Oo Las Parsas! Sitruunainen parsarisotto

"Pitikin valita vaimoksi humoristi" sanoi mieheni tanssikurssilla. :)

Okei, myönnetään. On julmaa tulkita iskelmäpotpuria sydänverellä samalla, kun toinen yrittää keskittyä laskemaan hii-das, hii-das, nopee, nopee, hii-das, hii-das, nopee, nopee.

Mutta keskittymistä koetellaan oikeassakin elämässä, joten ihan aiheellista harjoitusta siis... Right?

Parsarakkaus kukoistaa! Itseasiassa se sai vain lisäpontta tämän fantastisen sitruunaisen risoton myötä! Tässä ihanassa annoksessa oli mukavan vappua enteilevä maku - kiitos sitruunan (ja valkoviinin!).

Ja by the way! Pikkasen ärsyttää, että Hesarin ruokatorstai ehti ensin ja julkaisi tänään risottoreseptin! Tein tämän oikeasti jo maanantaina, mutta julkaisu viivästyi... Pöh. :)

Kun loppuu täää... muisto vain jääääääää!


Sitruunainen parsarisotto (kahdelle)

Liemi
4 dl vettä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 rkl kasvisfondia
1/2 - 1 tl sitruunankuoriraastetta
1/4 dl sitruunamehua

Risotto
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
25 g voita
2 dl risottoriisiä
pippuria

250 g parsaa

(parmesan-) juustoraastetta
tuoreita yrttejä


Pese sitruuna hyvin ja raasta kuori hienoksi. Mittaa liemen ainekset kattilaan ja kiehauta.

Huutele parsat, kuori varren alaosa ja pätkäise pari senttiä kantaa kustakin pois. Keitä parsat, mutta jätä ne erityisen napakoiksi, sillä ne kypsyvät vielä risottoa odotellessa. Ota ne kuitenkin heti pois vedestä, kun ovat valmiita. Pilko sopiviksi paloiksi.

Sulata voi pannulla, lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota hetki. Lisää riisi ja kuullota, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää lientä kauhalla pannulle pienissä erissä niin, että pannu ei lainehdi vaan riisi välillä imee kaiken nesteen. Liikuttele riisiä välillä reunoilta keskelle, jotta saat tasaisen kypsyyden riisiin. Jätä hyvä suutuntuma.

Kun risotto on valmis, voit joko sekoittaa ja sulattaa juustoraasteen sekaan tai jättää sen jokaisen itse lisättäväksi. Rouhi risottoon pippuria ja tsekkaa muiden makujen olevan kohdallaan.

Sekoita parsan pätkät joukkoon. Ripottele halutessasi juustoraastetta päälle. Syö ja nauti heti! :)

Het-ki lyö, viimein hetki lyö, kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaa-aa-aaaan...

By the way, pikku encore... Shokki vai eeeei? Shokki vai eeee-eee-eeee-eeiiii?

Nyt taitaa olla sellainen hetki, että yrttiseni kasvavat alaspäin. Nimittäin mullan yläpuolella ei vielä koulimisen jälkeen ole kauheasti riehaannuttu...

Kreikkalainen munakoisopasta on todellinen arjen pelastaja

Myönnetään totuus. Kenelläkään ei ole aikaa loihtia päivittäin valtavan upeita ja innovatiivisia kulinarismin huipentumia. Etenkin kun ne yleensä vaativat pitkän pohdiskelun, materiaalihankinnat parista eri kaupasta ja tuntien hauduttelun. Puhumattakaan siitä, että ei sitä aina jaksa niin hirveästi tsempata. Energiaa menee kyllä ihan riittämiin ihan töiden tekoon ja muuhun elämiseen.

Siksi tarvitaan arjenpelastajaruokia.

Myönnetään myös toinen totuus: Eivät nämäkään ruoat nyt ihan kaikkea pelasta. Kun tulee väsyneenä ja nälkäisenä kotiin, eikä keittiössä odota pienintäkään merkkiä siitä, että joku muu voisi tehdä ruoan, niin kyllä siinä alkaa rasat pärkyämähän! *

Olen nälkäisenä todella räjähdysherkkä, ja olen oikeastaan aina kotiin tullessa nälkäinen. Siinä kriittisessä puolessa tunnissa ennen kun ruoka täyttää masuni ja aivoni rekisteröivät sen, saa jo aika paljon tuhoa aikaiseksi. Olen aika varma, että noin 80 % parisuhteemme ongelmista sijoittuu näihin puolen tunnin slotteihin. Tässä välissä on myös todella helppo ärjyä äidille, kun se taas kysyy jotain tyhmää puhelimessa, kuten: "Mitä kuuluu?". Tai jos joku kadulla ei väistäkään alta pois... Jopa koiranpennut ja pikkulapset joutuvat yleensä tänä aikana vihani kohteeksi. 

En kyllä ole tästä mitenkään ylpeä. Pitäisi ehkä tehdä asialle jotain.

*Disclaimer: Tämä postaus ei tietenkään millään tavoin viittaa meidän perheen kotielämään. Eikä henkilöidy kehenkään.

Vihaisena ja nälkäisenä ei myöskään oteta monimutkaisen hienoja otoksia uusista ja moderneista kuvakulmista.

Tämä oikeasti todella maukas ateria valmistui noin 10-15 minuutissa. Ja aika laskettiin siitä, kun sain bootsit pois jalasta eteisessä. Sen jälkeen suoraan käsien pesun kautta sipulia pilkkomaan.


Kreikkalainen munakoisopasta (2:lle)

puolikas isosta munakoisosta
1/2 paprika (punainen tai keltainen)
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
1 tlk tomattipyrettä
1/2 rkl kasvisfondia
loraus vettä
muutamia oliiveja
ihan pieni ripaus neilikkaa
basilikaa (juu juu, tuore olisi parempaa. Mutta kasvukausi on vielä kesken ja kauppaan ei ehdi, joten kuivatulla mennään)
suolaa ja pippuria
fetajuustoa

täysjyväpastaa


Pilko sipulit melko isoiksi paloiksi. Murskaa / pilko valkosipulinkynnet. Pilko munakoiso kuutioiksi. Lämmitä öljy pannulla ja lisää kerralla sipulit, valkosipulit ja munakoiso. Kuullottele miedolla lämmöllä hetki. Lisää vähän vettä, jos tuntuu, että kasvikset kärisevät eivätkä pehmene.

Keitä pasta.

Lisää pannulle muutaman minuutin päästä paprikat ja tomaattipyre. Lisää kasvisfondi (ja jälleen vähän vettä, jos tuntuu kuivalta). Pilko oliivit puoliksi ja nakkaa sekaan.

Mausta. Neilikkaa ei kannata laittaa kuin ihan pieni ripaus, sillä se antaa aika vahvan "jouluisen" ominaismaun. Mutta kylmänä ja viimaisena päivänä (kuten eilen), se toi juuri tarvittavaa lämpöä ja eksotiikkaa ruokaan.

Murenna sekaan tai annoksen päälle fetajuustoa.

Syö. Rauhoitu. Pyydä anteeksi. :)

Keittiömme ikkunalaudan varustusta: keittokirjoja, Gastronomian sanakirja, synttärikortti minulta miehelleni sekä pehmoankka (ainoa pehmo koko talossa), joka on kunnianosoitus maailman parhaalle ruoka-annokselle, varsovalaiselle ankalle.

Huomisaamua odotellaan kuin joulua!

No niin!!

En vain VOI aloittaa sukkahousukuvalla...

Ja nyt sitten sukkahousua ja istutusshokkia! :)

Minusta alkoi tuntua, että yrtin alut alkoivat jo tursuamaan ulos istutuskennoistaan! Heidän juurensakin tulivat jo altakastelurööreistä ulos, joten päätin siirtää heidät, ennen kun irrottelu kävisi liian hankalaksi.

Nyt keittiön ikkunalautaa koristaa parvekelaatikko ja pieniä ruukkuja. Ja joukko erittäin huolestuneita taimia...

Sukkahousut puolillaan soraa!

Ja sitten se erittäin kuuluisa sukkahousuniksi! Ainoa, jota olen käyttänyt. Paitsi tietty luonnollisesti Lintsillä aina sukkahousut päässä Space shotissa, ettei vaan rillit lennä... 

Mutta asiaan! Ruukkusoraa siis laitetaan ruukkujen pohjalle salaojitusta ja ruukun keventämistä varten. Soraa kuluu isoissa ruukuissa aika paljon, ja se menee aina mullan kanssa tietty sekaisin. Mutta joku fiksu on kertonut, että kun soran tunkaisee sukkahousuihin, voi sen käyttää aina seuraavassa ruukussa uudestaan! Kuinka kätevää, siistiä ja ekonomista! 

Ja tältä se sitten näyttää!

Ja ei kun vaan soraa sukkahousunlahkeisiin, solmu päähän ja säkki ruukun pohjalle. Aijai, kuinka silmiä hivelevä näky.

Sitten vain mullat päälle ja istuttelemaan!

Minun parvekelaatikkooni päätyivät pinaatti, basilika osa korianterista. Taisi tulla kyllä vähän liikaa, mutta siirrän sitten osan. Jos toipuu yhdestä istutusshokista pienenä vauvana, on varmasti vahva ottamaan vastaan seuraavankin. Hahahahhaaa, luulot pois!

Totesin pikkulusikan hyväksi apuvälineeksi taimien siirtelyssä. Mutta olihan tuo vähän hermoja raastavaa touhua. Vähän kun käsi tärähti, niin nirri pois taimelta. Eli rauhallisesti piti siirrellä ja yrittää olla mahdollisimman hellä. 

Erittäin kauniit pinaatit uudessa kodissaan! Ja AH ALKUVOIMAA, eli multaa kynsien alla!

Istutuin taimet noin 10 cm välein toisistaan (vaikka pusseissa ja muualla aina sanotaan 20 cm, olen kapinallinen).

Lusikka toimi kätevänä kampiakselina.

Kannattaa myös pitää kennojen multa kosteana, koska silloin ne irtoavat nättinä kokonaisuutena.

Ils sont tout petits!

Jätin timjamit vielä hautomoon. Mutta jaoin niitä eri lokeroihin. Ja tein testin, yhden lokeron osalta vauhditin luonnonvalintaa ja suosin darwinismia, ja harvensin heikoimmat ja pienimmät yksilöt pois. Jos muut kuolevat siirtoshokkiin, niin ehkä he ainakin selviävät. 

Nähtäväksi jää, onko oikein leikkiä jumalaa? Antaako kaikkien kukkien kukkia? Selviävätkö vain vahvimmat?

Keskimmäinen lokero vasemmalla on biologian temmellyskenttä

Korianterit isossa, myöskin salaojitetussa ruukussa. Ikeoita pitänee hieman jossain vaiheessa harventaa...

Mutta vielä loppuun on pakko hihkua riemusta, sillä tänä viikonloppuna alkoi OUTIN PARSAKAUSI!! Voi onnen päivää! Olin perjantaina hyvän ystäväni kanssa hulluilla päivillä (puoli tuntia töiden jälkeen -> hermoromahdus ja verenpaineen pompsahdus) ja mukaan tarttui kirjoja ja PARSAA!!

Kylpyä odotellessa

Parsa (Asparagus officinalis) on todella ravinnepitoista ja hyvä foolihapon, kaliumin ja ravintokuidun lähde. Ja Wikipedian mukaan se sisältää myös hyvästi rutiinia, eli P-vitamiinia, joka vahvistaa verisuonten seinämiä. Hahhahaaa, parsa on tästä lähtien minun kielessäni siis erittäin rutinoitunut kasvis. Tästä ei enää pääse eroon.

Parsa on siksi niin huippua, että se on pomminvarma kevään merkki. Ja tietysti myös tosi herkullista. Koska nämä olivat kevään ensimmäiset parsat, söimme ne ihan au naturel. Rakkaustarina parsan ja himalajansuolan välillä. Kevään edetessä he pääsevät keittoihin, salaatteihin, gratiiniin, leivonnaisiin... :)

En omista parsakattilaa, se veisi turhaa tilaa. Kaapissani pitää kuitenkin olla äärimmäisen tarpeellinen popokornikone. Oikeasti, en luovu siitä enää koskaan.

Keitän siis parsat yleensä pannulla vaaka-asennossa. Yleensä nuput pysyvät kätevästi pinnan yläpuolella ja kypsyvät höyryssä samalla, kun paksummat varret keittyvät vedessä.

Kuori siis varren alaosasta tarpeen vaatiessa noin 10 cm lilaa ja kovaa kuorta pois ja katkaise vielä pikku pätkä kannasta. Laita parsat pannulle kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Ja kansi päälle.

Parsat valmistuvat nopeasti ihan muutamassa minuutissa. Kannattaa vähän haarukalla tökkiä ja seurata tilannetta. Eikä missään nimessä kantsi keittää parsoja ihan lötköiksi.

Nämähän näyttävät ihan viime kesänä mökkirantaan muuttaneilta rantakäärmeiltä! Hyi! Ja rantakäärmeet kuulemma sukeltavat... Että mukavia polskutteluja vaan.

Ja juuri kun pääsin sanomasta, että "ei saa keittää yli"... Eli hiukan lipsahti, kun piti touhuta niin kamalasti jotain muuta samalla. Mutta hyviä olivat silti!

Kevään tuloa ei voi estää! Ja miksi pitäisikään! :)

Näin ne lapset kasvaa!

Olen kerrankin tehnyt sen, mitä joka vuosi funtsin, mutten koskaan tee. :)

Eli olen ottanut joka aamu kuvan lapsukaisistani! Sen jälkeen, kun jotain on alkanut näkymään. 

Istutin siis timjamin, basilikan, korianterin ja pinaatin (järjestys vasemmalta oikealle) 11.4.

Ensimmäiset pienen pienet alut nousivat timjamiin jo 13. pv (vai oliko jopa 12?!), ja 15.4. myös pinaatti alkoi näkyä. Lisäksi Ikean kupeissa olleet yrtit ovat olleet seurannassa, mutta ne ovat huomattavasti tylsempiä. Oregano nousi 15.4, sitruunamelissa pari päivää myöhemmin ja persilja vasta toissapäivänä.

Tässä kuitenkin lasteni kehityskaari, ennen kun potkaisin heidät kylmän viileästi pesästä sunnuntaina 22.4.  He siis viihtyivät hautomossaan 11 päivää.

Nähtäväksi jälleen jää, toiminko liian nopeasti ja shokeeraavasti. :)

16.4.

Maltillista menoa vielä... Pinaatti on kaunis! Otin muuten basilikan päältä vähän multaa pois. Kolme senttiä tuntui liian paljolta, rapsutin varovasti ehkä 1,5 cm pois.

17.4.

Vähän alkaa jo korianteriakin näkymään. Taisin hieman riehaantua timjamin siementen kanssa... Niitä tulikin aikamoiset ryppäät! :)

18.4.

 Toistaiseksi korianteri on vielä viattoman näköinen, mutta HYVÄNEN AIKA!!

19.4.

Tyyppi riehuu kuten ala-asteella sanottiin "AIVAN OMIIN NIMIIN!!"

20.4.

21.4.

Korianteri edistyneiden luokalle ja heti!

22.4.

19.4. Kyllä siellä jo jotain näkyy kun oikein tihtaa

20.4. Persilja vihdoinkin puski pintaan!

Seuraavassa jutussa sitten pääsemmekin todistamaan varoittavaa esimerkkiä istutusshokista... Ja luvassa myös meikäläisen elämän ensimmäinen SUKKAHOUSUNIKSI!! Hahahhahhaaaaa!!! :D

Mahtavat pekonipasteijat eli Party Pastries

Järjestimme männä viikonloppuna keittiönkastajaiset / tuparit. Kaksi ja puoli vuotta täällä asuneena oli niin sanotusti korkea aika. :)

Haasteita juhlien järjestämiselle teetti tiukka aikataulu  (pääsiäisen pitkä reissu vähän sekotti pakkaa) ja suuri kutsuvieraiden määrä. Mikä sen ihanampaa, kun saada kaikki huiput tyypit paikalle! Leivoin siis jonkun verran tavaraa pakastimeen jo etukäteen. Nämä pasteijat pakastettiin myös ja kestivät sen höykytyksen täysin kunnialla! Eivät litsahtaneet, eikä maku kärsinyt. Perfect!

Jos ameeba ja hattiwatti parittelisivat, syntyisi siitä jotain tämän näköistä.

Nämä ovat siitä simppelit ja joustavat leivonnaiset, että työnteon voi vaiheistaa juuri niin kuin tykkää. Taikinan ja täytteen voi molemmat tehdä hyvissä ajoin etukäteen, vaikka edellisenä päivänä. Ja täytettähän voi varioida vaikka miten! Kannattaa kuitenkin valita joku suolainen ja voimakkaan makuinen täyte (näin miun maun mukkaan), kuten feta, chorizo tai oliivit...

Mulla ei ihan kohdannut taikinan ja täytteen määrät, mutta tein sitten vielä pienen lisäerän taikinaa ja syötin loput täytteet kotiväelle. Tämäkin on kyllä leipojasta ja taikinan paksuudesta kiinni. :) Mutta nou paniikki, taikinaa voi tehdä aina lisää.


Party pastries! (Monta... oiskohan ollut 50-60 kpl?)

Taikina:

4,5 - 5 dl vehnäjauhoja

180 g margariinia

1/2 tl suolaa

1 dl vettä

Täyte:

1 pkt pekonia (180 g)

1 sipuli

1 dl riisiä

1 lihaliemikuutio
mustapippuria

1 muna voiteluun
unikonsiemeniä

Tee taikina: Nypi vehnäjauho-suolaseokseen margariini. Lisää kylmä vesi nopeasti sekoittaen. Sekoita taikina tasaiseksi palloksi. Kääräise elmukelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään tunniksi.

Tee täyte. Keitä riisi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Pilko pekonit ihan pieneksi. Paista pekoneita hetki, ja kun rasva irtoaa, nakkaa myös pieneksi pilkottu sipuli pannulle. Kuullota hetki.
Anna riisin kuivahtaa ja jäähtyä. Lisää pekoni & sipuli ja rouhaise sekaan mustapippuria. Le täyte est prêt.

Ota taikinasta noin 1/3 tai puolet kerralla käsittelyyn. Kauli taikina ohueksi levyksi kevyesti jauhotetulla pöydällä. Itse tykkään, että taikina on ohut, jotta täyte pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Leikkaa taikinasta ympyröitä esim. juomalasin avulla. Jaa kullekin ympyrälle nokare täytettä, taita puolikuuksi ja nipistele yhteen haarukan avulla. Voitele pasteijat munalla ja ripottele päälle esim. unikonsiemeniä.

Pöytä alkaa kattua, ja piakkoin notkua