Chia-mantelijoulupuuro

Tökkiikö riisipuuro?

Olen leikkinyt joulupuurolla aiemminkin; kolme vuotta sitten tein porkkanapuuroa ja pari vuotta sitten toteutin suuren puurotestin. :)

Nyt mennään kuitenkin kaikista kauimmas perinteistä!

(Mutta täytyy myöntää - haluan kuitenkin jouluaamupalani näyttävän perinteiseltä kuten viisi vuotta sitten alla olevassa kuvassa... :))

MUTTA! Kaikille superfood-hörhöille, fitness-misukoille ja raudannöyryyttäjämiekkosille proteiinipitoinen ja rasvaton joulupuuro. :)
Jätä kaikki makeutus halutessasi pois - mantelimaidon luontainen makeus on ainakin minun makuuni aivan riittävästi.

Chia-mantelijoulupuuro (3:lle)

3 dl mantelimaitoa
1,5 dl kaurahiutaleita
3 rkl chiansiemeniä
1 rkl mantelijauhetta
pari tippaa vanilja-aromia

hiukkasen valuvaa hunajaa
piparinmurusia


Sekoita keskenään mantelimaito, kaurahiutaleet, chiansiemenet, mantelijauhe ja vanilja-aromi.
Jaa puuro kulhoihin ja nosta jääkaappiin oleentumaan vähintään 12 tunniksi.

Ennen tarjoamista, notkista tarvittaessa puuroa lisäämällä hieman mantelimaitoa.

Valuta päälle hunajaa ja ripottele piparinmurusia.

Nauti!

Joulunäkkäri

Olen pahamaineinen ruokajoululahjojen antaja. :)
En tiedä, onko se lahjansaajien mielestä hyvä vai huono juttu - riippuu varmaan vähän tyypistä. :)

Myönnetään, että tänäkin jouluna olen värkännyt yhtä sun toista. Mielestäni on vain niin ihanaa tuoda tuliaiseksi jotain itse tehtyä. Ja minun joulumieleni ei syty sohvalla konvehtirasia kainalossa, se syttyy keittiössä tuoksujen ympäröimänä puuhastellessa. :)

Tämä joulunäkkäri valmistui nopeasti ja helposti. Kunhan vain kaikkia aineita on kaapissa. :) Ja ah, miten herkkua - tein myös pienen satsin kotikäyttöön. :)

Joulunäkkäri (2 pellillistä)

1/2 dl maissijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl kurpitsansiemeniä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kuminaa
1/2 tl anisjauhetta
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 suolaa
2,5 dl kuumaa vettä
2 rkl siirappia
1/2 dl öljyä

sormisuolaa
1/2 dl vehnäjauhoja kaulimiseen


Sekoita kuivat aineet keskenään.

Liuota siirappi kuumaan veteen. Lisää vesi, siirappi ja öljy kuivien aineiden joukkoon.

Sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa jauhoja, taikinasta pitäisi tulla kaulittavan paksuista.

Kauli taikina mahdollisimman ohueksi levyksi kahdelle leivinpaperille vehnäjauhoja apuna käyttäen. Käytä voimaa, jotta saat kunnolla ohuen levyn.

Ripottele taikinalevyn päälle vielä sormisuolahippuja ja painele niitä vähän kiinni taikinaan.

Vedä paperit uunipellin päälle.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, kunnes se tuntuu kovalta ja on saanut hieman väriä.

Anna näkkärin jäähtyä rauhassa pellillä, sillä se kovettuu kunnolla kylmänä.

Lohko jäähtyneestä näkkäristä eri kokoisia palasia ja pakkaa ne nättiin pakettiin.

Mehevä mustatorvisieni-munakasrulla

Rakastan sienikautta! Miten mahtavaa samota metsässä kuulaassa auringonpaisteessa ja bongailla aarteita.

Olemme metsäretkeilleet parina viime viikonloppuna ahkerasti ja todella saaneet saalista; ihania mustatorvisieniä, kantarelleja sekä läjäpäinsuppilovahveroita. :)

(Peukaloni on haavoilla sieniveitsen käsittelystä ja kuuloni on mennyt sienikuivurin jatkuvasta hurinasta...)

Mutta metsästä  kotiin päästyämme, oli aivan pakko tehdä jotain ihanaa sieniherkkua heti. Jotain sopivaa välipalaa / lounasta. Munakasrulla! Ja ah, miten ihanan ihanan hyvää tämä olikaan.

Ja jopa aika terveellistä, sillä mukana on proteiinin lähteitä reilusti ja juustoakin vain hiukkasen. :)

Olen itse asiassa tehnyt rullan nyt kolme tai neljä kertaa. :D Se on niin kätevä iltapala, lounas, välipala... Tai vaikka yllätysvieraiden tyydyttäjä. Ainekset yleensä aina löytyvät kaapista, ja jos jotain ei ole, sen voi korvata.

"Taikinaa" voi virittää oman mielensä mukaan; joskus olen lisännyt pinaattia (suosittelen) ja tuoretta organoa, joskus olen jättänyt juuston pois. Vain mielikuvitus on rajana.

Mustatorvisieni-munakasrulla

5 munaa
4 dl maitoa
n. 30 g parmesan-juustoa raasteena
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
(iso kourallinen tuoretta pinaattia)
(tuoretta oreganoa)

Täyte:
1 l mustatorvasieniä (tai kantarelleja tai suppiksia tai mitä vain sieniä)
1 sipuli
ruokalusikallinen voita tai loraus öljyä
n. 100-150 g maitorahkaa

Päälle:
tuoretta timjamia tai orgeanoa
parmesanraastetta
mustapippuria


Tee ensin munakasrulla.

Sekoita keskenään tasaikseksi taikinaksi kaikki munakkaan ainekset. Kaada seos paperoidulle uunipellille.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Älä paahda rullaa liian kovaksi, on huomattavasti parempaa, kun se jää pehmeäksi ja kuohkeaksi. Anna jäähtyä.

Tee sillä välin täyte. Pilko sipuli pienehköksi silpuksi. Puhdista sienet ja palastele niitä hieman. Paista sipuleita ja sieniä pannulla öljyssä / voissa kunnes neste höyrystyy sienistä pois. Anna jäähtyä.

Levitä jäähtyneen munakasrullan päälle maitorahka, noin puolen rullan alueelle. Levitä rahkan päälle sieniseos.

Rullaa rulla leivinpaperia apuna käyttäen. Jätä saumapuoli alas.

Halkaise rulla, ripottele päälle timjamia, mustapippuria ja parmesan-raastetta.  Nosta tarjolle.

Ranskalainen viikuna-pähkinäleipä, pain aux figues

Voi miten rakastankaan Ranskaa ja kaikkea mitä kyseinen maa minulle merkitsee.

Ja rakastan rakastan rakastan ranskalaista ruokaa - etenkin uunituoretta, vuosikymmenten kokemuksella leivottua, rapeakuorista, iki-ihanaa leipää. Tietysti aamulla boulangeriesta noudettuna. :)

Ranskalaisista leivistä suosikkejani ovat hedelmiä ja pähkinöitä notkuvat hapanleivät. Ja ehkä kuitenkin se paras kaikista on pain aux figues, eli viikunaleipä pähkinöiden kera. <3

Olen asunut Ranskassa vuosina 2007-2008 ja visiteeraan Pariisissa aina tilaisuuden tullen. Ranska-aikanani koin paljon isoja asioita ja valtavia tunteita, ja opin itsestäni paljon. Solmin uusia, tärkeitä ihmissuhteita, mutta myös katkaisin joukon vanhoja, joista oli tullut raskas taakka kantaa. Palasin kotiin jollain tapaa muuttuneena naisena.

Löysin arkistoistani alla olevan valokuvan. Se on otettu lentokoneessa vuonna 2013 palatessani kotiin Pariisista, missä olin ollut kahden hyvän ystäväni kanssa (molempiin olin tutustunut Ranskassa, toinen yhä asui Pariisissa). 

Tuolta matkalta päällimmäinen muisto on tunne. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuo viikonloppu herätti minussa vahvoja tunteita ja sai minut ajattelemaan - kaikkea, elämää, minua, läheisiäni... Muistan istuneeni lentokoneessa paluumatkalla ja vain miettiväni. En lukenut lehteä tai näppäillyt kännykkää. Tuijotin vain eteeni ja ajattelin. 

Ja söin aivan uskomattoman ihanaa viikunaleipää, jonka olin ostanut evääksi mukaan. Välissä tietysti camembertiä. Kuten aina silloin kun vielä asuin siellä...

En tiedä syntyikö tuon lentomatkan ajatuksista mitään suurta, mutta ainakin juuri nyt vahvistui tunne, että on aika taas palata. Joko yksin tai matkaseuran kanssa, mutta haluan taas hengittää syvään ja miettiä elämääni. Jostain syystä se onnistuu Pariisissa parhaiten. :)

Ehkä samalla koluan taas muutaman boulangerien... :) Alla jonotan vuonna 2010 pikkasen innoissani legendaarisen Poilânen leipomon edessä maailman kuuluisinta leipää. Kyseinen leipä ei tehnyt vaikutusta, mutta toisin teki Flan Patisserie Traditionell, jota sittemmin olen kotikeittiössänikin hurjasti harjoitellut.

Ah, memory lane, viet minut mukanaan. Palataan tähän kauniiseen keväiseen päivään, ja äsken leipomaani viikunaleipään!

Mielestäni leipä on parasta, kun hedelmäkimpaleet ovat suuria ja meheviä. Samoin pähkinät.

Sattumien tulee olla kuin aarteita ja timantteja pehmeän, täyteläisen taikinan syleilyssä.

Ja ah, mikä nautinnon huipentuman tänään koinkaan. Seisoin yksin keittiössä, vauva nukkui ulkona ja mies touhusi pihatöitä. Leikkasin rapeakuorista leipää ja kuulin sen rasahduksen, huumaavat tuoksut leijuivat ympärillä, kuoren alta paljastui täyteläinen, vielä lämmin sisus, joka oli täynnä meheviä sattumia.

Sipaus voita suli leivän päälle. Tuijotin ulos, söin, suljin silmäni ja ajattelin. Pariisiin voi päästä myös hyvin pienellä vaivalla. <3

Viikuna-pähkinäleipä

8 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/3 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä

5-6 isoa kuivattua viikunaa

loraus vettä liottamiseen

kourallinen pähkinöitä (esim. hassel- ja cashew-)

Sekoita keskenään vehnäjauhot, suola ja kuivahiiva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi nopeasti. Älä vaivaa.

Peitä taikina pyyhkeellä ja anna seistä 12-16 tuntia.

Kun taikina on kertaalleen kohonnut, on aika lisätä täytteet. Pilko viikunat pikkurillin pään kokoisiksi palasiksi ja laita ne 5-10 minuutiksi vesitilkkaan likoamaan. Tarkoitus on vain pehmittää niitä hieman, ei liottaa pois kaikkea makua. :)

Rouhi pähkinät tosi karkeaksi rouheeksi.

Kääntele kohonneeseen taikinaan liotetut viikunat (Ei liotusnestettä! Sen voi vaikka juoda. Nam!) ja pähkinät. 

Koeta taitella taikinaa niin, että täytteet jäävät taikinan "sisään", eivätkä kauheasti pilkistele. Viikunat, jotka osuvat padan reunoihin kärähtävät helposti, joten on paras pitää ne leivän sisällä.

Anna taikinan nousta vielä pari tuntia.

Nosta pata (ja padan kansi padan viereen, ei päälle) uuniin ja lämmitä uuni 225-asteeseen. Kun uuni on valmis, odota vielä tovi, että pata varmasti on kuuma.

Kumoa taikina pataan. Nosta kansi padan päälle ja koko komeus uuniin. 

Paista ensin 30 minuuttia kannen kanssa. Ota sitten kansi pois ja jatka paistamista vielä 25 minuuttia. Leipä on valmis, kun se on kauniin ruskea ja kumisee pohjasta taputettaessa.

Nosta leipä pois padasta ja anna sen jäähtyä ritilän päällä ainakin tunti ennen leikkaamista. Leipä kypsyy vielä sisältä, ja liian kuumana leikattu leipä lätsähtää helposti.

Vauvan ensileipä sormiruokailuun

Heti alkuun pitää lausahtaa vastuuvapauslauseke. En ole minkään sortin ravitsemuksen, vauvaravitsemuksen, vauvojen, sormiruokailun tai vastaavan alan erityisasiantuntija. Mutta olen taatusti huolehtivainen ja rakastava äiti, joka haluaa lapselleen vain parasta, ja sillä periaatteella ruoatkin vauvallemme tehdään. :)

Beibimme on jo ohittanut maagisen kuuden kuukauden rajapyykin, ja on ottanut orkesterinjohtajan paikan ruokapöytämme päädystä, jossa hän meitä sotkuillaan ja ilmeillään viihdyttää. Sekä luonnollisesti huolehtii linjoistamme, sillä yhden aterian aikana parsakaali noukitaan lattialta vähintään kymmenen kertaa.

Halusin tarjota hänelle leipää mutusteltavaksi. Syöttölusikka harvemmin vauvelia ilahduttaa, mutta sen sijaan kaikki mitä voi tunkea kaksin omin pikku kätösin suuhun, on oikein hauskaa. Viljoja leivästä siis. :)

Leivän pitäisi olla

• semmoista ettei siihen tukehdu
• sulaa suussa, jottei isoja paloja jää kurkkuun
• tarttumakokoista ja -muotoista
• suolatonta
• terveellistä.

Joten tässäpä nämä speksit täyttävä minipatonki. Olen tarjonnut kokonaisia leipiä raadeltavaksi, sekä maidolla kostutettuja palasia mupellettavaksi. Ne ainakin sulavat suuhun. :)

Vauvan ensileipä (n. 9-10 minipatonkia)

1 dl äidinmaitoa tai korviketta

1/3 pss kuivahiivaa

0,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl grahamjauhoja

1 rkl rypsiöljyä

Lämmitä äidinmaito yli hiivan heräämislämmön. Ota n. 1/4 dl maidosta sivuun.

Turvota kaurahiutaleita suuremmassa maitomäärässä n. 10  minuuttia. Jos maito pääsee jäähtymään tänä aikana hiivan heräämislämmön alle, voit lämmittää sivuun ottamasi maidon oikein kuumaksi ja sekoittaa joukkoon. Jos maito ei ole jäähtynyt liikaa, yhdistä maidot sellaisenaan ja jatka leipomista normaalisti.

Mittaa kulhoon siis kaura-maito, maito, grahamjauho ja hiiva. Lisää vehnäjauhoja hissukseen koko ajan taikinaa alustaen. Lisää loppuvaiheessa myös öljy.

Alusta n. 5 minuuttia, kunnes saat hyvän sitkon. Kohota taikina kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se 10 osaan. Pyörittele kustakin osasta pieniä patonkeja.

Kohota patonkeja liinan alla vielä n. 15 minuuttia.

Paista 225-asteisessa uunissa n. 10 - 12 minuuttia. 

Kaura-ohrarieskat

Kävin loppiaisena kaupassa, eikä siellä ollut yhtä ainutta leipää! Ei hyllyissä, ei pakasteessa, ei tyhjiöpakattuna, ei gluteenitonta, ei erikoisleipiä - ei yhtikäs mitään. :D

Mikä IHANA syy leipoa itse!

Kaura-ohrarieskat ovat aivan ihania. Rieskojen reunat käpristyvät rapeiksi, mutta sisus jää hieman pehmeäksi, koska kaurahiutaleet keitetään puuroksi. Päälle voita ja juustoa ja käteen kuppi teetä. Täydellistä pakkaspäivään!

Minun on pakko samalla tunnustaa, että olen nyt rapean viikon täysin omavarainen myös pienehköstä pakosta. Mieheni on reissussa, joten olemme naisporukalla kotona. Kauppareissut vauvelin kanssa eivät edes pienessä lähikaupassa yleensä onnistu, viimeistään kassan piipitysääni tuhoaa hyvin alkaneet päikkärit ja koko himpskutin päivärytmin (jolla oikeasti on aika iso merkitys vauvan ja äidin aurinkoisuuteen...).

Nyt ulkona on -25C, joten vauvalla on yllään kutakuinkin kaikki mahdolliset vaatteet ja vällyt. Toisin sanoen, sen ärsyttävän kassapiippauksen lisäksi, saattaa vähän hikeä pukata. :D

Näin ollen tällä viikolla ruokaa tehdään just siitä mitä kaapista löytyy. Ja jos joku sattuu tulemaan kylään, niin toisitko tullessasi paketin margariinia... :)

Kaura-ohrarieskat (12-15 kpl)

2,5 dl kaurahiutaleita
6 dl vettä
1 tl suolaa
4 dl ohrajauhoja


Mittaa kattilaan kaurahiutaleet ja vesi, ja keitä puuroksi. Anna puuron jäähtyä (vaikka yön yli).

Sekoita keskenään kaurapuuro, ohrajauhot ja suola. Taikina jää aika löysäksi ja on supertahmeaa.

Nostele lusikalla taikinanokareita uunipellille, ripottele päälle ohrajauhoja. Kasta vielä kätesi jauhoihin ja taputtele rieskat ohuiksi. Kannattaa tehdä ohuita, ettei sisus jää liian kosteaksi.

Paista 250-asteisessa uunissa kiertoilmalla 12-15 minuuttia.

Joulugranola, ihana ruokalahja

Joulu on ovela! Ja ovella!

Vieläkö pukinkontista puuttuu lahja tai välipäivien visiitiltä tuliainen? Pyöräytä suussasulavan herkullinen joulugranola! :)

Uskallan nyt julkaista tämän jutun, sillä kaikki lahjavaikutuspiirini ihmiset ovat toimituksensa saaneet. Ylläreitähän ei toki sovi pilata. :D

Ruokalahjat on jouluna mielestäni ihan parhaita - sekä vastaanottaa että antaa. Viime vuonna tein itse suklaalevyjä. Tänä vuonna keittelin lisäksi erilaisia hillokkeita.

Joulugranola on ihanan herkullista viillin, jugurtin tai maidon kanssa. Tai vaniljajäätelön päällä. Tai sitten purkista sormin popsimalla. :D Tämä on aina meikäläisen taktiikka. :D

Ainoa huono puoli tässä on, että napostelu valmistusvaiheessa on vähän liiankin helppoa! 

Voit tehdä helposti satsista omanlaisesi; vaihda vaikka karpalot aprikoosiin ja jätä mausteet vähemmälle. Lisää myös suosikkipähkinöitäsi. :)

Myös allergiat on helppo huomioida: tämä versio on saajiensan mukaan gluteeniton ja hasselpähkinätön. :)

Herkullista, rentouttavaa, kaunista ja ihanaa joulua kaikille!!! <3

Joulugranola (3 purkkia)

5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl (gluteenittomia) isoja kaurahiutaleita
2 dl siemeniä (minulla auringonkukkaa ja kurpitsaa)
1,5 dl kokonaisia manteleita rouheena (myös erilaiset pähkinät käyvät, esim hassel ja cashew)
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl kardemummaa
ripaus suolaa

2 rkl oliiviöljyä
3 rkl vaahterasiirappia (tai 2 rkl siirappia + 1 rkl hunajaa)

1,5 dl kuivattuja karpaloita
1,5dl rusinoita
1,5 dl paahdettuja kookoslastuja


Sekoita keskenään kaurahiutaleet, siemenet ja rouhitut mantelit. Sekoita joukkoon mausteet.

Sekoita keskenään öljy, siirappi ja hunaja. Lorota granolan joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Levitä granola uunipellille tasaisesti.

Paahda granolaa 175-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kääntele seosta aina 5 min välein, ettei vain pääse kärähtämään.

Anna paahdetun granolan jäähtyä tovi.

Lisää granolaan rusinat, karpalot ja paahdetuu kookos. 

Purkita granola puhtaisiin ja kuiviin, ilmatiiviisiin purkkeihin. Askartele etiketti ja anna lahjaksi. :)

Uunipuuro vs. normipuuro ja glögi-inkiväärikiisseli

Joulupuurosta puhuttaessa ollaan niin pyhän asian äärellä, että makuasioista ei kiistellä (toisin kuin esim. karjalanpiirakan rypytyksestä tai siitä tuleeko leivälle ensin kinkku vai juusto). Hymyillään vain hyväksyvästi kun toiset kertovat mieltymyksistään. Samalla toki oman pään sisällä kauhistellaan moista pyhäinhäväistystä. :)

Kuitenkin kaikilla on omat tapansa nauttia "se juuri oikea joulupuuro". Minun oikea puuroni keitetään rasvattomaan maitoon liedellä, jätetään sopivan löysäksi ja maustetaan suolalla. Puuro syödään kanelin ja sokerin kanssa. Kätketty manteli on tietysti kuoreton, että se piiloutuu mahdollisimman hyvin.

Hätätapauksessa  on myös sallittua tunkea puuroon lopulta n. 20 mantelia, että jokainen lapsi saa varmasti toivoa. :)

Koska olen kuitenkin avoin uudelle sekä erittäin kokeilunhaluinen ihminen, halusin pureutua puuroaiheeseen vähän syvemmälle.

Testasin siis erilaisia riisipuuroja ja lisukkeita:

• Uunipuuro 2 tunnissa (200 C, ei kantta)
• Uunipuuro yön yli (90 C, kansi päällä)
• Liedellä keitetty puuro
• Glögi-inkiväärikiisseli (resepti alla ja kiitokset ohjeesta Glorian Ruoka & Viini -lehdelle)
• Luumukiisseli

Kokeilulistalle jäi esimerkiksi kookosmaitoon keitetty, manteleilla maustettu puuro.

Olennaisin ero eri puuroissa on koostumus - ei niinkään maku. 

Yön yli haudutetussa puurossa riisinjyvät hajoavat "puruksi", joten purutuntumaa ei juuri ole. 

Nopeasti uunissa haudutetussa puurossa jyvät säilyvät kokonaisina, samoin toki liedellä keitettäessä. Näillä metodeilla saavutetaan siis oma suosikkisuufiilis. :)

Uunipuurossa voitat toki sen, ettei lieden äärellä tarvitse seisoskella vaan puuro valmistuu itsestään.

Mutta koska aamiainen on päivän paras ateria, on mielestäni synti ja häpeä kattaa pöytään vain ja ainoastaan puuroa. Tältä näytti osa meidän aamiaiskaaoksesta tänä aamuna. :) (Kuvasta uupuu japanilainen juustokakku ja munakaskupit.)

Glögi-inkiväärikiisseli (6:lle)

1 l vaaleaa glögiä

4 cm pätkä tuoretta inkivääriä

1/2 lime

2-3 dl rusinoita

3 rkl perunajauhoja

Kuori ja viipaloi inkivääri. 

Mittaa kattilaan glögi (jätä n. 1 dl sivuun), inkiväärinpalat ja rusinat. Kaiverra myös limen hedelmäliha kattilaan. Keittele kymmenisen minuuttia.

Nouki inkiväärinpalat pois esim. reikäkauhan avulla.

Liota perunajauhot sivuun jätettyyn glögiin ja suurusta kiisseli. Tarjoa riisipuuron kera tai syö sellaisenaan.