Loppusijoituspaikka

Viime viikonloppuna ikkunalaudallani kukoistaneet taimet lähtivät uudisraivaajien tavoin tavoittelemaan uutta, onnellista elämää merten taakse.

Näin upeasti avomaankurkku ehti jo kukkimaan ikkunalaudallani!

Hurjan merimatkan jälkeen he rantautuivat kallioiseen satamaan. Ensimmäisen yön he nukkuivat vielä tutuissa sängyissään, mutta seuraavana aamuna löysivät vehmaan laakson, johon rakensivat kotinsa.

No niin, olipas runollista.

Laivasta rantautunut retkikunta

Eli istutin siis vihdoin ja viimein taimet maahan! Kannoimme ensin saareen vielä aiempien lisäksi 170 l turvetta ja 300 l puutarhamultaa, mutta nyt on myös plantaasi 3 valmis!

Plantaasi 3 ja rääpäleet

Uudelle plantaasille pääsivät kaksi melonia, yksi avomaankurkku, tomaatti (ostin valmiin taimen), esikasvatetut pinaatit (eivät tule kyllä selviämään…), sekä mysteeritaimi. En oikeasti tiedä, mikä kasvi tuo mysteeritaimi on, mutta se kasvoi ikkunalaudallani eräässä ruukussa, joten löin senkin maahan. Se saattaa olla avomaankurkku tai meloni… Nähtäväksi jää!

Plantaasi 2

Kakkosplantaasille istutin esikasvatetut Rondo-porkkanat ja kaksi avomaankurkkua. Viime visiitillä toukokuun puolivälissä olin istuttanut rivin pinaattia, salaattia, korianteria, basilikaa ja Rondoja ja kaikki olivat nousseet! Lisäksi sipulit, oregano ja inkivääriminttu rehottivat iloisesti. Jee! Tällä plantaasilla kaikki hyvin.

Plantaasi 2;n iloiset uudet rivit

Ykkösplantaasin kesäkurpitsa

Vanhalle kunnon ykkösplantaasille istutin kesäkurpitsan (ostin valmiin taimen). Viime kerralla istuttamani sokeriherneet olivat nousseet, viinisuolaheinä villiintynyt ja ahomansikat ahmaisseet rönsyillänsä puolet plantaasista. Alles gut.

Ykkösplantaasin viinisuolaheinä, vasemmalla herneet, takana kesäkurpitsa ja oikealla slaattia

Hämähäkin taidonnäyte

Istutin jättikurpitsan alaplantaasille marjapensaiden viereen. Siitä ei valitettavasti tullut kuvaa, sillä koin sunnuntaina aavistuksenomaista painostusta lähtöä tehdessä. 

Miehelläni oli ilmeisen kiire kotiin illan lähestyessä. Hän seisoi kaupunkivaatteet ja pelastusliivit päällä rannassa veneen vieressä pitkän tovin, kun minä vielä tiskasin, lakaisin ja keräilin raparpereja. Juostessani alas rantaan katsoin kaiholla jättikurpitsaa ja kirosin mielessäni jo pakattua kameraa. Ei tullut mieleen, että olisin uskaltanut ehdottaa sen esiin kaivamista. 

Niinpä jätän teidät mielikuvituksenne varaan. Jättikurpitsa oli tomera ja kaunis, siinä oli useita nuppuja, joista yksi oli juuri aukeamassa. Voi… Se on varmasti kaunis… Ja kukkinut jo pois, kun juhannuksena palaan saareen… Nyyhkyti.

Sen sijaan kaunis kuva kesäkassista, jossa kulkivat tärkeimmät lomaelementit: kukkaset satamasta, naistenlehdet, appelsiinit ja kuohuviini. :)

Toinen sankari, joka jäi kiireessä kuvaamatta oli luumupuu. Vaikka istutimme sen pieneen lirumultaan, oli se lähtenyt kasvamaan ja oli nyt täynnä lehtiä!

Hirveässä istutusshokissa riutuvat melonit ja avomaankurkku

Hyvin huolissani olen tosin plantaasi 3:n asukeista. Multa tuli säkeistä, joten se oli vielä hyvin kuivaa. Kannoin sankokaupalla vettä taimille, mutta silti ne näyttivät hyvin säälittäviltä, lähes kuolleilta. Istutusshokki parhaimmillaan. Sormet ristissä jännitän juhannusta. Selviävätkö he?!

Tomaatti shokissa

Onneksi kuitenkin kuljetin plantaasi 3:lle vielä lisää lieroja. :) Ja lannoitin kaikki uudet taimet muhevalla ja ravinteikkaalla kompostimullalla. Kasvun ja menestyksen puitteet on luotu, lapset ovat nyt omillaan.

Vihdoin selvisi, mitkä istutukset olivat ilmasipuleita. :)

Voi että tuota meidän saarta, kun kaikki on siellä niin ihanaa. Tässä plantaasi ykkösen ilmasipulit tekevät tuttavuutta valtavien luonnonvaraisten ruohosipuleiden kanssa. Ja taustalla mustaviinimarjapensas kukki täyttä häkää.

Oletteko huomanneet, kuinka linnut reuhaavat tähän aikaan vuodesta? Heräsin siihen jopa yksi yö! Tajusin olevani mökillä, huokaisin onnellisena, käänsin kylkeä ja sammahdin uudestaan.

Grillatut broilerinsydämet

Tämän jokseenkin synkän otsikon alle kätkeytyy resepti, joka tietyissä piireissä kohottaa kulmakarvoja. Meidän perheessä kyseinen herkku on jo vakkarikamaa, mutta silti aikaansaa joka kerta tyytyväisiä ja onnellisia huokauksia.

Oletteko koskaan maistaneet broilerin sydämiä? Jos ette, pidätte minua tällä hetkellä pöhkönä, joka syö kaiken, mitä eteen laitetaan. Jos olette, tiedätte mistä puhun. 

Olin pari vuotta sitten Hakaniemen kauppahallissa ostamassa pääsiäislammasta. Tiskillä tilatessani katseeni hakeutui viereiseen laariin. Mitä ihania pieniä, tuoreen vaaleanpunaisia pallukoita siinä olikaan!

Silmät mielenkiinnosta vilkkuen kyselin lihamestarilta, mihin broilerin sydämiä oikein käytetään, miten niitä voi valmistaa ja ovatko ne hyviä. Mies innostui ja totesi, että ”Ne jotka eivät ymmärrä omaa parastaan, syöttävät niitä kissoilleen. Minä paistan pannulla, ripautan päälle suolaa ja pippuria ja syön sellaisenaan.”

Ostin välittömästi pussillisen broilerin sydämiä (ja maksoja) ja suuntasin kotiin. Muistin onneksi lampaankin. 

Tässä sydämet ovat soijamarinadissa, eli yleensä ne eivät ole näin ruskeita ja kosteita. :)

Ja voi että, sydämet olivat ihania! Maku on lihaisa, mutta mieto. Ei millään tavalla ”sisäelinmäinen”. Sydänhän on lihas! Eikä sydämissä todellakaan ollut mitään jänteitä, kalvoja tai muita ”ällötyksiä”. Täydellinen suupala kaiken kaikkiaan.

Sydämet esiintyvät yhä pöydässämme useimmiten lihamestarin reseptillä; pannulla paistettuna, suolalla ja pippurilla maustettuna. Mutta ne taipuvat vaikka mihin muuhunkin! Tässä yksi parhaimmista.

Sydänvartaat (3 kpl)

300 g broilerin sydämiä

2 rkl soijaa

3 valkospulinkynttä

Tuoretta oreganoa

Murskaa valkosipulit ja yhdistä ne soijan ja oreganon kanssa marinadiksi. Marinoi sydämiä seoksessa muutama tunti. Töki sydämet varrastikkuihin ja grillaa miedolla lämmöllä, kunnes pinta ruskettuu ja sydämet ovat läpeensä kypsiä. Ripottele lautaselle vielä päälle sormisuolaa ja tuoretta oreganoa.

Söimme vartaita tällä kertaa grillattujen kesäkurpitsoiden ja herkkusienien, nyytissä kypsennettyjen sipuleiden sekä grillissä paahdettujen perunoiden kera. Ja salaatin. :) Hyvää oli, täytyy suunnata taas Hakaniemeen.

Jos tämän kirjoituksen jälkeen mielenkiintonne heräsi, ja aiotte kokeilla broilerin sydämiä, sulkeudutte suosiooni. Jos ette, tervetuloa meille maistamaan. Vakuutan teidät.

Viikonlopun mökkitunnelmia... La classe!