Kesäinen kesäkurpitsakeitto

Voi että, miten ihanasti aurinkoiset syyskelit hellivät!
Edes sadoton plantaasinomistaja ei voi olla surullinen, kun bikinikelit jatkuvat syyskuulle.

Vaikka ilotulituksen SM-kisoissa torstaina hytistiinkin, oli mökkiviikonloppu kuuma ja aurinkoinen.
Kesäkurpitsani yrittää vieläkin pinnistää syksyn viimeisiä kurpitsoja, toistaiseksi sato on ollut valtaisa 1 kpl.

SM-kisojen voitto meni täysin ansaitusti porukalle, joilla oli Euroviisu-teema! I approve.
Ja ilotulitus jatkui seuraavana päivänä keittiössä, kun plantaasini ensimmäisestä kesäkurpitsasta jalostettiin kesäkurpitsakeitto.

Ei uskoisi, että tämä keitto voi olla niin herkkua, koska tämä on niin simppeli, mutta ah, testatkaa!
Ensimmäinen lusikallinen oli niin kuin elokuvissa, kun taustalla soi Righterous Brothersin Unchained Melody... :)

Ja kyllä, liioittelen tietysti, mutta ihanaa tämä keitto oli! Kokeilkaa! Pakko!

Kesäinen kesäkurpitsakeitto (2:lle)

600 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
1 rkl voita tai loraus öljyä
3 dl vettä
1 -2 rkl kasvisfondia
runsaasti tuoretta basilikaa (15-20 lehteä)
1/2 tl valkopippuria
1 dl ruokakermaa

Pinnalle
1/2 dl valkoviiniä
loraus ruokakermaa
rouhittuja pähkinöitä

Pilko sipulit ja kuutioi kesäkurpitsa. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia sulassa voissa. Lisää kesäkurpitsat ja jatka paistelua muutama minuutti.

Kaada kattilaan vesi ja kasvisfondi sekä ruokakerma. Anna kiehua noin 15 minuuttia kunnes kesäkurpitsat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Lisää silputut basilikanlehdet. Mausta valkopippurilla.

Soseuta keitto sauvasekoittimella silkkiseksi. Jos paksuus ei ole mieleen, lisää kermaa tai vettä. Maista, että maut ovat kohdallaan. Lisää tarvittaessa fondia.

Annostele lautasille. Lorauta päälle vähän valkoviiniä, ruokakermaa ja ripottele vielä pähkinärouhe kruunaamaan koko komeus.

Nauti esim. tuoreiden sämpylöiden tai chiabattan kera.

Puolukat, nuo auringossa hehkuvat mättäiden ilotulitusraketit... :)

Kantarelli- / Metsäsienirisotto: Voi metsä, miten voitkin olla niin täynnä ihanuuksia?

Olen nyt todella tylsä, ja julkaisen epäyllätyksellisen kuuloisen reseptin.

Vaikka kantarellirisotto on hyvin moneen otteeseen testattu ja toimivaksi todettu juttu, niin yllätysosuus tulikin tämän vaivattomuudesta!

Saimme iloksemme huippuvieraita eräänä arkipäivänä. Samana arkipäivänä työpäivä venähti ja olin kotona 5 minuuttia ennen heitä. Itseasiassa he olisivat olleet meillä ennen minua, mutta harhautin ja viivytin heitä ovelasti. :)

Ilmasipulin voit jättää hyvin pois, jos sitä ei löydy (Eikö kaikilla muka ole?). Tuoreet yrtit voi myös korvata kuivilla.

Kantarelli- / Metsäsienirisotto (4:lle)

1 l kantarelleja ja haperoita / mitä tahansa sieniä

loraus oliiviöljyä

2 sipulia

1 ilmasipulin varsi

1-2 valkosipulinkynttä

1,5 dl valkoviiniä

2 rkl kasvisfondia

7 dl vettä

3 dl risottoriisiä

pippuria

suolaa

10 - 15 oksaa tuoretta timjamia

4 rkl valkosipulituorejuustoa

Pinnalle

juustoraastetta

tuoretta persiljaa

Paista sienistä nesteet pois ja siirrä ne syrjään.

Pilko sipuli, ilmasipulin varsi ja valkosipulit. Kuulota niitä pannulla pienessä öljytilkassa. Älä paista liikaa.

Lisää pannulle risottoriisi ja kuullota pari minuuttia. Lisää valkoviini ja anna kiehua hissukseen kuivaksi.

Yhdistä vesi ja kasvisfondi ja lisää pannulle pienissä erissä - desi tai pari kerralla. Anna nesteen imeytyä hissukseen risottoon. Tämä vie noin 20 minuuttia. Maistele jyväsiä välillä, ovatko kypsiä.

Ihan keittelyn loppuvaiheessa lisää timjamin lehdet. 

Kun kaikki neste on keitetty risottoon, lisää tuorejuusto ja mausteet. Sulata ja sekoita juusto risottoon.

Maistele, että maut ovat kohdallaan. Tarjoa risotto heti. 

Itse tein niin, että itse kukin sai itse lisätä juustoraasteensa.

Tässä vielä hieman idiksiä kanttarellimaiseen kattaukseen.
Kaunista ja keltaista - eikä todellakaan vaadi servettien taittelu vaivaa. :D

Vadelmavanukas, oivallista!

"Jes mikä oivallus!"

Itseään pitäisi aina taputtaa olalle, kun on oikein välkky olo.

Kun onnistuu töissä tai sanoo nasevasti takaisin ääliölle. Kun tajuaa Fermat'n lauseen tai saa koko huoneen räjähtämään nauruun. Tai kun kunnioitusta herättävä ja isokenkäinen kokousväki nojautuu eteenpäin ja nyökyttelee päätään hymyillen.

Samoin itseään pitäisi onnitella, kun onnistuu keittiöllisessä kokeilussa!

Näin kävi tämän vadelmavanukkaan kera. Iisiä ja herkullista! Oivallista!

Tämän vanukkaan aineet löytyvät käytännössä aina kaapista. Valmistusaikakin on mitättömän pieni. Suositteen lämpimästi yllätysvieraiden kolkutellessa.

Vadelmavanukas (4:lle)

1 prk maitorahkaa
1 prk kermaviiliä
2 munaa
3/4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2-3 dl tuoreita vadelmia (tai muita marjoja)

Sekoita kaikki aineet (paitsi marjat) sekaisin. Kaada seos uuninkestäviin vuokiin.
Tiputtele vadelmat seokseen ja töki vähän syvemmälle.

Paista 200 C noin 30 min.

Vanukkaat kohoavat ja sitten lässähtävät. Voit tarjota ne kuumana ja kohonneena, jolloin niitä voi ihailla. Tai hieman jäähtyneenä ja laskeutuneena, jolloin kieli ei pala. :)

Pinkki mustaviinimarja-valkosuklaakakku (Pink, it's my new obsession!)

Ja nyt tuleekin sitten kakku kaikille tosimiehille!
Meno on niin vaaleanpunaista, että oksat pois! Tässä kakussa suklaa kohtaavat vitamiinit ja proteiinit, ja taas jaksaa sotia.

Tein tämän kakun miehelleni synttärikakuksi. Hän on suuri suklaan ystävä, joten yleensä hänen synttärikakkunsa on suklaata yhdistettynä johonkin kauden marjaan.

Nyt ensimmäisen naimisissa vietetyn syntymäpäivän kunniaksi palasin suhteemme alkujuurille, ja käytin samaa yhdistelmää kuin ensimmäisellä kerralla kakkua tarjotessani vuosia sitten: mustaviinimarja ja valkosuklaa.

Se vaan toimii. Kermainen ja äkkimakea valkosuklaa yhdistettynä kirpsakkaan mustaviinimarjaan... Oijoi.

Se, että kakusta tuli näin vaaleanpunainen oli täysi vahinko. :D 

Onneksi alfa-uros kestää sen. Ja toisaalta, kyllä suhteen alkuaikoina nauroin aina hänen vaaleanpunaisille kauluspaidoilleen ja solmioilleen. Omasta kaapistanihan moisia värejä ei olisi löytänyt etsimälläkään.

Eli juu, symboliikkaa löytyy nyt ihan riittämiin. :)

Käytin tässä kakussa ensimmäistä kertaa koskaan Alpro airy & creamy -jutskaa, joka on siis soijapavuista valmistettu kerman kaltainen valmiste. 

Vaahto oli tosi jämäkkää ja helposti käsiteltävää, sekä luonnostaan melko makeaa. Toimi siis todella hyvin! Aion ehkä jatkossakin käyttää tätä.

Vatkautuminen kesti melko kauan, joten yleiskone oli ihan kiva lisäapu.

En lisännyt täytteeseen itse lainkaan sokeria, vaan annoin valkosuklaan hoidella makeuden. Emmekä kyllä jääneet sokeria lainkaan kaipaamaan, lopputulos oli aivan riittävän makea. Jos kuitenkin haluat, niin lisää esim. 1/2 dl sokeria seokseen. Maistelemalla selviää oikea määrä. Tai jos käytät tavallista vispikermaa, niin suosittelen lisäämään sokeria.

Pinkki kakku, eli mustaviinimarja-valkosuklaakakku

Täyte
1 prk maitorahkaa
1 prk Alpro airy & creamy -"kermaa" (tai perinteistä vispikermaa)
1,5 dl mustaviinimarjamurskaa
(0,5 dl sokeria, ainakin jos käytät perinteistä vispikermaa)
50 g valkosuklaata
4 liivatelehteä
loraus vettä / mehua marjoista

Pohja

1/2 pkt Digestive-keksejä

1 banaani

Tee ensin pohja. Murskaa digestivet ja sössää sekaan banaani. Levitä pohja paperoidulle irtopohjavuoalle.

Tee täyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota "kerma". Rouhi valkosuklaa aika pieneksi rouheeksi.

Sekoita keskenään maitorahka, marjasose, suklaarouhe ja halutessasi sokeri.

Lämmitä tilkka vettä / mehua marjoista kattilassa lähes kiehuvaksi. Purista nesteet liivatteista ja liuota ne nesteeseen. Norota liivatemehu rahka-seokseen. Nostele sekaan myös vaahdotettu "kerma".

Sekoita varovasti, mutta kaikki kuitenkin kunnolla sekaisin.

Kaada seos irtopohjavuokaan. Voit koristella kakun pinnan tiputtelemalla pieniä mustaviinimarjasosepisaroita kakun pinnalle ja vetämällä lusikalla yhdensuuntaisia viivoja.

Anna kakun hyytyä usean tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

Juuri ennen tarjoilua vuole valkosuklaasta veitsellä lastuja ja ripottele kakun päälle.

Ilmaisaa sipulia ja pientä satoa

Jes! Satoa alkaa tihkua, joskin äärimmäisen hitaasti. 

Viikko sitten keräsin ensimmäisen kesäkurpitsan plantaasiltani. Kuukauden myöhemmin kuin viime kesänä. Kevään ensimmäinen baby oli kyllä painonsa arvoinen kultaa. :)

Mutta samoin olivat iki-ihanat rondo-porkkanat! Voi että ne olivat suloisia ja HYVIÄ!

Kurkin malttamattomana mullan alle ja nostin vain suurimmat yksilöt, suurin osa rondoista olivat vielä ihan pieniä. Jätin ne kasvamaan korkoa.

Rondot ovat aivan tosi hyviä sellaisenaan naposteltuna, mutta myös pikaisesti keitettynä tai pannulla paistettuna, ovat todella hauska lisä lautasella.

Ja lisäksi maasta lähti mukaan muutamia ohuita sellerin ja ilmasipulin varsia!

Ilmasipulit ovat olleet minulle uusi kokeilu ja vähän mysteeri. Onneksi nyt asiaan paremmin perehtynyt serkkuni opasti minua asiassa.

Minulle oli aiemmin hyvin epäselvää, mitä osaa syödään milloinkin. Näin kannattaa kuulemma toimia:

Kun ilmasipulin päässä oleva möllykkä alkaa aueta (kuten kuvassa alla), katkaistaan se pois ja kuivatetaan. Nämä kuivaneet siemenet kylvetään syys-lokakuussa maahan, josta ne ensi keväänä nostavat innokkaasti uuden ilmasipulin. Näin siis teoriassa pitäisi käydä, itse en löytänyt viime vuonna istuttamiani sipuleita mistään, mutta ehkä nypin ne rikkaruohoina pois... Mene ja tiedä.

Ilmasipuleiden varret ovat melko puumaisia, mutta niitä voi käyttää monella tapaa hyödyksi. Niissä on ihanan valkosipulinen maku! Itse olen pieninyt niitä kastikkeisiin ja patoihin. Tulevissa resepteissäkin ne esiintyvät.

Ja sitten se ilmasipulin sipuli, joka on maan alla. Hän saa kuulemma vielä kasvaa, ja hänet nostetaan sitten lokakuussa...

Tässä yksi liian aikaisin nostettu yksilö.

Kaikkea sitä oppii! :D Nyt ovat siemenet kuivamassa ja syksymmällä kylvetään ankarasti.

Ensi viikonloppuna onneksi pääsee katsomaan, josko avomaankurkkua viimein tulisi!
Luulen, että viime viikon helteet ovat varmasti kypsyttäneet edes pari pirulaista.