Näytetään tekstit, joissa on tunniste klassikot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste klassikot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. tammikuuta 2019

Napoleoninleivokset

Klassikkoleivonnaiskokeiluni jatkuvat tällä kertaa napoleoninleivosten myötä.

Ja taas täytyy myöntää, että klassikot eivät ole klassikoita syyttä. Herkullisia ja söpöjä pikku pötkylöitä! Ja jotenkin niin elegantteja.


Mitä leivoksen alkuperään  tulee, netistä löytyi muutamaa eri tarinaa. Luotan itse Gastronomian sanakirjaan, josta löytyi alla oleva kuvaus.

Napoleoninleivos (Ranskan keisarin Napoleon I:n, 1769-1821 mukaan), ransk. tarte Napoléon, lehtitaikinaleivos, jossa täytteenä omena- tai herukkahilloa ja vaniljakiisseliä, päällä sokerivesikuorrute. Muistuttaa tuhatlehtistä.

Reseptin lainasin täältä, koska päättelin sen olevan lähellä originaalia. Tosin lehtitaikina pitäisi toki tehdä itse. :) Ensi kerralla teen leivokset sen verran eri tavalla, että laitan joko marjaisaa ja voimakkaamman makuista hilloa omenahillon sijaan, tai sitten omenahilloa reilusti enemmän. Myös vaniljaa olisin kaivannut makuun lisää, joten ehkä lisään myös hiukan vanilja-aromia kiisseliin.


Leivokset olivat helppoja tehdä. Ja mikä mukavinta, ne oli myös kätevä tehdä vaiheittain. Kolmen pienen lapsen perheessä kun "oma aika" yleensä tulee parin minuutin pätkissä. Tarjosin leivokset itse asiassa valmistusta seuraavana päivänä. Säilytin ne yön yli ilmatiivissä rasiassa jääkaapissa.
Ja tottakai maistoin yhden jo valmistuspäivänä. Oleellisimmat erot olivat, että valmistuspäivänä taikina säilyy rapsakkana, säilytyksessä pehmenee sekä se, että täyte pysyi paremmin paikallaan säilytyksen jälkeen. :D

Ehkä täydellinen hetki tarjota leivokset on n. 5 h valmistuksen jälkeen. :D


Napoleoninleivokset (24 pientä tai 16 isoa)

4 lehtitaikina- tai torttutaikinalevyä

3 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa (minulla oli 1 dl tästä vispikermaa, hyvin toimi)
1 muna
½ dl sokeria
½ dl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 dl vispikermaa

n. 1/2 - 1 dl omenahilloa (tai marjaisaa hilloa)

3 dl tomusokeria
1 rkl rommia
1 rkl vettä

20 g tummaa suklaata

Kauli taikinalevyt n. 1-2 mm paksuiksi pitkulaisiksi levyiksi. Leikkaa kukin levy 6 tai 4 osaan riippuen kuinka isoja leivoksia haluat.

Paista taikinalevyjä 200-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia. Jäähdytä.

Tee täyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.
Mittaa kattilaan kuohukerma, muna, sokeri ja perunajauho. Lämmitä seosta koko ajan sekoittaen kunnes se sakenee paksuksi. Sekoita tässä vaiheessa joukkoon vaniljasokeri sekä vedestä puristetut liivatelehdet.

Sekoita ja jäähdytä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele jäähtyneen vaniljakiisselin kanssa sekaisin.

Halkaise jäähtyneet levyt sormin tai veistä apua käyttämällä. Levitä kunkin levyn pohjalle ohuesti (tai vähän paksummin) hilloa.

Nostele hillon päälle paksusti täytettä ja laske kansi päälle. Nosta leivokset kylmään jähmettymään ainakin pariksi tunniksi.

Tee kuorrute yhdistämällä tomusokeriin rommi-vesiseos hissukseen. Lisää neste pikkuhiljaa, että saat sopivan valuvan kuorrutteen.

Valuta / levitä kuorrutetta leivosten päälle. Nosta taas kylmään jähmettymään.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa juoksevaksi. Roiski suklaata leivosten päälle esim. lusikan kantapuolta apuna käyttäen.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Croissantit

Klassikkoleivonnaisten sarja jatkuu.

En voi ymmärtää, miten en ole tehnyt koskaan ennen croissantteja itse! Rakastan Ranskaa ja sen ruokaa, rakastan leipomista, rakastan aamupala- ja brunssiruokaa... Oli jo niin sanotusti aikakin! :D


Leivoimme croissantit yhdessä 3-vuotiaan tyttäreni kanssa ja hyvin onnistui. Ei siis ollenkaan vaikea homma, joten rohkeasti vaan kokemattomammatkin leipurit kimppuun.

Otin alkuperäisen reseptin Koko Suomi leipoo -ohjelmasta, koska uskon heidän todella olevan autenttisilla jäljillä. Olen tuunannut ohjetta hieman enemmän omaan makuun sopivaksi, ja lisännyt ohjeeseen omia hyväksi koettuja vinkkejä itse prosessiin
Esimerkiksi jauhojen todella kannattaa olla jääkaappikylmiä ja voin toisaalta huoneenlämpöistä (20 C), muttei liian pehmeää.

Croisanttien idea on, että voi jää hyvin "taskuun" ohuiden taikinakerrosten väliin. Uunissa voi höyrystyy ja omalta osaltaan kohottaa croisanttia ja luo lehtevyyttä. 
Ideana on myös, että kaikki voi pysyy croissantin sisällä. Eli leivinpaperin pitäisi olla putipuhdas, kun nostat croissantit valmiina pois.

Onneksi kaksoset valvottivat yöllä, niin piipahtelu-unikoulun ohessa muistin tehdä nämä ruokavaihdokset yön pimeinä tunteina...


Näistä tuli juuri niin ilmavia ja lehteviä kuin croissanttien kuuluukin olla. Ja voisia. Voi että, mikä onnistumisen ilo! Toistojen määrä on tuonut rutiinia ja lisää jippoja hihaan, ja nykyään lehtevyys ja ilmavuus on vielä näitä kuvia runsaampaa.




Kaikki kahdeksan jätti-isoa croissanttia katosivat meillä saman päivän aikana ihan oman perheen voimin. :D


Croissantit (8 isoa tai n. 15 pientä)

2 dl kylmää vettä
1/3 pss kuivahiivaa (jos käytät mielummin tuorehiivaa, niin n 20 g)
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
25 g kananmunaa
370 g jääkaappikylmiä vehnäjauhoja

200 g voita (huoneenlämpöistä)
20 g vehnäjauhoja

loppu kananmunasta voiteluun


Tee kaulintavoi sekoittamalla huoneenlämpöinen voi ja jauhot keskenään. Kannattaa käyttää esim. yleiskonetta, koska on aika tahmeaa touhua. Muotoile kaulintavoi litteäksi n. 15x15 cm neliöksi esim. elmukelmun väliin.

Yhdistä kaikki taikinan ainekset keskenään ja vaivaa taikinaan tosi hyvä sitko. Anna koneen pyöriä (tai käsivarsien laulaa) ainakin kymmenisen minuuttia.

Kauli taikina neliön muotoiseksi, n. 20x20 cm levyksi ja nosta sen keskelle kaulintavoilevy.

Taittele taikinan reunat voin päälle. siten, että teet taikinasta "kirjekuoren". Idea on, että suljet kaiken voin taitosten sisään. Nosta taikinan reunat hieman toistensa päälle, jotta saat pitävämmän saumauksen.

Painele ja kauli taikinaa hieman ohuemmaksi levyksi ja taita kolmelle laskokselle (taikinasta tulee suorakaiteen muotoinen). Pyyhi aina pullasudilla irtojauhot pois taitteiden välistä.
Taitteluita tullaan tekemään matkan varrella paljon, ja pyri samalla muotoilemaan taikinaa pikkuhiljaa kapeaksi suorakulmioksi. Sillä lopulta ennen leikkaamista haluat saada siitä pitkän ja kapean levyn.

Kääräise taikina elmukelmuun ja nosta pakastimeen 10 minuutiksi.

Toista sama homma vielä kahdesti. Eli ota taikina pakastimesta, kauli litteäksi, taita kolmeen osaan ja nosta taas pakastimeen.

Muutama vinkki kaulimiseen:
  • Taikinassa pitäisi olla niin hyvä sitko, että se laittaa kaulittaessa vastaan aivan kunnolla. Kylmyys toki jähmeyttää taikinaa myös. 
  • Älä paina liian lujaa. Älä myöskään paina ja työnnä "venyttäen". Tällöin riskeeraat sen, että voit purskahtavat toisesta päästä ulos, ja that's it sitten... Parempi on, että rullaat keskinkertaisella paineella mahdollisimman pyörien. Vaatii enemmän aikaa, etenkin kun se taikina toivottavasti taistelee vastaan.
  • Pidä mielummin pakastimessa vähän kauemmin, kuin alle 10 minuuttia. Liian kuuma taikina päästää voit karkuun.

Ennen kun leivot taikinan croissanteiksi, seisota taikinaa pakastimessa hieman pidempi aika, 20 minuuttia.

Ota sitten taikina ulos ja kauli se kapeaksi ja pitkulaiseksi suorakulmioksi (tulee n. 14 x 80 cm tai pidempikin). Mielestäni mitä pidemmän ja ohuemman taikinalevyn saat, sitä parempi. Mutta jälleen riskinä, että voit pääsevät ulos. :) Eli malta lopettaa kuitenkin n. 0,5 cm levyn kohdalla.

Leikkaa suorakulmiosta pitkulaisia kolmioita esim. taikinapyörän avulla (tai veitsellä). Rullaa kukin kolmio croissantiksi. Pyyhi irtojauhot pois.

Anna croissanttien kohota rauhassa liinan alla. (Huom! Joskus olen kohottanut croisantteja tunnin, joskus viileässä tilassa pidempääkin. Olen myös työntänyt croissantit lähes suoraan uuniin, jos on ollut kiire. Merkittävää eroa en ole huomannut, joten jos on kiire, voit oikaista.)

Tässä on myös hyvä hetki tehdä niin, että nostat pellin yön yli jääkaappiin, ja paistat croissantit aamulla. Tällöin voit suoraan jääkaapista nostaa ne kuumana uuniin.


Lämmitä uuni reiluun 200 asteeseen. Paista croissantteja n. 15-25 minuuttia (minulla meni 25 min, koska omani olivat tosi isoja).


Laitoin loppuvaiheessa folion croissanttien päälle, jotteivat kärähtäisi mutta tulisivat varmasti sisältä kypsiksi. Koska olivat tosiaan niin isoja...

Nosta croissantit jäähtymään ritilän päälle.




torstai 13. joulukuuta 2018

Aleksanterinleivokset

Heitinpäs itselleni haasteen Koko Suomi leipoo -ohjelman innoittamana. :D

Nimittäin klassikkoleivonnaisten testailukeittiö! Hiphei, miksipäs ei!

Täytyyhän siihen olla joku syy, että ne ovat klassikoita. :D Esimerkiksi nyt vaikka tämä tämänkertainen. Aleksanterinleivokset.


Äiti teki näitä aina kun olin pieni. En voinut ymmärtää, miten joku osasi tehdä niin kauniin kuvion ihanan vaaleanpunaiseen täytteeseen. No, seuraavat 30 vuotta elämästäni vietin pitäen näitä leivoksia jokseenkin tylsinä, kuivina, liian mielikuvituksettomina - eikä varmaan myöskään kauhean hyvän makuisina.

Mutta nyt aloitan "lassikkosarjani" näillä. :)


Gastronomian sanakirja sanoo näin: "aleksanterinleivos, aleksanterintorttu (Venäjän keisarin Aleksanteri I:n, 1777-1825, mukaan), suorakaiteen muotoinen murotaikinaleivos, jossa vadelmahillotäyte (joskus omena- tai punaherukkahilloa) ja pinnalla vaaleanpunainen sokerivesikuorrute. Erään tarinan mukaan leivoksen kehitti keisarin hovissa vieraillut Antonin Carême, toisten tietojen mukaan sen kehittivät sveitsiläiset sokerileipurit Helsingissä keisari Aleksanterin vieraillessa Suomessa 1819".

Näin netissä eri versioita täytteestä; toisissa oli hilloa, toississa marmeladia. Erona on se, että marmeladi menee uuniin, hillo laitetaan väliin paistamisen jälkeen. Mielessäni pyöri eri skenaariot, mutta jotenkin tämä marmeladi-ja-uuniin -versio tuntui oikeammalta... Näin puoliskat liimaantuvat paremmin yhteen, eivätkä ainakaan leikatessa luiskahtele ympäri pöytää. Näin järkeilin. :)


Aleksanterinleivokset 

200 g voita
1,25 dl sokeria
1 iso keltuainen
1/2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja

230 g (1 prk) vadelmamarmeladia

2,5 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
300 g tomusokeria (osa voi olla mansikkatomusokeria)
muutama tippa punaista elintarvikeväriä


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuainen vimmatusti vatkaten.

Lisää myös leivinjauhe. Lisää vehnäjauhot desi kerrallaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina kahtia. Kauli toisesta puoliskasta n. 20 x 25 cm levy (1/2 cm paksu) kahden leivinpaperiarkin välissä.

Tee sama toiselle puoliskalle.

Levitä marmeladi toisen puoliskan päälle. Nosta toinen taikinalevy päälle leivinpaperia apuna käyttäen. Muista, mikä kerran laskeutuu, ei enää nouse. Joten tähtää tarkasti ja nopeati. :)

Poista päällimmäinen leivinpaperi. Painele taikinaan reikiä haarukalla.

Paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laita päälle folio, jos pinta uhkaa tummua.

Anna pohjan jäähtyä hyvin.

Siivilöi tomusokerit. Sekoita joukkoon situunamehu ja vesi.
Ota osa sivuun ja värjää se punaiseksi elintarvikevärillä.

Levitä vaalea täyte jäähtyneen pohjan päälle.

Pursota päälle ohuita raitoja punaisella täytteellä.

Vetele cocktail-tikulla raitojen yli, jotta saat hauskan kuvion.

Leikkaa levystä epäsiistit reunat pois ja leikkaa loppu levy kauniiksi leivoksiksi.