Sitruunainen ahvenkeitto

Voi mikä mahtava keitto meillä valmistuikaan jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Oiva keitto kiteyttää filosofian: käytä energia nauttimiseen, älä kokkaamiseen.

Epätyypillinen kalakeitto oli todella herkullinen ja nopeasti valmistuva ateria, joka ilahdutti reissusta palanneita, kauppaan ehtimättömiä syöjiä.

Okei, ihan jokaisessa keittiössä ei ehkä ole näitä raaka-aineita aina reservissä, mutta meidän perusvarastoilla ruokkisi katastrofin iskiessä koko naapuruston pitkäksi aikaa. Pakastimessa on kalaa, jääkaapissa pitkään säilyvää parmesania ja juureksia, kaapissa kaikenlaisia tölkkejä ja ZenGrow'ssa tuoreita yrttejä.

Parmesan-juusto on kalakeitossa hieman tuntemattomampi vieras, mutta mielestäni se toi ihanaa balanssia sitruunan hapokkuudelle. Myös kikherneet ja maissit olivat miellyttävä vaihtoehto perunoille ja juureksille.

Ja tuoreet yrtit kruunaavat kyllä ruoan kuin ruoan. Kuten kuvista näkyy, ruohosipulini on hieman reippaampi tapaus kuin viimeisillään kitkuttava minttu... :)

Sitruunainen ahvenkeitto (3-4:lle)

n. 12 ahvenfilettä (n. 500 g)
2 porkkanaa
1 tlk (200 g) säilykemaissia
1 tlk (400 g) kikherneitä
n. 8 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia
3 laakerinlehteä
1 tl palmusokeria
1/2 dl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
reilu 1 dl parmesan-raastetta
tuoretta ruohosipulia
tuoretta minttua


Kuori porkkanat ja höylää ne ohuiksi lastuiksi (tai pilko paloiksi). Pilko myös ahvenfileet haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mittaa kattilaan vesi, kasvisfondi ja laakerinlehdet. Laita levy päälle ja nosta liemi kiehumislämpöön.

Lisää kattilaan myös porkkanat, maissit, kikherneet ja louraukset molempien tölkkien lientä. Anna kiehua n. 5 minuuttia, että porkkanat hieman pehmenevät.

Lisää keittoon ahvenet, palmusokeri, pippuri ja sitruunamehu. Anna kiehahdella hissukseen vielä muutama minuutti kunnes ahvenet kypsyvät. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa.

Silppua pinnalle tuoretta ruohosipulia ja minttua.

Raasta annoksen päälle parmesanraastetta.

Kardemummainen lanttukeitto

Lanttu, porkkana, bataatti, peruna, punajuuri... Mikäpä juures ei kuuluisi jouluun? :)

Jouluruokiin on kaikilla tietysti kiihkeät omat mielipiteensä. Onko lanttulaatikko sinun suosikkisi? Vai haluaisitko ehkä nostaa lantun uudelle tasolle? Tai oletko miettinyt mukavaa alkukeittoa joulupöytään?

Kokeile kardemummalla aateloitua lanttukeittoa! Ihanaa, pikanttia ja ah-niin-keltaista. :)

Löysin mielenkiintoisen lanttukeiton reseptin Sillä Sipuli -blogista ja hetihän sitä piti päästä testailemaan. Kuvissa esiintyvä versio on melko paksua, mutta jos haluat vähän elegantimman keiton, lisää reilummin maitoa tai kermaa.

Kardemummainen lanttukeitto (iso annos 2:lle, 4 alkukeittoa)

200 g lanttua
2 sipulia
reilu nokare voita
2 dl kuivaa valkoviiniä ( tai korkillinen omenaviinietikkaa)
3 dl kasvislientä (3 dl vettä + 1 rkl kasvisfondia)
(vettä)
3 valkosipulinkynttä
½ - 1 tl hienonnettua kardemummaa
ripaus cayennepippuria
suolaa
mustapippuria
1 dl maitoa (tai kermaa)

(kanelia)

(kuivattuja valkosipulilastuja)
(paahdettuja mantelilastuja)


Kuori ja leikkaa lanttu sekä sipuli kuutioiksi. Hienonna valkosipuli. Kuullota näitä kaikkia viitisen minuuttia. Älä anna ruskistua.

Lisää viini kattilaan ja anna kiehahtaa. Lisää kasvisliemi (tai vesi ja fondi) ja mausteet. Lisää vielä vettä tarvittaessa niin että kasvikset peittyvät. Keittele hiljalleen 10 - 15 minuuttia, kunnes lanttu on kypsää.

Soseuta keitto sauvasekoittimella samettisen sileäksi. Lisää soseutettaessa maitoa tai kermaa joukkoon sen verran, että keitosta tulee sopivan paksua. Maistele suola ja pippuri kohdilleen.

Ripottele valmiin annoksen päälle paahdettuja mantelilastuja tai kuivattuja valkosipulilastuja. Tai pieni ripaus kanelia.

Sahramilla kullattu mausteinen kalakeitto

Hyvää pikkujoulua! Nyt se on ihan virallisesti täällä. :)

Aloitan joulunvieton yleensä vähän keskivertosuomalaista aikaisemmin, ja tänä vuonna jo hieman tavallistakin aiemmin, koska heilahdan ulkomaille juuri ennen aattoa. Mutta mukavaa että muu maailma saa nyt luvan kanssa yhtyä tunnelmointiini. :D

Talvisesta, jouluisesta ja lämpöisestä tunnelmasta saimme nauttia tänäkin viikonloppuna visiteeratessamme pohjoisen sukua ja ystäviä. Ja viime viikonloppuna halauksia vaihdettiin hyvän ystävän luona Kuopiossa. Tältä reissulta tarttui mukaan myös vuoden älyttömin (mutta ehkä hauskin) ostos, kultainen pöytäliina. :D Hahhahaaa, taisi lipsahtaa hieman lapasesta.

Mutta! Kultainen pöytäliina oli ensi kerran käytössä ehdottomasti arvoisensa ruoan kera. Sahramilla kullattu mausteinen kalakeitto oli ihanaa! Erilaista, mykistävää, hyminää ja hymyiliyä aiheuttavaa...

Uusin Glorian ruoka & viini -lehti (8/2013) sai minut taas hyppimään riemusta! Miten paljon ihania reseptejä! Ensimmäisenä testiin lähti tämä kutkuttavan ihanan kuuloinen mausteinen äyriäiskeitto, jonka tyypilliseen tapaani muokkasin oman keittiöni varantoihin sopivaksi. :)

Äyriäiset ja kuhan korvasin tällä kertaa ahvenella, koska en jaksanut enää työpäivän jälkeen kauppaan. Ohjeen vastaisesti lisäsin fenkolit keittoon vasta ihan kokkailun loppuvaiheessa. Alkuperäisessä reseptissä ne laitetaan kattilaan heti ensimmäisenä muiden kasvisten kanssa, mutta mielestäni ne luovuttavat silloin liikaa ihanan aniksisesta aromistaan pois.

Myös tuoreita yrttejä ja kokonaisia mausteita korvailin kuivatuilla ja jauhetuilla. Enkä jaksanut myöskään väkertää keiton seuraksi cayenne-krutonkeja, vaan lisäsin tulisen potkun keittoon itseensä. Niin ja smetanaakaan en kaivannut. :) Ensi kerralla kuitenkin mustekalat uivat keittooni mukaan!

Mutta eivätpä omat oikotieni ainakaan keittoa huonontaneet! Tämä oli ihan käsittämättömän ihanaa! Keitossa oli niin paljon kaikkia lempimakujani, että eihän tällä voi mennä pieleen. Rakkauteni appelsiiniin on legendaarinen, ja voi sitä onnea kun vedin viivan fenkolin ja lakun välille. Oi ja se ihana fenkoliwokki ja saariston ahvenet... :)

Ja itse asiassa rakastan tuota pöytäliinaa, joka on itse asiassa kaitaliina... Se sopii täydellisesti yhteen minimalistisen, klassisen ja valkoisen kattauksen ja pöytäliinan kanssa.

Sahramilla kullattu mausteinen kalakeitto (2:lle)

n. 150 g perunaa (noin 2 kpl)
1 iso porkkana
reilu 5 cm pätkä purjon valkoista osaa, sekä hieman vihreää osaa
n. 1/2 fenkolia
1-2 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
kaksi hyppysellistä sahramia
1/2 appelsiinin raastettu kuori (n. 1 rkl)
1/2 dl appelsiinin puristettua mehua
n. 4 dl vettä
1 rkl kalafondia
1 tl kuivattua timjamia
ripaus jauhettua chiliä
ripaus jauhettua neilikkaa
n. 1/2 tl palmusokeria
n. 200 g vaaleaa kalaa fileinä
vajaa 1 dl kuivaa valkoviiniä

suolaa
fenkolin tupsuja


Pilko perunat. Kuori ja pilko porkkana. Pilko fenkoli pitkittäin suikaleiksi ja purjo poikittain renkaiksi.
Murskaa valkosipulinkynsi. Pese appelsiini hyvin, raasta sen kuori ja purista mehu talteen.

Kuumenna loraus öljyä kattilassa. Lisää perunat, porkkanat, purjot, valkosipuli ja sahrami.
Kuullota viitisen minuuttia.

Lisää myös raastettu appelsiininkuori sekä appelsiinimehu. Lisää heti perään vesi ja kalafondi sekä mausteet.

Anna porista kunnes kasvikset ovat pehmeitä, mutta napakoita. Pilko sillä välin kalafileet sopivan kokoisiksi paloiksi.

Lisää lopuksi keittoon valkoviini, fenkolit ja kalat. Anna porista pari minuuttia kunnes kala on kypsää. Mausta keittoa tarvittaessa suolalla.

Koristele runsaalla keolla fenkolin tupsuja.

Ja tältä se näytti lehdessä... :)

Lämpöinen kurpitsakeitto fenkolilla

Olen löytänyt jälleen uuden lempiruoan! 

Henkisen villapaidan nostaa kukin harteilleen omalla tavallaan, mutta minulle sen toi lämpöisen mausteinen ja pehmoinen kurpitsakeitto! Mikä pehmeys, mikä samettisuus, mikä lämpö, mikä tunnelma...

Kurpitsa. Mikä ihana oranssi pallukka, joka on kuulemma vielä täynnä erilaisia terveysvaikutuksia.

Omaan ostopäätökseeni vaikutti tällä kertaa estetiikka. Kaipasin elämään hieman lempiväriäni oranssia. Ja onhan kurpitsa ihan hirveän hyvää.

Ja kuinka sympaattinen kurpitsa onkaan!  Tämän alla olevan valokuvan (eli taidepläjäyksen) nimesin "Haaveilevaksi kurpitsaksi". Se näyttää aivan kuin tuijottaisi ulos ikkunasta ja miettisi tulevaa! :D

Hän on siis hokkaidon-kurpitsa, joka on makeahko ja sopii niin keittoihin kuin salaatteihinkin, sekä tietysti leivontaan. Lämpöinen kurpitsakeitto ei paljon muita raaka-aineita kaipaa, vain hieman sipulia ja mausteita.

Lämpöinen kurpitsakeitto fenkolilla (2:lle, tai 4:lle alkukeitoksi)

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
400 g kurpitsaa (kuorittuna ja paloiteltuna)
1 laakerinlehti
1/4 tl kanelia
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1/8 tl cayennenpippuria
5 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia

1/2 fenkoli
loraus
suolaa
mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota sipuleita viitisen minuuttia.

Kuori ja kuutioi kurpitsa. Lisää kattilaan kurpitsa ja mausteet.

Paista myös kurpitsapaloja parin minuutin ajan. Kaada sekaan vesi ja fondi niin että kurpitsat juuri peittyvät.

Anna keiton porista hiljalleen kannen alla, kunnes kurpitsat ovat kunnolla pehmeitä, reilun vartin verran.

Siellä ne iloisesti porisevat.

Leikkaa fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Säästä vihreitä tupsuja koristeeksi.
Lado viipaleet leivinpaperin päälle uuninpellille, pirskota päälle hieman oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda fenkoleita 200-asteisessa uunissa, kunnes ne pehmenevät ja alkavat ruskistua.

Poista keitosta laakerinlehti. Soseuta keitto ja lisää tarvittaessa mausteita

Jaa kuuma kurpitsasosekeitto annoskulhoihin. Koristele kurpitsasosekeitto fenkolilla ja fenkolintupsuilla.

Ja loppuun vielä muutaman vuoden takainen kurpitsalyhty. :)
Ensimmäinen kurpitsalyhtyni ikinä, enkä tiennyt, että leikkauspinnat kannattaa voidella vaseliinilla kuivumisen estämiseksi. Lyhtyni näytti päivä päivältä enemmän hampaattomalta vanhukselta. :D

Mausteinen kanakeitto, superhelppo ja ihana

Tällä viikolla eivät ylisanat ole lennelleet. Superlatiivitkin ovat alentuneet komparatiiveiksi.

Syy tähän on totaalinen läts-väsy, joka aiemmin viikolla iski ja näkyy yhä jatkuvan.
Näitähän joskus tulee. Onneksi tänä iltana on luvassa kuitenkin huippukokous mahtavassa naisseurassa, joten enköhän kohta ole taas oma itseni ja riehun pitkin maita ja mantuja "double rainbow -hengessä".

Mutta tässä resepti niitä päiviä varten, kun ei vaan huvita. Tosi helppo keitto, joka on myös erittäin herkullinen. Ja jos vaikka väsymykseen yhdistyy vielä pieni melankolia, saa tällä keitolla suupielet ylös ja lämpöisen olon.

Muita väsyneen viikon pelastusreseptejäkin on tullut tällä viikolla tehtyä: broilerinmaksasalaattia, nokkoskeittoa, minttuista kesäkurpitsasalaattia, aasialaista kasvisherkkua... Kaikkea helppoa ja hyväksi todettua. :)

Mausteinen kanakeitto (2:lle)

300 g maustamattomia kanasuikaleita
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 isoa perunaa
2 rkl tuoretta inkivääriä
n. 5 dl vettä
1,5 rkl sweet chili -kastiketta
1 rkl soijaa
1 tl kanafondia
1 tl sitruunamehua
curryjauhetta
chilijauhetta

tuoretta korianteria
tuoretta basilikaa

Pilko sipuli, murskaa valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri.

Pilko kuoritut porkkanat ohuiksi lanteiksi. Pese (kuori) perunat ja pilko pienehköiksi suupaloiksi.
Pilko sipuli.

Lämmitä loraus öljyä kattilan pohjalla ja kuullota sipulia ja valkosipulia hetki. Lisää kanat ja paista kypsiksi. Hieman ennen kun kanat ovat kypsät, lisää myös porkkana.

Lisää vesi, chilikastike, soija, fondi ja sitruunamehu. Lisää myös perunat ja mausteet.

Keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Silppua keiton päälle hurjasti tuoretta korianteria ja basilikaa.

Nostata suupieliä. :)

Mehevä nokkosmunakas ja aimo askel kohti kesää!

Kolmen viikon päässä päässä kalenterissani lukee "veneenlasku".

Kesän tuloa ei voi estää. Myös keittiössämme on siirrytty täysin kesäkauteen - aina valkoviinejä myöten. :)
Kahden tunnin päästä sataa Forecan mukaan lunta - en usko.

Tänä vuonna pakastimen varustelu on onnistunut aika hyvin. Näiden kokkailujen jälkeen pakastimeen jäi vielä kaksi pussukkaa ryöpättyjä nokkosia. Tämä alkukesän alkuvoimaa uhkuva vitamiinipommi on kyllä varma keino tuoda kesä lautaselle.

Tein alkuviikosta nokkoskeiton, ja ylijääneistä nokkosista taittui munakas. Voi että molemmat olivat H-Y-V-I-Ä!

Nokkoskeiton kanssa tein vaivaamatonta leipää, johon lisäsin kuituja (ja siten terveellisyyttä) vehnäleseillä. Leseissä on ravintokuituja hurjat 49 g / 100 g. Sekoitin siis normitaikinaan noin 1/2 - 1 dl vehnäleseitä. Leivän koostumus tai maku ei muuttunut lainkaan, mutta väri ja ulkoasu hieman laikuttui. :)

Mutta takaisin munakkaaseen! Se näyttää lautasella aivan mantereelta. Vehreältä semmoiselta jäämeren keskellä. Ja on tietysti superhyvää myös.

Mehevä nokkosmunakas (1:lle)

1 muna
iso hyppysellinen ryöpättyä (pakastettua) nokkosta
1 iso valkosipulinkynsi
1 pieni sipuli
loraus öljyä
hyppysellinen pinjansiemeniä
tuoreita basilikanlehtiä
suolaa
pippuria

Riko munan koostumus.

Murskaa valkosipulinkynsi, hienonna ryöpätty (pakastettu) nokkonen. Pilko sipuli.

Paahda hetki pinjansiemeniä kuivalla, öljyttömällä pannulla. Laita siement syrjään, kun en ovat saaneet vähän väriä.

Lisää öljyä pannulle ja kuullota sipuleita hetki. Lisää nokkoset ja heiluttele hetki. Kasaa sipulit ja nokkoset nippuun ja kaada muna varovaisesti päälle (älä anna levähtää liikaa).

Paista kannen alla niin, että valkuainen jää pinnalta löysäksi.

Kaada muna lautaselle, mausta suolalla ja pippurilla sekä tuoreilla basilikanlehdillä. Ripottele päälle pinjansiemenet.

Ja näin kauniilta leipä näytti uunista tultuaan!

Ranskalainen sipulikeitto eli soupe à l'oignon gratinée

Tämä resepti on yksi Ranskassa-asumisaikani parhaita anteja. :) Ranskaisen keittiön ikonista reseptiä testailtiin ja hiottiin ja tähän päädyttiin.

Keitto sopii sekä alku- että pääruoaksi. Tarjoa hehkuvan kuuman herkun kanssa ihanaa itse tehtyä leipää tai patonkia ja hyvää levitettä - esim. yrttivoita.

Voit tarjota keiton joko valurauta- tai keraamisesta kattilasta, tai valmiiksi lautasille annosteltuina. Pidä huoli, että käyttämäsi lautaset ovat uuninkestäviä. :) Ja muista varoittaa syöjiä, etteivät tartu uunista tulleisiin lautasiin paljain käsin.

Ranskalainen sipulikeitto (pääruoaksi 3-4:lle)

n. 600 g sipulia
3 valkosipulinkynttä
30 g voita
1 l vettä
2 - 3 rkl lihafondia (tai kasvis-)
1 dl valkoviiniä
valkopippuria
1/2 rkl kuivattua timjamia (tai runsaasti tuoretta, jos saatavilla)

vaaleaa leipää
juustoraastetta (mieluiten Gruyere)


Pilko sipulit isoiksi paloiksi. Pilko valkosipulit pieneksi silpuksi.

Sulata ja kuumenna voi valurautapannulla. Lisää sipulit ja valkosipulit.

Kuullota niitä voissa mahdollisimman pitkään - ainakin puoli tuntia. Pidä lämpö mietona, etteivät ne vain käristy. Sipulit eivät saa ruskistua lainkaan, vaan niiden kuuluu hissukseen karamellisoitua, hikoilla ja olla ihanan limaisia.

Limaisuus on vasta alkamassa. Jatka kypsyttelyä vielä...

Kun sipulit ovat kunnolla karamellisoituneet (1/2 - 1 h), lisää vesi ja fondi sekä valkoviini. Keittele vielä ainakin puoli tuntia. Voit antaa keiton hautua paljon pidempäänkin, maku paranee joka minuutilla.

Mausta timjamilla, pippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Jos maku on pliisu, lisää vähän fondia.

(Annostele keitto kulhoihin)
Revi keiton päälle palasia vaaleasta leivästä. Ripottele leipien päälle juustoraastetta.
Gratinoi keitto uunivastusten alla (250 C) kunnes juusto ottaa ihanasti väriä.

Tarjoa heti tulikuumana.

Ensi kerralla kokeilen reseptiä Jouni Toivasen tapaan.
Siinä kuullotettavien sipuleiden joukkoon lisätään kaksi kokonaista tähtianista.
Kun sipuleita on kuullotettu sulatetussa voissa vajaat puoli tuntia, lisätään valkoviini ja keitetään se kasaan.
Vasta sitten lisätään lihaliemi ja jatketaan hauduttelua tunnin verran.

Katsotaan, muuttuuko maku. :)


Pyhien kunniaksi on ihan pakko jakaa tämä liikuttava kuva. Pääsiäis-äitini hieman riehaantui käsityöinnostuksessaan ja pyöräytti pupun poikineen. Repesin nauramaan, kun sain häneltä tämän kuvan. :D

Hauskaa pääsiäistä kaikille!

Sipulinen tomaatti-paprikakeitto

Rakkauteni keittoihin on kiistaton. Suhtaudun myös lähes jopa maanisen intohimoisesti tomaattiin ja purjoon.
Ja kun tähän lisää vielä suola-suosikkini suolakurkun - aijai.

Suolakurkku on siis minun go-to-tukeni, kun urheilu on uuvuttanut ja aikaansaanut suolanhimon. Vaihtoehto hänelle on suolapurkin nuoleminen - ei lainkaan yhtä mukavaa.

 Tämän keiton resepti löytyi uusimmasta Maku-lehdestä (1/2013) ja meni heti testiin.

Keitto oli hyvää ja kevyttä. Nälkä lähti, mutta palasikin pian. :)

Sipulinen tomaatti-paprikakeitto (2:lle tai 4:lle alkuruoaksi)

1 paprika
1 sipuli
1/2 purjoa
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 prk (500 g) paseerattua tomaattia
3 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
tuoretta basilikaa (tai kuivaa) niin paljon kun mielii
1/4 tl mustapippuria
(1 dl ruokakermaa tai maitoa)

Suolakurkkusalsa päälle:
1 suolakurkku hienonnettuna
1 pieni / puolikas sipuli hienonnettuna
1 rkl hunajaa

Kuutioi paprika. Kuori ja kuutioi sipuli. Halkaise, huuhtele ja viipaloi purjo. Hienonna valkosipulinkynnet.

Kuullota paprikaa ja sipuleita öljyssä kattilan pohjalla muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon paseerattu tomaatti, vesi ja fondi.

Anna hautua noin 10 minuuttia, yhdistä sillä välin suolakurkkusalsan ainekset.


Mausta keitto basilikalla ja pippurilla. Jos haluat kermaisemman keiton, lisää ruokakermaa tai maitoa. Kuumenna keitto, mutta älä enää keitä.

Tarjoa suolakurkkusalsan kanssa.

Paahdettu tomaattikeitto

Kaikki on parempaa paahdettuna.

Näin on todettu valkosipulille, salaatille ja hedelmille, leivälle, halloumille, jopa hapankorpulle.

Ja meillähän paahdetaan; niin keittiössä, töissä kuin vapaa-ajallakin. Miksi siis en paahtaisi ikilemppariani tomaattia?

Tämä keitto on vähän työläämpi, kuin tomaattimurskan ottaminen purkista, mutta lopputulos kannattaa. :)

Keittoon syntyy luontainen makeus paahtamisen myötä. Koostumus ei ehkä minun versiossani ole niin samettinen kuin joku toivoisi, mutta tämä ongelma ratkeaa tehokkaalla siivilöinnillä.

Valkosipulia kannattaa paahtaa kokonainen sipuli. Yli jääneitä kynsiä voi käyttää vaikka tahnana leivän päällä, tai niistä voi tempaista keiton. Tai miten olisi vaikka pihvin päälle tai yrttivoihin sekoitettuna. Ooh, tai briejuuston kanssa! Tässähän tulee ideoita!

Paahdettu tomaattikeitto (1-2:lle)

4 isoa tomaattia
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 dl vettä
2 tl kasvisfondia
10 tuoretta basilikanlehteä
4 oksaa tuoretta timjamia
1 dl ruokakermaa
pippuria
(suolaa)
(chiliä)

Pinnalle
tuoreita yrttejä
kuivattuja valkosipulilastuja

Halkaise tomaatit ja sipuli. Leikkaa valkosipuliin "hattu" ja jätä se paikoilleen. Paahda sipuleita ja tomaatteja 200-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia.

Laita kattilaan vesi ja kasvisfondi. Nosta paahtuneet kasvikset uunista ja tiputa ne kattilaan. Anna kiehua hiljalleen ja soseuta koko komeus sauvasekottimella. Pienennä lämpö vain silloin tällöin kuplahtavaksi.

Pilko basilikat ja timjamit sekaan. Mausta pippurilla. Halutessasi ripauta myös aavistus chiliä.
Soseuta vielä yritkin sekaan.

Lisää ruokakerma.

Ripottele tarjottaessa pinnalle tuoreita yrttejä, rouhaise pippuria ja ripottele kuivattuja valkosipulinlastuja.

Purjo-basilikakeitto on samettia syksyyn

Illat alkavat pimentyä... Kauhistus!

Minulle se tarkoitti tänään kahta asiaa. Aloitin joululaulujen kuuntelun ja sytytin hulluna kynttilöitä. :)

Ave Maria Il Divon tulkitsemana kajahti kuulokkeista jo työpaikalla. Se on jotenkin luovuutta ruokkiva biisi, mutta samalla kovin rauhoittava (kylläpäs luurangot kaapissani kolisevat iloisesti yhteen).

Voitte kuvitella miltä tuntuu katsella kiireistä toimistoa lasiseinän läpi täysin omasta maailmastaan. Vasemmalla käydään tiukkailmeistä väittelyä, monistuskoneen luona paperit lentelee ja tuskainen assari yrittää selvitellä tukoksia, vähän väliä kollega pyyhältää huoneen ohi korkkarit vauhdissa kipisten...

Oma taskilista on pitkä, mutta kaiken ehtii, olen kiireen ulkopuolella.
Ja kappas, tällöin parhaat tuloksetkin ovat parhaat! :D

Kynttilöiden suhteen sentään maltoin kotiin asti. Tosin kotiinpaluu venyi aika myöhään, joten eipä tuo valokuvaus enää luonnonvalossa onnistu. Miten te muut ruokabloggarit olette ratkaisseet ongelman? Eihän kukaan työssäkäyvä voi olla valoisan aikaan kotona kuvailemassa ruoka-annoksia, joita eiedes kunnolla ehdi tehdä. :)

Mutta tässä ihanaisen samettinen keitto niin kasvissyöjille kuin lihan ystävillekin. Purjo vain on sitten hyvää! Ja minun pitää lakata rakastumasta vihreisiin sosekeittoihin... :)


Purjo-basilikakeitto (2:lle)

1 iso purjo
1 sipuli
2 pienehköä perunaa
1 rkl voita tai loraus öljyä
2,5 - 3 dl vettä
1 rkl kanafondia
runsaasti (n. 30 kpl) tuoreita basilikanlehtiä
1-2 tl sitruunamehua
suolaa
pippuria
n. 1 dl maitoa
(pari siipaletta pekonia)

Halkaise ja viipaloi purjo. Huuhdo mahdolliset mullat pois. Pilko sipuli. Kuori perunat ja pilko ne n. neljään osaan.

Sulata voi / lämmitä öljy. Kuullota purjoa ja sipulia muutama minuutti. Lisää perunat.

Lisää vesi ja kanafondi. Anna kasvisten kiehua kypsiksi. Soseuta keitto.

Lisää pilkotut basilikanlehdet, sitruunamehu, suola ja pippuri. Soseuta uudelleen samettiseksi.

Lisää vielä maito. Tarkista keiton juoksevuus ja lisää makusi mukaan joko vettä tai maitoa.
Mausta tarvittaessa lisää.

(Paista pekonit pannulla rapsakaksi. Tarjoa keiton päällä.)

Kesäinen kesäkurpitsakeitto

Voi että, miten ihanasti aurinkoiset syyskelit hellivät!
Edes sadoton plantaasinomistaja ei voi olla surullinen, kun bikinikelit jatkuvat syyskuulle.

Vaikka ilotulituksen SM-kisoissa torstaina hytistiinkin, oli mökkiviikonloppu kuuma ja aurinkoinen.
Kesäkurpitsani yrittää vieläkin pinnistää syksyn viimeisiä kurpitsoja, toistaiseksi sato on ollut valtaisa 1 kpl.

SM-kisojen voitto meni täysin ansaitusti porukalle, joilla oli Euroviisu-teema! I approve.
Ja ilotulitus jatkui seuraavana päivänä keittiössä, kun plantaasini ensimmäisestä kesäkurpitsasta jalostettiin kesäkurpitsakeitto.

Ei uskoisi, että tämä keitto voi olla niin herkkua, koska tämä on niin simppeli, mutta ah, testatkaa!
Ensimmäinen lusikallinen oli niin kuin elokuvissa, kun taustalla soi Righterous Brothersin Unchained Melody... :)

Ja kyllä, liioittelen tietysti, mutta ihanaa tämä keitto oli! Kokeilkaa! Pakko!

Kesäinen kesäkurpitsakeitto (2:lle)

600 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
1 rkl voita tai loraus öljyä
3 dl vettä
1 -2 rkl kasvisfondia
runsaasti tuoretta basilikaa (15-20 lehteä)
1/2 tl valkopippuria
1 dl ruokakermaa

Pinnalle
1/2 dl valkoviiniä
loraus ruokakermaa
rouhittuja pähkinöitä

Pilko sipulit ja kuutioi kesäkurpitsa. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia sulassa voissa. Lisää kesäkurpitsat ja jatka paistelua muutama minuutti.

Kaada kattilaan vesi ja kasvisfondi sekä ruokakerma. Anna kiehua noin 15 minuuttia kunnes kesäkurpitsat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Lisää silputut basilikanlehdet. Mausta valkopippurilla.

Soseuta keitto sauvasekoittimella silkkiseksi. Jos paksuus ei ole mieleen, lisää kermaa tai vettä. Maista, että maut ovat kohdallaan. Lisää tarvittaessa fondia.

Annostele lautasille. Lorauta päälle vähän valkoviiniä, ruokakermaa ja ripottele vielä pähkinärouhe kruunaamaan koko komeus.

Nauti esim. tuoreiden sämpylöiden tai chiabattan kera.

Puolukat, nuo auringossa hehkuvat mättäiden ilotulitusraketit... :)

Ihana kantarellikeitto ja muinaisvadelmien loppusjoituspaikka

Mökillämme tuli vettä vuoden pahimman ukkosmyrskyn aikaan toissaviikolla oikein urakalla. Ja sen jälkeen luontokin räjähti: mustikat poksahtivat peukalon kokoisiksi (erittäin harvinaista saaressa, missä kaikki on aina kituista), vadelmat mehevöityivät punakoiksi ja kantarelleja nousi sinne sun tänne!

Olen yhä sitä mieltä, että kantarellit ovat maultaan turhan mietoja moniin ruokiin. Tämä klassinen keitto kuitenkin valloitti sydämemme täysin! Päivittelimme vielä pitkään, kuinka hyvää se olikaan.

Perinteinen, ehkä hieman yllätyksetön, mutta ah-niin-hyvää!

Ja tämä on myös tosi helppo ja nopea resepti. Jos sientä pukkaa urakalla, kannattaa paistaa valmiiksi litran satseja ja pakastaa ne annospusseiksi. Näin arkenakin saa tosi nopeasti ihanaa keittoa. Jopa nopeammin kuin kaupan pakastepinaattikeittoa. :)

Kantarellikeitto (2:lle)

1 l kantarelleja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
1,5 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kasvisfondia
4 dl vettä
ilmasipulin varsi (tai sipulin varsi)
1 kuivattu chili
10 tuoretta basilikanlehteä
6 pitkää oksaa timjamia
1 dl ruokakermaa
suolaa
pippuria

Pinnalle:
(cashew)pähkinöitä murskattuna
kuivattuja valkosipulilastuja
tuoretta timjamia
rouhaus mustapippuria


Kuulota pienittyjä sipuleita ja valkosipuleita öljyssä minuutti - pari. Lisää kantarellit. Halkaise isommat sienet, mutta pidä pienet kokonaisina. Paista ilman kantta, kunnes sienistä lähtee neste.

Ripottele sienten päälle vehnäjauho. Suurusta vedellä.

Lisää fondi, chili, yrtit, suola ja pippuri. Lisää myös pilkottu ilmasipulin varsi.

Keitä noin 5 minuuttia. Lisää ruokakerma.

Murskaa keiton päälle cashewpähkinöitä ja ripottele valkosipulilastuja. Rouhaise vielä pippuria ja tipauta tuoretta timjamia.

Tarjoa esim. tuoreen rouheleivän kera.
Ihanaa!

Ja sitten hauska juttu! Tyhjentelin tosiaan pakastinta tuoreiden marjojen tieltä ja voi mikä aarre sieltä löytyikään:

VADELMIA -99!!

Siis kyllä, vadelmia ysi ysi. :D

Rohkea rokan syö! Sulatin marjat ja ne maistuivat hyvälle. Vähän olivat osin kuivahtaneita, mutta sou. :) Teimme niistä maailman nopeimman supergourmet-jälkkärin ennen Brucen keikalle juoksemista. Mutta olipas siihen hetkeen todella hyvää! :)

Melkein hävettää julkaista tämä, mutta en voi vastustaa VADELMIA YSI YSI! :D Hahahhahaaa!

Häpeällisen epätuore jälkiruokaherkku eli muinaisvadelmien loppusijoituspaikka

vaahtoutuvaa vaniljavaahtoa tai vaniljamoussea
vuoden ysi ysi vadelmia
sitruunamelissaa

Valmista mousse paketin ohjeen mukaan. Sulata vadelmat. Pilko sekaan sitruunamelissa.
Kokoa annos.

Syö ja naura.

Melonikeitto ravuilla ja halloumilla

Tämän reseptin takana on joukko raaka-aineita, joista juontuvat nokkeluudet ovat niin "OBVIOUS", että en edes viitsi lähteä sille linjalle. Lukijat voivat viihdyttää itse itseään ja naureskella itsekseen. :)

Tänään ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja sanoi: "No niin, kaikilla näkyy olevan kevyt kesäsyke päällä!"
Tässä vaiheessahan takarivissä oli muutama jo kuukahtanut ja eturivin hikipingot jaksoivat hymyillä vain väkisin.
On sanomattakin selvää, että rakastan kyseistä ohjaajaa! Olen löytänyt toisen positiivisuushurjastelijan. :)

Nauraessani ääneen "kevyelle kesäsykkeelle" hoksasin, että sehän on täydellinen kuvaus tälle ihanaiselle keitolle!
Tässä nimittäin on kesäistä meininkiä kauhatolkulla. Kaikki aineetkin ovat sesonkisidonnaisia. Ja keitto on tietenkin kevyttä, raikasta ja herkullista. Lisäksi tässä on kaikki makupaletin osaset sulassa sovussa: on makeaa, tulista, suolaista ja hapanta.

Sain idiksen tähän keittoon, kun kävimme työporukalla Salutorgetissa syömässä. Siellä alkukeittona tarjoiltiin melonikeitto. Tästä omasta hihavedosta tuli halloumin ansioista oikeastaan jopa parempaa.

Tämä resepti on kahdelle kevyeksi pääruoaksi. Tästä saa ehkä nippanappa pikkuiset alkukeitot neljälle.

Melonikeitto ravuilla ja halloumilla (2:lle)

noin 600 g vesimelonia (vajaa puolikas piehköstä melonista)
1,5 rkl omenaviinietikkaa
1 dl tuoretta basilikaa
1/2 rkl sitruunamehua
1 kuivattu chili
(halutessasi vielä chilijauhetta)
suolaa
pippuria

n. 50 g katkarapuja
muutama siivu halloum-juustoa

Ota katkaravut sulamaan.

Paista halloum-juusto pannulla. Jos haluat tarjota juuston lämpimänä, paista vasta juuri ennen tarjoamista ja tarjoa erillisellä lautasella.

Pilko vesimeloni ja hienonna basilika ja chili. Laita kaikki aineet sekaisin ja huruta sauvasekottimella tasaiseksi soseeksi. Maistele vähän chili-politiikkaa (Jos olet kollegani, jonka kanssa keittoa arvioimme, kannattaa laittaa vielä lisäksi chilijauhetta). Laita keitto jääkaappiin oleentumaan. Chili pääsee kivasti esiin makujen tasaannuttua.

Voit halutessasi ennen tarjoamista vielä soseuttaa keiton sauvasekottimella, jolloin pinnalle nousee kiva vaahto. Vaahdossa chili pääsi mukavasti potkimaan!

Kokeilkaa ja kertokaa, mitä piditte!

Ja muistakaa tykätä Hämmentäjästä facebookissa, niin saatte aina uutisvirtaanne ilmoituksen, kun uusi resepti napsahtaa ilmoille.

Nokkoskeitto

Olen jotenkin olen kovin viehättynyt näistä piikikkäistä pikkukasveista nimeltä nokkonen. Itseasiassa keräsin niitä muutama viikko sitten aivan valtavan säkillisen, perkasin niitä pari tuntia, huuhdoin ämpäritolkulla ja ryöppäsin yön pikku tunneille saakka. Viimeisenä haasteena tilkin niillä pakastimeni viimeiset kolot.

Oliko tämä kaiken sen työ arvoista..? No ei ihan varmasti ollut. Helpommallakin pääsisi aika monella tavalla.  Mutta tulipahan tehtyä ja nt on itse poimittua luonnon herkkua pakkasessa, jos vaikka iskee into tehdä taas ihania nokkosrieskoja tai nyt kokeilemaani nokkoskeittoa.

Tämä raikas resepti alkaa olla jo sou lääst siison tietyillä alueilla, missä helle on kasvattanut nokkoset jo kukkaan. Mistä kuitenkin versoja vielä löytyy tai missä pakastin pullistelee, olkaapa hyvä!

"Yllättävän hyvä" tästä tuli siksi, että en olisi ikinä uskonut onnistuvani. Mutta hyvää tuli. Joskin kaiken a ja o on maustaminen. Eli reilusti vain mausteita ja fondia niin luonnonkasvin "ruohoinen maku" peittyy.

Yllättävän hyvä nokkoskeitto (kahdelle)

1 l nokkosia tai 1½ dl ryöpättyä nokkossilppua
1 pieni sipuli
3 rkl margariinia
4 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
ripaus valkopippuria
1 rkl sokeria
loraus sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

2-3 keitettyä kananmunaa

Hienonna sipuli ja kuullota hetki.
Sulata margariini kattilassa. Lisää jauhot ja keitä niitä pikku hetki. Älä anna ruskistua.
Yhdistä vesi ja fondi ja lisää ne kattilaan innokkaasti sekoittaen. Anna pulpahtaa ja paksuuntua. Lisää nokkoset, sipulit ja mausteet. Anna kiehua pari minuuttia. Lisää maito, ja anna kiehua hetkonen.

Tarjoa keitettyjen kananmunien tai vaikka raejuuston kera.