasta moista seutua... Hädissäni istutin ne vähiten ravinteikkaalle maapläntille polun varteen pensaan alle. Saapas nähdä, miten niille käy!


Mutta ainakin nyt viikkoa myöhemmin kesälevisia kukkii aivan ihanasti. :)

14.5.


17.5.

Ritarinkannukset löysivät paikkansa unikoiden ja lupiinien vierestä. Samaan penkkiin istutin myös pussillisen palavaarakkautta.


Vierenen lodju sai myös vuokralaisia. Istutin kaksi riviä salaattia (tammenlehti ja jääsalaatti), kahta pinaattia (matador ja "mikä-se-toinen-nyt-olikaan), sekä rivin porkkanaa.


Ja nyt kun viikko on kulunut, löytyi penkistä ensmmäiset pienenpienet alut! Toinen pinaatti oli putkahtanut esiin, samoin ensimmäiset tammenlehtisalaatit. Jännää!


Kyllä ne siinä ihan selvästi näkyy... Kännykän kamera vain oli vähän huono. :)

Myöskään ritarinkanukset eivät ole kuolleet. :D Toisin kuin unikot. Mitähän niille tapahtui?? Yhtäkkiä tämän viikonlopun aikana ne olivat vain pudottaneet nuppunsa ja lehdet olivat kuivahtaneet. What in the world??



Näin kauniit ne nuput olivat vielä torstaina...


Ja nyt sunnuntaina ne olivat maassa... :(

Olimme tosiaan tänä viikonloppuna saaressa potkaisemassa mökkikauden käyntiin. Toin sieltä tuliaisena sormustinkukan alun, joka pääsi toisen, viime vuonna istuttamani viereen.
Lisäksi mukaan tarttui pieni lemmikin alku. Ne ovat ihan lempikukkiani nimeä myöten. Forget-me-not. Kuinka sydäntäsärkevän herkkää.


Tulppaanit eivät vielä tänäänkään kovasta auringonpaisteesta huolimatta ole jaksaneet avatutua...


Mutta vieläkin on lisää puutarhajännää. Nimittäin ennen kun polkasimme mökille, istutin kaksi pionia! Oi, näistä pallukoista olen haaveillut jo pitkään! Olen vertaillut varmaan 30 eri lajia ja lopulta shortlistasin n. 10 sopivaa. Ja ei kun Muhevaiselle kyselemään. :)

Kuulemma kaikki ovat yhtä helppoja, joten valinta olisi minut. Näin ollen kotiin kannettiin ihanan värinen Raspberry Sundae ja valkoinen kaunotar Duchesse de Nemours. Ei hitsi näitä nimiä... :D :D

No joo, he pääsivät pihan aurinkoiseen ja suojaiseen paikkaan, toivottavasti lähtevät kukoistamaan.

Ostin myös jo pari tomaatintaimea (Gardener's delight -kirsikkatomaatti ja Black Cherry -kirsikkatomaatti) sekä kesäkurpitsan. Vielä tosin ei kannata heitä kuulemma laittaa maahan, sillä yöt ovat kylmiä. Tällä viikolla istuttelen ne kuitenkin, toistaiseksi ne venailevat eteisessämme ikkunan äärellä varjossa.

Pihastamme löytyy myös ihanainen kirjopikarililja. Tänään se oli jo näin kypsä. :)


Niin ja silloin viikko sitten siitä valtavasta nokkossatsista tuli vain muutama pieni pussukka. :) Mutta näillä pärjää yli talven ja nokkoskeitto heilauttaa aina säännöllisin väliajoin kesään.




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lokakuun töitä kasvimaalla ja puutarhassa

(Uusi kamera on saapunut ja se on IHANA! Mökille se ei tietenkään nyt viikonloppuna ehtinyt, sen verran kiivaissa tunnelmissa lähdimme matkaan. Eli kuvat yhä kännykällä näpsittyjä.)

Näin se vain on plantaasinviljelijän kausi kääntymässä ehtoopuolelle. Tänä viikonloppuna kävimme saaressa laittamassa mökin talviunille ja nostamassa veneen turvaan jäiden armoilta.

Ja voi, mikä viikonloppu! Aurinko paistoi, tuulta ei löytynyt etsimälläkään ja kuistilla oli lähes 20 C.
Ja plantaasilla riitti puuhasteltavaa.


Kuokin ylös maa-artisokat, jotka kukkivat iloisen keltaisina.

Tässä osa varsista oli jo kumottu. Yllätykseksemme mukulat eivät olleetkaan heti varren alla vaan huomattavasti kauempana, jopa 40 cm päässä varresta.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun testaan heidän kasvattamistaan, joten jännitys oli korkealla. Ja korkealla se pysyikin, sillä näiden ihanien valkoisten mukuloiden kuokkiminen oli metsästystä parhaimmillaan. Oli suunnattoman tyydyttävää löytää iso, hyvin kätkeytynyt herkkupala mullasta. :)


Olin itse asiassa yllättynyt, kuinka kauas varresta maa-artisokka mukulansa kasvatti. Onnistunut kokeilu!


Otin isoimmat mukulat talteen ja pesin ne hellästi. Niistä tulee keittoa tai jotain muuta hyvää.


Pienimmistä katkaisin varren, ja istutin ne takaisin maahan, noin 15 cm syvyyteen.


Maa-artisokat voi istuttaa myös keväällä, kuten me tänä vuonna teimme. Kasvukausi on tällöin tosin vähän lyhyempi. Maa-artisokkia on itse asiassa kätevä säilöä maassa. Siellä ne lumen ja roudan alla köllivät kaikessa rauhassa. Ja jos merkkaat kohdan hyvin, voit käydä kaivamassa muutaman mukulan vaikka joulupöytään.

Itselle muistinvirkistykseksi: maa-artisokat ovat parissa epämääräisessä rivissä kepakosta vasemmalle.

Olen toki riehunut myös sipulirintamalla. :) Täällä saaressa maahan pääsivät nyt valkosipulit, jotka nostin syyskuun alussa kuivumaan.


Varsi ja juuret katki, sipuli juuripuoli alaspäin maahan ja 10 cm maata päälle. Myös varren päähän kypsyvästä kukkasipulista tiputtelin pieniä siemeniä maahan itämään. Syksyä odotellessa.


Sipuleita tuli kahdelle eri plantaasille, alla minua itseäni varten muistin virkistykseksi paikat, johon ne kylvin.

Ykkösplantaasilla, kepakosta vasemmalle. :)

Vanha kunnon nurkka käytössä.

Kotona olen kylvänyt myös eri tavalla ilahduttavia sipuleita, nimittäin tulppaaneja ja liljoja.

Sun flower ja Hotpants. Tulppaaneja tietenkin. :)

Liljat pääsivät multaan jo elokuussa, tulppaanit laitoin vasta nyt. Kaivoin niille uuden kohopenkin ja käytin paljon mainostettua “nakkaa ne multaan ja kaiva paikkaan johon ne laskeutuvat” -taktiikkaa.
Ilmeisesti näin välttää liian militantit rivit. Epäilen, ettei tämä olisi minulle edes mahdollinen uhka. :D


Istutin tänä kesänä myös pensastomaatin ja kirsikkatomaatin sekä saareen että kotiin. Näistä kirchentomaten oli ehdoton lempparini.


Satoa tuli molemmista pensaista kotona hyvin, mutta saaressa vain jokunen hassu yksilö. Syytän kaikesta kylmää alkukesää. Olen poiminut makeat ihanat tomaatit talteen jo vihreinä tai vaaleankeltaisina ja kypsyttänyt loppuun sisällä. Näin ne eivät ole halkeilleet.



Palsternakka ja fenkoli eivät onnistuneet... Fenkoli tosin toimi edes mausteena, sillä tupsut ovat erittäin aromikkaita.

Parsakaali sen sijaan oli iloinen yllätys! Istutin näitä kotiin kaksi kappaletta. Molemmista sain ensin yhden ison nupun, mutta vain toinen näistä jatkoi sivuhaarojen kasvattamista. Niitä tulikin yhteensä viisi kappaletta. :D Ja ihanan hyviä. Viimeiset korjaan nyt lokakuussa.


Ja näin upealta meidän pihassa näyttää nyt. Hirveä läjä jätesäkkejä täynnä betonimursketta ja roskaa, sekä ylös kaivetut kuunliljat (eivät onneksi näy kuvassa) hieman masentavat tunnelmaa. Ja ehkä mun pitäisi nyt jaksaa nuo tomaatit ja kesäkurpitsatkin jo korjata pois... :) Voi vesivahinko ja remontti, kun olette nyt huomioni vieneet...


Mutta takaisin asiaan. Kesäkurpitsasato oli kotipihassa tosi hyvä, mutta saaressa aika mitätön. Tosin tällä retkellä siellä oli pari syysylläriä odottamassa! :)


Ja entäs sitten porkkanat? Nuo ihanan makeat pallukat ja pitkulat? Niitä tuli, vaikka pieneksi jäivätkin. Eipä tuo toisaalta haittaa, niin makeita ja ihania ne ovat. Ensi vuonna pitää muistaa vaan harventaa kylmäsydämisemmin ja malttaa antaa niiden kasvaa vähän pidemmälle syksyyn. Satoa kuitenkin tuli tänä vuonnakin varmaan kolmisen kiloa... Tai neljä... Ehkä.

Siinäpä yhteenvetoa. Kyllä syksy on ihanaa aikaa! Ja vielä kun luonto uhkuu esimerkiksi näitä mahtavia mustavahakkaita, joita kannetaan myös kotiin kuivattavaksi pari sangollista. Ai että.


Kyllä tässä kodin vesivahingot ja remontit hetkeksi unohtuvat. :)