Paahdettu hedelmäinen salaatti

Voi tätä kauneinta kesää! 

Unikeon päivä on vietetty, ja unisuus on näkynyt myös täällä bloggaus-rintamalla. Samoin muut (erittäin mukavat) kiireet ovat pitäneet kirjoittajan kiireisenä. Katsotaan, josko nyt juttuja alkaisi tipahtelemaan enemmän. :)

Aloitetaan ryhtiliike salaatilla, kuten aina naistenlehdissäkin (Oletteko muuten huomanneet vuosikellon: ensin laihdutetaan joulutortut ja -kinkut pois, sitten valmistaudutaan bikinikuntoon, seuraavaksi sulatellaan kesäsidujen ja makkaroiden aiheuttamat kilot ja lopuksi hoikistutaan pikkujoulumekkoja varten. Ihan älytöntä...).

Monet caesar-salaatin ystävät pitävät siitä vain maittavan kastikkeensa ansiosta. Ja onhan se hyvää, ja syntisen raskasta.

Tämänkin salaatin riemu syntyy pitkälti erinomaisesta kastikkeesta. Vaikka eivät nämä muutkaan aineet moitetta ansaitse. :)

Paahdettu hedelmäinen salaatti

keräsalaattia

omena

päärynä

kevätsipulin varsia

kurkkua

cashew-pähkinöitä

Kastike:

1 tl dijon-sinappia

1 rkl sitruunamehua

loraus oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Viipaloi hedelmät ja paahda ne grillissä (tai uunissa pellillä) pehmeäksi ja reunoista käpertyneiksi. Anna hedelmien jäähtyä.

Pilko ja sekoita muut salaatin kasvikset. Murskaa pähkinät.

Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään.

Yhdistä salaatin kasvikset, hedelmät ja kastike. Ripottele päälle pähkinät ja halutessasi vuohenjuustoa.

Salaatti on ihana iltapala juustojen ja viikunahillon kera. Vuohenjuustoa voisi myös murustaa salaattiin sekaan jo valmiiksi.

Nauti hyvässä seurassa.
Nuku, kuten kunnon unikeko.

Ratatouille

Rakastan Ranskaa. Rakastan ranskan kieltä. Rakastan ranskalaista ruokaa.

Ja tietty rakastan samppanjaa.

Kenties useimmiten tekemäni ruoat ovat tyyliltään ranskalaisia. Onhan maan keittiö klassikko, joka pitää allaan valtavan valikoiman eri tyylisiä ruokia, sinne on helppo osua. :) Perinteisimmillään la cuisine française on vastaleivottu patonki, pehmeät juustot, mehevät padat ja aromikkaat punaviinit...
Modernimmalla twistillä mukana ovat afrikkalaisen keittiön vaikutukset, molekyyligastronomia ja ruokatrendien terävimmät kärjet.

Ranskalainen keittiö voi olla ronskia ja yksinkertaista tai äärimmilleen vietyä piperrystä.

Jos tulet luokseni illalliselle, on todennäköisintä että saat nauttia ranskalaisen aterian.

Yksi ranskalaisen keittiön parhaista piirteistä on raaka-aineiden arvostus! Torilta noudetaan tuoreet kasvikset ja kurkutkin ovat rinkelin näköisiä kippuroita. Ja yrtit! Ah, timjami, laventeli...

Vaikka okei, joskus muinoin nälänhädän aikana ranskalaisten on täytynyt turvautua erikoisempiin ratkaisuihin: sammakon reisiin, etanoihin, sisälmyksiin... :) Ja kappas, nämähän ovat nykyään superherkkuja ja kulinarismin huipentumia. Kyllä ranskikset vain jotain osaavat!

Tämä ruokafilosofian yritän sisällyttää myös omaan keittiööni: Tee gourmeeta siitä mitä sinulla on.

Rhatatyii, eli kansanomaisesti ratatouille on yksi all-time lempparini. Salli minun laskea syyt:

1. Siinä näyttelee pääosaa lempikasvikseni tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso ja sipuli
2. Siinä näyttelee vangitsevaa sivuosaa lempiyrttini timjami ja basilika
3. Se on kasvisruokaa, eli kevyttä ja ihanaa
4. Se on MAUKASTA kasvisruokaa, eli täyteläistä ja lämmittävää
5. Se toimii erinomaisesti lihan ja kalan lisukkeeksi tai sellaisenaan
6. Se symboloi Ranskaa, toista kotimaatani

Tässä teille yksi rakkaimmista resepteistäni.

Ratatouille (4-6:lle)

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

6 tomaattia

2 paprikaa

2 kesäkurpitsaa

1 munakoiso

muutama oksa tuoretta timjamia (tai 2 tl kuivattua)

pikku pätkä tuoretta rosmariinia (tai 1 tl kuivattua)

1 laakerinlehti

pienen pieni loraus sitruunamehua

suolaa ja pippuria

tuoretta basilikaa

Valitse keittoastiaksesi hyvin lämpöä varaava pata tai kasari.

Kuullota ensin sipuleita ja valkosipuleita öljyssä noin 5 minuuttia.

Lohko tomaatit ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Lisää myös laakerinlehdet, timjamit ja rosmariinit. Hauduta välillä sekoittaen noin 20 minuuttia. Kasvikset saavat kiehua muhennokseksi.

Paista pilkottuja paprikoita toisella, kuumalla pannulla noin 5 minuuttia. Lisää ne pataan. Paista viipaloidut kesäkurpitsat myös nopeasti eri pannulla ja lisää ne pataan. Tee sama pilkotulle munakoisolle.

Hauduta pataa vielä vartin verran. Lisää loput mausteet ja sitruunamehu. Maista, että suola ja pippuri ovat kohdillaan. Lisää lopuksi tuoreet basilikan lehdet ja ehkä vielä hieman timjamia.

Ratatouille on parasta seuraavana päivänä, kun maut ovat tasoittuneet.

Ratatouille sopii loistavasti pihvin tai lohen lisukkeeksi, samoin kuin grilliruoan! 

Ja itseasiassa olen tehnyt ratatouillea useasti myös grillissä folionyytissä. Ei ihan sama asia, mutta melkein. Kannattaa kokeilla!

Itse nautin herkun mieluiten sellaisenaan patongin kanssa. Ja luonnollisesti jonkun ihanan Bordeauxin punaviinin... :)

Mansikka-raparperiloukku on Ylistys Ystävyydelle

Voiko maailmassa olla montakaan ihanampaa asiaa kuin tosiystävä?

Ystävä on semmoinen tyyppi, jolle voi kertoa ihan mitä tahansa, ja joka vastaa ponnekkaasti: "Nii-iin!"

Ystävä on henkilö, jolle voi tyynen rauhallisesti ilmoittaa nälkäisenä takkuilevassa kassajonossa: "Nyt jos ei kohta tule meidän vuoro, niin murhaan jonkun. Ihan oikeasti."

...ja jonka kanssa jaksaa nauraa säikähtäneen kassaneidin ilmettä vielä pitkin iltaa.

Pitkäaikaisten ystävien kanssa on yhdessä koettu vaikka ja mitä. On naurettu ja itketty yhdessä tuhannet kerrat. Toisten kanssa taas ystävyys leimahtaa ensituttavuudelta, kun arvomaailmat ja ajatukset kohtaavat.

Minulla on molempia ja olen heistä onnesta ymmyrkäinen.
Tämän piiraan tein eräälle heistä, mutta omistan tämän postauksen kaikille heille!

Mansikka-raparperiloukku

Pohja
4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl sulatettua margariinia

Puoleen pohjataikinaan lisäksi
reilu 1 dl jogurttia (Mikä maku tahansa, vanilja on paras. Piimäkin käy)
1 muna

Täyte
½ l pilkottuja mansikoita
1 raparperinvarsi
2 tlk (à 250 g) maitorahkaa
1 tl vanilliinisokeria
½ dl sokeria
3 munaa

Pinnalle
1/2 pohjataikinan muruseosta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu margariini. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen puolikkaaseen jogurtti ja kananmuna. Kaada se puoli taikinasta, johon jogurtti on lisätty irtopohjavuokaan tai tavalliseen korkeareunaiseen piirakkavuokaan (irtopohja on ehkä parempi, tästä tulee melko korkea).

Pilko mansikat ja raparperit. Paista raparpereja hetkonen pannulla pienen sokeriripauksen kera. Ripottele mansikat ja raparperit pohjalle.

Mausta rahka sokerilla ja vanilliinisokerilla. Sekoita rahkan joukkoon kananmunat. Levitä rahkaseos mansikoiden ja raparperien päälle. Puristele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta siten, että muodostuu kökkäreitä.

Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Yritä malttaa odottaa, että piiras jäähtyy.

Koristele kakku mansikkaperhosilla / -kukilla. Viillä kuhunkin mansikkaan kaksi viiltoa ristikkäin, mutta ei aivan pohjaan saakka. Avaa mansikka varovasti ja asettele piiraan päälle.

Piiras on erittäin hyvää esimerkiksi kuohuviinin kanssa. :)

Mutta ennen naatiskelua valokuvaa piiras parhaan ystävän pihassa pioneiden kera hienostellen.

Tuikkaa pioni esim. aurinkolaseihin tai kaula-aukkoon ja leiki Carrie Bradshawta. Naura vatsalihaksesi kipeäksi.

Savukalatahna on tahnojen aatelistoa

Voi hyvänen aika. Taas sitä saa olla iloinen ja tyytyväinen siitä, että tekee asiat hankalan kautta. :)

Tämä resepti ei siis suinkaan ole "käden käänteessä -settiä", mutta lopputulos palkitsee!
Eikä tämä periaatteessa ole niin vaivalloinen, kun tätä tekee päävirtojen sivutuotteena, mutta jos nyt pitäisi lähteä ihan verkkojen ostamisesta asti liikkeelle, niin tilanne on toinen.

Idea tähän reseptiin syntyi, kun mietin käyttökohdetta pienille kaloille, säynelle ja särjelle. Lopullisen innoituksen tarjoili Maku-lehti, jonka reseptin runtelin ronskisti omakseni.

Meillä siis nousee mökillä paljon kalaa, mukaanlukien säyneen. Kala on todella maukasta, mutta pienten ja runsaslukuisten piikkiensä takia raivostuttavaa.
Toistaiseksi paras ratkaisu on ollut kalojen savustaminen ja syöminen sen verran hissukseen, että piikit saa nypittyä pois.

Mutta ah, nytpäs piikit eivät enää niin vaivaakaan! Niitä saa poistettua kätevästi eri vaihessa, ja jäljelle jääneitä ei huomaa! Ne menevät sen verran hakkelukseksi. Jes! Näin jalostan jatkossa kaikki pikkukalat.

Savukalatahna

300 g savukalaa perattuna
3-4 rehevää ruohosipulinvartta
1/4 pienestä sipulista
(tai vaihtoehtoisesti pari kevätsipulin vartta)
1 dl kermaviiliä
tuoretta persiljaa
tuoretta oreganoa
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa (tai hieman vähemmän)
1/4 tl valkopippuria (tai hieman enemmän)

Savustushan menee aiempien ohjeiden mukaan. Anna kalojen jäähtyä ja perkaa ne.

Laita kaikki ainekset kulhoon ja jauha sauvasekoittimella. Tehosekoitin olisi myös hyvä, jos sellainen olisi. :)
Mausta. Siirrä tahna kylmään oleentumaan.

Voi vitsi miten hyvää!! Etenkin ruisnappien tai hapankorpun päällä.

PS. Raskasmetallipitoisuudet kehossani taitavat pompsahtaa kaiken tämän kalansyönnin myötä. Puhdistetaan itämeri!!

Plantaasiterveiset

Huh!

Viimekertainen saarireissu oli tehokas. Todella tehokas. Moista vasaran kalketta ja tohinan tuisketta ei ole hetkeen kuulunut.

Myös plantaasia ehostettiin urakalla. Myyräntorjuntatoimet mukaanlukien plantaasit saivat todella uuden ilmeen! 

Kaikki kasvit ovat vielä todella pieniä. Ilmeisesti viileähkö alkukesä pysäytti kasvun pariksi viikoksi täysin. Nyt kuitenkin kasvun voi havaita päivittäin. :)

Tomaatti sai uuden telinesysteemin. Aiemmin olen käyttänyt matalampaa A-pukkia, mutta kokenut, että se muodostaa "katon" tomaatille. Tämän idean sain itseasiassa Sonja Lumpeen tomaatinkasvatusvinkeistä. Rakensin kolmijalan vanhoista airoista (saaristossa kun ollaan). Kolmijalka on rakennettu ihan vain sidoksilla. Partiolaiselta lähtee. Näin viritelmä on myös helppo purkaa.

Solmin narun hellästi tomaatin kantaan ja vedin sen kolmijalan ylähangan kautta plantaasin kaiteeseen kiinni. Naulasin kaiteeseen pystyyn pari naulaa, joiden ympärille narua voi keriä.

Tarkoitus siis on, että tomaatin kasvaessa narua hellästi kiristetään. Katsotaan miten käy! Ehkä tomaatin kasvaessa vedän vielä toisen narun kasvin yläosasta. 

Ja muistakaa poistaa inhoja varkaita!

Ilmasipuli on ihan out of control... Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi se tekee näitä kahdeksikkoja. :D Näyttää ihanalta!

Salaatti näyttää hyvältä, samoin porkkanat, ja korianterit. Pinaatti on  vähän säälittävämpi tapaus. En vain osaa. Vaikka kuinka katkon latvoja ja nypin pois kukintoja, on pinaatti silti pitkulainen ja pienilehtinen.

Meloni sen sijaan näyttää söpöltä! Ja ne selvisivät julmien myyrä-hunnien ryöstö- ja tuhoamisretkeltä.

Vaikka meloni kasvaa ja kukkii, en silti pidä toiveita korkealla, että hedelmät jaksaisivat kehittyä. Mutta hauska tuota on seurata.

Jättikurpitsa kukkii tukka putkella. :) Kyllä tästä varmaan jotain kasvaa.

Kesäkurpitsa voi niin hyvin, että olen näemmä unohtanut valokuvata sen. Tässä otos juhannukselta, nyt se on jo paljon isompi. :)