perjantai 25. maaliskuuta 2016

Sitruunainen mustikkajuustokakku ilman uunia

Ihanaa! Pääsiäinen! Suklaamunia, mämmiä, rahkaa, pashaa, rusinoita!


Tai ehkä haluat tehdä vähän erilaisen, mutta silti ihanan raikkaan ja keväisen jälkkärin tai kahvitarjottavan?

Hätiin tulee helposti ja vaivattomasti valmistuva sitruunainen mustikkajuustokakku. Oh, nimikin jo kertoo, että hyvää on luvassa. :)

Parasta kakussa on, ettet tarvitse uunia ollenkaan. Voit siis pyöräyttää kakun kätevästi vaikka mökillä. Raaka-aineetkin on helppo viedä mukana, sillä kylmäsäilytystarvikkeita ei ole paljoa. Ja kesällä mustikat saa kyytiin mättäältä suoraan.


Kakku on aika matala, mutta täynnä makua. Ja eh, itse ehkä kokkasin aavistuksen kiireisenä, niin pohjani pääsi hieman retkahtamaan siirto-operaation tuoksinnassa. :) Mutta makuun tämä ei onneksi vaikuttanut. :)


Tai jos olet yhtään kuten minä, alkaa olla ajankohtaista tyhjennellä pakastimen marjavarastoja, että sinne mahtuu kohta taas lisää. :D


Sitruunainen mustikkajuustokakku

180 g digestive-keksejä
75 g margariinia
1 sitruunan kuori raastettuna

1 prk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
2 keltuaista
1,25 dl sitruunamehua (1 mehuisan sitruunan mehu)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 4 dl (jäisiä) mustikoita


Pingota irtpohjavuoan (n. 22 cm) pohjalle leivinpaperi.

Murskaa digestivet. Sulata voi. Pese ja raasta sitruunan kuori.

Yhdistä kaikki pohjan aineet ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja puolisen senttiä myös reunoille.


Valmista täyte yhdistämällä keskenään kondensoitu maito, keltuaiset ja sitruunamehu. Sekoita hyvin keskenään.


Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.


Kääntele joukkoon mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, älä anna niiden sulaa, vaan lisää joukkoon jäisinä. Näin et sotke koko massaa lilaksi.


Kaada täyte pohjan päälle ja nosta kakku kylmään. Anna jähmettyä ainakin nelisen tuntia, mutta mielellään seuraavaan päivään.


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Feta-punakaalikvinoa, sateenkaariruokaa

Voi jee, kohta on pääsiäinen!

Pääsiäinen on minulle hyvin maallinen juhla; lähinnä se merkitsee kevättä, aurinkoa, hiihtämistä, perheen kanssa hengailua, suklaamunia ja ihania herkkuja. :)

Ja hei, meillä kävi sunnuntaina ekat virpojat vuosiin! Olin pikkasen innoissani. Saivat hyvät eväät. :)


Näin kevään korvilla on ihana myös kokata värikästä ruokaa. Ja tuoda enenevässä määrin raikkautta ja tuoreutta lautaselle.

Sain idiksen tähän sateenkaaren värejä toistavaan annokseen kauppakassissa kotiin matkustaneen punakaalin avustuksella.

Vihreää, lilaa, punaista, keltaista... Mätsää hyvin tulppaaneihin!


Ehkä tässä resepti myös pääsiäisen herkkuhetkiin? Suklaamunan aperitiiviksi. :)


Feta-punakaalikvinoa (3-4:lle)

400 g punakaalia
1,5 dl kvinoaa
1 parsakaalin nuppu (n. 200 g)
1,5 dl vettä
1tl kasvisfondia
2 tl valkoviinietikkaa
5 cm inkivääriä
1/2 granaattiomena
200 g fetajuustoa
2 kuivattua viikunaa
5 kuivattua aprikoosia
1/2 rkl sokeria
suolaa
pippuria


Huuhtele kvinoa ja keitä kvinoa kypsäksi paketin ohjeen mukaan. 

Pilko parsakaali nupuiksi. Höyrytä parsakaalinnuput nopeasti rapsakan kypsiksi (älä ylikypsennä!) vaikka kiehuvan kvinoakattilan yllä siivilässä.

Viipaloi kaali ohuiksi suikaleiksi.

Irrottele granaattiomenan siemenet. Varo roiskeita, sillä mehu tahraa tehokkasti.

Pilko aprikoosit ja viikunat. Kuori ja raasta inkivääri.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää punakaali sekä 1,5 dl vettä, kasvisfondi ja inkivääri. Kypsennä kannen alla viitisen minuuttia. Lisää sokeri, suolaa ja pippuria.

Valuta kypsä kvinoa. Yhdistä keskenään kvinoa, kaalit liemineen, valkoviinietikka ja sokeri. Tarkista maku. Älä lisää kuitenkaan liikaa suolaa, sillä fetajuustosta tulee suolaisuutta.

Kokoa annos vaiheittain, jottei punakaali värjää kaikkea lilaksi.

Nostele siis tarjoilulautaselle kvinoa-kaali, parsakaalinnuput, aprikoosit ja viikunat, murustettu fetajuusto ja granaattiomenan siemenet. Rouhi päälle vielä mustapippuria.


Kevään ensimmäiset kylvöt

No niin! On vuoden ensimmäisen kasvimaakatsauksen aika! :)

Tänään nimittäin kylvettiin ja urakalla. Multaan pääsi niin yrttejä, hyötykasveja kuin kukkiakin. Kiitokseksi itselle pullaa. :)


Ikkunalle hautomoon pääsivät basilika, korianteri, sitruunamelissa, sitrusheinä, maustekirveli, palsternakka ja leijonankita.


Palsternakkaa ei kai tarvitsisi esikasvattaa sisällä, mutta ajattelin kokeilla tänä vuonna näin. Vuonna 2014 palsternakka epäonnistui eikä kasvanut koskaan valmiiksi asti, mutta yhtäkkiä vuonna 2015 pionipenkistäni nousikin muutama terhakka naatti ja sain jopa satoa! :D
Ehkä nyt esikasvatuksen avulla saisin satoa jo tänä kesänä? Tai sitten en. Toisaalta palsternakan siementen säilyvyys on kuulemma huono, joten ehkä nuo minun 2014 hankitut ovat jo vanhentuneet. No, katsotaan!

Leijonankita (Antirrhinum majus) on uusi tuttavuus. Sain siemenet lahjaksi ystävältäni. Paketissa lukee, että "Peitä kylvös muovilla, pidä kosteana ja laita valoisaan paikkaan. Siirrä taimet ruukkuihin, joissa on lannoitettua multaa. Istuta yksi taimi kuhunkin ruukkuun. Sijoita taimet valoisaan ja viileään paikkaan. Viihtyy kuohkeassa, hyvin lannoitetussa maassa. Kastele kuivina jaksoina."

Siis what? Eli taimet ruukkuin, yksi per ruukku. Ja sitten kylmään ja valoisaan. Okei. Mutta siirretäänkö ruukut jossain vaiheessa ulos? Tai siis kylvetäänkö leijonankita vielä maahan? Tutkin asiaa, neuvot ovat lämpimästi tervetulleita!

Veikkaan, että sitrusheinä ei varmaan onnistu. Olen sitä joskus ennenkin testaillut vailla sukseeta. Kokeilu on kuitenkin aina hauskaa. Luotan, että basilika, korianteri, maustekirveli ja sitruunamelissa eivät petä tänäkään vuonna. :)



Mutta lisää jänniä juttuja! Istutin myös mansikoita, hieman tarkemmin kuukausimansikoita , jotka myös sain lahjaksi (Rügen). :)


Mansikat pitää kuulemma laittaa pimeään itämään. Tässä he siis viettävät aikaa kylpyhuoneessamme. Kun taimet ovat tulleet esiin, nostetaan mansikat valoisaan ja viileään paikkaan.

Ja paluun taimikasvatukseen tekee myös avomaankurkku (Cucumis sativus hokus)! Päätin visusti, etten kasvata enää koskaan kurkkuja taimista, sillä kun sain ne viimeksi tomeraan kuntoon, alkoi suuri myyräsota, ja ne kavalat otukset söivät (!!) upeat taimeni. Ihan vaan huvikseen. Olin niin traumatisoitunut ja katkera...


Tänä vuonna istutan kurkut omaan maahan harson alle. Ja vaanin jalkajousen kanssa jokaista eläintä, joka lähestyy kasvimaatani. Ugh.

No joo. Ihan tiedostaen oman innokkuuteni kylvin avomaankurkun ihan liian aikaisin. :) Jotenkin en luota itseeni näissä asioissa. Omat taimeni ovat minusta aina vielä rääpäleitä, ja muutenkin yleensä aina myöhästyn ennemmin kuin olen ajoissa. Eli nyt näin. :D Ehkä laitan uudet taimet alulle vielä toukokuun alussa / huhtikuun lopussa... Epäilen myös, että siemeneni olivat vanhentuneita, niin tuleepa testattua, että pitääkö ostaa uusia. :D

No mutta. Avomaankurkkuni pitävät seuraa mansikoille kylppärissä, myöskin reikäisen muovin alla. Ovat siis pimeässä kunnes itävät. Sitten valoisaan. Täältä löytyi hyviä ohjeita kylvämiseen ja taimikasvatukseen (tykkään kuvista).

Siinäpä kai nämä kylvökset tällä kertaa... Skål på den saken!


Olen myös riehunut hieman jo pihankin puolella. Leikkasin vanhasta alppiruususta pihatien peittävät oksat muutama päivä sitten. Kuulemma ne pitää leikata ennen kasvukauden alkua helmi/maaliskuussa. Näin tein.

Marjapensaatkin pitää muistaa pätkiä ajoissa.
Ruusut kuulemma vasta, kun ensimmäiset silmut näkyvät. Ettei tule leikattua liikaa.


Mutta siis puutarhan elinvoima alkaa vapautua raudoistaan! Etupihalla oli lumikello kukassa jo 15.3. kun palasin reissun piältä. Samoin takapihalla nousi ensimmäinen krookus!


Myös joku mysteerikasvi puski esiin takapihalla. Ehkä ukonhattu? Koska sen muistaakseni tuohon kohtaan laitoin. :) Ja sormustinkukka tekee vihreää, samoin kaikenlaisia tulppaanien ja muiden sipulikasvien pieniä alkuja näkyy siellä täällä!


Olenkohan muuten vähän sekaisin, kun haaveilen omasta kanalasta? Nythän niitä on kaikilla. Ja voi vitsit, että olisi ihana saada pari tuoretta munaa joka aamu! <3

Alla olevassa kuvassa on serkkuni tuliaiset; omien kanojen munia ja omien vuohien maitoa. Ai että mitä luksusta!






lauantai 19. maaliskuuta 2016

Japanilainen lohidonburi

Hehkutan usein kokkaamiani ruokia täällä blogissa. Silläkin uhalla, että toistan itseäni väitän, että NYT tuli MAAILMAN PARASTA ruokaa!


Japanilaisessa lohidonburissa on kaikkea mitä rakastan; vahvoja, aasialaisia makuja; suolaista ja makeaa; raikasta ja täyteläistä; terveellistä ja ihanaa; estetiikkaa ja tuoksuja. 

Siis aivan kerrassaan täydellinen annos!


Donburi on siis japania ja tarkoittaa kulhoa. "Donburi" on siis riisipohjainen annos, joka tarjoillaan kulhosta. Riisin päällä voikin olla melkein mitä vain; munaa, kasviksia, kalaa, lihaa (tässä riisi on korvattu ohralla)... Edellispäivän jämät päätyvät usein kulhon päällimmäiseksi. :)

Hommaan kuuluu myös hyvä haudutusliemi, jossa perinteisesti on ainakin soijaa ja dashi-lientä (dashia ei ole minun versiossani). Tässä reseptissä olen käyttänyt aineita, joita minulla on aina kaapissa. Ei siis tarvetta syöksähtää japanikauppaan. :)


Donburit ja kaikki kulhoruoat ovat nyt supermuodikkaita. Sinänsä hassu ruokailmiö, sillä reseptin vapauden vuoksi kyseessä on enemmänkin astiailmiö. :) Tästä reseptistä myös kiitos Glorian ruoka & viini -lehdelle (1/2016). Pieniä muutoksia olen reseptiin tehnyt.

Hiusten halkominen sikseen. Olen kuitenkin löytänyt uuden lempiruokani! Huomisen pizzasuunnitelmat vaihtuivat lennosta. Teemme tätä tismalleen samaa herkkua myös huomenna. Ja näin ei kuulkaa käy usein. Väitän, että en ylipäänsä tee koskaan samaa ruokaa kahdesti. :D


Katsokaa nyt näitä ihania, väriä uhkuvia, mehukkuuttaan tihkuvia raaka-aineita!! <3 <3 <3



Aah, olen yhä taivaissa... Ja odotan jo huomista ruoka-aikaa. :D


Lohidonburi (2:lle)

n. 250 g lohta
2 tl sitruunaruohotahnaa (tai tuoretta inkivääriä raastettuna)
1/2 dl soijakastiketta
vajaa 1 rkl riisiviinietikkaa
1 tl seesamiöljyä

1,25 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita
vettä
1/3 dl riisiviinietikkaa
1,5 rkl sokeria
vajaa 1 tl suolaa

1/2 verigreippi
1/2 avokado
pari kourallista jäävuorisalaattia
kourallinen sieniä (minulla mustavahakkaita, myös suppikset, kantarellit tai herkkusienet käyvät hyvin)
n. 2 rkl seesaminsiemeniä

loraus öljyä paistamiseen


Valmistele ensin lohi. Paahda lohta kuumalla pannulla tilkassa öljyä sekä nahka- että lihapuolelta. Lohen ei tarvitse kypsyä läpeensä, vaan saada paahteinen pinta lihapuolelle ja irrota hyvin nahastaan.


Irrota nahka ja pilko lohi isohkoiksi paloiksi.

Tee lohelle marinadi yhdistämällä soija, riisiviinietikka, seesamiöljy ja sitruunaruohotahna keskenään. Kaada puolet marinadista lohipalojen päälle ja nosta astia jääkaappiin maustumaan vähintään pariksi tunniksi. Toinen puoliska marinadista kaadetaan lopuksi valmiin annoksen päälle.


Laita ohrasuurimot kiehumaan. Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne myös tässä vaiheessa likoamaan.

Kiehauta toisessa kattilassa riisiviinietikka, sokeri ja suola. Anna jäähtyä.

Valuta kypsät ohrasuurimot ja mausta ne viinietikkaliemellä.


Leikkaa verigreipistä kuoret pois (myös valkoinen osa). Leikkaa lohkot irti hedelmästä siten, että valkoiset kalvot leikkaantuvat pois.

Viipaloi avokado ja mausta hellästi suolalla.

Pilko salaatti pieniksi paloiksi.

Lämmitä tilkka öljyä pannulla ja paista (lionneita) sieniä pari minuuttia.

Kokoa annos. Annostele kulhon pohjalle etikkaliemellä maustettua ohraa. Nostele päälle salaattia, verigreippiä, avokadoa ja sienet.

Nostele myös lohipalat kulhoihin ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Kaada loppu marinadi kastikkeeksi.

Nauti vaikka ihanan raikkaan oluen kanssa.


Ja alla kuva NUOLLUSTA lautasesta, sekä olutpullosta, johon en ehtinyt aterian aikana koskeakaan, koska olin niin donburin lumoissa... :)


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Anteeksipyyntökakku eli kolmen suklaan kakku

Anteeksipyyntö on ylitärkeä taito. Joskus pitää pyytää anteeksi väärää tekoaan, hoopoilua, riitelyä, mokaa, omaa luonteenpiirrettään... Ihmisen täytyy osata olla nöyrä.

Tunnen liian monta ihmistä, jotka eivät osaa myöntää olleensa väärässä. En tiedä uskovatko he aidosti omaan erehtymättömyyteensä, vai onko kyseessä kunniakysymys.

Pienetkin anteeksipyynnöt ovat tärkeitä, ja niitä nyt ei ainakaan pitäisi olla liian vaikea sanoa.
"Anteeksi, kun jouduit odottamaan." "Anteeksi, että en ymmärtänyt." "Anteeksi, mutta voisitko..." 


Olen monesti sanonut, että osoitan rakkautta laittamalla ruokaa. Monesti pyydän myös anteeksi leivonnaisten tai herkkujen avulla.

Ilmeisesti emme mieheni kanssa riitele kovin paljon, sillä masunympäryksessä ei liika hyvittely vielä näy. :)

Tämä kakku on kuitenkin leivottu puhtaasti sen vuoksi, että olin käyttäytynyt rasittavasti. Ja niin oli miehenikin. Emme oikeastaan riidelleet mistään tärkeästä. Sitä suuremmalla syyllä oli paras vain painaa asia villasella ja kahvitella kina unohduksiin.


Mieheni on tunnetusti suklaan ystävä, joten anteeksipyyntökakunkin oli luonnollisesti sisällettävä runsaasti sitä itseään.

Lainasin kakun perusreseptin perinteisestä pätkiskakusta, mutta muokkasin omaan makuun sopivaksi. Omassa versiossani mukaan pääsivät lion-patukat, valkosuklaa ja karpalot.



Kakku paranee ja mehevöityy, kun se seisoo päivän tai muutaman. Kakku toimii siis hyvin myös etukäteen tehtäväksi leivonnaiseksi. (Ja mun mielestä tietysti parasta on taikina raakana!)

Tämä ei toki siis tarkoita sitä, että 1) tee kakku 2) lunasta itsellesi oikeus tötöillä 3) tötöile 4) tarjoa kakku. :)


En ole koskaan ollut hyvä pikkutarkassa koristelussa, tai koristelussa ylipäänsä. Niinpä valkosuklaa saa tässäkin kakussa olla ronskisti roiskittu "vähän sinne päin". Voisi kai nämä pursottaakin... :)


Kolmen suklaan kakku

3 Lion-patukkaa (a 48 g) (tai muita suklaapatukoita)
150 g margariinia
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaohjauhetta
2 dl maitoa
3 munaa

margariinia voiteluun
korppujauhoja

n. 80 g valkosuklaata
n. 1,5 dl kuivattuja karpaloita


Sekoita keskenään kuivat aineet (sokeri, jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe).

Rouhi suklaapatukat isoiksi paloiksi.

Sulata margariini. Lisää siihen maito ja munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Lisää kuivat aineet. Lisää lopuksi suklaapatukkarouhe.

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kumoa taikina vuokaan.

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa n. 45-55 minuuttia uunin tehosta riippuen. Testaa puutikulla, onko kakku kypsä.

Anna kakun jäähtyä rauhassa vuoassaan ettei se hajoa kumotessa.


Tee kuorrute. Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Ole tarkka, ettei suklaan joukkoon pääse vettä, ettei suklaa leikkaannu. Levitä suklaa jäähtyneen kakun päälle  esimerkiksi lusikkaa apuna käyttäen.

Ripottele suklaan päälle kuivatut karpalot ennen kun suklaa jähmettyy.






maanantai 14. maaliskuuta 2016

Avokado-kanakeitto

Meillä syödään tällä hetkellä tosi paljon avokadoa. Se on vain niin ihanan herkullista ja koko perhe siitä tykkää.

Huomaan myös kantavani kotiin viikoittain pari punttia korianteria. Kevään lähestyessä (tulppaanikausikin on jo pitkällä!) sitä suorastaan janoaa tuoreita ja raikkaita makuja! Niitä saa myös tästä hullun helposta ja nopeasti valmistuvasta keitosta. :)


Kiitokset ideasta Glorian Ruoka & Viini -lehdelle (1/2016), resepti hieman eli omissa käsissäni. :)

Keitosta on helppo versioida kasvis- tai vaikka rapuversio! Jätä vain kanat pois ja korvaa halutessasi tofulla, ravuilla, soijasuikaleilla tai suuremmalla määrällä ihanaa avokadoa.


Avokado-kanakeitto (2:lle)

1 sipuli
3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
150 g maustamattomia kanasuikaleita
loraus öljyä
1 avokado
1 tl sriracha-kastiketta
1/2 rkl tomaattipyrettä
5 dl vettä
1 rkl kanafondia
1/2 limen kuori ja mehu
1 levy nuudeleita
reilusti tuoretta korianteria
suolaa
pippuria


Lämmitä loraus öljyä pannulla tai kattilassa ja paista kanasuikaleet kypsiksi. Nosta suikaleet sivuun.

Lisää kattilaan hieman öljyä ja kuullota pilkottua sipulia ja inkivääriä minuutin tai kaksi.

Pese lime hyvin ja raasta kuori talteen.

Lisää kattilaan vesi, kanafondi, sriracha, limen kuori ja mehu, sekä tomaattipyre. Keittele muutama minuutti.

Lisää nuudelit ja anna kiehua / hautua kypsäksi parin minuutin ajan. Maista, että suolaa on tarpeeksi.

Pilko avokadot ja silppua korianteri.

Kokoa annos nostamalla lautaselle keittoa ja kasaamalla päälle kanaa, avokadoa ja korianteria.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Brasilialainen kalapata

Huh, meikäläisen keittiössä näyttää taas siltä miltä kuuluukin...
Kaksi taikinaa kohoamassa ja yksi jääkaapissa oleentumassa. Päivän ruoka on myös valmisteltu ja kasvikset on pilkottu leikkuulaudalle odottamaan.

Ei siis siistiä. Ei millään muotoa. Ei lähelläkään sitä idylliä, jossa keittiötasot kiiltelevät siisteyttään ja tyhjyyttään. Mutta siihen vielä päästään! Kunhan nyt ensin saa nuo leivonnaiset ja systeemit alta pois. :)


Mutta asiaan! Tarvitsin vain pienen hengähdystauon tuolta keittiökaaoksesta, joten tulin kertomaan ihanan brasilialaisen kalapadan ilosanomaa! :D


Tässä kyllä on taas niin aurinkoa ja kesää lautasella. Meiltä löytyi pakastimesta vielä muutama itse kalastettu kuha, jotka halusin valmistaa jollain uudella tavalla.

Törmäsin brasilialaiseen kalapataan, jonka reseptiä rajuhkosti muokkailemalla sain tämän version.
Ja hirmuisen hyvää oli! Tästä tulee kyllä uusi luottoresepti. :)


Arvoin kasviksia pataan vähän texmex-hengessä, sekä sen mukaan, mitä kotoa löytyi.
Avokadon voit huoletta jättää reseptistä pois, se ei paljoa voimakkaan tomaattikastikkeen seassa maistunut, mutta älä skippaa korianteria ja kookosta! Voit myös heittää sekaan esim. tölkkimaissia.


Brasilialainen kalapata (2-3:lle)

200-300 g kuhafileitä (tai muuta vaaleaa kalaa)
n. 2 tl sitruunamehua (tai limemehua)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
1 punainen paprika
1 tlk tomaattimurskaa
n. 0,5-1 dl vettä
2,5 dl ruokakermaa (tai kookosmaitoa)
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
pari jalapeno-viipaletta (vahvuuden mukaan)
suolaa
pippuria
n. 2 dl kuivattua, paahdettua kookosta
1/2 nippua tuoretta korianteria
(1 avokado)


Pilko kalafileet isoiksi paloiksi (n. 8 osaan kukin file), marinoi ne sitruunamehulla ja anna seistä jääkaapissa puolisen tuntia.

Leikkaa sipulit isoiksi siivuiksi. Murskaa valkosipulinkynnet. Pilko paprika peukalonpään kokoisiksi paloiksi.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää sipulit ja valkosipulit. Kuullota pari minuuttia. Lisää paprikajauhe ja juustokumina. Paista vielä pari minuuttia.

Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Anna porista viitisen minuuttia.

Lisää kuhafileet, paprikat, ruokakerma ja noin puolet paahdetusta kookoksesta. Anna kastikkeen porista hissukseen kannen alla, kunnes kalat ovat kypsiä, noin viisi minuuttia.

Tarkista, että kastikkeessa on maut kohdallaan. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Silppua annoksen päälle reilusti tuoretta korianteria ja ripottele loput paahdetut kookokset.

Tarjoa riisin kanssa.