Ruokaisa varhaiskaali-seesamisalaatti

Mökkeilyn, lomailun ja grilliruokaähkyn jälkeen kaipaan jotain raikasta ja kevyempää.
Nämä vaatimukset täyttää tämä ihana varhaiskaalisalaatti.

Kaalikausi on parhaimmillaan, joten nappaa kerä kaupasta mukaan ja nauti kaikesta ihanasta, mitä kaalista syntyykään.

Nyt viimeistään on aika jättää kaalikääryleiden synnyttämät ennakkoluulot romukoppaan. Kaali on maukasta, raikasta, eikä lainkaan pahan hajuista. :D

Alkuperäinen resepti löytyi Hesarista. Tein kastiketta tuplasatsin ja muuttelin vähän ainesosia.

Varhaiskaali-seesamisalaatti (2:lle)

n. 100 g nuudeleita
2 tl rypsiöljyä
¾ dl seesaminsiemeniä
200-300 g varhaiskaalia (puolikas)
1 porkkana
1 punainen (kuivattu) chili
pari kourallista tuoretta korianteria

Kastike:
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl hunajaa
1½ rkl rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1½ rkl limettimehua
1 rkl soijakastiketta
¾ tl chilihiutaleita
¾ tl suolaa

Keitä nuudelit pakkauksen ja kaada siivilään valumaan.

Mittaa seesaminsiemenet kuumalle, kuivalle paistinpannulle. Paahda pari minuuttia koko ajan käännellen.

Pilko varhaiskaali ohuiksi, noin 5 cm:n mittaisiksi suikaleiksi. Laita suureen kulhoon.
Kuori porkkana ja leikkaa raasta se karkeaksi raasteeksi.
Hienonna chili.

Rouhi cashew-pähkinät karkeaksi rouheeksi ja paahda niitäkin kuivalla pannulla muutama minuutti.

Tee kastike yhdistämällä kaikki aineet keskenään.

Yhdistä kaikki aineet: kaali, porkkana, chili, nuudelit ja kastike.
Ripottele päälle pähkinät ja revi reilusti tuoretta korianteria.

Naaaammm!

Mustikka-vaniljakulho

Huh! Onpas tullut kesälomailtua niin urakalla, että blogissakin on ollut pieni luova tauko. :)

Ihanaa ja vauhdikasta on ollut. 

Ja mikä marjakesä! Satoa pukkaa ovista ja ikkunoista!

Mustikoita varmasti löytyy vielä metsistä, joten ehdit hyvin pyöräyttää tämän ihanan mustikka-vaniljakulhon. Jos mustikoita ei näy, voit loistavasti käyttää esimerkiksi parhaassa satovaiheessa olevia vadelmia, karviaisia tai viinimarjoja.

Marjat lepäilevät vaniljaisessa vanukaskylvyssä rapsakassa, ohuessa taikinakulhossa. Todella herkullista!

Tein tämän piirakan kahdesti; ensimmäisellä kerralla tapahtui jotain käsittämättömän mystistä, ja luottovanukas muuttui saostumisen jälkeen nesteeksi. En vieläkään tiedä, mitä tapahtui. Seisoiko se liian kauan? Eikö se tykännyt viileästä (oli jääkaapissa)? Vai oliko ilmassa kenties ukkosta?

Toisella kerralla piirakka kuitenkin onnistui juuri kuten kuuluikin. :)

Tein piirakan pieneen, 17cm-halkaisijan irtopohjavuokaan. Tästä riitti n. 4 henkilölle (kahdestaankin meni koko setti). 

Voit toki tehdä kulhot myös annoskoossa pieniin uunivuokiin.

Reseptissä vanukkaan ja taikinan määrät ovat vähän reilut, joten voit  halutessasi puolittaa taikinan reseptin ja viilata 1/3 vaniljavanukaasta pois.

Itse tein taikinasta siis kaksi piirakkaa toisiaan seuraavina päivinä. Puolet taikinasta odotti jääkaapissa. Vanukkaan keitin kahdesti aina tarjoamispäivänä (erikseen kumpaankin piirakkaan) ja yli jääneet vanukkaat söin onnellisesti sellaisenaan. :)

Mustikka-vaniljakulho (4:lle, 17 cm irtopohjavuokaan)

n. 2,5 dl mustikoita

1/2 banaani

n. 2 rkl maitoa

Vanukas (Huom! Tästä määrästä jää noin 1/3 yli):

3 keltuaista
3 rkl sokeria
3 rkl maissitärkkelystä tai perunajauhoja
6 tl vaniljasokeria
4,5 dl maitoa

Taikina (Huom! Tämä määrä riittää kahteen kulhoon):

3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

100 g margariinia tai voita
0,4 dl kylmää vettä

Tee ensin taikina.

Yhdistä keskenään jauhot, sokeri, suola ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon margariini ja nypi/sekoita tasaiseksi.

Lisää kylmä vesi nopeasti sekoittaen. Kääräise taikina elmukelmuun ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Viritä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. En voidellut reunoja, eikä piirakka siitä huolimatta jämähtänyt kiinni.

Ota puolet taikinasta ja painele se ohueksi kerrokseksi irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista kunnolla korkeat (voit tehdä korkeammat kuin minulla kuvassa). Huomaa, että taikina vähän kohoaa uunissa, eli pohja  nousee ja reunojen suhteellinen korkeus laskee. Mitä korkeampi reuna, sitä isompi kuppi ja sitä enemmän täytettä. :)

Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 7 minuuttia, kunnes se juuri ja juuri kypsyy ja saa ihan pikkuisen väriä.

Nosta pohja jäähtymään huoneenlämpöiseksi. Irrota irtopohjavuoka.

Tee seuraavaksi vanukas. Yhdistä kaikki aineet kattilassa. Lämmitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee. Vanukas saa siis kuplia muutaman kerran. Nosta sivuun levyltä ja anna aavistuksen jäähtyä. Älä seisota liian pitkään, ettei vanukas leikkaannu.

Viiltele jäähtyneen taikinakulhon pohjaan muutama viilto ja riko vähän paistopintaa. Kostuta pohja (ei reunoja) maidolla.

Muussaa banaani ja levitä se taikinakulhon pohjalle. Ripottele päälle myös mustikoita.

Lusikoi päälle vanukasta sen verran, että kulho täyttyy piripintaan. Ripottele päälle loput mustikat.

Ja tässä vielä se epäonnistunut yksilö. :D Näinkin voi käydä.
Syytän ukkosta.

Ja tältä sen kuuluisi näyttää. :)

Ahven-piimäkulhot, eli täydellinen kylmä ahvenkeitto

Voi vitsit. "Hyvä ruoka, parempi mieli" ei ole koskaan pitänyt enemmän kutiaan kuin tänään. :)

Tähän päivään on mahtunut migreeni, punkki, mustikansekainen oksennus, raivoava vauva ja piloille menneet vaatteet, valkoinen matto ja lampaantalja.

Kiitos siis Glorian ruoka & viini, että tarjositte NÄIN IHANAN reseptin, joka pelasti ja kirkasti sateisen päivän. :)

Tässä ihanassa kylmässä keitossa yhdistyy kesän parhaita paloja: juuri pyydettyä ahventa, itse kasvatettua pinaattia, tuoreita herneitä ja yrttejä...

En osaa oikein edes kuvailla keittoa. Se oil yhtä aikaa raikas, hapan, suolainen, makea ja täyteläinen. Aivan todella todella hyvää!

Otin jälleen hieman oikeuksia muokata alkuperäistä resptiä - vaihdoin kalan, tein lientä lähes tuplasti enemmän kuin ohjeessa (onneksi), vaihdoin lisukkeet (eli härpäkkeet) ja yrtit. No ohoh, vaihtui siinä loppujen lopuksi aika moni juttu, paitsi idea. :)

Näyttää siltä, että keitto on työläs, mutta ei se ole. Aikaa valmistukseen kului oikeasti vain pieni tovi.

Ahven-piimäkulho (2:lle)

n. 4 ahvenfileetä

1 rkl voita

suolaa

pippuria

Pikantit sipulit:

1 kesäsipuli

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

1 tl palmusokeria

Härpäkkeet:

n. 1/3 kurkku

n. 10-15 isoa tuoretta pinaatinlehteä

2 rkl auringonkukansiemeniä

n. 8-10 isoa herneenpalkoa

Basilikaöljy:

kourallinen tuoretta basilikaa

loraus hyvää oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus palmusokeria

Piimäliemi:

4 dl piimää

1 rkl sitruunamehua

1 tl fenkolinsiemeniä

1/2 tl palmusokeria

ripaus suolaa

n. 1/2 tl mustapippuria myllystä

Tee ensin basilikaöljy. Silppua basilikanlehdet hienoksia ja muhenna niitä sopivasti, että niistä irtoaa maku hyvin. Yhdistä kaikki aineet. Anna oleentua, kunnes muu ruoka valmistuu.

Seuraavaksi piimäliemi. Rouhi fenkolinsiemet morttelissa ja yhdistä kaikki kastikkeen aineet. Nosta sivuun odottamaan.

Sitten marinoidaan sipulit. Viipaloi kesäsipuli & vähän vartta ohuiksi viipaleiksi. Yhdistä pienessä kupissa sipuli, sitrunamehu, suola ja sokeri. Anna seistä ainakin vartin verran.

Paahda auringonkukansiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla muutama minuutti, että ne saavat vähän väriä. Nosta siemenet sivuun.

Sulata hieman voita pannulla. Paista ahvenfileet molemmin puolin nopeasti kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos pinaatinlehtesi ovat kovin isoja, revi ne puolikkaiksi.

Höylää kurkusta ohuita soiroja vihanneshöylällä, raastimella tai vaikka juustohöylällä. Itse tykkäsin raastemaisen ohuesta, mutta pitkäsyisestä koostumuksesta eniten (syntyi vihanneshöylällä).

Kokoa annokset. Kaada lautasille piimälientä. Asettele pinaatinlehdet kulhon reunaan pystyyn. Nosta kulhoon myös kurkku ja sipulit. 

Halkaise kalafileet puolikkaiksi ja nosta ne kulhoon.

Lisää myös herneenpalkojen herneet.

Ripottele päälle basilikaöljyä sekä paahdetut auringonkukansiemenet.

NAUTI!!

Paahdettu kukkakaali ja seesamikastike

Kesällä tulee tosi usein tehtyä lisukkeeksi aina vain uusia perunoita. Ja why not, nehän ovat ihania!

Mutta jos kuitenkin haluat jotain muuta, kokeile tätä ihanaa kukkakaalia seesamikastikkeessa.

Resepti löytyi Glorian ruoka & viini -lehdestä, ja se on Tomi Björkin käsialaa. Ei voi mennä pieleen. :)
Muokkasin toki hieman. Vähensin öljyn määrää radikaalisti, ja vähän justeerasin muitakin mittasuhteita.

Paahdettu kukkakaali on mielestäni herkku vertaansa vailla. Perinteisen simppeliin uunipaahtoon ja suolamaustamiseen verrattuna tämä seesamikukkakaali on kovin advanced, mutta supernopeasti kastike tuli kyllä tehtyä. Ja kaapista löytyi kaikki aineet (okei, mun kaapit taitaa kyllä olla aika hyvin varusteltu...).

Ja voi että maistui hyvältä sisäfileen ja salaatin kanssa juhannuksena!

Ja jälkkäriksi nautittiin tietysti vaniljaista omenapiirakkaa ja kuohujuomaa. :)

Ja hei! Kastike sopii tosi hyvin myös kanalle, ribseille ja ihan perinteisenkin salaatin kastikkeeksi. Ja miksei niiden uusien perunoidenkin kanssa. 

Ei kun satsia pyöräyttelemään!

Paahdettu kukkakaali ja seesamikastike

1 kukkakaali
1 sipuli

1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl seesaminsiemeniä
1/2 dl maustamatonta jugurttia (minulla itsetehtyä)
3 rkl mirinkastiketta
3 rkl vaaleaa balsamicoa
2 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta

oreganoa
ruohosipulia


Paahda korianterinsiemeniä kuivalla pannulla pari minuuttia. Lisää seesaminsiemenet ja jatka paahtamista 3-4 minuuttia, kunnes siemenet hieman saavat väriä.

Kumoa ne huhmareeseen ja jauha.

Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään. Parhaan emulsion saat tehosekoittimella, mutta semmoisen puutteessa käytin itse ihan haarukkaa. :)

Kastike säilyy hyvin jääkaapissa tiiviissä astiassa.

Kun on aika tarjoilun, pilko kukkakaali pienehköiksi nupuiksi ja viipaloi sipuli renkaiksi.

Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paahda kukkakaaleja ja sipuleita kymmenisen minuuttia kunnes ne pehmenevät. Nosta jäähtymään.

Sekoita joukkoon kastike. Älä kaada kaikkea kerralla, vaan lisää kastiketta hissukseen, ettei tule liian voimakkaan makuinen setti.

Juhannuksen puutarhakatsaus

Enpäs ole hetkeen ehtinyt kirjoitella puutarahakuulumisia. Mennäänpäs heti asiaan.

Ensimmäinen sato saatu muutama päivä sitten (eli n. 15.6.)! Nimittäin valkoiset retiisit ja jättiretiisit. Ihanaa!

Muuten hyötykasvirintamalla ollaan porskutettu vaihtelevalla menestyksellä... Alla on kuva, joka on otettu 22.5. Siellä näkyvät iloisesti 2 kesäkurpitsaa (oikealla takana), 3 avomaankurkkua (oikealla etualalla), 2 riviä retiisejä (oikealla), ja kukkia vasemmalla.

Avomaankurkuille kävi tosi köpösti. Taimet kuolivat heti, kun ne pääsivät ulos. Olin kyllä kylvänyt ne liian aikaisin, joten ehkä taimet eivät olleet vahvimmat mahdolliset. Tai ehkä ulkona oli liian helteistä (vaikka yritin kyllä varjostaa hallaharsolla)... En tiedä. Kuolivat. 

Pari taimea olivat kasvaneet äitini hoivissa sisätiloissa näin isoiksi. Ne olivat jo nupuillakin. Kuolivat ulkona. :(

Tässä kesäkurpitsat juuri istutettuina. Ne kukkivat parhaillaan. :)

Istutin kuukausimansikat ulos reipas viikko sitten (n. 15.6.), kun kelit taas hieman lämpenivät. Ne kasvavat hienosti! :) Kuva pienestä alusta löytyy alta.

Olin istuttanut myös pinaattia ja tammenlehtisalaattia. Jostain syystä salaatti ei itänyt, luulen, että siemenet olivat liian vanhoja (monta vuotta sitten hankittu). Pinaatille kävi niin, että se oli semmoisessa osassa kasvimaata, missä maa oli vielä liian savista ja tiivistä. Mylläsin siis maan, lisäsin hyvää multaa ja kylvin sekä pinaatit että tuoreet salaatit. Nyt ne ovat iloisesti nousseet. :)

Olen myös kylvänyt herneitä ja papuja (slenderette-laji). Nekin ovat nousseet. Herneet kasvavat iloisesti. :)

Vasemmalta ylhäältä aloittaen kellon suuntaan kuukausimansikka, herne ja papu. :)

Kukkarintamalla menee vähän paremmin. Orvokit ovat aivan uskomattoman upeita ja pursuilevat ulos laatikostaan. (Näin pieniä ne olivat huhtikuussa...)

Olen myös istutellut uusia kukkia: jonkin sortin liljoja, iiriksiä, palavaa rakkautta... Iiris kukkikin upeasti, mutta en saanut siitä taltioitua kuvaa.

Tässä alla olevassa kuvassa vasemmalta ylhäältä kellon suntaan edeten levisia, jalopähkämö, ritarinkannukset, varjolilat ja juuri ensimmäiset kukkansa avannut palava rakkaus. Nämä kaikki kuvat on näpsitty eilen aamulla.

Ihanat liljat taitavat aueta iloisesti nyt juhannuksen aikana. Ensimmäinen räjähti kukkaan tänä aamuna. :)

Ja sitten katse hieman aiempaan kesän. Ikuisen rakkauteni kohde, tulppaanit!
Tänä vuonna ne ovat olleet aivan upeita! Istutin viime syksynä kolmea sorttia, mutta parhaat kaikista olivat nämä vaaleanpunaiset, kerratut tulppaanit, jotka sain äidiltä. Kiitos! <3

Jostain kumman syystä viime vuonna iloisesti kukkineet tulppaanit eivät tehneet muuta kuin lehtiä!
Yksi reppana keltainen taisi tulla. Luulin, että tulppaanit kukkivat ainakin kaksi vuotta putkeen..?

Pitäisikö sipulit nyt nostaa maasta, kuivata, ja istuttaa syksyllä uudestaan?
Nämä kuvat on otettu jo 22.5. Nyt viimeisetkin tulppaaninvarret on leikattu poikki.

Tykkään tosi paljon kuvissa näkyvistä valkoisista lemmikeistä. Ne ovat näyttävämpiä kuin siniset; isommat kukat ja pitkäkestoisempi kukinta. Aivan ihania!

Tässä vielä muutamia tunnelmakuvia pihastamme 22.5.

Ja näin iloisen värinen salaatti syntyi ensimmäisistä retiiseistä. :)

Kyllä siellä pihassa tapahtuu paljon muutakin. Karviaiset kantavat reilusti marjaa, juhannusruusu kukkii, maa-artisokat ovat nousseet, sipulit ovat jo pitkällä...
Malvikki nyrsittiin huolellisesti ruohonleikkurilla, mutta sisukas sissi taitaa selvitä hengissä.

Malvat kukkivat ihan kohta, ehkä ovat jo auenneet sunnuntaina. Pionit kasvavat hyvin, mutta tänäkään vuonna ne eivät kuki. Toiseen ei tullut edes nupun alkua, toiseen vain pieni, joka kuivahti heti. Höh.

Mutta siitä viis, taitaa vähän kuulua hommaan tämä onnistumisen ja epäonnistumisen aaltoilu. Ja ehkä tässä koko ajan oppii lisää. :D
Ja välillä ihan tietoisesti jättää puutarhansa rehottamaan, kun ei vain kaikkia maailman asioita ehdi tehdä. :D