sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Omenaleivät jouluisella tuulahduksella

Nyt on siitä kiva vuodenaika, että voi fiilistellä vähän kaikkea. 
Kesän helteet ovat yhä tuoreessa muistissa, syksy on kauneimmillaan ja talvi voi yllättää hetkenä minä hyvänsä! Kuten nyt lauantaina, kun Oulussa heräsimme 15 cm lumipeitteen alta. :)

On siis kovin sallittua aloittaa myös joulutunnelmointi.


Kerroin aiemmin jouluhaasteesta, jonka ystäväni heitti jo syyskuun puolella. Samoin kuin tuolloin pyöräytetyssä luumu-omenapiirakassa, myös omenaleivässä yhdistyy mielestäni ihanasti syksy ja joulu.

Nämä omenalimput olivat kerrassaan herkullisia! Ja niin meheviä... Pelkäsin, että kolme limppua on ihan liikaa, ja viimeinen pääsee kuivahtamaan, mutta ei. Leivät pysyivät mehukkaina viikon verran. Ehkä omenien ansiota?


Limput sisältävät siis ihanan meheviä omenakuutioita ja saavat jouluisen tuulahduksensa neilikasta. Meinasin sujauttaa mukaan myös rusinoita ja pähkinöitä, mutta päädyinkin viime hetkellä yksinkertaistamaan reseptin. Ja hyvä niin - ei liikaa kaikkea. :) Suosittelisinkin, että jos lisäät pähkinät ja rusinat taikinaan, jätä neilikka pois.


Voitelin pari limppua keltuaisella ja yhden jätin ihan naturelliksi. Makuun tai koostumukseen ei voitelu vaikuttanut millään tavalla, joten valinta on sinun ja perustuu estetiikkaan. Jättämällä munavoitelun pois ja suihkuttamalla leivät vedellä saat aikaan rapean kuoren. Tätä kokeilen ensi kerralla.


Omenaleivät jouluisella tuulahduksella (3 limppua)

5 dl vettä
1 pss tuorehiivaa
1 rkl suolaa (Kyllä! Vaikka määrä tuntuukin isolta)
400 g omenoita (n. 4-5 kpl kotimaisia omppuja)
1 tl kuminaa
1/2 tl neilikkaa
loraus oliiviöljyä
1 kg sämpyläjauhoja

voiteluun
(1 muna)

Kuutioi omenat pikkurillin kynnen kokoisiksi kuutioiksi.
Sekoita hiiva, mausteet ja pari desiä jauhoja keskenään.

Lämmitä vesi hiivan heräämislämpöön.

Lisää vesi kuiviin aineisiin ja sekoita hyvin. Lisää myös omenat ja oliiviöljy.

Alusta loput jauhot joukkoon. Taikinan koostumus saa olla löysä, mutta käsiteltävä.


Anna taikinan huilata pyyhkeen alla 10 minuuttia.


Pyöräytä taikinasta kolme limppua. Anna limppujen kohota pellillä leivinliinan alla tunnin verran.


Halutessasi voit voidella leivän kananmunalla tai suihkuttaa vedellä. Itse voitelin kaksi leipää keltuaisella ja yhden limpun jätin käsittelemättä. Vedellä suihkuttamalla saat ihanan rapean pinnan, joten tätä tosiaan kokeilen ensi kerralla.

Paista leipiä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nosta valmiit leivät ritilän päälle jäähtymään.


torstai 17. lokakuuta 2013

Kurkku-fenkoliwokki

Ulkona leiskuu ruska, mutta minun keittiössäni vihertää!
Jossain saattaa tulla parhaillaan lunta, mutta täällä pääkaupunkiseudulla naatiskellaan väriloistosta.

Oikein henkeä salpasi, kun aamulenkillä juoksin pitkin keltaista, kahisevaa tunnelia. Vaahteranlehdet ovat vallanneet nyt niin kadut kuin puut. Ihanaa!


Ja väriloistoa tarjoilee myös tämä aivan käsittämättömän simppeli, mutta superälyherkullinen kurkku-fenkoliwokki. Resepti on jälleen kerran lainattu ja tuunattu Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (3/2013).

Wokki maistui minulle ihan sellaisenaan, mutta odotan innolla hetkeä, jolloin saan tarjota sen esimerkiksi kuhan tai lohen kaverina... Mmmm.....

Ilahduin, hymyilen yhä. Ja tämä herkku valmistui 10 minuutissa. Nam!


Kurkku-fenkolivokki (1:lle, ja pari maistiaislusikkaa toiselle :))

1/2 kurkku tai 1 avomaankurkku
1/2 fenkoli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl fenkolinsiemeniä
n. 1 dl kypsiä kikherneitä valutettuna (ehkä kolmasosa 380 g purkista)
loraus sitruunan mehua
suolaa
pippuria
muutama oksa tuoretta minttua


Pese kurkunpätkä ja halkaise se pitkittäin neljään osaan. Leikkaa pois pehmeä siemenosa (ei haittaa vaikka jonkin verran jää). Pilko kurkkutikut paloiksi.

Viipaloi fenkoli ja sen varret. Jos fenkolissasi on käkkärää rönsyä, säästä se koristeeksi. Kuori ja murskaa valkosipuli.

Kuumenna öljy pannussa tai kattilassa. Lisää valkosipuli, fenkoli, kurkku ja fenkolinsiemenet. Paistele käännellen n. 5 minuuttia. Älä ylikypsennä kasviksia lötköiksi, vaan lopeta ajoissa.

Valuta kikherneet ja lisää ne wokkiin. Lämmitä. Mausta wokki sitruunan mehulla, suolalla ja pippurilla. Hienonna joukkoon minttu.

Korista annos fekolin käkkärällä ja tuoreella mintulla.

Nauti seisten keittiössä, koska et malta istua... :)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Satokauden auttamaton päätös, vastarinnasta huolimatta

Nyt on vene talviteloilla, joten on auttamatta heitettävä hyvästit myös plantaasikaudelle.


Mutta eipä plantaasi niin helposti mennytkään nukkumaan vaikka puiden lehdetkin alkavat jo luovuttaa.


Korjasin nimittäin tänä viikonloppuna talteen viimeiset kesäkurpitsat (!), pikemminkin talvikurpitsat siis.
Lisäksi ihastelin iloisesti nousseita vehreälehtisiä koriantereita. Niin ja söin varmasti kauden viimeisen ahomansikan. :) Uskomatonta!


Tämä kesä oli kyllä aika surkea näin plantaasillisesti. Rutikuiva alkukesä varmisti minikokoisen sadon. Onneksi kuitenkin elo-lokakuu muutti suuntaa ja loppukauden sato oli... no jos ei runsas niin ainakin viihdyttävä ja ilahduttava. :)


Tänäkin kesänä taistelin myyriä vastaan aivan loputtomasti. Aina ne tekivät uuden kolon ja luikahtivat plantaasille. Ensi kesänä varmaan valan sementtirenkaan koko plantaasin ympärille!

Taistelutanner. Tuhottu avomaankurkun tynkä, katkaistu tomaatti ja paprikan merkkilappu. Surkea näky. :)
Olen kuullut paljon vinkkejä, että valkosipuli voisi karkoittaa myyrät. Niinpä kylvin nyt kaikkien plantaasien kehykseksi valkosipulia. :) Nimittäin niissä laatikoissa, joissa valkkaria on aiemmin ollut ei ole myyräkään vieraillut.


Tästä sipulinvarren päästä killuvasta siemenryppäästä ne siemenet saadaan. :)


Mitähän muuta viime kesästä opin? No ainakin sen, että retiisejä haluan kylvää ensi vuonnakin, samoin porkkanoita - ja paljon! Ne olivat niiin hyviä.


Samoin oman maan valkosipulit. En voi ymmärtää miten ne ovatkin niin mehukkaita.




Mutta avomaankurkun kanssa taidan luovuttaa. Se on vain liian helppoa myyränruokaa. :(


Näin pääsi käymään. Samanlainen pesä kuin Myyllä Muumilaaksossa. Hän tosin rakensi kodin Muumimamman suureen kurpitsaan.


Tomaateissa kirsikkatomaatti pesi tavallisen tomaatin niin maullisesti kuin sadollisestikin, joten kirsikkaversiota suosin ensi vuonnakin! Myös kesäkurpitsan kasvatusta jatkan tämän kauden vastustuksesta huolimatta.


Yrttirintamalla meni hyvin. Oregano, minttu, lipstikka ja korianteri kasvoivat erityisen hyvin.


Inkivääriminttu oli plantaasini vitsaus. Se vain levisi ja levisi. Nyt kun ei enää tarvinut väistellä kukoistavia kasvustoja kiskoin sen juuria mullasta oikeasti satoja metrejä! Ensi kerralla ehkä vielä järeämmät aseet käyttöön...


Lopuksi pieni muistutus lokakuun ihanuuksista... nahkiaiset. Aijai... Kiitos äiti! :)
Ja kiitos mökki. Ja läheiset ihmiset. Täydellinen mökkikausi takana. :)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Sitruuna-lakritsikakku

Nyt on perjantai. Takana on melkoinen viikko.

Olen tehnyt ympäripyöreitä päiviä ja saattanut ison projektin loppuun. Viikkoon on mahtunut jännitystä, stressiä, onnistumisen iloa ja mahtaviin kv-kollegoihin tutustumista. Siihen on mahtunut silmäpusseja, tiukistelua, samppanjaa, esiintymistä, mahtavia illallisia, ärjymistä, päätöksiä... ja noin 3 minuuttia valveillaoloaikaa kotona.

Palkinnonomaisesti siis julkaisen tänään kakkureseptin, joka itseasiassa on viimeinen elokuisen kakkushow'n tuotos.

Ai niin, ehkä myös viime viikonlopun hopean arvoinen suoritus partiotaitojen suomenmestaruuskisoissa ansaitsee juhlansa. :)

Tämä on samalla jäähyväispostaus ikisuosikilleni lakritsille (ja itseasiassa kaikille karkeille), jonka kanssa tiemme nyt erkanevat vasten omaa tahtoani.


Tämä, järjestyksessään kuudes syntymäpäiväkakku miehelleni, vastasi yhä hänen toivomukseensa: tee karkkikakku. Eli ei kun miettimään makuja karkkien maailmasta.

Ja kas kummaa, lakufanaatikko tietenkin ajatteli ensimmäiseksi iki-ihanaa lakun ja sitruunan yhdistelmää. En halunnut tehdä juustokakkua, koska se olisi ollut ehkä liian ilmeinen vaihtoehto... Halusin kokeilla "ehtaa kakkua". :)


Tämä kakku oli melkoisen makea. Valmistuspäivänä syödyt palat tuntuivat omaan suuhun jopa hieman äklöiltä (saattaa kyllä johtua myös siitä, että olin napostellut raakaa taikinaa ja karkkia aika paljon valmistusvaiheessa). Mutta seuraavana päivänä kakun maut olivat tasaantuneet, eikä makeuskaan enää ollut niin hyökkäävä.

Voin siis suositella kakkua lämpimästi kaikille, jotka pitävät makeasta, lakusta ja sitruunasta. Ja suosittelen myös valmistamaan kakun täytteineen tarjoamista edeltävänä päivänä. Kuorrutus sen sijaan kannattaa tehdä juuri ennen tarjoamista ja tehdä kuorrutteesta riittävän töpäkkää, ettei se valu ihan pitkin poikin.

Sitruunakakun reseptin lainasin Marielta, ja jatkojalostin sen keltamustaksi lakritsilla ja salmiakilla.


Sitruuna-lakritsikakku

3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhe
4 munaa
225 g margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 sitruuna

täyte:
1/2 sitruuna
2 munaa
1 dl sokeria
50 g margariinia
n. 1 dl turkinpippurirouhetta

kuorrute ja koristelu:
1/2 sitruuna
2 1/2 dl tomusokeria
(tarvittaessa 1/2 - 1 tl vettä)
n. 3 lakupötköä (à 20 g)
sitruunankuoriraastetta


Vuoraa kakkuvuoan pohja leivinpaperilla. Voitele ja jauhota reunat.

Pese sitruunat hyvin. Raasta niiden kuoret hienoksi raasteeksi ja laita syrjään odottelemaan.  

Tee pohjataikina. Mittaa kulhoon sokeri, jauhot ja leivinjauhe. Lisää huoneenlämpöinen margariini, sekoita. Lisää munat. Lisää joukkoon vielä n. puolikkaan sitruunan mehu ja yhden sitruunan kuoriraaste. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada vuokaan. 


Paista kakkua 175 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Kokeile kakun kypsyys puutikulla. Jos tikkuun ei jää kiinni raakaa taikinaa, on pohja valmis. Irrota kakku reunoistaan, nosta se tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä.


Valmista täyte vesihauteessa. Viritä kaksi kattilaa sisäkkäin siten, etteivät pohjat kosketa toisiaan (eli siis ylempi kattila "roikkuu" alemman kattilan reunoilta esim. kahvoistaan). Lisää alempaan kattilaan vettä. 

Sekoita käsin ylemmässä kattilassa sokeri ja munat. Lisää myös puolikkaan sitruunan kuoriraaste ja puristettu mehu. Lisää myös paloiteltu margariini mukaan.

Hämmentely alkaa... Kyllä se voi tästä vielä sulaa.
Kuumenna alemmassa kattilassa oleva vesi kiehuvaksi. Hämmennä ylemmässä kattilassa olevaa seosta kunnes se sakenee paksuksi kiisseliksi. Tässä meni yllättävän pitkä tovi, joten älä menetä toivoasi.

Kun kiisseli paksuuntuu, nosta päällimmäinen kattila kylmään vesihauteeseen ja jäähdytä kiisseli sekoitellen sitä välillä. Voit nostaa kiisselin vielä jääkaappiin jähmettymään ja odottamaan kakun kokoamista.

Ja sitten on kokoamisen aika.

Halkaise jäähtynyt kakkupohja kahteen osaan. Levitä kiisseli pohjan päälle, ripottele päälle myös turkinpippurirouhe ja nosta kansi paikalleen.


Valmista kuorrutus. Sekoita kulhossa sitruunamehu ja tomusokeri tahnaksi (lisää tarvittaessa vettä) ja levitä kakun päälle. Koristele pilkotuilla lakupötköillä ja n. 1/2 sitruunan kuoriraasteella.

Tarjoa mielellään vasta seuraavana päivänä. Anna kakun makujen tasaantua yön yli jääkaapissa kelmun / kannen alla.




torstai 3. lokakuuta 2013

Kuningatarpulla

Huomenna on kansallinen korvapuustipäivä! Mikä sympaattisuuden ja kansallisromanttisuuden huipentuma. :)

Väitän, ettei moni asia tuo lämpöisempää oloa ihmiseen kuin rakkaudella leivottu, uunilämmin pulla. Toiseen käteen lasi kylmää maitoa tai kuppi hyvää kahvia, rakas ihminen pöydän toiselle puolelle... eikä mihinkään kiire.


Huomenna saatan pyöräyttää vielä äktoja kaneli-korvapuusteja, mutta kyllä tämä vaniljainen kuningatarpulla taisi jopa viedä tällä kertaa erävoiton. :)


Tein taikinasta kaksi erilaista erää pullia. Toinen sai vahasti vaikutteita vadelmapitkon vaniljatäytteestä. Se vaan oli niin hirveän hyvää, että samaa täytettä oli pakko käyttää tässäkin pullassa. Ja voi että... 

Toinen erä pullista oli pelkällä marjatäytteellä, ja voi että... Molempi parempi siis.

Muoto sen sijaan on suosimani rennon-reipas boston. :) Ei tarvitse turhia rullailla ja jännittää, sen kun pyöräyttää pullat sykerölle.


Kuningatarpulla (1iso uunivuoka tai 2-3 pientä)

2,5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 muna
3/4 dl sokeria
1/2 rkl kardemummaa
1/2 tl suolaa
75 g margariinia tai voita
n. 7-8 dl vehnäjauhoja

vajaa litra tuoreita vadelmia ja mustikoita

(1 pss Vanhan ajan vaniljakastiketta)
(2 dl maitoa)

1 keltuainen voiteluun
raesokeria


Tee pullataikina. Lämmitä maito vähän yli hiivan heräämislämmön. Sekoita joukkoon muna, kardemumma ja suola.

Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista. Lisää hiiva-jauhoseos taikinaan. Lisää sokeri.

Lisäile jauhoja pikkuhiljaa. Kun melkein kaikki jauhot on lisätty, lisää myös paloiteltu, huoneenlämpöinen voi. Lisää loput jauhot ja alusta taikina näppituntumalta sopivaksi. Tee riittävän muotoiltava taikina, mutta mitä likilaskuisempi, sitä herkullisempi.

Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi (n. 40 min).

(Tee myös vaniljatahna jääkaappiin oleentumaan. Sekoita keskenään maito ja vaniljakastikejauhe ja nosta kylmään jähmettymään.)


Levitä uunivuoalle leivinpaperi.

Jauhota pöytä ja kumoa kohonnut taikina. Levitä taikinasta käsin tai kaulimen avustukselle levy.

Levitä (vaniljakastiketta sekä) mustikat ja vadelmat levyn päälle. Pyöräytä levy rullaksi ja jaa se noin kymmeneen osaan. Ota kukin osa kerrallaan käsittelyyn ja kierrä sitä itsensä ympäri muutama kierros. Kierrä spiraali vielä "solmuksi" tai "kippuraksi" ja asettele vuokaan. Väliin saa jäädä rakoja, ei ole tarkoitus tehdä turhan tiivistä pakettia.

Anna pullan kohota vielä puolisen tuntia. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 - 20 minuuttia. Jätä ihanan löysäksi ja raa'aksi kippuroiden väleistä.