Mausteinen kanakeitto, superhelppo ja ihana

Tällä viikolla eivät ylisanat ole lennelleet. Superlatiivitkin ovat alentuneet komparatiiveiksi.

Syy tähän on totaalinen läts-väsy, joka aiemmin viikolla iski ja näkyy yhä jatkuvan.
Näitähän joskus tulee. Onneksi tänä iltana on luvassa kuitenkin huippukokous mahtavassa naisseurassa, joten enköhän kohta ole taas oma itseni ja riehun pitkin maita ja mantuja "double rainbow -hengessä".

Mutta tässä resepti niitä päiviä varten, kun ei vaan huvita. Tosi helppo keitto, joka on myös erittäin herkullinen. Ja jos vaikka väsymykseen yhdistyy vielä pieni melankolia, saa tällä keitolla suupielet ylös ja lämpöisen olon.

Muita väsyneen viikon pelastusreseptejäkin on tullut tällä viikolla tehtyä: broilerinmaksasalaattia, nokkoskeittoa, minttuista kesäkurpitsasalaattia, aasialaista kasvisherkkua... Kaikkea helppoa ja hyväksi todettua. :)

Mausteinen kanakeitto (2:lle)

300 g maustamattomia kanasuikaleita
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 isoa perunaa
2 rkl tuoretta inkivääriä
n. 5 dl vettä
1,5 rkl sweet chili -kastiketta
1 rkl soijaa
1 tl kanafondia
1 tl sitruunamehua
curryjauhetta
chilijauhetta

tuoretta korianteria
tuoretta basilikaa

Pilko sipuli, murskaa valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri.

Pilko kuoritut porkkanat ohuiksi lanteiksi. Pese (kuori) perunat ja pilko pienehköiksi suupaloiksi.
Pilko sipuli.

Lämmitä loraus öljyä kattilan pohjalla ja kuullota sipulia ja valkosipulia hetki. Lisää kanat ja paista kypsiksi. Hieman ennen kun kanat ovat kypsät, lisää myös porkkana.

Lisää vesi, chilikastike, soija, fondi ja sitruunamehu. Lisää myös perunat ja mausteet.

Keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Silppua keiton päälle hurjasti tuoretta korianteria ja basilikaa.

Nostata suupieliä. :)

Mehevä ja raikas omena-limekakku

Mikä mahtava viikonloppu takana! Juhlan aihetta on riittänyt mökkikauden avajaisten muodossa, sekä ennen kaikkea tunnelmaa on nostanut EUROVIISUT!

Voi mitkä mainiot kakun ja kuohuvan arvoiset karkelot! Koko kevät huipentui!! :) Tätä iltaa tosi fani oli odottanut jo 364 päivää.

Raati oli asialleen omistautunut ja ankara. Kommentteja kirjattiin ylös ja yön pikkutunteina ynnäiltiin yhteen. Hyvät kisat, vaikka Suomi ei kärkikahinoihin yltänytkään. Onhan meillä silti Cezar (ihana tanssijalkaa vipauttava yli-ihminen)!

Mökkeilimme paahtavassa hellesäässä, ja koska juhlan aihetta oli siis myös muilla rintamilla (syntymäpäivää, äitienpäivää, eläkkeellejäämispäivää ym. yleistä ihanuutta) päätin tilanteen ansaitsevan kakun.

Eli jälleen ihana mökkihaaste: tee nopeasti valmistuva kakku, joka kestää logistiikan. Lisäksi halusin tietysti, että kakku on juhlijoiden makuun. Joten nopeasti perjantai-iltapäivänä pyöräytin tämän hieman ruman, mutta NIIN HERKULLISEN omena-limekakun. Tuore minttu, raikas omena ja kirpsakka lime loivat lumoavan yhdistelmän.

Hän oli raikas, hedelmäinen, mehevä - ja sopi hyvin yhteen kuohuviinin kanssa. :)

Ja hei, eihän näistä aineista voi tulla huonoa!
Lisäksi tämä kakku on erittäin kevyt; lähinnä kasviksia ja kananmunaa. Suosittelen lämpimästi nyt kaikkia leipaisemaan. :)

Käytin 22 cm irtopohjavuokaa, joka oli kyllä liian iso. Taikinaa olisi pitänyt olla n. 50 % enemmän (tai minun olisi pitänyt syödä sitä raakana 100 % vähemmän).

Ensi kerralla teen kakun kapeaan neliskulmaiseen kakkuvuokaan, jotta siitä tulee paksumpi.

Onneksi mökkiympäristössä ulkonäöllä ei muutenkaan koreilla. :) Jätin myös omeniin kuoret. Jos haluat vähemmän laikukkaan kakun, kuori omput ja raasta hienommaksi raasteeksi.

 Omena-limekakku

3 keskikokoista omenaa
3 munaa
1 dl sokeria
40 g sulaa margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
1 limen kuori raastettuna
muutama oksa tuoretta minttua

kostutukseen:
1 rkl vettä
1 limen mehu
1 tl sokeria

Pese omenat ja lime hyvin. Kuori halutessasi omenat, itse jätin kuoret. Raasta omenat karkeaksi ja limekuori hienoksi raasteeksi. Silppua minttu.

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sula margariini ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kääntele sekaan omena- ja limeraaste sekä minttusilppu.

Kaada taikina öljyttyyn irtopohjavuokaan (voit halutessasi laittaa varalta paperin pohjalle, mutta hyvin irtosi ilmankin).

Paista 180 C noin 30 minuuttia.

Jäähdytä kakku. Sekoita lime-mehun aineet ja kostuta kakku ennen tarjoamista.

Jos et kostuta kakkua, voit siiviöidä päälle tomusokeria. Joka tapauksessa voit koristella vaikka mintunlehdillä ja tuoreilla marjoilla.

Tältä hän näytti ilman tomusokeria... Ei mikään belle of the ball.

Eli kuten monien muidenkin asioiden suhteen, it can be better to sugar coat it. :)

Mökkikuormaan mahtui yhtä ja toista, mutta tomusokeri unohtui, joten niin unohtui kuorrutuskin. Mutta  kuten kuvasta näkyy, ihanan mehevää ja omenaista...

Mökkikuormassa halki merten matkasi sen sijaan mm. unikko ja tulppaaneja. Tärkeää! :)

Hitaasti hapatettu ruislimppu

Nyt eksoottisista tunnelmista takaisin koti-Suomeen, jossa luonto on räjähtämäisillään, ja elämme vuoden ehkä parasta aikaa - Euroviisu-viikkoa.

Leipä naisen kisakatsomossa pitää läpi koko pitkän ja jännittävän tuloslähetyksen, joten ruislimppu, douze  points!

Ruislimppua ei tehdä kello ranteessa. Mitä hitaammin maltat hapatuksen tehdä ja mitä enemmän "unohdat" taikinan, sitä parempi. :)

Lopputulos palkitsee: rapea kuori, ihana hapan maku, ehta ruisleipä...

Juuren ja raskin hoivaaminen on kuin lapsesta huolehtisi. Nauroin miehelleni, että kierrän aamulla ja illalla katsomassa, onko lapsilla kaikki hyvin. Idätin samaan aikaan mung-papuja, joten hekin kuuluivat kierrokseeni. :)

Helppoa hommaa kuitenkin, oikeastaan pitää muistaa toimia vain aamulla ja illalla.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan ruislimpun tekoa. Se on nimittäin aidosti hauskaa. Oikeaa kemiaa keittiössä. Ainakin näin vanhan prosessiteekkarin ja fyysikko-kemistinörtin mielestä... :)

Aineet ovat simppelit kuten ehdassa ruisleivässä kuuluu: vettä, ruisjauhoja, suolaa ja kuminaa. Tässä versiossa tein juuren osin hapankorpusta, mutta juurta voi lähteä hyvin rakentamaan vain vedestä ja ruisjauhoista.

Hitaasti hapatetut ruislimput (2 kpl)

Juuri (ensimmäisen päivän ilta):
2,5 dl lämmintä vettä
1,5 hapankorppua
150 g ruisjauhoja

Tee ensi juuri. Murskaa hapankorput veteen ja sekoita ruisjauhot joukkoon. Sekoita kaikki sekaisin, laita kulhon päälle esim. muovipussi peitoksi ja nosta lämpimään 12 - 14 tunniksi. Sekoittele välillä (jos olet hereillä). :)

Raski (toisen päivän aamu):
2 dl lämmitä vettä
1 dl ruisjauhoja

Sekoita taikinaan lämmin vesi ja ruisjauhot. Raski saa olla vellimäistä ja löysää.

Laita raski kevyen kannen / muovipussin alle lämpimään paikkaan.

Sekoita raskia välillä, viimeistään illalla. Kun kuplinta on kiivasta ja tuoksu tuntuu, raski on valmis.

Taikina (toisen päivän ilta / kolmas päivä)

1 dl lämmintä vettä
8 dl ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
1 tl kuminaa

Alusta raskiin taikinan loput aineket. Taikina on melko paksua ja täpäkkää kamaa. Anna taikinan kohota parin - muutaman tunnin ajan. Jos taikina ei lainkaan ala kohoamaan, sekoita noin 1/2 tl kuivahiivaa tilkkaan lämmintä vettä ja vaivaa sekaan taikinaan.

Kun taikina on kohonnut, leivo siitä kaksi limppua.

Kohota limppuja vielä hyvä tovi vedottomassa paikassa (esim. kylmässä uunissa). Itse kohotin niitä yön yli.

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Suihkuta leivät suihkupullolla, jotta saat rapean kuoren. Laita leivät uuniin ja heitä perään noin desilitra vettä. Sulje luukku nopeasti ja laske lämpo 180 asteeseen.

Paista leipiä noin tunnin. Laske lämpötila 150 asteeseen ja anna leipien tekeytyä vielä viitisentoista minuuttia.

Limput ovat valmiita, kun pohja kumisee.

Naatiskele vaikka voin, kermajuuston, metukan ja kurkun kera. Tai avokadon ja suolan... Mm...

Ja nyt kannustetaan Suomi voittoon! Ja ehkä noteerataan myös se, että jääkiekkoakin parhaillaan pelataan, ja että ehkä ruisleipä kuuluu myös urheilijan peruseväisiin. :)

Mustekalasalaatti ja Pekingin tunnelmia

Pekingissä oli ihanaa! Voi mikä Mahjong-maailma...

Puut olivat upeita; ne joko kukkivat kevätasussa, kannattelivat pitkiä neulasia tai riiputtivat laiskana pitkiä köynnösmäisiä oksia katujen kattona.

Vanhojen rakennusten punatiilisten kattojen räystäät kohosivat kohti taivaita.
Avonaisista ikkunoista leijui jasminteen ja mausteisen kokkailun tuoksu.

Paikalliset torkkuivat tarkoin valikoiduilla puiston penkeillä, joihin lankeava varjo toi helpotuksen paahtavalta lämmöltä.

Vaikka olen käynyt Kiinassa pari kertaa aikaisemminkin, oli Peking kaupunkina ainutlaatuinen ja vanhanaikaisen autenttinen.

Nyt minulla on luonnollisesti valtava vimma tehdä toisintoja maistelemistamme ruoista. :) Tämänkertaisella mustekalasalaatin reseptillä ei valitettavasti mennä edes lähelle, mutta ainakin mustekalat ja korianteri antavat aasialaisen vivahduksen.

Tämä mustekalasalaatti on yksi luottosalaattini. Mikään ei pelasta työpäivää kuin tämä raikas, makea ja suolainen herkku.

Reseptin jälkeen vielä kuumottavia matkaruokia, joita TULEN vielä tekemään kotona menestyksellä! Lupaus annettu.

Mustekalasalaatti (2:lle)

1 iso mustekala (esim. pakastettu)
(1/2 rkl soijaa)
1 omena
keräsalaattia
tuoretta basilikaa
tuoretta korianteria
1 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria

Pilko sulatettu mustekala haluamasi kokoisiksi paloiksi. Paista se pannulla pienessä määrässä öljyä nopeasti kypsäksi. Jos paistat liian kauan, tulee mustekalasta kuminen ja sitkeä pureksittava.
Mausta suolalla tai soijalla.

Pilko omena, revi salaatti ja silppua yrtit.

Kokoa salaatti, lorota päälle sitruunamehua ja rouhi suolaa ja pippuria.

Kumoa päälle lämpimät mustekalat pannulta. Nauti!!!



Ja entäs sitten Pekingissä? Saimme ihania mustekalaruokia, mutta tietysti myös Pekingin ankkaa! Ankkasiivut käärittiin voimakkaan luumukastikkeen, ohuen ohuen sipulisilpun ja retikan tapaisen juureksen kanssa ohueen pannukakkuun / crepeen ja haukeltiin menemään.

Lähes tulkoon parasta antia olivat katukeittiöt, joista olisi saanut ihan mitä vain. Ötökät on tullut joskus aiemmin jo maisteltua, joten tällä kertaa nämä herkut jäivät syömättä. Siinä nämä elävät olennot nököttivät jalat sätkien, kunnes päätyivät rasvaan keittymään. Karua.

Elämäni parhaat simpukat paahdettiin tohottimella suoraan kadulla... Astioitakaan ei tarvinnut tiskata, kun ne oli suojattu kätevästi muovipusseilla. :) Voi hyvänen aika nämä simpukat olivat hyviä... Ja ateriaa täydensivät mausteiset kana- ja mustekalavartaat. Ah, leijun jossain hyvin korkealla muistellessani tätä ateriaa.

Sen sijaan uppopaistetut taskuravut olisivat kaivanneet hieman lisää mausteita.

Chilimarinoitu tofu oli myös yllättävän hyvä kokemus! Ihana kylmä naposteluannos.

Ja elämäni parhaat nuudelit olivatkin leveitä yksilöitä. Nämä nuudelit tehtiin tässä pienessä "ravintolassa" paikan päällä ja tarjottiin mitä ihanimman kastikkeen kanssa. Mukana oli toki muutakin; pavunituja, kananmunaa, lihaa, kiinankaalia... Kuvassa nämä on vain onnistuttu ryttäämään pohjalle ja annoksen kaunis estetiikka on jo tuhottu. Emme vain yksinkertaisesti malttaneet valokuvata ennen ahmaisua. :D Valtava nuudeliannos katosi viimeistä pisaraa myöten.

Entäs sitten lokaali hampurilainen? Jauhelihaa ja sipulia paistettu ihanassa kastikkeessa ja sullottu kahden paahdetun vehnäleivän väliin. Rapea pinnalta, mehevä keskeltä ja täynnä makua! Ihanaa!!!

Ja meidän aamupalamme tuli useimmiten myös kadulta. Emme voineet vastustaa "crepejä", joita joka kadunkulmassa paisteltiin. Ohut lettutaikina sai päälleen rikotun kananmunan, joka hyytyi kuuman taikinan päällä sopivasti. Lisäksi settiin heitettiin reilusti korianteria ja sipulia.

Koko komeus sai vielä väliinsä jonkun ihmeellisen, höyhenenkevyen ja kalan makuisen levyn, joka oli paahdettu pulleaksi ja ilmavaksi. Sitten crepe taitteluun ja kantoon.

Ja jos ei crepettänyt, oli tarjolla myös makeaa, pillillä juotavaa jugurttia. :) Jugu tarjottiin uudelleenkäytettävissä keraamisissa astioissa. Kun olit imaissut sisällön, jätit vain astian lähikaupan portaille. Kätsää. :)

Ja energiaa sitä tarvisikin, kun tätä urakkaa lähdettiin selättämään! Huh, vieläkin särkee lihaksia ja olen jopa pari kertaa valinnut hissin portaiden sijaan. :)

Thaimaalainen kookos-limekana

Mmm... Olen aasialaisen keittiön Fani Numero 3 499 467. Eli ihan kärkikahinoissa muutaman paikallisasukkaan jälkeen.
Ja hip hei, tänään lähdenkin jälleen keräämään lisää pontta tähän fanitukseen - muutaman tunnin päässä häämöttää nimittäin lomamatka Pekingiin!

Nyt kuitenkin makumaailmat menevät enemmän Thaimaan suuntaan.
Pidän hurjasti kookoksesta suolaisessa ruoassa - makeissa jälkkäreissä se sen sijaan maistuu heikommin. Mutta kun kookokseen yhdistää vahvat mausteet kuten chilin, inkiväärin, valkosipulin, curryn, korianterin... Tällöin kookoksen kermaisuus ja pehmeys todella pääsee oikeuksiinsa ja se taittaa ärhäkkäimmän kärjen chilistä pois. Käytin ateriassa rohkeasti light-kookosmaitoa, ja sekin toimi yllättävän hyvin.

Tämän ruoan kanssa ei tarvitse turhaan stressata, voit varioida kasviksia oman makusi mukaan. Käytä mitä tahansa jääkaapin lokeron uumenista löytyviä ihania ja värikkäitä kasviksia.

Alkupalaksi voit tarjota vaikka vietnamilaisia kesärullia ja jälkiruoaksi salmiakki-limesemifreddoa tai inkiväärisen hedelmäistä suklaahoukutusta.

Thaimaalainen kookos-limekana (4:lle)

450 g maustamattomia broilerinsuikaleita
reiluhko loraus öljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 150 -200 g kesäkurpitsaa
n. 100 g munakoisoa
1 porkkana
n. 1/2 punaista paprikaa
2 - 3 rkl tuoretta inkivääriä
3 kuivattua kaffir-limelehteä
1 rkl soijaa
1 - 2 rkl curry-tahnaa
1,5 kuivattua chiliä
200 g kookoskermaa
suolaa

2,5 dl jasmin-riisiä

runsaasti tuoretta korianteria
runsaasti tuoretta minttua
rouhittuja cashew-pähkinöitä


Pilko kasvikset ja murskaa valkosipulinkynnet. Tee porkkanoista ohuita lantteja.

Kuori ja raasta tuore inkivääri.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota pari minuuttia. Lisää kanat ja paista ne lähes kypsiksi.

Älä nosta levyn lämpöä liiaksi, ettei mitkään kasvikset kärähdä. Niiden kuuluu tulla pehmeän meheviksi tai jäädä rapsakoiksi.

Lisää kesäkurpitsat, munakoisot ja porkkanat. Paistele muutama minuutti. Lisää myös paprika.

Lorauta joukkoon soija, lisää curry-tahna sekä kaffir-limelehdet ja murskatut chilit. Lisää myös kookoskerma sekä tarvittaessa suolaa. Anna keittyä, kunnes kasvikset pehmenevät ja kanat kypsyvät.

Maistele kastiketta aina välillä. Lisää soijaa, curryä tai chiliä oman maun mukaan. Kastikkeen maut intensivöityvät, kun annat sen seistä. Joten ei kiirettä pöytään. Pidä kuitenkin levy tässä vaiheessa jo hyvin pienellä lämmöllä.

Tarjoa kastike jasminriisin kera. Se taittaa mukavasti kastikkeen tulisuutta ja kerää kaikki ihanat aromit itseensä.