perjantai 4. tammikuuta 2019

Napoleoninleivokset

Klassikkoleivonnaiskokeiluni jatkuvat tällä kertaa napoleoninleivosten myötä.

Ja taas täytyy myöntää, että klassikot eivät ole klassikoita syyttä. Herkullisia ja söpöjä pikku pötkylöitä! Ja jotenkin niin elegantteja.


Mitä leivoksen alkuperään  tulee, netistä löytyi muutamaa eri tarinaa. Luotan itse Gastronomian sanakirjaan, josta löytyi alla oleva kuvaus.

Napoleoninleivos (Ranskan keisarin Napoleon I:n, 1769-1821 mukaan), ransk. tarte Napoléon, lehtitaikinaleivos, jossa täytteenä omena- tai herukkahilloa ja vaniljakiisseliä, päällä sokerivesikuorrute. Muistuttaa tuhatlehtistä.

Reseptin lainasin täältä, koska päättelin sen olevan lähellä originaalia. Tosin lehtitaikina pitäisi toki tehdä itse. :) Ensi kerralla teen leivokset sen verran eri tavalla, että laitan joko marjaisaa ja voimakkaamman makuista hilloa omenahillon sijaan, tai sitten omenahilloa reilusti enemmän. Myös vaniljaa olisin kaivannut makuun lisää, joten ehkä lisään myös hiukan vanilja-aromia kiisseliin.


Leivokset olivat helppoja tehdä. Ja mikä mukavinta, ne oli myös kätevä tehdä vaiheittain. Kolmen pienen lapsen perheessä kun "oma aika" yleensä tulee parin minuutin pätkissä. Tarjosin leivokset itse asiassa valmistusta seuraavana päivänä. Säilytin ne yön yli ilmatiivissä rasiassa jääkaapissa.
Ja tottakai maistoin yhden jo valmistuspäivänä. Oleellisimmat erot olivat, että valmistuspäivänä taikina säilyy rapsakkana, säilytyksessä pehmenee sekä se, että täyte pysyi paremmin paikallaan säilytyksen jälkeen. :D

Ehkä täydellinen hetki tarjota leivokset on n. 5 h valmistuksen jälkeen. :D


Napoleoninleivokset (24 pientä tai 16 isoa)

4 lehtitaikina- tai torttutaikinalevyä

3 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa (minulla oli 1 dl tästä vispikermaa, hyvin toimi)
1 muna
½ dl sokeria
½ dl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 dl vispikermaa

n. 1/2 - 1 dl omenahilloa (tai marjaisaa hilloa)

3 dl tomusokeria
1 rkl rommia
1 rkl vettä

20 g tummaa suklaata

Kauli taikinalevyt n. 1-2 mm paksuiksi pitkulaisiksi levyiksi. Leikkaa kukin levy 6 tai 4 osaan riippuen kuinka isoja leivoksia haluat.

Paista taikinalevyjä 200-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia. Jäähdytä.

Tee täyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.
Mittaa kattilaan kuohukerma, muna, sokeri ja perunajauho. Lämmitä seosta koko ajan sekoittaen kunnes se sakenee paksuksi. Sekoita tässä vaiheessa joukkoon vaniljasokeri sekä vedestä puristetut liivatelehdet.

Sekoita ja jäähdytä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele jäähtyneen vaniljakiisselin kanssa sekaisin.

Halkaise jäähtyneet levyt sormin tai veistä apua käyttämällä. Levitä kunkin levyn pohjalle ohuesti (tai vähän paksummin) hilloa.

Nostele hillon päälle paksusti täytettä ja laske kansi päälle. Nosta leivokset kylmään jähmettymään ainakin pariksi tunniksi.

Tee kuorrute yhdistämällä tomusokeriin rommi-vesiseos hissukseen. Lisää neste pikkuhiljaa, että saat sopivan valuvan kuorrutteen.

Valuta / levitä kuorrutetta leivosten päälle. Nosta taas kylmään jähmettymään.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa juoksevaksi. Roiski suklaata leivosten päälle esim. lusikan kantapuolta apuna käyttäen.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Croissantit

Klassikkoleivonnaisten sarja jatkuu Koko Suomi leipoo -ohjelman inspiroimana.

En voi ymmärtää, miten en ole tehnyt koskaan ennen croissantteja itse! Rakastan Ranskaa ja sen ruokaa, rakastan leipomista, rakastan aamupala- ja brunssiruokaa... Oli jo niin sanotusti aikakin! :D


Leivoimme croissantit yhdessä 3-vuotiaan tyttäreni kanssa ja hyvin onnistui. Ei siis ollenkaan vaikea homma, joten rohkeasti vaan kokemattomammatkin leipurit kimppuun.

Otin reseptin Koko Suomi leipoo -ohjelmasta, koska uskon heidän todella olevan autenttisilla jäljillä. Ohjeissa oli että jauhojen tulee olla jääkaappikylmiä ja voi toisaalta huoneenlämpöistä (20 C). Onneksi kaksoset valvottivat yöllä, niin piipahtelu-unikoulun ohessa muistin tehdä nämä ruokavaihdokset yön pimeinä tunteina...


Näistä tuli juuri niin ilmavia ja lehteviä kuin croissanttien kuuluukin olla. Ja voisia. Voi että, mikä onnistumisen ilo!


Nyt joulun ympäristössä on paljon vapaapäiviä ja aikaa harrastaa taikinaterapiaa yksin tai perheen kanssa. Mikä ilahduttaisi ja välittäisi rakkautta enemmän kuin tuore, itse tehty leivonnainen? <3


Kaikki kahdeksan jätti-isoa croissanttia katosivat meillä saman päivän aikana ihan oman perheen voimin. :D


Croissantit (8 isoa)

2 dl kylmää vettä
1/3 pss kuivahiivaa (tuore voisi toimia paremmin, käytä silloin 20 g)
vajaa 1 tl suolaa
20 g sokeria
25 g kananmunaa
370 g kylmiä vehnäjauhoja

200 g voita (huoneenlämpöistä)
20 g vehnäjauhoja

loppu kananmunasta voiteluun


Tee kaulintavoi sekoittamalla huoneenlämpöinen voi ja jauhot keskenään. Muotoile kaulintavoi litteäksi neliöksi esim. elmukelmun väliin.

Yhdistä kaikki taikinan ainekset keskenään ja vaivaa taikinaan hyvä sitko. Anna koneen pyöriä (tai käsivarsien laulaa) kymmenise minuuttia.

Kauli taikina levyksi ja nosta sen keskelle kaulintavoilevy.

Taittele taikinan reunat voin päälle. Painele ja kauli ohueksi levyksi ja taita kolmelle laskokselle. Pyyhi pullasudilla jauhot pois taitteiden välistä.

Kääräise taikina elmukelmuun ja nosta pakastimeen 10 minuutiksi.

Toista sama homma vielä kahdesti. Eli ota taikina pakastimesta, kauli litteäksi, taita kolmeen osaan ja nosta taas pakastimeen.

Ennen kun leivot taikinan croissanteiksi, seisota taikinaa pakastimessa hieman pidempi aika, 20 minuuttia.

Ota sitten taikina ulos ja kauli se kapeaksi ja pitkulaiseksi suorakulmioksi.

Leikkaa suorakulmiosta pitkulaisia kolmioita esim. taikinapyörän avulla (tai veitsellä). Rullaa kukin kolmio croissantiksi. Pyyhi irtojauhot pois.

Anna croissanttien kohota rauhassa liinan alla. (Huom! Minlla croissantit saivat kohota tunnin, enkä visuaalisesti nähnyt kohoamista tapahtuvan lainkaan! Pelkäsin jo, että mitenköhän käy, mutta lehteviä ja kauniita leivonnaisia tuli siitä huolimatta - eikä edes paljon repeillyt.)


Lämmitä uuni reiluun 200 asteeseen. Paista croissantteja n. 20-25 minuuttia (minulla meni 25 min, koska omani olivat tosi isoja).


Laitoin loppuvaiheessa folion croissanttien päälle, jotteivat kärähtäisi mutta tulisivat varmasti sisältä kypsiksi.

Nosta croissantit jäähtymään ritilän päälle.


NAUTI! :)


perjantai 14. joulukuuta 2018

Maailman kaunein pullapitko

Joulun tunnelmiin kuuluu piparin ja taatelikakun tuoksujen lisäksi pulla. 

Jouluisen kahvipöydän kaunistaa tämä ihanan näköinen ja supermehevä pullapitko. Eipä pöytä paljon muuta koristusta kaipaa. :)


Tällä tavoin tehtyä pitkoa on myös oiva nyhtää. Ja siitähän minä tykkään. Nyhdän kaikkea, vaikkei se olisi periaatteessa mahdollista; rusinat pullista, leivät, salaatit, lohet... :D


Joo. Pulla on parasta. Ugh.


Maailman kaunein pullapitko (taikinasta tulee 2 pitkoa, täyte on yhteen)

Pullataikina tai


80 g voita (ei margariinia)
2 rkl kanelia
1/2 - 2/3 dl sokeria

1 muna
raesokeria 
(tai mantelilastuja tai pähkinärouhetta)


Tee ja kohota taikina linkin ohjeen mukaan.


Tee täyte.
Sulata voita mikrossa n. 10 sekuntia. Ei siis aivan sulaksi, mutta osittain muhjuksi.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään niin, että siitä tulee ruskeaa tahnaa.

Kauli taikina ohueksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi. 
Mitä ohuempi levy, sitä parempi täytteen ja pullan suhde ja näyttävämmät koristeet.

Levitä pehmeä täyte taikinan päälle. Rullaa taikina pituussuunnassa tiukaksi rullaksi ja nosta leivinpaperin päälle.

Leikkaa pullasta vinosti kapeita (n. 0,7-1 cm) viipaleita siten, että ne jäävät juurestaan kiinni (kts kuva alla).


Nosta viipale suoraan ylös, seuraava vinosti oikealle, seuraava vinosti vasemmalle ja seuraava taas suoraan ylös.


Etene näin koko pitkon matkalta.


Tämmöinen siitä tulee! 


Anna pitkon kohota kymmenen - kaksikymmentä minuuttia. Voitele kohonnut pitko kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria.


Paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia.


torstai 13. joulukuuta 2018

Lucia-pullat

Hyvää Lucian päivää!

Päivän yllärileivonnainen tässä klassikkoinnistuksen keskellä oli Lucia-pullat. Klassista Ruotsia. :)


Tuore pulla on aina hyvää. Vaikka siinä ei tällä kertaa ollutkaan kardemummaa ja reilusti täytteitä. :) 
Ja mikä tuoksu täällä leijuukaan...

Reseptin lainasin ihan K-ruoasta. :)


Lucia-pullat (3 pellillistä)

200 g voita
1 g sahramia
4 dl maitoa
2 pss kuivahiivaa
n. 14 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 dl sokeria
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitorahkaa

rusinoita
raesokeria


Sulata voi kattilassa. Lisää sahrami ja anna kiehahtaa.
Lisää maito. Jos lämpötila ei tunnu olevan yli hiivan heräämislämmön, kuumenna vielä hieman.

Lisää isoon kulhoon 2 dl vehnäjauhoja ja kuivahiiva.
Lisää lämmin neste ja sekoita.

Lisää suola, munat, sokeri, vaniljasokeri ja maitorahka.

Lisää jauhot hissukseen ja vaivaa taikina hyvin.

Kannattaa ehkä tehdä vähän töpäkämpi taikina (eli ei ainakaan semmoista superlöysää kuten yleensä tykkään), jotta on helpompi muotoilla nättejä pullia.

Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi n. tunnin ajan.

Muotoile taikinasta erilaisia lucia-pullia tai pitkoja tai mitä vain. :) Työnnä koloihin rusinoita.

Anna kohota vielä puolisen tuntia.

Voitele keltuaisella / munalla ja ripottele päälle raesokeria.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia.

Nauti lämpimänä. :)


Aleksanterinleivokset

Heitinpäs itselleni haasteen Koko Suomi leipoo -ohjelman innoittamana. :D

Nimittäin klassikkoleivonnaisten testailukeittiö! Hiphei, miksipäs ei!

Täytyyhän siihen olla joku syy, että ne ovat klassikoita. :D Esimerkiksi nyt vaikka tämä tämänkertainen. Aleksanterinleivokset.


Äiti teki näitä aina kun olin pieni. En voinut ymmärtää, miten joku osasi tehdä niin kauniin kuvion ihanan vaaleanpunaiseen täytteeseen. No, seuraavat 30 vuotta elämästäni vietin pitäen näitä leivoksia jokseenkin tylsinä, kuivina, liian mielikuvituksettomina - eikä varmaan myöskään kauhean hyvän makuisina.

Mutta nyt aloitan "lassikkosarjani" näillä. :)


Gastronomian sanakirja sanoo näin: "aleksanterinleivos, aleksanterintorttu (Venäjän keisarin Aleksanteri I:n, 1777-1825, mukaan), suorakaiteen muotoinen murotaikinaleivos, jossa vadelmahillotäyte (joskus omena- tai punaherukkahilloa) ja pinnalla vaaleanpunainen sokerivesikuorrute. Erään tarinan mukaan leivoksen kehitti keisarin hovissa vieraillut Antonin Carême, toisten tietojen mukaan sen kehittivät sveitsiläiset sokerileipurit Helsingissä keisari Aleksanterin vieraillessa Suomessa 1819".

Näin netissä eri versioita täytteestä; toisissa oli hilloa, toississa marmeladia. Erona on se, että marmeladi menee uuniin, hillo laitetaan väliin paistamisen jälkeen. Mielessäni pyöri eri skenaariot, mutta jotenkin tämä marmeladi-ja-uuniin -versio tuntui oikeammalta... Näin puoliskat liimaantuvat paremmin yhteen, eivätkä ainakaan leikatessa luiskahtele ympäri pöytää. Näin järkeilin. :)


Aleksanterinleivokset 

200 g voita
1,25 dl sokeria
1 iso keltuainen
1/2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja

230 g (1 prk) vadelmamarmeladia

2,5 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
300 g tomusokeria (osa voi olla mansikkatomusokeria)
muutama tippa punaista elintarvikeväriä


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuainen vimmatusti vatkaten.

Lisää myös leivinjauhe. Lisää vehnäjauhot desi kerrallaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina kahtia. Kauli toisesta puoliskasta n. 20 x 25 cm levy (1/2 cm paksu) kahden leivinpaperiarkin välissä.

Tee sama toiselle puoliskalle.

Levitä marmeladi toisen puoliskan päälle. Nosta toinen taikinalevy päälle leivinpaperia apuna käyttäen. Muista, mikä kerran laskeutuu, ei enää nouse. Joten tähtää tarkasti ja nopeati. :)

Poista päällimmäinen leivinpaperi. Painele taikinaan reikiä haarukalla.

Paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laita päälle folio, jos pinta uhkaa tummua.

Anna pohjan jäähtyä hyvin.

Siivilöi tomusokerit. Sekoita joukkoon situunamehu ja vesi.
Ota osa sivuun ja värjää se punaiseksi elintarvikevärillä.

Levitä vaalea täyte jäähtyneen pohjan päälle.

Pursota päälle ohuita raitoja punaisella täytteellä.

Vetele cocktail-tikulla raitojen yli, jotta saat hauskan kuvion.

Leikkaa levystä epäsiistit reunat pois ja leikkaa loppu levy kauniiksi leivoksiksi.