Maukas piimälimppu Etelä-Pohjanmaalta

Piimälimppu on yksi kaikkien aikojen suosikkileivistäni.

Muistan kutakuinkin 12 vuotta sitten tekemäni hätäpuhelun. Olin muuttanut Ouluun opiskelemaan, ja pian minulle valkeni, ettei kaupungin marketeista löydy piimälimppua! Siis mistään! Kauhuissani päivittelin asiaa Mustasaaressa asuville vanhemmilleni, jotka rakastavaan tapaansa ottivat hovitoimittajan roolin omakseen.

Sittemmin tilanne on korjaantunut. Jo opiskeluaikoinani Oulusta alkoi piimälimppua saamaan, ja täällä Helsingissäkin lähikaupasta löytyy. 

Mutta ennen tuota käänteentekevää hetkeä Oulussa en ollut tiennyt, että piimälimppu oli itseasiassa eteläpohjalainen "erikoisuus". Tämä on ollut yksi elämäni pienistä oivalluksista: myös pienessä Suomessa on järisyttävän laaja kirjo paikallisia erikoisuuksia, paljon muitakin kuin vain karjalanpiirakat, lakkakakut ja lörtsyt. 

Mutta niinhän se on, ettei sitä huomaa mitä itsellä on ennen kun se otetaan pois.

Tuosta(kin) menneestä oivalluksesta lähtien kiinnostukseni ruokaan ja ruokakulttuureihin on vain kasvanut. Nyt yritän imeä itseeni kaikkea mahdollista (trivia)tietoa kuin pesusieni ja haluan oppia lisää.

Siksi nytkin piimälimppuja pyöräytellessäni suoritin vertailevaa tutkimusta.

1) Miten taikinan erilainen käsittely vaikuttaa leipään? 

2) Entä piimälimpun kuori? Onko se maukkaampi perinteisen kiiltävänä ja pehmeänä, vai rapsahtavan rapeana?

Tein siis kaksi limppua - molemmat hieman eri tyyleillä. Alla reseptissä on kerrottu tarkemmin valmistuksen eroista. 

Erot valmiiden limppujen välillä olivat hiuksenhienot, ja valinta toisen tai toisen välillä on makuasia.

Suurin ero syntyi kuoressa; sokeri-siirappivedellä valeltu kuori oli makea ja pehmeä, kun taas puhtaalla vedellä valeltuna limppu sai rapean ja mattapintaisen kuoren.

Reilummin litistelty siirappi-limppu oli myös reunojen ympäriltä koostumukseltaan hieman tiiviimpi. 

Omaksi suosikikseni nousi siis hellästi käsitelty, puhtaalla vedellä kostutettu, rapeakuorinen limppu (kts. vertailevat kuvat alta).

Tässä siirappi-vesiseoksella kuorrutettu limppu, joka on kunnolla litistetty ennen toista kohotuskierrosta.

Piimälimpussani oli ruisjauhoja enemmän kuin vehnäjauhoja. Limpusta tuli siis hieman tiiviimpi kuin kaupan leivästä. Marketin hyllyltä löytyvä piimälimppu kun rutistuu puristettaessa ihan pieneksi. Maku oli kuitenkin sama, ja pehmeää tämä rukiisempi verisiokin oli.

Jos tykkäät ilmavammasta limpusta, vaihtele jauhojen suhdetta. Laita ruisjauhoja vain desi - pari, lisää vehnäjauhoja ja vähennä siirapin määrä 1/2 desiin. 

Ja tässä limppu, joka sai kuorensa puhtaalla vedellä ja jota ei rankasti murjottu ennen toista kohotusta.

Piimälimppu (2 kpl)

5 dl piimää (tai itsetehtyä jugurttia)
1,5 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuorehiivaa)
1/2 rkl suolaa
1,5 tl pomeranssinkuorta
1,5 tl fenkolinsiemeniä
3/4 tl jauhettua anista tai 1 tl aniksensiemeniä
1,5 tl kuminaa
3/4 dl siirappia
6 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja

1:1 vettä ja siirappia voiteluun (n. 1/4 dl kumpaakin)


Lämmitä piimä tai jugurtti reilusti hiivan heräämislämpöön. On normaalia, että piimä juoksettuu kuten kuvassa.

Sekoita kuivahiiva 1 dl hiivaleipähvenäjauhoja. Jos käytät tuorehiivaa, liuota se lämpimään piimään.

Lisää lämpimään nesteeseen suola, siirappi, mausteet sekä hiiva-jauhoseos. Sekoita hyvin.

Lisää seuraavaksi ruis- ja hiivaleipävehnäjauhot. Alusta taikinaa huolella, vähintään 7 - 10 minuuttia.

Tunnustele taikinan paksuus sopivaksi. Tällä kertaa taikina saa olla napakkaa, mutta muotoiltavaa. Ei kuitenkaan venyvää. Justeeraa siis hiivaleipävehnäjauhojen määrää tarvittaessa. Muista, että aina voi lisätä, vaikeampi on ottaa pois. :)

Anna taikinan kohota liinan alla noin tunnin verran.

Kaada kohonnut taikina pöydälle ja pyörittele siitä kaksi limppua. Tein testin ja vertailin kahta eri tyyliä: Kuvassa takana olevan limpun rullasin reippaasti ilmakuplattomaksi ja pyörittelin pöytää vasten kunnolla ennen muotoilua. Edessä olevaa limppua käsittelin erityisen varovasti ja muotoilin sen hyvin hellästi limpuksi. Tarkoituksenani oli selvittää kahden eri valmistusmetodin olennaiset erot.

Anna limppujen kohota liinan alla vielä puolesta tunnista tuntiin. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Voitele halutessasi kohonnut limppu siirappi-vesiseoksella tai pelkällä vedellä. Jälleen vertailin ja testailin. Takana olevassa limpussa olen käyttänyt voiteluun vettä ja siirappia, edessä olevassa limpussa vain vettä (sillä saa aikaan leipään rapean kuoren, josta erityisesti pidän).

Paista limppuja uunissa n. 40 minuuttia. Jos käytät siirappi-vesitaktiikkaa, voitele leipää siirappivedellä kolmisen kertaa paiston aikana.

Leipä on valmis, kun pohja kumisee ja pinta on ottanut kauniisti väriä.

Kahmaise päälle reilu nokare suokkarivoita tai -margariinia ja nauti. :)

Mausteinen kanapihvi ja kardemummalla maustettu tomaattikvinoa

Mietitkö jotain hieman spesiaalia kokkailtavaa viikonlopuksi? Tässä ihanan helppo mutta ainutlaatuinen ateria, joka nostaa viikonloppusi uudelle tasolle.

Raaka-aineet ja mausteet puhuvat puolestaan; eihän näillä voi  mennä vikaan. Lämpöinen kardemumma, seesamin ja viismausteen säväyttämä marinadi, mehukas kana ja tuoreet yrtit.

Glorian ruoka ja viini -lehti (1/2014) inspiroi minua jälleen.
Muokkasin alkuperäistä reseptiä korvaamalla hirssin korvasin kvinoalla. Myös inkiväärin jätin suosiolla pois simppelistä syystä: kotona ei ollut, enkä jaksanut lähteä enää perjantaina työpäivän jälkeen kauppaan. Edes lähikauppaan. :)

Mausteinen kanapihvi ja kardemummalla maustettu tomaattikvinoa (2:lle)

2 - 3 kanafilettä

marinadi:

2 valkosipulinkynttä

n. 1 tl seesamiöljyä

1 rkl soijaa

reilu 1 tl palmusokeria

vajaa 1/2 tl paprikajauhetta

1/2 tl viismaustetta

ripaus chilijauhetta

tomaattikvinoa:

1 dl kvinoaa

1 tlk tomaattimurskaa

1 rkl kanafondia

(1/2 dl vettä)

6 kardemummankotaa

1/2 tl sinapinsiemeniä

1/2 rkl oreganoa

mustapippuria

1/2 dl mustia oliiveja

lisäksi

tuoretta ruohosipulia

tuoretta basilikaa

Tee ensin marinadi. Murskaa valkosipuli ja sekoita kaikki aineet keskenään.

Laita kanapihvit pussiin tai rasiaan ja hiero marinadia joka puolelle. Jätä vajaa puolet marinadista sivuun. Anna kanan maustua nelisen tuntia.

Tee tomaattikvinoa.
Huuhtele kvinoaa lämpimässä vedessä.

Mittaa kattilaan tomaattimurska, fondi ja mausteet. Lisää myös kvinoa. Kiehuttele n. 15 minuuttia kunnes kvinoa on kypsää.

Pilko sillä välin oliivit puoliksi. Jos näyttää siltä, että neste loppuu kesken, lisää hieman vettä kattilaan. Tarkoitus on, että lopputulos on kostea, muttei suinkaan keittomainen.

Kvinoan kypsyttyä laita levy kiinni ja tipauta oliivit mukaan.

Paista kanat. Käytin itse minuuttipihvejä, joten aloitin paistamisen vasta kvinoan oltua lähes valmis.
Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paista pihvejä molemmin puolin, kunnes ne ovat kypsiä.

Viipaloi kypsä kanapihvi ja kokoa annos. Annostele pohjalle kvinoaa ja lisää päälle kanapalat. Nostele vielä hieman marinadia kanojen päälle. Pilko annoksen päälle myös tuoretta basilikaa ja ruohosipulia.

Nauti. :)

Ja tältä se näytti lehdessä. Mielestäni oma annokseni oli jopa nätimpi! Tosin kuvaushetken valotus huomattavasti heikompi. :D

Sitruunainen ahvenkeitto

Voi mikä mahtava keitto meillä valmistuikaan jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Oiva keitto kiteyttää filosofian: käytä energia nauttimiseen, älä kokkaamiseen.

Epätyypillinen kalakeitto oli todella herkullinen ja nopeasti valmistuva ateria, joka ilahdutti reissusta palanneita, kauppaan ehtimättömiä syöjiä.

Okei, ihan jokaisessa keittiössä ei ehkä ole näitä raaka-aineita aina reservissä, mutta meidän perusvarastoilla ruokkisi katastrofin iskiessä koko naapuruston pitkäksi aikaa. Pakastimessa on kalaa, jääkaapissa pitkään säilyvää parmesania ja juureksia, kaapissa kaikenlaisia tölkkejä ja ZenGrow'ssa tuoreita yrttejä.

Parmesan-juusto on kalakeitossa hieman tuntemattomampi vieras, mutta mielestäni se toi ihanaa balanssia sitruunan hapokkuudelle. Myös kikherneet ja maissit olivat miellyttävä vaihtoehto perunoille ja juureksille.

Ja tuoreet yrtit kruunaavat kyllä ruoan kuin ruoan. Kuten kuvista näkyy, ruohosipulini on hieman reippaampi tapaus kuin viimeisillään kitkuttava minttu... :)

Sitruunainen ahvenkeitto (3-4:lle)

n. 12 ahvenfilettä (n. 500 g)
2 porkkanaa
1 tlk (200 g) säilykemaissia
1 tlk (400 g) kikherneitä
n. 8 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia
3 laakerinlehteä
1 tl palmusokeria
1/2 dl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
reilu 1 dl parmesan-raastetta
tuoretta ruohosipulia
tuoretta minttua


Kuori porkkanat ja höylää ne ohuiksi lastuiksi (tai pilko paloiksi). Pilko myös ahvenfileet haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mittaa kattilaan vesi, kasvisfondi ja laakerinlehdet. Laita levy päälle ja nosta liemi kiehumislämpöön.

Lisää kattilaan myös porkkanat, maissit, kikherneet ja louraukset molempien tölkkien lientä. Anna kiehua n. 5 minuuttia, että porkkanat hieman pehmenevät.

Lisää keittoon ahvenet, palmusokeri, pippuri ja sitruunamehu. Anna kiehahdella hissukseen vielä muutama minuutti kunnes ahvenet kypsyvät. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa.

Silppua pinnalle tuoretta ruohosipulia ja minttua.

Raasta annoksen päälle parmesanraastetta.

Tomaatti-basilika-oliivifocaccia

Saluti da Italia!
Olemme käyneet Sestrieren lumet pöllyttämässä, Piemonten viinit maistelemassa ja jokusen herkullisen aterian popsimassa. :)

Mahtavan aurinkoisen ja lumisen hiihtolomareissun kunniaksi piatto tipico italiano - focaccia!

Ah, kuinka usein italiaisesta keittiöstä tupsahtelee tuoreen leivän ja yrttejen sulotuoksuja...
Söimme matkallamme jos jonkinlaista focacciaa, mutta ehkä perinteisimmillään mehevä leipä on maustettu vain oliiviöljyllä, sormisuolalla ja rosmariinilla.

Kuten italialaisessa keittiössä yleensä, myös focaccian täytteet ja maut vaihtelevat alueittain. En tiedä minkä regioni d'Italian puolesta liputan tällä tomaatti-basilika-oliivifocaccialla (ehkä Helsingin), mutta omat lempimakuni pääsivät kyytiin. :)

Kyllä, MINUN lempimakuni... :)

Pitkän rinnepäivän jälkeen suolainen herkkupala oli poikaa. Ja oikein paljon puuterissa kyykättyään jopa yber-tuhtia juustoon ja oliiviöljyyn hukutettua foccaciaa upposi palakaupalla.

Useimmiten alkupalaksi tarjottavassa focacciassa siis variaatiota löytyi. Olennaisin ero pizzaan on se, että focaccia on paksu ja mehevä, pizza ohut ja rapsakka. Ja vaikka italialaiset eivät pizzankaan päälle paljoa täytteitä kasaa, on focaccia selkeämmin leipä ja päälliset sivuosassa.

Focaccia on myös erinomainen ruoka juhliin ja ison väkimäärän tyydyttämiseen.
Pari pellillistä vamistuu siinä missä yksikin, ja focaccian voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jopa pakastimeen odottamaan.
Mutta parasta tietenkin tämä ihanuus on suoraan uunista tulleena. Niin, että tuskin pystyy sormin koskemaan...

Voit tehdä alla olevan ohjeen kolminkertaisena, jolloin saat kaksi pellillistä valmista kamaa. Laitoin basilikan lehtien lisäksi pinnalle myös pilkottuja viinisuolaheinän lehtiä. Toimi! :)

Tomaatti-basilika-oliivifocaccia (vajaa pellillinen / n. 20 x 30 cm vuoka)

3 dl lämmintä vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
n. 5,5 dl vehnäjauhoja
1 tomaatti
basilikan (tai viinisuolaheinän) lehtiä
n. 1/2 dl oliiveja
muutama aurinkokuivattu tomaatti
sormisuolaa
pippuria
oreganoa


Lämmitä vesi ja liuota siihen hiiva. Voit myös käyttää kuivahiivaa, lisää silloin hiiva yhdessä jauhojen kanssa.

Lisää nesteeseen öljy ja suola. Lisää jauhot ja alusta kunnolla, kunnes sitko on hyvä ja taikina irtoilee sormistasi. (Aurinkokuivatut tomaatit kärähtävät helposti focaccian pinnalla. Suosittelen pilkkomaan ne mukaan taikinaan.)

Anna taikinan kohota 1-2 tuntia. Mitä kauemmin jaksat kohottaa, sitä ilmavampi ja kuohkeampi lopputulos.

Levitä taikina paperoidulle pellille.

Leikkaa tomaatti ohuiksi viipaleiksi ja paina viipaleet taikinaan. Leikkaa myös (viinisuolaheinän lehdet,) oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit paloiksi. Asettele  ja painele ne ja basilikan lehdet myös leivän päälle. (Painele aurinkokuivatut tomaatit kunnolla taikinan sisään, tai pilko ne jo sisään taikinaan.)

Sudi koko komeuden päälle vielä pikkiriikkisen aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Rouhi päälle pippuria. Ripottele vielä pinnalle sormisuolaa ja vähän oreganoa (tuoretta tai kuivattua).

Anna focaccian kohota vielä vartin verran pellillä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Jos haluat focacciaan paljon ilmakuplia, älä kohota leipää levityksen jälkeen ja paista kiertoilmalla.

Nauti focaccia vaikka alkupalaksi rapsakan proseccon kera. Tai pakkaa mukaan talven retkireppuun.

Kuten huomaatte, aurinkokuivatut tomaatit ottivat uuunissa hieman osumaa. :) Suosittelen pilkkomaan ne osaksi taikinaa.



Ja tässä otos onnellisesta naisesta kahden kulinaristisen lempimaan rajalla... Vive la France! Viva l'Italia!

Myslileipä saviastiassa

Hiphei, on hiihtoloman aika (en vain koskaan opi kutsumaan sitä talvilomaksi)!

Suuntaamme kohti etelää ja Italian Alppien komeita rinteitä. :)

Yleensä olemme suunnanneet Itävaltaan tai Sveitsiin, jossa naapurin Bäckereissä vierailu on aina ollut aamun kohokohta. 

Mitenköhän on Italian puolella? Löytyykö sieltä kotikulman panificio?

Toiveikkain mielin julkaisen nyt pari viikkoa sitten tekemäni myslileivän reseptin. Kuinka helppoa onkoaan luoda lämmin ja superviihtyisä tunnelma kotiin?

Asiaa ei suinkaan haitannut se, että tuona aurinkoisena lauantaina korkkasimme vihdoin New Yorkista tuomamme Raphael, Cabernet Franc, 2008 -viinin. Ai että... Yksi parhaista koskaan nauttimistani viineistä. Harmi, ettei Lähi-Alkosta tätä löydy.

Mutta leipään! Tämän yksilön kanssa kävi niin, että lähdimme ulkoilemaan ja jätimme sen saviastiaan kohoamaan toiselle kohotuskierrokselle. Reissumme kestikin hieman kauemmin kuin piti, joten vastassa kotona odotti komeasti kohonnut "tatti". :D

Maku oli kuitenkin sitäkin ihanampi. :) Saviastia toi mukavan rapsakan kuoren, samaan tapaan kuin vaivaamattomassa leivässä. Ja mysin seassa olleet kookoslastut muuttuivat todella meheviksi herkkupaloiksi.

Myslileipä saviastiassa

4,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl mysliä
1/2 dl kauraleseitä
6,5 - 7 dl sämpyläjauhoja
1,5 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

Lämmitä vesi reilusti hiivan heräämislämpöön.
Sekoita keskenään mysli, leseet ja suola. Sekoita kuivahiiva n. 1 dl sämpyläjauhoja.

Yhdistä lämmin vesi ja mysli-leseseos. Sekoita. Lisää myös jauho-hiivaseos.

Lisää loput jauhot hissukseen alustaen. Lisää loppuvaiheessa vielä loraus öljyä. Vaivaa kunnolla.

Nostata taikinaa liinan alla noin 45 min - 1 h, kunnes taikina on kaksinkertainen. Öljyä ja jauhota vuoka ohuesti.

Taikinan kohottua kaada se vuokaan ja painele ilmakuplat pois. Valele pinnalle hieman vettä ja ripottele  reilusti mysliä koristeeksi.

Anna leivän kohota vielä 45 min - 1 h. (Tai lähes puolitoista kuten minä... Ei ihan tullut ovella leipä vastaan, mutta kovasti pyrki ulos vuoasta. :))

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Jos haluat oikein rapeakuorisen leivän, sumuta suihkupullolla pinnalle vettä.

Paista leipää uunissa n. 35 - 40 minuuttia, kunnes se saa kauniisti väriä.

Nosta valmis leipä uunista, anna sen huoahtaa vartin verran vuoassa, ja kumoa se sitten varovasti. Nosta leipä ritilälle jäähtymään, niin saat kivan rapean kuoren.

Ja nyt siis koittaa viikon bloggaustauko. 

Alppitunnelmia voit fiilistellä kotonakin esimerkiksi pyöräyttämällä herkullisen Germknödelin!

Possutagine

Pakko se on paatuneimmankin omantienkulkjijan myöntää, että pataruoat ovat sydäntalvella mitä parhainta herkkua.

Aromaattiset ja höyryvät ateriat lämmittävät villasukkatallustelijaa, ja pahimmat vilukissat voivat vaikka halata hohkavaa uunia (nimimerkillä "näinkin on tehty").

Tässä ihanassa padassa maistuvat itäiset ja arabialaiset maut: kaneli, tähtianis, aprikoosi... Kirsikkatomaatit tuovat juuri sopivasti tomaattisuutta jyräämättä silti muita makuja alleen.

Meikäläisen kanelitangot on Intiasta tuotu. Kaarnoineen päivineen.

Alkuperäinen resepti kulki tosiaan tagine, mutta tämä kotoinen versioni taitaa olla siis possusarpaneva, sillä en omista autenttista tagine-savipataa. Heko heko. :)

Sanasto sikseen, resepti oli Maku-lehden liharuokareseptikilpailun voittaja (6/2012). Sen verran muutin originaalia, että korvasin viikunat aprikoosilla ja tarjosin taginen couscousin tai riisin sijaan paprikalla maustettujen lohkoperunoiden kera.

Possutagine (2:lle)

400 g porsaansuikaleita

1 sipuli

1 punasipuli

2 valkosipulinkynttä

1/2 rs (n. 6 kpl) kirsikkatomaatteja 

loraus oliiviöljyä

1 tl palmusokeria tai fariinisokeria

mustapippuria

suolaa

ripaus chilijauhetta

1/2 tl kuminaa

1 kanelitanko

1 tähtianis

2 dl vettä

n. 10 kpl kuivattuja aprikooseja

n. 1/2 dl kapriksia

ripaus sitruunan kuorta raastettuna

1/2 sitruunan mehu

tuoretta korianteria

Kuori ja leikkaa sipulit neljäksi lohkoksi. Kuori ja murskaa valkosipulit. 

Lämmitä loraus öljyä padassa / uunin kestävässä kattilassa, lisää valkosipulit ja liha. Paista liha juuri ja juuri kypsäksi. 

Lisää pataan sipulilohkot ja kokonaiset kirsikkatomaatit. Lisää myös suola, pippuri, chili, kumina, kanelitanko ja tähtianis. Anna hautua pikkuinen hetki, jotta tomaatit hieman pehmenevät. 

Kiehauta vesi ja lisää se pataan. Kansi päälle ja pata uuniin! Hauduttele 150-asteisessa uunissa n. 2 tuntia. Lisää tarvittaessa välillä vettä (mikä ihana tekosyy avata kansi ja imeskellä tuoksuja).

Puolita aprikoosit ja laita ne likoamaan veteen kypsennyksen ajaksi. Kaada vesi pois ja lisää aprikoosit pataan yhdessä kapristen kanssa. Lisää myös sitruunamehu ja sitruunankuoriraaste. Anna hautua kannen alla vielä puolisen tuntia. Valmista sillä välin vaikka lohkoperunat.

Silppua valmiin annoksen päälle tuoretta korianteria.

 Nauti hyvässä seurassa. Maut sen kun syventyvät seuraavana päivänä, joten suosittelen tekemään samalla vaivalla tuplasatsin.

Pähkinäiset kuharullat lisukkeineen

Tässäpä tupsahtaa iki-ihana ja näyttävä, ehkä hieman juhlava kuharesepti.

Pähkinöillä, sienillä ja ihanalla vaalealla kalalla ei kyllä oikein voi mennä pieleen. Lisukkeiksi valikoin sitä mitä kaapista löytyi + vähän jotain muuta, ja hyvinhän nämä sopivat yhteen! Etenkin sienet ja juurekset olivat nappivalinta.
Kokeile yhdistää omien suosikkilisukkeittesi kanssa, arvelisin että myös pienessä kermatilkassa haudutetut juurekset voisivat olla poikaa. Tai kesällä ihan vain rapsakka salaatti.

Löysin reseptin Glorian ruoka & viini -lehdestä (8/2013), joka suorastaan pursui ihania kalaisia (ja muita) herkkuja.

Tämän ruoan vaikeusaste ei ole korkea. Tein tämän nimittäin raisujen kaksipäiväisten synttärijuhlien toisen päivän iltana. Ja hyvin onnistui heikosta keskittymiskyvystä huolimatta. :) Muuttelin hieman alkuperäistä reseptiä, kuten asiaan kuuluu.

Pähkinäiset kuharullat (4:lle)

8 kuhafilettä
2 porkkanaa
iso kourallinen cashewpähkinöitä
suolaa
pippuria
n. 1 rkl sitruunamehua
(tuoretta) tilliä

Lisäksi:
tuoreita herkkusieniä
ruusukaaleja
pinaatinlehtiä
salaattia
loraus oliiviöljyä
lanttukuutioita tämän reseptin mukaan
muutama tupsu tuoretta tilliä


Suolaa kuhafileet kevyesti ja rouhi päälle pippuria. Murskaa cashewpähkinät.
Kuori porkkanat ja siivuta ne juustohöylällä.

Asettele porkkanat ja pähkinärouhet kuhafileiden päälle. Rullaa fileet ja nostele ne pystyasennossa uunivuokaan. Tiputtele vielä pähkinöitä rullien sisään. Lorauta päälle sitruunamehua ja rouhi suolaa ja pippuria.

Paista fileitä 200-asteisessa uunissa n. 20 - 25 minuuttia.

Fileiden paistuessa valmista lisukkeet.

Valmista lanttukuutiot tämän ohjeen mukaan (n. 15 minuuttia).

Keitä ruusukaalit (n. 10 - 15 minuuttia) ja valuta vesi pois. Suolaa kevyesti.

Viipaloi herkkusienet paksuiksi viipaleiksi. Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paistele sieniä viitisen minuuttia.

Pilko salaatti ja yhdistä pinaatinlehtien kanssa. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä.

Kokoa annos, ripauta päälle vielä tuoretta tilliä ja nauti. :)

Ja sitten aina hauska osuus... Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa mielestäni oma annokseni näytti jopa paremmalta kuin lehdessä:

Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain

Keinotekoinen kesä on vallannut kotini: ZenGrow kasvattaa tuoreita yrttejä, pavunidut uhkuvat elinvoimaa astiakaapissa itäessään, eikä vielä ihan kaikki Vietnamin reissun rusketuskaan ole hävinnyt.

Ja ajatuksen voima kantaa kauas... Aina saareen ja mökille asti. :) Tai kaukomaille! Ja mielikuvamatkailuahan parhaiten tukevat oikeat kulinaristiset elementit.

Aasialainen keittiö ei pettänyt taaskaan. Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain kuulostaa kovin simppeliltä ja onkin sitä! Mutta ai että tätä makujen harmoniaa. Kotoinen suppilovahvero sopii inkiväärin, seesamin ja korianterin rinnalle "just eikä melkeen".

Olen kantanut joltain Kiinan matkaltani kotiin mitä ihanimman ruoka-opuksen nimeltä Chinese & Asian cookbook. Tämä järeä opus harvoin pettää, ja näiden reilun tuhannen sivun lomasta löytyi myös tämä resepti. 

Annos toimi myös ilman yrttejä.

Miten kanasta ja kasviksista saakin näin hyvää?! 

Nuolin sekä oman lautaseni että tarjoiluastian. Kattilan pohjalle ei kieleni valitettavasti ylettänyt. :)

Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain (2:lle)

n. 350 g maustamattomia kanasuikaleita
n. 200 g kaalia
1 sipuli
1/2 dl bambunversoja (purkista)
n. 2 cm pätkä tuoretta inkivääriä
reilu loraus öljyä
1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita (tai vaikka 1 prk herkkusieniä)
2,5 dl vettä
kourallinen pavunituja
suolaa

1 rkl soijaa
1 rkl palmusokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
muutama tippa (n. 15) seesamiöljyä

1 rkl maissitärkkelystä

kourallinen tuoretta korianteria
pieni nippu tuoretta ruohosipulia



Laita suppilovahverot turpoamaan 2,5 dl:n vettä. Anna niiden turvota vähintään puolisen tuntia.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää kanat ja paista ne lähes kypsiksi.

Pilko sillä välin kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Pieni myös bambunversoja ja tarvittaessa suppilovahveroita hieman. Kuori inkivääri ja leikkaa siitä ohuita "tikkuja".

Siirrä valmiit kanat pannulta syrjään.

Lisää öljyä pannulle ja lämmitä se. Lisää pannulle kaali, sipuli, inkivääri ja bambunversot. Lisää myös suppilovahverot, mutta säästä liotusvesi. Paistele miedohkolla lämmöllä kunnes kasvikset pehmenevät. Älä anna ruskistua! Jos näyttää uhkaavalta, lisää loraus vettä pannulle. Mausta kasvikset kevyesti suolalla.

Sekoita keskenään soija, riisiviinietikka, seesamiöljy ja palmusokeri. Sekoita hyvin, että sokeri liukenee.
Sekoita maissitärkkelys suppilovahveroiden liotusveteen.

Kun kasvikset ovat valmiita, lisää kanat takaisin pannulle yhdessä soijaseoksen ja pavunitujen kanssa (voit myös ripotella pavunidut vasta valmiin annoksen päälle). Paista pieni tovi, että kanat lämpenevät. Lisää pannulle myös suppilovahverovesi-maissitärkkelyssekoitus hyvin sekoittaen / lastalla sohien.

Anna kastikkeen pulpahtaa pari kertaa, kunnes se paksunee. Et voilà!

Silppua annoksen päälle runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia.
Tarjoa esimerkiksi jasminriisin kera.

Yksi vuoden parhaista ajoista on nyt täällä - tulppaaniaika! Hiphei! :)

Murea ja maukas karjalanpaisti

Karjalanpaisti on ehkä yksi suomalaisimmista ruoista evö. Mikä kruunaisi paremmin poskia nipistelevän hiihtolenkin, kuin valmiina odottava höyryävä ja lämmittävä perinneherkku?

Karjalanpaisti ei ole koskaan herättänyt minussa vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen. En ole kotoisin karjalanpaistiseudulta, eikä se myöskään ole koskaan kuulunut perheemme repertuaariin. Perusruoka siis.

Glorian ruoka ja viini -lehti herätti minussa kuitenkin uteliaisuuden. Jouni Toivasen ohjeita seuraamalla pitäisi saavuttaa pähkinäinen ja maltainen maku sekä upea väri. Ja kun kaupassa tuli vastaan todella hyvän näköisiä, tuorepakattuja karjalanpaistilihoja, oli pakko lähteä testaamaan.

Itse asiassa tein pottilohkoa, sillä lisäsin pataan juureksia. Ehdassa karjalanpaistissa pitäisi kai olla vain lihaa ja sipulia.

Ja aijai, hyväähän karjalanpaistista tuli. Parasta oli hipaisusta mureneva liha, sekä ihanasti kasviksista maut imenyt liemi.

Aterian kruunasi muusi-tiimin, eli mieheni, panos: perunamuusi runsailla kuorilla ja pienillä kökkäreillä. Kuten kuuluukin. :)

Söimme karjalanpaistia kahtena päivänä. Maku ja mureus nousivat aivan uudelle tasolle seuraavana päivänä, kun paisti oli muhinut yön yli (vaikkakin jääkaapissa). Jatkossa teen karjalanpaistini reilusti etukäteen. Syöntipäivänä hilpaisen ladulle, delegoin ruoanlämmitysvastuun, ja varpaiden sulettua istun nauttimaan...

Karjalanpaisti (4:lle tai 2:lle kahdeksi päiväksi)

n. 800 g karjalanpaistilihoja
2 isoa sipulia
n. 10 kokonaista mustapippuria
3 porkkanaa
1 -2 lanttua koosta riippuen
n. 2 tl suolaa
1/2 - 1 l kylmää vettä

mustapippuria
suolakurkkuja tai puolukkasosetta

Levitä lihat uunipellille. Lämmitä uuni mahdollisimman kuumaksi. Oma uunini lämpenee n. 275 - 300 asteeseen. Käytin asetuksena kiertoilma / grillivastus.

Kuori kasvikset, pilko porkkana ja lanttu suuriksi paloiksi ja sipuli reiluiksi lohkoiksi.

Paahda lihoja uunin ylätasolla n. 8 - 10 minuuttia. Vahdi, etteivät ne kärähdä. Uunistani kuului iloinen pokse ja pauke. Ja avatessani luukun pärähti palohälytin soimaan. :D Laske uunin lämpö 150 asteeseen.

Nosta lihat ja sipulit (uuninkestävään) kattilaan kerroksittain. Kaada päälle reilusti vettä. Tipauta kattilaan vielä suola ja pippurit. Kiehauta neste ja kuori pinnalle nouseva vaahto.

(Jos kattilasi on uuninkestävä, jatka valmistusta siinä. Muussa tapauksessa siirrä lihat, sipulit ja neste uunipataan.)

Lisää pataan myös porkkanat ja lantut. Lisää vettä tarvittaessa siten, että ainekset nippanappa peittyvät. Nosta koko komeus uuniin ja hauduta pataa vähintään 2,5 tuntia. Ideaalitapauksessa laske lämpö 2,5 h jälkeen vielä n. 80 asteeseen ja jatka hauduttelua pari tuntia.

Valmista padan hautuessa perunamuusi.

Tarjoa karjalanpaisti esimerkiksi suolakurkkujen tai puolukkasoseen kanssa. Rouhaise annoksen päälle vielä mustapippuria ja tarvittaessa suolaa.

Loistava lounassalaatti

Viikko lähestyy puoltaväliä, mutta vielä pitäisi keksiä kiinnostavaa, inspiroivaa ja virtaa-antavaa lounasevästä.
Onneksi ZenGrow hyrrää olkkarin nurkassa, joten tuoreet yrtit löytävät tiensä eväsboksiin helposti.

Ja kirkasvalon lailla toimivat kasvilamput muuttavat aamuäreän kaamosmasentujan iki-intsiksi hopeareunustennäkijäksi. Onkohan tässä salaisuuteni?

Loistava lounassalaatti (1:lle)

1/2 kesäkurpitsaa
2 tl oliiviöljyä
(1/2 tl sitruunamehua)
suolaa
pippuria

keräsalaattia
kurkkua
tomaatti
pari retiisiä
1 keitetty muna
pinjansiemeniä
tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, sitruunamelissaa tai minttua


Pilko kesäkurpitsa pienehköiksi suupaloiksi. Pyöritelle kesäkurpitsat oliiviöljyssä (ja sitruunamehussa) ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita kesäkurpitsat ja pinjansiemenet pieneen uunivuokaan ja paahda uunissa 220 asteessa noin 15 - 20 minuuttia. Jos on kiire, voit paahtaa kesäkurpitsat myös pannulla (n. 5 - 10 min).

Keitä muna.

Revi salaatti, pilko kurkku ja tomaatti, viipaloi retiisi. Kokoa lautaselle salaatti, kurkku, tomaatti ja retiisi. Rouhi päälle aavistus suolaa ja pippuria. Kaada uunista tulleet kesäkurpitsat ja pinjansiemenet salaatin päälle.

Pilko päälle kananmuna ja silppua yrtit.