Voi sitrus, minkä teit! Raikas sitrustorttu

No nyt taas vaitettavasti tulee tätä Outi hehkuttaa -osastoa! Mutta tämä ruoka-ainerakkaus on siitä ainutlaatuinen, että se on ehkä pitkäaikaisin kaikista. Jaetulla ykkössijalla tomaatin kanssa.

Eli Outi <3 appelsiini.

Söin appelsiineja joskus ala-asteen loppupuolella niin paljon, että käteni olivat aina keltaiset. Ihan totta! Varmaan siis kyse oli vain kaikenmaailman pintaan ruiskutetuista kemikaaleista, jotka kuorittaessa suihkusivat  käsille. Ja ilmeisesti en myöskään siis pessyt riittävän usein käsiäni... Enivei, keltaiset olivat.

Samoihin aikoihin isäni leukaili minulle, että suonissani todennäköisesti kiertää veren sijasta appelsiinimehua.

Minulla oli myös appelsiininoranssi päiväpeitto ja verhot... Ja kylpypyyhe ja yöpuku. Maalasin myös huoneeni seinät salaa keltaisiksi.


Ca, c'est la passion!

Tämän tortun lanseerasin alunperin sitruunaversiona. Ja hyvää oli. Tällä kertaa puoliksi appelsiinilla. Ja hyvää oli. Jos et osaa päättää, kumman teet, tee molemmat. Siihen menee just soppelisti yksi maitopurkki.

Vielä ehtii leipasta äitienpäivän iltakahvin seuraksi! :)

Raikas sitrustorttu

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
75 g margariinia
2 rkl vettä

Täyte:
5 dl maitoa
3 munaa
1/2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
1/2 sitruunan kuori
1/2 appelsiinin kuori
1 dl sokeria


Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon voi. Lisää vesi. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi.

Paperoi irtopohjavuoka. Levitä jäähtynyt taikina pohjalle ja reunoille. Tee reunat reippaasti yli puolivälin, melkein ylös asti.

Esipaista taikinaa 175 C noin 15 minuuttia.


Tee täyte. Pese hyvin hedelmät ja raasta niiden kuori hienoksi raasteeksi.
Sekoita munat, mehut, kuoret ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella kunnolla sekaisin.

Kiehauta maito, ja siirrä pois levyltä. Kaada kuuma maito munaseoksen joukkoon samalla vatkaten. Kaada seos hieman jäähtyneen pohjan päälle. Paista 20-45 minuuttia 175 C. Tarjoa kylmänä.

Paistoaika vaihtelee hurjasti, älkää hätääntykö. Se johtuu mehun määrästä; joskus sitä tulee enemmän, joskus vähemmän. Joskus se on kovin hapanta, toisinaan ei. Eli tarkkaile uuniasi. Ota kakku ulos, kun se hyllyy muttei ole vielä saanut väriä pintaan. Eli se voi siis vaikuttaa hieman raa'altakin. Se kyllä jähmettyy jäähtyessään.

Kaikkensa antaneet

Tässä on tämmöinen äidin makuun sopiva romanttisen herkkä esillepano

Kaikki on niin vihreää! Pinaatti-fetanyytit

Oletteko huomanneet, että Suomi (ja oletettavasti muut lauhekean vyöhykkeen maat) on ajautunut kriisiin. Sulkekaa ovet, älkää vain avatko ikkunoita, ulkona liikkumista tulee välttää. Ja älkää herran tähden hengästykö, helsikicityrunittajat huomio!

Siitepöly on iskenyt! 

Punavihersokeuskin saa aivan uuden merkityksen! Oikeasti kyse on siitä, että liiallisen vihreyden aikaansaamat punaiset silmät lopulta muurautuvat umpeen aiheuttaen sokeuden.

Siitepöly, tuo hiljainen tappaja, on ollut vallitseva small talkin aihe työpaikallani, lähikaupassani, tuttavapiirissäni, kaikkialla.

Istun parhaillaan VR:n vihreässä eko-vaunussa ja kuuntelen keskustelua tästä samasta aiheesta. Kiitos naapureille inspiraatiosta.

Siitepölytilanne on kuulemma pahin kahteenkymmeneen vuoteen.

Kaverini suutahti minulle eilen, kun kävelyllä hihkaisin "Oi katso miten vihreä puu!". "Do you have to rub it in", oli vastaus joka toimitettiin mulkaisun kera...

Huolimatta siitä, että vihaiset kansalaiset ovat kohta soihtuineen oveni takana, omistan tämän kirjoituksen vihreälle. Kyllä kevät on kiva, ja luonnon herääminen suorastaan loistava juttu!

Vihreyden kunniaksi siis vihreää ruokaa. Nämä nyytit tarjottiin itseasiassa Wappu-dinnerin alkupaloina samaisen mulkaisijaystävän luona. Silloin siitepöly, tuo maailmanlopun ennusmerkki, oli vielä aisoissa ja vihreys toivotettiin tervetulleeksi.

Joten s'il vous plâit, vihreät alkupalat.

Täytettä voi ruokaistaa lisäämällä sekaan esim. keitettyä, suolalla tai fondilla maustettua riisiä.

Vihreääkin vihreämpi pinaatti-fetanyytti (noin 20 kpl)

loraus oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä

noin 100 g pakastepinaattia (tai ryöpättyä nokkosta!)

noin 100 g fetajuustoa

½ dl pinjansiemeniä

(½ dl keitettyä riisiä)

reilusti suolaa

pippuria

1 keräsalaatti

Lämmitä öljy pannulla. Lisää valkosipulinkynnet ja kuullota minuutin verran. Lisää sulanut pinaatti ja hauduta viitisen minuuttia. Mausta reippaasti suolalla ja sopivasti pippurilla. Suolan kanssa ei kannata kitsastella, sillä muut maut ovat raikkaita.

Anna seoksen jäähtyä. Jos pinaateista irtoaa nestettä, kaada / puristele se pois.

Murusta jäähtyneeseen seokseen fetajuusto. Sekoita mukaan myös pinjansiemenet ja halutessasi keitetty riisi.

Irrottele salaattikerästä lehdet mahdollisimman kokonaisina. Oma salaattini oli valtava, joten yhdestä lehdest sai parikin käärylettä.

Aseta täyte lehden alaosaan, ja rullaa kuten tortilla. Ensin alareuna kerran täytteen yli, sitten reunat keskelle, ja loppu ympärille. Cocktailtikuilla kiinni.

Salaatista kannattaa suosia taipuisaa lehden kärkiosaa ja rouskuttaa kovempi kantaosa ruoanlaiton oheissyömisenä. Ei ole niin väliä, minkämuotoinen tai kokoinen salaatinlehti on. Senkun vaan sykkyrälle. Aika nopeasti tehdessäsi huomaat, mikä toimii ja mikä ei.

Yllättäen nyytit säilyivät ehjänä jopa muutaman kilometrin pyörämatkan päähän. Jopa sen jälkeen, kun Wappu oli käynnistetty kolmekymmenvuotisella shampanjalla. Oi, kun oli hyvää! Meillä taitaa olla maailman parhaat naapurit!

Wappuillan kulusta ei sen enempää, mutta SKÅL keväälle ja vihreälle!

Nokkosrieskat ja nokkosen ryöppäys

Olimme viattomalla sunnuntaikävelyllä. Olin koko aamun tuijotellut ja näpräillyt ikkunalautaviljelyksiäni ja luulin värkkäysintoni olleen jo käytetty tältä päivältä.

Olin väärässä.

Ensin löysin todella kauniin ajopuun, jota kannoimme vuorotellen kotiin noin 6 - 7 kilometrin verran. Se oli painava, mutta tosi nätti.

Olimme jo melkein kotona... Vain puolisen kilometriä jäljellä... Näytti jo siltä, että selviämme vähällä. Kunnes näin iloisen terhakkaan nokkospuskan! Nämä pienet vihulaiset olivat juuri oikean kokoisia! Noin 10 cm korkeita, terveitä, saasteettomalla ja tomuttomalla kasvupaikalla puolivarjossa... Ne suorastaan HUUSIVAT tulla poimittavaksi!

Pää alas, takapuoli ylös, muutama touhukas riuhtaisu ja varalta mukaan otettu kauppakassi täyttyi nokkosista. :)

Nokkonen, eli isonokkonen (Urtica dioica) on superterveellinen ja herkullinen kasvi.

Suomalainen hyötykasvitutkija , maa- ja metsätieteiden tohtori Toivo Rautavaara kertoo nokkosen olevan kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen suorastaan uhkuu C-vitamiinia (5 kertaa enemmän kuin appelsiini), rautaa (seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatti) ja kalsiumia (kolme kertaa enemmän kuin maito). Lisäksi siinä on hurjasti muita hyviä aineita, kuten kaliumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä,  A-, B-, E- ja K-vitamiineja, flavonoideja... Eli siis ihan kaikkea.

Nokkonen puhdistaa verta, edistää munuaisten toimintaa, vähentää anemiaa, laskee vernpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa ja pintaverenkiertoa, auttaa yliherkkyysreaktoissa ja poistaa raskasmetalleja. Hitsi, nokkonenhan pieksee parsakaalinkin!

Tänään nokkosesta tuli rieskaa. Vitsi oli hyvää... Mieheni mielestä parasta leipää mitä olen tehnyt pitkiin aikoihin.

Ja kyllä, tämä on se ajopuu :)

Nokkosrieskat (noin 20 kpl)

3,5 dl kaurahiutaleita
8 dl vettä
1 ½ -2 tl suolaa
1 ½ l tuoreita nokkosia
5 dl vehnäjauhoja

Keitä kaurapuuro. Eli lisää kiehuvaan veteen suola ja kaurahiutaleet. Keittele.
Jäähdytä puuro.

Lisää puuroon vuorotellen ryöpätyt, hienonnetut nokkoset ja vehnäjauhot. Taikina jää melko löysäksi eikä vaivatakaan tarvitse kuin pienen sitkon aikaan saamiseksi (viitisen minuuttia).

Nostele pellille taikinapalleroita. Ripottele päälle vehnäjauhoja ja taputtele litteäksi. Pistele jauhoissa dipatulla haarukalla. Paista 225 C uunissa kiertoilmalla noin 15 minuuttia.

Kaurapuuro on limaista kamaa, joten kannattaa taputella rieskat kunnolla litteiksi. Muuten ne jäävät keskeltä tosi mömmöisiksi.



Nokkosten ryöppäys

Nokkosten käsittely on todella nopeaa ja vaivatonta. Tähän parin litran satsiin kului aikaa kutakuinkin yhden MM-jääkiekkopelin erän verran.

Suosittelen tekemään kaiken nahkahanskat kädessä. :)

Poimi nokkoset noin 10 - 15 cm korkuisina. Hauskuutta touhuun saa, kun teeskentelee ettei ole ihan varma, onko kyseessä todella nokkonen ja pyytää toista työntämään käden pussiin ja katsomaan tarkemmin, miltä poimimasi kasvit näyttävät. :) Hehehehheeeee....

Irrottele lehdet ja huuhtele ne kahdessa tai kolmessa vedessä.

Kiehauta huuhdotut lehdet vähässä vedessä 5 minuutin ajan.

Valuta lehdet ja hienonna ne. Käytä muhennoksessa, keitossa, leivässä, salaatissa, pastan kanssa... Tai pakasta talven varalle.


(Ja tähän väliin kuva ryöpätyistä nokkosista, joka EI ole tärähtänyt...)

Varsin kesäistä siikaa

Kävelin perjantaina aamulla kahdeksan aikaan Kampissa ja ohitin kolme varsin aromikasta laitapuolenkulkijaa. Miehet olivat uppoutuneet todella vauhdikkaaseen debaattiin. Kädet viuhuivat, ääni kohosi ja innostus oli selvä (tai no, ei  nyt niin SELVÄ).

Korviini kantautui...

"Siis se huuto! Juu se aika ruma, mutta hieno taulu. Jonku norjalaisen..."

"Nii SE!" mies imitoi taulun ilmettä nostaen kädet poskilleen. Muut toistivat liikkeen ja nyökyttelivät innoissaan.

"Joo joo kyllä mä SEN tiedän. Oon katso itsekin taiteilija. Tai siis..." Ja loppua en enää kuullut.

Mikä ihana päivänavaus! Tämä sai minut hyvälle tuulelle.

Nyt olisi Suomen aika taas brändätä itseään: Meillä ei ole laitapuolenkulkijoita / alkoholisteja / syrjäytyneitä, meillä on taiteilijoita!

Turha vaatimattomuus nurkkaan ja kynttilä pois vakan alta.

Ja tämän kunniaksi on myös päivän ateria kuvattu taiteellisissa tunnelmissa. Voilà, varsin kesäinen siika!

Ainekset ovat simppelit. En halunnut peittää siian omaa makua, vaan annoin hänen vangita yleisönsä omana itsenään. Ja vangitsihan hän.

Varsin kesäinen siika (kahdelle)

2 siikafilettä
1/2 kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
kolmisen valkosipulinkynttä
2 rkl pinjansiemeniä
1/2 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita


Viipaloi kesäkurpitsa ja itketä niitä pikku hetki. Eli ripottele viipaleiden pinnalle kevyesti suolaa. Pyyhi pinnalle kihonnut neste talouspaperilla noin puolen tunnin kuluttua.

Aseta siikafileet uunivuoan pohjalle. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Pilko sipuli ja valkosipulit ja asettele fileiden päälle. Asettele kesäkurpitsat fileiden väleihin ja päälle. Rouhu vielä pinnalle hieman suolaa ja pippuria.

Paahda pinjansiemeniä nopeasti pannulla ja nakkaa mukaan vuokaan.

Kypsytä noin 200 asteisessa uunissa noin 15 - 20 minuuttia. Kannattaa vahtia kypsymistä. Kala ei saa kuivahtaa eikä sipulit liiaksi kärähtää.

Keitä samalla ohrasuurimot suolalla maustetussa vedessä. Ne kypsyvät myös 15 - 20 minuutissa.

Tarjoa siikafileet ohran ja raikkaan salaatin kera.

TAI UUSIEN PERUNOIDEN! Espanjalaisia on saanut jo pari viikkoa. :)

Vaikkeivat spaniardit tietenkään vedä vertoja kotimaisille potuille, toivat he kesän merkkejä pöytään. Bienvenido siis! Kohta hihkutaan välkommen ja ihan pian tervetuloa! :)

Valkosipuli, oregano, raparperi ja monimuu!

Tämä kirjoitus on rakkaan tätini muistolle. Hänen uskomattomasta puutarhastaan löytyi aina alkuja ja aarteita. Ilman hänen neuvojaan ja intoaan en olisi se plantaasinviljelijä, joka olen nyt. Tämä on ensimmäinen kesä ilman viljelyguruni neuvoja, ja viime viikonloppuna oli ensimmäinen mökkimatka ilman välipysähdystä ja lämmintä halausta.


Myös plantaasikausi on nyt virallisesti käynnistynyt! Mitä talven aikana maan uumenissa onkaan muhinut, ja miten saaremme puut ovat talven kovat myrskyt kestäneet? Oli aika ottaa selvää...

Kun saavuin saareen viikonloppuna ja näin plantaasini, hihkaisin riemusta! Maasta ponnisti iloisesti useita valkosipulin varsia! Myös karviainen kasvoi, raparperit pilkistelivät, oregano oli talvehtinut ja jotain yllätyksiäkin löytyi.

Näin tomeria valkosipulin varsia sojotti sieltä sun täältä!

Olin syksyllä kylvänyt sekä valkosipulin siemeniä että kynsiä. Kynnet olivat kasvattaneet pitkät varret, siemenistä ei ainakaan vielä kuulunut pihaustakaan. Odotellaan odotellaan... :) Mutta siis yhdestä valkosipulinkynnestä pitäisi kasvaa kokonainen möltti. Näin tätini minua viime syksynä ohjeisti, katsotaan miten käy. Kerron etenemisestä...

Vai olivatkohan nämä niitä ilmasipuleita, jotka kasvattavat sipulin varren päähän..? En muista enää! Ei kun siemenistä tuli ilmavalkosipulit. Näin sen täytyy olla.

Näistä kaunokaisista syksyllä kylvettiin palasia

Ilokseni havaitsin myös oreganon talvehtineen. Ekat yrtinlehdet käytettiin jo kanan marinadissa ja salaatin mausteena. Nam! Oreganonkin sain tädiltäni viime kesän loppupuolella.

Suloinen oregano eli mäkimeirami

Ja mökkeisän rouheaan epäpiperryssalaattiin pääsivät lehdet mausteeksi. Lapaset on nakattu turhana syrjään. :)

Raparperit olivat pienen pieniä, mutta sitäkin värikkäämpiä nyrkkejä. Ensi kerralla ne ovat jo ahmaisseet puoli saarta ja minut valtaa raparperihulluus. Sitten tehdään piirasta, chutneytä, kiisseliä, hillokkeita ja pannacottia niin että hippulat vinkuu!

Viime kesänä istuttamani karviainen oli selvinnyt shokista, vaikka siirsin sen alaplantaasille vielä ihan syksyn lopulla. Jes!

Ja uusi kotiviljelyvinkki! Jos ei omista ruukkusoraa ja sukkahousuja, voi ruukun salaojittaa myös styroksinpalasilla. Kiitos vaan toimistomme IT-osastolle monista laitehankinnoista ja tietokoneiden pakkausjätteestä. :)

Näin siis timjamiruukku salaojitettiin

Ja taimet pääsivät paikalleen, joskin hieman ryppäissä. Oli ilta ja väsy, kun siirsin heidät. Ei jaksanut pipertää.

Timjamit uudessa kodissaan

Kotiviljelmistä kuuluu muitakin hyviä uutisia!

Avomaankurkku kasvaa lähestulkoon raivoisasti.

Melonin ensialut ovat nousseet näkyviin nyt viikko kylvämisen jälkeen!

Katso tarkasti, sieltä ne pilkottavat, toinen rivi oikealta! (Ja ihan oikealla raivopäinen avomaankurkku. Vasemmalla hieman hippimäisen epämääräiset timjamit, jotka eivät vielä muuttaneet)

Ja jättikurpitsani RÄJÄHTI aamulla pintaan! Hahahhaaa, se on valtaisa!! :D Kuusi päivää kylvämisestä.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää!


PS. Veljeni ihmetteli äidille aikanaan, että mikäs kukka se "monimuu" on, josta laulussakin lauletaan. En kyllä jaksa uskoa, että hän olisi tunnistanut orvokin ja lehdokin... :)