Näytetään tekstit, joissa on tunniste non-food. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste non-food. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mustekalasalaatti ja Pekingin tunnelmia

Pekingissä oli ihanaa! Voi mikä Mahjong-maailma...


Puut olivat upeita; ne joko kukkivat kevätasussa, kannattelivat pitkiä neulasia tai riiputtivat laiskana pitkiä köynnösmäisiä oksia katujen kattona.


Vanhojen rakennusten punatiilisten kattojen räystäät kohosivat kohti taivaita.
Avonaisista ikkunoista leijui jasminteen ja mausteisen kokkailun tuoksu.


Paikalliset torkkuivat tarkoin valikoiduilla puiston penkeillä, joihin lankeava varjo toi helpotuksen paahtavalta lämmöltä.


Vaikka olen käynyt Kiinassa pari kertaa aikaisemminkin, oli Peking kaupunkina ainutlaatuinen ja vanhanaikaisen autenttinen.

Nyt minulla on luonnollisesti valtava vimma tehdä toisintoja maistelemistamme ruoista. :) Tämänkertaisella mustekalasalaatin reseptillä ei valitettavasti mennä edes lähelle, mutta ainakin mustekalat ja korianteri antavat aasialaisen vivahduksen.

Tämä mustekalasalaatti on yksi luottosalaattini. Mikään ei pelasta työpäivää kuin tämä raikas, makea ja suolainen herkku.

Reseptin jälkeen vielä kuumottavia matkaruokia, joita TULEN vielä tekemään kotona menestyksellä! Lupaus annettu.


Mustekalasalaatti (2:lle)

1 iso mustekala (esim. pakastettu)
(1/2 rkl soijaa)
1 omena
keräsalaattia
tuoretta basilikaa
tuoretta korianteria
1 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria

Pilko sulatettu mustekala haluamasi kokoisiksi paloiksi. Paista se pannulla pienessä määrässä öljyä nopeasti kypsäksi. Jos paistat liian kauan, tulee mustekalasta kuminen ja sitkeä pureksittava.
Mausta suolalla tai soijalla.

Pilko omena, revi salaatti ja silppua yrtit.

Kokoa salaatti, lorota päälle sitruunamehua ja rouhi suolaa ja pippuria.

Kumoa päälle lämpimät mustekalat pannulta. Nauti!!!



Ja entäs sitten Pekingissä? Saimme ihania mustekalaruokia, mutta tietysti myös Pekingin ankkaa! Ankkasiivut käärittiin voimakkaan luumukastikkeen, ohuen ohuen sipulisilpun ja retikan tapaisen juureksen kanssa ohueen pannukakkuun / crepeen ja haukeltiin menemään.


Lähes tulkoon parasta antia olivat katukeittiöt, joista olisi saanut ihan mitä vain. Ötökät on tullut joskus aiemmin jo maisteltua, joten tällä kertaa nämä herkut jäivät syömättä. Siinä nämä elävät olennot nököttivät jalat sätkien, kunnes päätyivät rasvaan keittymään. Karua.


Elämäni parhaat simpukat paahdettiin tohottimella suoraan kadulla... Astioitakaan ei tarvinnut tiskata, kun ne oli suojattu kätevästi muovipusseilla. :) Voi hyvänen aika nämä simpukat olivat hyviä... Ja ateriaa täydensivät mausteiset kana- ja mustekalavartaat. Ah, leijun jossain hyvin korkealla muistellessani tätä ateriaa.


Sen sijaan uppopaistetut taskuravut olisivat kaivanneet hieman lisää mausteita.


Chilimarinoitu tofu oli myös yllättävän hyvä kokemus! Ihana kylmä naposteluannos.


Ja elämäni parhaat nuudelit olivatkin leveitä yksilöitä. Nämä nuudelit tehtiin tässä pienessä "ravintolassa" paikan päällä ja tarjottiin mitä ihanimman kastikkeen kanssa. Mukana oli toki muutakin; pavunituja, kananmunaa, lihaa, kiinankaalia... Kuvassa nämä on vain onnistuttu ryttäämään pohjalle ja annoksen kaunis estetiikka on jo tuhottu. Emme vain yksinkertaisesti malttaneet valokuvata ennen ahmaisua. :D Valtava nuudeliannos katosi viimeistä pisaraa myöten.


Entäs sitten lokaali hampurilainen? Jauhelihaa ja sipulia paistettu ihanassa kastikkeessa ja sullottu kahden paahdetun vehnäleivän väliin. Rapea pinnalta, mehevä keskeltä ja täynnä makua! Ihanaa!!!


Ja meidän aamupalamme tuli useimmiten myös kadulta. Emme voineet vastustaa "crepejä", joita joka kadunkulmassa paisteltiin. Ohut lettutaikina sai päälleen rikotun kananmunan, joka hyytyi kuuman taikinan päällä sopivasti. Lisäksi settiin heitettiin reilusti korianteria ja sipulia.


Koko komeus sai vielä väliinsä jonkun ihmeellisen, höyhenenkevyen ja kalan makuisen levyn, joka oli paahdettu pulleaksi ja ilmavaksi. Sitten crepe taitteluun ja kantoon.



Ja jos ei crepettänyt, oli tarjolla myös makeaa, pillillä juotavaa jugurttia. :) Jugu tarjottiin uudelleenkäytettävissä keraamisissa astioissa. Kun olit imaissut sisällön, jätit vain astian lähikaupan portaille. Kätsää. :)


Ja energiaa sitä tarvisikin, kun tätä urakkaa lähdettiin selättämään! Huh, vieläkin särkee lihaksia ja olen jopa pari kertaa valinnut hissin portaiden sijaan. :)



tiistai 20. maaliskuuta 2012

Olenko nyt bloggaaja? Oh no...

En olisi kuuna kullan valkeana uskonut, että aloittaisin oman blogin.

Mielestäni blogit ovat naurettavia - etenkin ne, joissa kirjoittajana on lemmikkieläin. Onneksi pidän mielipiteeni muuttamisesta, etenkin positiiviseen suuntaan. Nyt maailmankirjat ovat sopivasti sekaisin, tähdet ja planeetat sopivassa linjassa ja piru merrassa - on aika siis julkaista Hämmentäjä-blogi.

Olen koko ajan täynnä ideoita ja mielipiteitä, joten toimikoon blogini siis kanavana niiden julkiseen tyrkyttämiseen. Olen usein tuohtunut ja suhtaudun intohimoisesti asiaan kuin asiaan. Huolimatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Olen siis usein intsinä.

Tässä blogissa kerron asioista, joihin touhukkuuteeni kohdistan. Pääfokus on kokkailussa. Sivujuonina kulkee muut elämäni tärkeät harrastukset: plantaasin viljely, urheilu ja ulkoilu, sisustaminen, käsityöt...

Voi hyvinkin olla, että tunnen blogini koko lukijakunnan - äitini. Mutta ainakin hän tulee olemaan onnellinen saadessaan reseptit, joita aina anelee. 

Tänäkin keväänä suuri intohimoni kohde on tulppaanit. Alla kuva uskomattoman kauniista kimpusta, jonka sain lahjaksi parhaalta ystävältäni uuden keittiömme avajaisissa.

Mukavia lukuhetkiä blogini parissa äiti! :)