Lilat salmiakkimuffinit syntyvät vettä kielelle herauttelevista herukoista

On heinäkuu ja elämme parasta marja-aikaa.
Meidän perheessä tämä tarkoittaa maanista pakastimen tyhjennystä ja täyttämistä. :)

Nyt sieltä löytyi muun muassa murskattuja mustaherukoita, jotka oli pakastettu sokeroimattomana soseena. NAM! Sen jälkeen, kun olin syönyt vuoden C-vitamiinit kohdilleen ja vatsani kipeäksi, leipasin lopuista muffineita.

Ja voi miten hauskoja näistä tulikaan! Varmasti onnistuvat hyvin myös tuoreista mustaherukoista, jotka muuten kypsyvät näillä näppäimillä... :)

Parasta oli ektoplasman näköinen liila taikina. :D Tosin kaikki todelliset Ghostbusters-fanithan tietävät, että ektoplasma on vihreää...

Muffinit olivat koostumukseltaan hauskan limaisia, koska karkit sulivat taikinaan.
Taikina on tosi iisi ja nopea tehdä, sillä vaivailuja ja sekoitteluja ei tarvita kuin minimimäärä.

Lilat salmiakkimuffinit (12 kpl + sopiva raa'an taikinan maisteluannos)

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
loraus suolaa
1 dl maitorahkaa
1 muna
1/3 dl rypsiöljyä
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl rouhittuja turkinpippureita (siis niitä karkkeja)
vajaa dl herukkasosetta

Jos herukkasose on kovin vetistä, valuta turhat nesteet pois esim. siivilässä.

Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, soooda ja suola keskenään. Rouhi karkit tai käytä valmista rouhetta. :)

Sekoita rahka, muna, öljy ja sokerit keskenään.

Lisää kuivat aineet kosteisiin ja sekoita sen verran, että menevät juuri sekaisin. Lisää herukkasose ja lopuksi rouhitut turkinpippurit.

Jaa taikina muffinssivuokiin. Itse laitan vuokiin aina myös muffinssipaperit, sillä olen laiska irrottelemaan ja tiskailemaan.

Paista muffineita 180 asteessa keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä vähintään haaleaksi ennen tarjoilua.

Porsaan sisäfile grillissä: Nöf nöf nöf nöf nöf - Oui!

Voi kauhistus! Huomasin blogini suorastaan huutavan lihareseptejä.
Kala ja merenelävät 10, kasvisruoka 14, liha 3...

Syömme kuitenkin lihaa erittäin paljon, mökilläkin grillaamme joka päivä. :) Ja valmiiksi marinoidut lihat tai kanat eivät pöytäämme pääse kuin poikkeustapauksissa.

Hyvin usein itseasiassa ostamme marinoimattoman possun sisäfilepötkylän tai pihvifileen. Possu on mielestäni ihanaa ja mehukasta, kun sen tekee oikein eikä kärtsää rutikuivaksi. Lisäksi pakatut pötköt ovat todella käteviä mökille roudattavaksi.

Tässä teille parhaat possunvalmistusvinkkini. Ja lue myös lisää loistavia marinadi- ja mausteseosohjeita esim. kanalle ja possulle.

Possun voi marinoida todella monella tavalla. Viime viikolla testasin kolmea eri versiota, joista yksi vei ylivoimaisen voiton. Parhaat makuparit possulle ovat mielestäni juuri tämä alla oleva sinappi-sipuli, sekä linkin takaa löytyvä chili-korianteri.

Tässä kaksi marinadia ja grillausohjeet. :)

Paras possu

n. 800 g possun maustamaton sisäfilepötkylä

Marinadi:
2 rkl (dijon)sinappia
2 tl grillausmaustetta
tuoretta oreganoa
3 murskattua valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Lisäksi folioon:
1/2 sipuli
2 ruohosipulinvartta
2-3 valkosipulinkynttä
tuoretta oreganoa


Laita possu muovipussiin. Kaada pussiin kaikki marinadin ainekset. Kääri pussi tiukasti possun ympäri ja muljauttele kaikki  mausteet kunnolla lihan pintaan. Kääräise pussi tiukasti kiinni. Anna possun marinoitua muutamia tunteja.

Nosta liha lämpenemään hieman ennen grillausta. Tässäkin järjen käyttö on sallittua. Jos helle paahtaa ja ilma seisoo, puolisen tuntia riittää. :)

Ota pala foliota valmiiksi esille. Siipaloi sipuli, pilko ruohosipuli, murskaa tai pilko valkosipuli ja silppua yrit valmiiksi folion päälle.

Kuumenna grilli kuumaksi. Paahda possu nopeasti jokaiselta kyljeltään "umpeen". Tämä on maksimissaan viiden minuutin show.

Nosta possu grillistä foliolle ja kääräise se tiukaksi, reiättömäksi ja vuotamattomaksi nyytiksi.

Grillaa nyyttiä vielä noin 15 - 20 minuuttia. Voit välillä kurkata, miltä possu  näyttää. Sen kuuluukin olla vaaleanpunainen ja mehevä. Liha on silti kypsä, possu vain on sen väristä. :)

Älkää tarjotko minulle kuivaa ja kärähtänyttä, ylikypsää lihaa. Tuohdun.

Ja sitten vain uusia perunoita, kevätsipulia, salaattia... Oijoi. :)


Ja tässä toinen possumarinadi, joka on ehkä hieman pliisumpi. Ei päässyt omaksi lempparikseni, vaikka moni muu aterioija tästä paljon pitikin.



Pliisuhko possu

n. 800 g possun maustamaton sisäfilepötkylä

1 rkl omenaviinietikkaa

1/2 rkl sitruunamehua

1 rkl soijaa
1 rkl sweet chili -kastiketta

3 valkosipulinkynttä

1 kuivattu chili

suolaa

pippuria

Muuten askelmerkit ovat samat kuin edellä. :)

Ja sitten vain hiilet hehkumaan!

Paahdettu hedelmäinen salaatti

Voi tätä kauneinta kesää! 

Unikeon päivä on vietetty, ja unisuus on näkynyt myös täällä bloggaus-rintamalla. Samoin muut (erittäin mukavat) kiireet ovat pitäneet kirjoittajan kiireisenä. Katsotaan, josko nyt juttuja alkaisi tipahtelemaan enemmän. :)

Aloitetaan ryhtiliike salaatilla, kuten aina naistenlehdissäkin (Oletteko muuten huomanneet vuosikellon: ensin laihdutetaan joulutortut ja -kinkut pois, sitten valmistaudutaan bikinikuntoon, seuraavaksi sulatellaan kesäsidujen ja makkaroiden aiheuttamat kilot ja lopuksi hoikistutaan pikkujoulumekkoja varten. Ihan älytöntä...).

Monet caesar-salaatin ystävät pitävät siitä vain maittavan kastikkeensa ansiosta. Ja onhan se hyvää, ja syntisen raskasta.

Tämänkin salaatin riemu syntyy pitkälti erinomaisesta kastikkeesta. Vaikka eivät nämä muutkaan aineet moitetta ansaitse. :)

Paahdettu hedelmäinen salaatti

keräsalaattia

omena

päärynä

kevätsipulin varsia

kurkkua

cashew-pähkinöitä

Kastike:

1 tl dijon-sinappia

1 rkl sitruunamehua

loraus oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Viipaloi hedelmät ja paahda ne grillissä (tai uunissa pellillä) pehmeäksi ja reunoista käpertyneiksi. Anna hedelmien jäähtyä.

Pilko ja sekoita muut salaatin kasvikset. Murskaa pähkinät.

Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään.

Yhdistä salaatin kasvikset, hedelmät ja kastike. Ripottele päälle pähkinät ja halutessasi vuohenjuustoa.

Salaatti on ihana iltapala juustojen ja viikunahillon kera. Vuohenjuustoa voisi myös murustaa salaattiin sekaan jo valmiiksi.

Nauti hyvässä seurassa.
Nuku, kuten kunnon unikeko.

Ratatouille

Rakastan Ranskaa. Rakastan ranskan kieltä. Rakastan ranskalaista ruokaa.

Ja tietty rakastan samppanjaa.

Kenties useimmiten tekemäni ruoat ovat tyyliltään ranskalaisia. Onhan maan keittiö klassikko, joka pitää allaan valtavan valikoiman eri tyylisiä ruokia, sinne on helppo osua. :) Perinteisimmillään la cuisine française on vastaleivottu patonki, pehmeät juustot, mehevät padat ja aromikkaat punaviinit...
Modernimmalla twistillä mukana ovat afrikkalaisen keittiön vaikutukset, molekyyligastronomia ja ruokatrendien terävimmät kärjet.

Ranskalainen keittiö voi olla ronskia ja yksinkertaista tai äärimmilleen vietyä piperrystä.

Jos tulet luokseni illalliselle, on todennäköisintä että saat nauttia ranskalaisen aterian.

Yksi ranskalaisen keittiön parhaista piirteistä on raaka-aineiden arvostus! Torilta noudetaan tuoreet kasvikset ja kurkutkin ovat rinkelin näköisiä kippuroita. Ja yrtit! Ah, timjami, laventeli...

Vaikka okei, joskus muinoin nälänhädän aikana ranskalaisten on täytynyt turvautua erikoisempiin ratkaisuihin: sammakon reisiin, etanoihin, sisälmyksiin... :) Ja kappas, nämähän ovat nykyään superherkkuja ja kulinarismin huipentumia. Kyllä ranskikset vain jotain osaavat!

Tämä ruokafilosofian yritän sisällyttää myös omaan keittiööni: Tee gourmeeta siitä mitä sinulla on.

Rhatatyii, eli kansanomaisesti ratatouille on yksi all-time lempparini. Salli minun laskea syyt:

1. Siinä näyttelee pääosaa lempikasvikseni tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso ja sipuli
2. Siinä näyttelee vangitsevaa sivuosaa lempiyrttini timjami ja basilika
3. Se on kasvisruokaa, eli kevyttä ja ihanaa
4. Se on MAUKASTA kasvisruokaa, eli täyteläistä ja lämmittävää
5. Se toimii erinomaisesti lihan ja kalan lisukkeeksi tai sellaisenaan
6. Se symboloi Ranskaa, toista kotimaatani

Tässä teille yksi rakkaimmista resepteistäni.

Ratatouille (4-6:lle)

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

6 tomaattia

2 paprikaa

2 kesäkurpitsaa

1 munakoiso

muutama oksa tuoretta timjamia (tai 2 tl kuivattua)

pikku pätkä tuoretta rosmariinia (tai 1 tl kuivattua)

1 laakerinlehti

pienen pieni loraus sitruunamehua

suolaa ja pippuria

tuoretta basilikaa

Valitse keittoastiaksesi hyvin lämpöä varaava pata tai kasari.

Kuullota ensin sipuleita ja valkosipuleita öljyssä noin 5 minuuttia.

Lohko tomaatit ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Lisää myös laakerinlehdet, timjamit ja rosmariinit. Hauduta välillä sekoittaen noin 20 minuuttia. Kasvikset saavat kiehua muhennokseksi.

Paista pilkottuja paprikoita toisella, kuumalla pannulla noin 5 minuuttia. Lisää ne pataan. Paista viipaloidut kesäkurpitsat myös nopeasti eri pannulla ja lisää ne pataan. Tee sama pilkotulle munakoisolle.

Hauduta pataa vielä vartin verran. Lisää loput mausteet ja sitruunamehu. Maista, että suola ja pippuri ovat kohdillaan. Lisää lopuksi tuoreet basilikan lehdet ja ehkä vielä hieman timjamia.

Ratatouille on parasta seuraavana päivänä, kun maut ovat tasoittuneet.

Ratatouille sopii loistavasti pihvin tai lohen lisukkeeksi, samoin kuin grilliruoan! 

Ja itseasiassa olen tehnyt ratatouillea useasti myös grillissä folionyytissä. Ei ihan sama asia, mutta melkein. Kannattaa kokeilla!

Itse nautin herkun mieluiten sellaisenaan patongin kanssa. Ja luonnollisesti jonkun ihanan Bordeauxin punaviinin... :)

Mansikka-raparperiloukku on Ylistys Ystävyydelle

Voiko maailmassa olla montakaan ihanampaa asiaa kuin tosiystävä?

Ystävä on semmoinen tyyppi, jolle voi kertoa ihan mitä tahansa, ja joka vastaa ponnekkaasti: "Nii-iin!"

Ystävä on henkilö, jolle voi tyynen rauhallisesti ilmoittaa nälkäisenä takkuilevassa kassajonossa: "Nyt jos ei kohta tule meidän vuoro, niin murhaan jonkun. Ihan oikeasti."

...ja jonka kanssa jaksaa nauraa säikähtäneen kassaneidin ilmettä vielä pitkin iltaa.

Pitkäaikaisten ystävien kanssa on yhdessä koettu vaikka ja mitä. On naurettu ja itketty yhdessä tuhannet kerrat. Toisten kanssa taas ystävyys leimahtaa ensituttavuudelta, kun arvomaailmat ja ajatukset kohtaavat.

Minulla on molempia ja olen heistä onnesta ymmyrkäinen.
Tämän piiraan tein eräälle heistä, mutta omistan tämän postauksen kaikille heille!

Mansikka-raparperiloukku

Pohja
4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl sulatettua margariinia

Puoleen pohjataikinaan lisäksi
reilu 1 dl jogurttia (Mikä maku tahansa, vanilja on paras. Piimäkin käy)
1 muna

Täyte
½ l pilkottuja mansikoita
1 raparperinvarsi
2 tlk (à 250 g) maitorahkaa
1 tl vanilliinisokeria
½ dl sokeria
3 munaa

Pinnalle
1/2 pohjataikinan muruseosta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu margariini. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen puolikkaaseen jogurtti ja kananmuna. Kaada se puoli taikinasta, johon jogurtti on lisätty irtopohjavuokaan tai tavalliseen korkeareunaiseen piirakkavuokaan (irtopohja on ehkä parempi, tästä tulee melko korkea).

Pilko mansikat ja raparperit. Paista raparpereja hetkonen pannulla pienen sokeriripauksen kera. Ripottele mansikat ja raparperit pohjalle.

Mausta rahka sokerilla ja vanilliinisokerilla. Sekoita rahkan joukkoon kananmunat. Levitä rahkaseos mansikoiden ja raparperien päälle. Puristele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta siten, että muodostuu kökkäreitä.

Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Yritä malttaa odottaa, että piiras jäähtyy.

Koristele kakku mansikkaperhosilla / -kukilla. Viillä kuhunkin mansikkaan kaksi viiltoa ristikkäin, mutta ei aivan pohjaan saakka. Avaa mansikka varovasti ja asettele piiraan päälle.

Piiras on erittäin hyvää esimerkiksi kuohuviinin kanssa. :)

Mutta ennen naatiskelua valokuvaa piiras parhaan ystävän pihassa pioneiden kera hienostellen.

Tuikkaa pioni esim. aurinkolaseihin tai kaula-aukkoon ja leiki Carrie Bradshawta. Naura vatsalihaksesi kipeäksi.