Myyräsota

S**kelin luonto!

H*mmetin luonnon kiertokulku!

H*mputin kasvissyöjät!

Voi m*ther f****ng myyrät!

Tämä (!) odotti minua, kun viimeksi saareuduin. Kauniisti kukkivat ja kasvua aloittelevat avomaankurkut olivat tyystin kadonneet!

Voi sitä raivon aaltoa, mikä otti minut valtaani!

Joku nenäkäs myyrä oli syönyt avomaankurkkuni kantoja myöten! Siis ihan muina myyrinä tallustellut ohi plantaasin, nähnyt avikset ja päättänyt tuhota ne!

Tältä avomaankurkku näytti, kun muutamaa päivää aiemmin jätin sen saareen.

Ja nyt vain surulliset kannat olivat jäljellä. Paholais-myyrälle ei suinkaan ollut riittänyt herneet ja alaplantaasin salaatit. Ehei, kannatti vielä tuhota neljä kuukautta vaalimani avomaankurkut.

H*tto, montakohan tuntia olin laittanut niiden hoitamiseen? Ostannut taimimultaa, jännittänyt nousevia versoja, kuskannut taimia ikkunalta toiselle, roudannut taimet saareen suurta varovaisuutta noudattaen, pelännyt istutusshokkia ja iloinnut, kun taimet alkoivat kasvaa.

JA SITTEN JOKU HÄRSKI MYYRÄ TULEE JA TUHOAA!

Vähän aikaa kiroilin kuten saaristossa kuuluu. Sitten masennuin ja mökötin. Selitin ihan oikeasti, että "kuvittele nyt miltä sinusta tuntuisi, jos sinun kuusikuukautinen vauvasi lahdattaisiin silmiesi edessä".

Minut sai lopulta rauhoittumaan ajatus: ainakaan en ole värillinen palvelija 60-luvun Mississippissä. 

(Piiat-kirja oli yllättävän hyvä. Hyvä, että tartuin siihen ennakkoluuloista huolimatta.)

Seuraava askel rauhoittumista kohti oli adoptio-avomaankurkku, jonka mieheni toi tullessaan. Hän ymmärsi tuskani.

Julistin sodan myyriä vastaan. 

Tunne vastustajasi.

Googlasin myyristä. Suomesta löytyy kolme yleistä lajia: peltomyyrä, vesimyyrä ja kontiainen, eli maamyyrä. Suljin pois vaihtoehdon kontiaisesta, koska plantaasini on umpio. Se on pohjustettu mansikkahuovalla ja joka suunnalla on reunat. Vaikka kyseessä olisikin kontiainen, on myyrä joka tapauksessa lähestynyt uhriaan maitse. Vastustajanani on jalkaväki.

Rakenna hyvä puolustus

Ensin tehostin plantaasini aitoja, mutta tajusin, että ne liukkaat p****aiset voivat kiivetä ainakin pyöreiden parrujen yli tai livahtaa ali. Vahvistin siis linnoitusta kivillä. Viimeinen silaus oli peitset, jotka vuolin ja tökin tukevaan tanaan.

Myyrät, tulkaa vain. Olen poterossani.

Hyökkäys

Suunnittelen yhä strategiaani. Muinaiset persialaiset jatkakoot hiljaista neuvonantoaan.

Saatan heittää niitä kahvakuulalla. Tai ampua ilmakiväärillä. Meillä olisi myös kirves ja viikate... Viime kesänä käärmeeltä lähti nirri lapiolla...

Jos myyrät vielä rymyävät plantaasilla, punoo tämä sotastrategi sellaisen suunnitelman, että oksat pois. Hyökkäyksen eturintama tulee olemaan hurja. Villisti heiluvia konekiväärimiehiä veitset suussaan.

Ja sitten vinkki kaikille eläimiä rakastaville, luontoa syleileville, humaaneille liehuleteille: Jos et halua seivästää myyrää, voi niitä kuulemma torjua samettikukilla.

Äiti istutti nämä oranssit kaunokaiset plantaasini reunaan. Luonnollisesti, jos myyrät eivät enää taimia syö, on se äidin kukkien ansiota. Ovat ne sen verran tehokas maamiina.

Raparperivanukas

Törmäsin tähän jännittävään reseptiin sattumalta. Oli ihanaa keksiä uutta käyttöä raparperille!

Kaupunkiversio

Maistatutin tätä ystävälleni, joka hihkaisi heti, että tämä on nyt trendikäs blogi-resepti.
Voi HÖH! Masennuin. En olekaan uniikki ja kekseliäs.


Nevertheless, raparperivanukas on HERKKUA! Kokeilkaa tätä reseptiä!!

Mökkiversio

Testasin vanukkaan sekä kotona, että mökillä. Molemmat onnistuivat loistavasti.
Mökillä ei ollut sauvasekoitinta, jääkaapissa ainoastaan kevytmargariinia, ja kaasuliesikin hönki vain täysillä. Silti lopputulos oli onnistunut.

Tämä ruoka on superrumaa. :) Siksi suosittelen panostamaan koristeluun. Tsekkaa vinkit alta.


Raparperivanukas (neljälle)

300 g raparperia
loraus vettä

50 g margariinia
1,25 dl sokeria
1/2 tl kardemummaa
3 dl maitoa
2 munaa
2 rkl perunajauhoja
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria

Keitä raparpereja hetki, kunnes ne pehmenevät täysin. Soseuta sauvasekoittimella mössöksi (tai haarukalla).

Sulata voi kattilassa. Lisää sokeri + kardemumma.

Ota tilkka maidosta syrjään ja liuota siihen perunajauhot.

Lisää sokeri-voi -seokseen maito ja raparperisose, lämmitä kevyesti kiehuvaksi. Lisää maito ja jatka lämmitystä. Lisää munat yksitellen vimmatusti vispaten (ettei tule kökkäreitä).

Sekoita vielä perunajauho-maitoseos varmasti kunnolla juoksevaksi ja kaada se kevyesti pulpahtelevaan seokseen vimmatusti vispaten. Ettei tule niitä kökkäreitä... :)

Anna pulpahtaa vielä kerran. Laita levy pois päältä ja sekoittele vielä hetken aikaa kuumalla levyllä.

Kaada tarjoiluastiaan ja anna hyytyä ensin huoneenlämmössä, ja lopulta jääkaapissa. Halutusta kovuusasteesta riippuen hyytymisaika on melko pitkä. Useita tunteja tai yön yli.

Mutta, jos teet kuten minä, etkä jaksa odottaa, niin kisko suoraan lämpimähkönä mössönä.

Koristele annos. Tarjoa sellaisenaan tai vaikka vaniljajätskin tai kermavaahdon kanssa.

Koristelusta

Kaupunkiversion koristelu syntyi vahingossa. Sain vanukkaan valmiiksi, enkä keksinyt sille muuta nimeä kuin "kakkeli". Paniikissa yritin peittää sen mahdollisimman tehokkaasti.

Apuun tulivat raparperikiehkurat. Nämä syntyivät, kun pilkoin raparperinvarsia. Nopeasti veitsellä heilutellessa kaikki säikeet eivät katkenneet ja paloja irrotellessa nämä kiehkurat irtosivat kuin itsestään.

Olin pinonnut niitä leikkuulaudan viereen. Kahmaisin mytyn kouraan ja tiputin vanukkaan päälle. La vie imite l'art.

Mökkiversion koristelin luonnollisesti luonnon resursseilla.
Poimin ruohosipulin kukkia, viinimarjan lehtiä, aho-orvokeita (vai mitä lie orvokeita olivatkaan) sekä valkoisia harsokukkia.

Huom, valkoiset harsokukat eivät taida olla syötäviä. Nypi ne pois lusikalta. :)

Olisi hienoa nähdä, minkälaisen koristelun sinä olet tehnyt? Minulle saa lähettää sähköpostia osoitteeseen hammentaja (at) gmail.com. Kuvia tulemaan! :)

Basilikasienet sienikautta odotellessa!

Voi sienet sienet sienet, kohta ne saapuvat!

Tämä on rankka vuodenaika (tai no, puolivuotinen), koska kuljen pää alaspäin huhtikuusta lokakuun loppuun, jolloin sienestysaika lopulta alkaa päättyä. :)

En malta odottaa, että pääsen toteuttamaan tämän reseptin metsäsienistä (omasta takaa pliisuhkot kanttarellit suorastaan huutavat päästä tähän reseptiin), mutta sitä odotellessa kaupan tuoreet herkkusienet tulkoon hätiin.

Nämä kaunokaiset ovat matkalla grilliin

Tässä teille hyvä herkku grilliruoan kanssa tarjottavaksi. Tai vaikka osana salaattia. Aina on kiva saada uusia lisukkeita kesäpöytään Turun sinapin seuraksi. :)

Ikkunalautani tärähtäneet basilikat

Basilikasienet

1 pkt tuoreita herkkusieniä
1 rkl öljyä
muutamia tuoreita basilikanlehtiä
1 1/2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria

Pilko herkkusienet ja hienonna basilika. Paista sieniä hetkonen öljyssä pannulla.
Sulje levy, lisää omenaviinietikka, hunaja ja basilika. Mausta.

Nosta sienet huoneenlämpöön maustumaan ja marinoitumaan.

Tarjoa vaikka grilliruoan kanssa tai osana salaattia. Sopii varmasti niin lihan kuin kalankin kera.

Melonikeitto ravuilla ja halloumilla

Tämän reseptin takana on joukko raaka-aineita, joista juontuvat nokkeluudet ovat niin "OBVIOUS", että en edes viitsi lähteä sille linjalle. Lukijat voivat viihdyttää itse itseään ja naureskella itsekseen. :)

Tänään ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja sanoi: "No niin, kaikilla näkyy olevan kevyt kesäsyke päällä!"
Tässä vaiheessahan takarivissä oli muutama jo kuukahtanut ja eturivin hikipingot jaksoivat hymyillä vain väkisin.
On sanomattakin selvää, että rakastan kyseistä ohjaajaa! Olen löytänyt toisen positiivisuushurjastelijan. :)

Nauraessani ääneen "kevyelle kesäsykkeelle" hoksasin, että sehän on täydellinen kuvaus tälle ihanaiselle keitolle!
Tässä nimittäin on kesäistä meininkiä kauhatolkulla. Kaikki aineetkin ovat sesonkisidonnaisia. Ja keitto on tietenkin kevyttä, raikasta ja herkullista. Lisäksi tässä on kaikki makupaletin osaset sulassa sovussa: on makeaa, tulista, suolaista ja hapanta.

Sain idiksen tähän keittoon, kun kävimme työporukalla Salutorgetissa syömässä. Siellä alkukeittona tarjoiltiin melonikeitto. Tästä omasta hihavedosta tuli halloumin ansioista oikeastaan jopa parempaa.

Tämä resepti on kahdelle kevyeksi pääruoaksi. Tästä saa ehkä nippanappa pikkuiset alkukeitot neljälle.

Melonikeitto ravuilla ja halloumilla (2:lle)

noin 600 g vesimelonia (vajaa puolikas piehköstä melonista)
1,5 rkl omenaviinietikkaa
1 dl tuoretta basilikaa
1/2 rkl sitruunamehua
1 kuivattu chili
(halutessasi vielä chilijauhetta)
suolaa
pippuria

n. 50 g katkarapuja
muutama siivu halloum-juustoa

Ota katkaravut sulamaan.

Paista halloum-juusto pannulla. Jos haluat tarjota juuston lämpimänä, paista vasta juuri ennen tarjoamista ja tarjoa erillisellä lautasella.

Pilko vesimeloni ja hienonna basilika ja chili. Laita kaikki aineet sekaisin ja huruta sauvasekottimella tasaiseksi soseeksi. Maistele vähän chili-politiikkaa (Jos olet kollegani, jonka kanssa keittoa arvioimme, kannattaa laittaa vielä lisäksi chilijauhetta). Laita keitto jääkaappiin oleentumaan. Chili pääsee kivasti esiin makujen tasaannuttua.

Voit halutessasi ennen tarjoamista vielä soseuttaa keiton sauvasekottimella, jolloin pinnalle nousee kiva vaahto. Vaahdossa chili pääsi mukavasti potkimaan!

Kokeilkaa ja kertokaa, mitä piditte!

Ja muistakaa tykätä Hämmentäjästä facebookissa, niin saatte aina uutisvirtaanne ilmoituksen, kun uusi resepti napsahtaa ilmoille.

Ihanainen ahven-ceviche

Minkälaisia ovat parhaat mahdolliset mökki- / juhannusvieraat?

Aina vain puhutaan niistä huonoimmista mahdollisista; he passuuttavat, laiskottelevat, vaativat, sotkevat... Antavat märän koiransa juosta merestä suoraan sohvalle nukkumaan. Sallivat lastensa tutkia luonnon ihmeitä kiskomalla kaiken huolella istutetun maasta juurineen. Syövät ja juovat sinut perikatoon, eivätkä lähde kulumallakaan.

Näillä alkupuheilla omistan tämän postauksen ystävilleni, jotka tarjoilivat viikonloppuna yhtä ilahduksen, naurun, positiivisuuden ja hauskuuden sarjatulta! Kiitos todella mahtavasta juhannuksesta. Vieraat tekevät juhlan. :)

Koska tänäkin viikonloppuna koettiin kalaelämyksiä, liittyy tämäkin resepti eväkkäisiin. Jaettakoon vielä pieni juttu. Ystäväni perkasi elämänsä ensimmäisen kalan, ja voi hyvänen aika, miten siistiä jälkeä! Lempinimet "the butcher" ja "the surgeon"menivät jakoon. En ollut näistä jälkimmäinen...

Tämän reseptin inspiraation löysin lempikauppani Chez Mariuksen sivuilta. Muokkasin sitä hieman omista varastoista löytyviin aineksiin sopivaksi.

Ihanainen ahven-ceviche

2-3 ahvenfilettä
2 rkl sitruunamehua
puolikas sipuli
1/2 dl valkoviinietikkaa
1-2 rkl sokeria
noin 10 cm pätkä kurkkua
pala keräsalaattia
2-3 rkl tuoretta korianteria
1/2 kuivattu chili (tai vähemmän, jos on herkät makunystyrät)
suolaa
pippuria

Nypi loputkin mahdolliset ruodot pois ahvenfileistä (miten niitä muka voisi olla jäljellä?). Leikkaa fileet kuutioiksi purista päälle sitruunamehu. Mausta suolalla ja piipurilla. Laita kalat maustumaan ja raakakypsymään jääkaappiin yön yli, tai edes muutamaksi tunniksi.

Leikkaa sipulit neljään lohkoon ja ohuiksi siivuiksi. Lisää sipuleiden sekaan valkoviinietikka ja sokeri. Marinoi sipuleta erillisessä astiassa saman verran kuin kalojakin.

Raakakypsyttelyn ja marinoinnin jälkeen yhdistellään ainekset.
Pilko kurkku ja salaatti pieneksi silpuksi. Kaada ne samaan kulhoon kalojen kanssa. Nostele sekaan myös sipuleita, älä kaada sipuleiden nestettä. Lisää myös chili, suola ja pippuri.

Kannattaa ehkä hieman rauhallisesti lisäillä chiliä. Itse tykkään todella tulisesta setistä, mutta monelle puolikas kuivattu chili on ihan liikaa. Erityisesti, kun maut voimistuvat seoksen seistessä.

Jos chiliä kuitenkin lorahtaa tai sitä innostuksissaan sekaan liikaa heittää, pilko lisää kurkkua. :)

Tätä herkkua voi popsia sellaisenaan salaatin lailla. Sitä voi myös tarjota uusien perunoiden kanssa.
Parasta olisi varmaan koota tästä elegantit tervetuliais-annokset illallisvieraille. Tosin sitten seuraavien ruokalajien makumaailman kannattaa seurata samoja nuotteja tai voimistua merkittävästi.

Kuohuviini sopii loistavasti cevichen kyytipojaksi.

PS. Maailman parhaat vieraat myös siivoavat koko mökin suurennuslasin kera sillä välin, kun emäntä on nostamassa verkkoja. Mökissämme ei ole koskaan ollut näin siistiä. Kuulemma veneen irtaannuttua laiturista kuului lause: "Nyt äkkiä siivotaan, kun Outi ei anna kuitenkaan muuten meidän tehdä sitä!" Kuten sanottu, ihan parhaita ystäviä & vierailijoita. :)