Laskiaispitko

Olen inspiroitunut! Sen on saanut aikaan ihana viikonloppu ystävien luona (ja ystävän väitöstilaisuudessa!), aurinkoiset hiihtokelit ja aurinkoinen taapero. :)

Sekä viikonloppuna tapaamani kaveri, joka kertoi perheensä tykänneen Runebergin kääretortusta. Hän myös kysäisi, mitäköhän nyt laskiaisena on luvassa - ja näin lähti ajatukset hyrräämään. :)

Minusta on hauskaa tehdä vähän erilaisia versioita perinteisistä leivonnaisista. Testasin tänään pariakin eri versiointia laskiaispullista, ja tänään esittelyssä huippuherkullinen laskiaispitko!

Kuten ehkä näette, leivoin taaperon kanssa. Eli työn jälki on sen mukaista! :D Mutta kaikilla oli hauskaa. Ja pullataikina on siitä armelias, että kohotessaan uunissa turhat rypyt silottuvat.

Taikinani jäi myös tosi löysäksi, joten käsittely oli hankalaa. Mutta lopputuloshan on sitä mehevämpi, mitä kosteampi taikina. :D

Söimme yhdeltä istumalta puolet. :D Ja parasta on, että jokainen saa ruutata kermavaahtoa lisää juuri niin paljon kuin tahtoo. Eikä ole vaikea syödä, kun ei tarvitse taiteilla laskiaispullan "hatun" kanssa.

Tein puolen litran pullataikinan, josta pitko vei noin 1/3 tai 1/4 taikinasta. Lopusta tulee jotain, minkä kerron huomenna.

Laskiaispitko


Pullataikina:
5 dl maitoa
2 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl sokeria
1 muna
2 pss kuivahiivaa
n. 15 dl vehnäjauhoja
200 g voita tai margariinia

1 keltuainen voiteluun
raesokeria
mansikka- tai vadelmahilloa (tai 3-4 dl pakastettuja marjoja, jos käytät kaupan marjoja, kiehauta ne ennen käyttöä)

kermavaahtoa


Tee taikina. Lämmitä maito reilusti hiivan heräämislämpöön.

Sekoita keskenään kardemumma, suola ja sokerit. Lisää maito ja sekoita. Lisää myös muna.

Yhdistä kuivahiivat n. 2 dl vehnäjauhoja. Lisää hiiva-jauhoseos taikinaan ja sekoita.

Lisää loputkin jauhot hissukseen. Loppuvaiheessa lisäilyä, palastele joukkoon huoneenlämpöinen voi tai margariini. Sekoita hyvin.

Alusta loput jauhot joukkoon ja vaivaa taikinaa, kunnes saat hyvän sitkon.

Kohota n. 45 min - 1 h liinan alla vedottomassa tilassa.

Kun on leipomisen aika, ripottele leivontalustalle reilusti jauhoja. (Jos taikinasi on yhtä löysää kuin minulla, suosittelen kaulitsemaan levyn suoraan leivinpaperille.)

Ota n. 1/4 taikinaa ja kauli siitä kapea suorakulmio. Kuten näkyy, ei muodolla oikeastaan ole kovinkaan väliä. :D

Leikkaa taikinalevyyn viistoja viivoja sen molempiin reunoihin.

Levitä keskelle taikinaa ohut kerros hilloa.

Nostele taikinasuikaleet vuorotellen eri puolilta hilloalueen yli.

Puno koko pitko näin.
Anna taaperon työntää sormet joka väliin. :D

Yritä siirtää pitko leivinpaperille. :D Minulla oli käytössä neljä kämmentä, kaksi ei olisi riittänyt.

Pitko meni vähän mutkalle, mutta siitähän tuli vain entistä symppiksempi. :)

Anna pitkon vielä kohota n. 15-20 minuuttia.

Voitele pitko keltuaisella ja ripottele päälle raesokeria.

Paista pitkoa 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia (älä käytä kiertoilmaa, se käräyttää helposti pinnan). Jos pinta uhkaa tummua, laita päälle folioarkki.

Anna valmiin, kauniisti väriä saaneen pitkon jäähtyä hyvin.

Pursota kermasta ruusukkeita ja tarjoa lisäkermavaahdon kera.

Yksinkertainen ja maukas arkiruoka: broileri-kasvispannu

Olen viime aikoina jälleen herännyt ajattelemaan eineksiä. Ehkä sen vuoksi, että kiireinen arki on pakottanut niitä meidänkin talouteen aina silloin tällöin. Ja koska taaperoni rakastaa pinaattilettuja.

Olen vahvasti sitä mieltä, että ruoka tehdään itse ainesosaluettelottomista raaka-aineista. Eli paprika ostetaan paprikana, ei pakastevihanneksina. En myöskään osta koskaan valmiita kastikkeita tai kastike-aineksia, vaan teen kaikki aasialaiset kastikkeet ym. lähtökohtaisesti alusta loppuun itse. Ja kun se ruoan hyvä maku syntyy niistä raaka-aineista, ei niitä tarvitse peittää teollisiin marinadeihin ja kastikkeisiin.

Tämähän ei sinällään ole mitään uutta. Mutta heräsin taas, kun vilkaisin sivusilmällä Jamie Oliverin -ohjelmaa telkkarissa. Kaupan pienessä aasialaisessa maustekastikkeessa oli kahdelle hengelle 20 tl sokeria! Siis vaikka tekisin MINKÄ kastikkeen, en saisi siihen mahtumaan 40 tl sokeria (kokkaan aina neljälle hengelle). Se olisi 2 dl sokeria kastikkeeseen!!

Välittömästi tartuin jääkaapin pinaattilettupakettiin ja katsoin sokerin määrän. Onhan sitä.

Meillä on aina kasvispihvejä pakastimessa, koska teen niitä lapselle kerralla n. 60 kpl ja pakastan annoksina. Ja ei, taikinaan ei lisätä yhtään sokeria.

Toisaalta olen sitä mieltä, että ruokailuun pitää suhtautua rennosti. Ja hei, eineksillähän me 80-luvun lapset olemme kasvaneet myös; oli kotlettia, grillitassua ym. Mutta ehkä silloin ei ihan kaikkea tiedetty. Ja einesten ja teollisen ruoan määrä sen kun kasvaa. Onneksi kuitenkin vastavirtana on ärsyttävän oikeilla jäljillä olevat lähiruokahipit. :) 

Mutta taas - ei ole pakko mennä äärimmäisyyksiin. Hauaisin vain, että ihmiset tiedostaisivat, mikä on ruoan ja ruoan ero. 

Voit tehdä kanawokin, johon tulee 1) kesäkurpitsaa, kaalia, paprikaa, valkosipulia, tuoretta inkivääriä, kanaa ja täysjyvänuudeleita, sekä vähän soijakastiketta TAI voit tehdä kanawokin johon tulee 2) wokkivihannekset & mukana tullut maustekastike, valmiiksi marinoitua kanaa, nuudelit ja niiden mukana tullut maustepuusi, sekä ehkä vielä kaupan maustetahna.

Näennäisesti syöt molemmissa tapauksissa kanawokkia, mutta aterian ravitsevuus on AIVAN ERI.

Eli toiveeni kaikille: Ottakaa selvää mitä lautasellanne on - ainakin kotona. Tehkää ruoka oikeista kasviksista, älkää ottako niitä pusseista. Maustakaa mausteilla, ei valmiilla kastikkeilla. Ja ostakaa eineksiä, jos arki sitä vaatii, mutta pitäkää ne harvinaisena poikkeuksena. 

Tässä meidän eilinen ateria, joka edustaa ehkä meidän arkiruokaa parhaimmillaan. Pannuun ei päätynyt mitään ihmeellistä; maun toivat ihanat, hyvät kasvikset.

Broileri-kasvispannu (4:lle)

700 g broilerin fileesuikaleita
1/2 myskikurpitsa
2 pientä sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
n. 150 g kaalia
1-2 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
1/2 parsakaali (n. 150 g)
2 dl ruokakermaa (juu, en käyttänyt oikeaa kermaa, tiedän ristiriidan, mutta tässä taas se rentous!)
n. 5 aurinkokuivattua tomaattia
iso kourallinen oliiveja
pakastepinaattia (minulla oli noin lapsen nyrkin kokoinen itse pakastettu nippu)
basilikaa
suolaa
pippuria

täysjyväriisiä


Pilko sipuli ja valkosipulit. Pilko myös kaalit pieneksi. Palastele parsakaali varsineen päivineen. Kuori ja pilko myskikurpitsa pieniksi kuutioiksi.

Laita riisit kiehumaan.

Lämmitä loraus öljyä kasarissa. Kuullota sipulia ja valkosipulia pikku hetki. Lisää kaalit, myskikurpitsa ja parsakaalin varsipalat, sekä kasvisfondi ja vettä sen verran, että kasvikset eivät edes kunnolla peity.

Anna kiehua 5-8 minuuttia. Paista sillä välin kanasuikaleet toisella pannulla kypsiksi.

Lisää kasariin myös parsakaalin nuput, mutta älä sekoita niitä ruoan sekaan. Ne höyrystyvät juuri sopivan kypsäksi muiden kasvisten päällä.

Pilko oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit.

Lisää kasariin ruokakerma, kypsät kanasuikaleet, tomaatit, oliivit, sekä mausteet. Maistele sopivaksi.

Nauti hyvässä seurassa. :)

Omena-pähkinäuunipuuro tuo onnea aamuun

Rakastan sunnuntai-aamuja. Ja vielä ihanammiksi ne tekee kauan odotetut vieraat. <3

Mielestäni on ihanaa hiippailla ensimmäisenä ylös ja valmistella aamupala rauhassa. Heräilyn ääniä on ihana kuulostella keittiöön. <3

Ja aamiaispöydän ääressä kuuluu istua pitkään, hengittäen syvään rauhallista tunnelmaa.

Tänään aamulla pyöräytin Glorian ruoka & viini -lehdestä bongatun brunssipuuron kevennettynä versiona (vähemmän sokeria, maitoa ja rasvaa). Lisäksi pöydästä löytyi muun muassa ikisuosikkia, vaivaamatonta pataleipää, tällä kertaa kokojyvävehnästä ja vehnäleseistä tehtynä.

Puuro oli kyllä tosi hyvää, joskin koostumus oli enemmänkin paistosmainen.
Ensi kerralla jätän munat reseptistä suosiolla pois ja lisään nesteen määrää - näin puurosta tulee pehmeämpää.

Omena-pähkinäpuuro (8:lle)

5 dl kaurahiutaleita
n. 1/4 dl fariinisokeria
1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
2 omenaa
n. 3/4 dl hasselpähkinöitä
6 dl vettä (tai maitoa) (ensi kerralla lisään vielä 1,5-2 dl nestettä)
2 munaa (ensi kerralla kokeilen ilman munia)
1 dl kurpitsansiemeniä
kourallinen hasselpähkinöitä
voita tai margariinia uunivuoan voiteluun


Sekoita kuivat aineet keskenään.

Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi ja kuutioi omenat pienehköiksi kuutioiksi.

Sekoita keskenään vesi ja munat.

Sekoita keskenään kuivat aineet, omenat, pähkinät ja vesi-munaseos.

Voitele uunivuoka voilla tai margariinilla.

Kaada seos vuokaan. Ripottele päälle kurpitsansiemenet ja loput rouhitut hasselpähkinät.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia.

Anna seistä ja jäähtyä pikku hetken ennen tarjoamista. Kukin syöjä voi halutessaan notkistaa puuroa lautasellaan esimerkiksi maidolla.

Avokado-appelsiinisalaatti ja currykastike

Minulla on tällä hetkellä kotona 5 kimppua tulppaaneja. Kyllä.

Kolme edelliseltä kauppareissulta ja tänään kulkeutui kaksi lisää. :) 

Valoa kohti! Myös ruoassa!

Tämän iloisen ja aurinkoisen salaatin äärellä ei voi synkistellä! Ihanan erilainen ja niin kovin maukas salaatti toimii sellaisenaan tai muun ruoan kaverina.

Kuten alla näkyy, tarjosin salaatin kasvispadan kanssa (joka tosin oli makkaranpaloilla täydennetty, sillä kyseessä oli eilisen jämät, joita teki mieli vähän virittää :)).

Löysin tämän reseptin Maku-lehdestä (1/2017), joka osoittautui aivan loistavaksi numeroksi. Kaikki kolme sieltä jo testaamani reseptiä ovat olleet menestyksiä. Jee. :)

Mutta, kuten aina, muokkasin vähän tätäkin reseptiä. Kevensin menoa vaihtamalla fetajuuston raejuustoon. Hyvin toimi.

Avokado-appelsiinisalaatti ja currykastike (2-4:lle)

1 appelsiini
1 avokado
1/2 prk raejuustoa
1/2 kerä jäävuorisalaattia
n. 150 g kaalia
suolaa
pippuria

1 keltuainen
1 rkl sitruunamehua
1 tl currya
1 valkosipulinkynsi
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl vettä
1/2 appelsiinin kuori raastettuna


Tee kastike.

Yhdistä kulhossa keltuainen, sitruunamehu, curry, valkosipulinkynsi, hunaja ja suola.
Jos hunajasi on kovin jähmeää, lämmitä sitä mikrossa muutama sekunti, että se pehmenee.

Sekoita sauvasekoittimella  ja ilsää oliiviöljy ohuena nauhana sekoittimen käydessä. Kuin tekisit majoneesia.

Sekoita hyvin.

Lisää vesi ja appelsiininkuoriraaste.

Nosta kylmään odottamaan.


Revi salaatti tarjoilulautasen pohjalle. Höylää kaali ohuiksi suikaleiksi esimerkiksi juustohöylällä, nostele salaattipedin päälle.

Kuori appelsiini veitsellä täysin kuorettomaksi. Viipaloi ohuiksi viipaleiksi ja poista keskeltä valkoinen ruoti. Nostele appelsiinit pedille.

Ripottele raejuusto salaattiin.

Pilko myös avokado ja lisää salaattiin.

Rouhi päälle suolaa ja pippuria.

Tarjoa kastike joko erikseen tai ripottele sitä hieman annoksen päälle.

Runebergin kääretorttu

Hyvää Runerbergin päivää!

Kuten viimevuotisesta avautumisestani tavallisten runebergintorttujen yhteydessä huomasitte, on päivä minulle erityisen muistorikas - koomisella tavalla. :D

Nyt olen itse asiassa herkkulakossa (jonka rikon kuun lopussa laskiaispullilla), mutta koska minulla on kylässä mahtavia vieraita, ruunarit ovat superhyviä, ja tämä eteen kävellyt resepti oli vastustamaton, leipasin eilen mehevyydessään voittamattoman Runebergin kääretortun. (Kiitos Maku-lehti 1/2017.)

Voi vitsit, että tuli mehevä ja makea leivos! Siis aivan superhyvää. Yleensä en ihan kauhean äkkimakeista leivonnaisista tykkää, mutta tähän se jotenkin sopi. Koko rulla oli niin ihanan kostea. Eikä todella tarvinnut suurta palaa makeannälkää tyydyttämään.

Tosin meidän nelihenkinen porukka taisi olla muuten nälissään, sillä torttu katosi saman tien parempiin suihin. :)

Nyt kaikki leipomaan - kääretorttu on 100 kertaa vaivattomampi kuin perinteiset ruunarit, ja jopa ehkä paremman makuinen!

Runebergin kääretorttu (4-8:lle)

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
n. 7 tippaa manteliaromia
100 g voita sulatettuna
1 dl mantelijauhetta
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl korppujauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl pomeranssinkuorta

n. 300-400 g vadelmahilloa

1 1/2 dl tomusokeria
2 tl vettä

jäisiä vadelmia (itse poimittuja)


Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää manteliaromi ja sula, huoneenlämpöinen voi.

Sekoita kuivat aineet hyvin keskenään. Nostele ja kääntele ne taikinan joukkoon.

Levitä taikina paperoidulle uunipellille.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia.

Kumoa kypsä taikina toiselle leivinpaperille, jolle olet ripotellut sokeria.

Anna jäähtyä kunnolla.

Levitä päälle vadelmahillo ja kääri lyhyeltä sivulta rullalle.

Nosta kääretorttu jääkaappiin oleentumaan vähintään pariksi tunniksi.

Kun on syömisen aika, tee kuorrutus. Sekoita kylmä vesi tomusokeriin ja nostele seos pieneen pakastepussiin. Leikkaa pussin kulma pois, ja rutista koristeet paikalleen.

Ripottele päälle jäisiä vadelmia.

Parhaat itse tehdyt karjalanpiirakat ja leipäjuusto

Ah, palasin juuri kotiin viikon Levin-reissulta, ja kyllä me vain asumme niin kauniissa, upeassa, puhtaassa ja monipuolisessa maassa, jonka luonto on oikeasti vertaansa vailla.

Näissä isänmaallisissa hengissä (ja hangilla) ollessani katson sopivaksi blogata myös Suomen parhaista perinneruoista. 

Potkaisimme Suomi 100 -juhlavuoden käyntiin jo uutena vuotena, kun tein karjalanpiirakoita ja lappilaista leipäjuustoa.

Mikään - MIKÄÄN - ei voita uunituoreita itse tehtyjä karjalanpiirakoita.

Tein karjiksia ennen useamminkin, mutta viime aikoina ei aikaa väkertämiseen ole löytynyt. Vaikka eihän näissä edes kovin kauaa nokka tuhise! Innostuksissani tein heti parin päivän sisään kaksi satsia, ja parin viikon päästä lisää.

Mutta, tänä talvena piirakkani ovatkin olleet extra-special. Keitin nimittäin riisipuuron juustonjuoksutuksesta syntyneeseen heraan. And it made all the difference...
Puurosta tuli jotenkin aromikkaampaa ja ihanampaa. Eikä täyte myöskään kuohunut uunissa niin paljon kuin tavallinen riisipuuro.

Heraa sain reilut satsit, sillä pyöräyttelin myös leipäjuustoa ja kotijuustoa (resepti tulee myöhemmin). Näistä herkuista innostuin viime syksynä, kun partiotaitokisoissa teimme leipäjuustoa nuotiolla. Nam.

Ja hah, täytyypä myöntää, että se nuotioerä (ja elämäni ensimmäinen itse tekemäni leipäjuusto) oli paremman makuinen.
Kotiuunissa leipäjuustostani tuli liian kuivaa. Uunin kuumuus ei ehkä riittänyt tekemään pilkkuja riittävän nopeasti, joten juusto oli uunissa liian kauan ja kuivui sen myötä.

Mutta! Lopputulos ei suinkaan ollut pahan makuinen - ehei! Tosi hyvää oli. Itse asiassa lopputulos muistutti aika paljon halloumia.  Ehkä tästä voisi kesäsalaatiin tehdä samanlaisen version. :D

Kuivuutta lisäsi myös se, että yritin  tehdä minijuuston 2 litrasta maitoa. Kannattaa siis tehdä leipäjuusto suosiolla 4 litrasta (kuten alla olevassa reseptissä), niin tulee riittävän paksu lätty. :)

Karjalanpiirakoista vielä...

Tein karjalanpiirakat tällä kertaa kinuskikissan taktiikalla, eli kaulin taikinan isoksi levyksi ja otin siitä muotilla pyöreitä levyjä, jotka vielä kaulin ohuemmiksi.

Ennen olen pyöritellyt taikinapötköstä palloja ja kaulinnut ne suoraan ohuiksi levyiksi. Kinuskikissan minulle uusi taktiikka sai aikaan vähän tasalaatuisempia yksilöitä. :)

Karjalanpiirakat (n. 24 kappaletta)

Riisipuuro:
n. 1 l heraa (juustonjuoksutuksesta) (tai maitoa)
2 dl puuroriisiä
1 tl suolaa

Taikina:
2 ½ dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 ½ dl vettä
1 rkl öljyä

Voiteluun:
n. 50 g voisulaa

1/3 dl vettä

Keitä ensin puuro. Jos käytät heraa, voit kaataa kaiken kerralla kattilaan ja haudutella kypsäksi n. 45 minuuttia. Anna puuron jäähtyä hyvin.

Tee taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lorota joukkoon vesi ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

Kauli taikina isoksi levyksi. Ota siitä pyöreällä muotilla levyjä.

Kauli levyt vielä ohuiksi soikioiksi - jopa läpikuultaviksi. Muista jauhottaa pöytää runsaasti (käytin vehnäjauhoja). Jos pinoat levyt, laita väliin sopivasti jauhoja, etteivät ne jumahda yhteen.

Annostele kunkin levyn päälle pari reilusti kukkurallista ruokalusikallista riisipuuroa.

Aloita soikion pitkien reunojen keskeltä ja rypytä piirakka kohti päätyjä.

Rapsakan pohjan saat, kun esilämmität pellin uunissa. Nostele tällöin piirakat leivinpaperin päälle ja vedä paperi kuumalle pellille laittaessasi ne uuniin. Uuni saa olla mahdollisimman kuuma - 250 astetta.

Paista piirakoita uunin yläosassa n. 10 minuuttia.

Sulata voi ja sekoita se tilkkaan vettä. Voitele uunista tulleet karjalanpiirakat kuumina voi-vesiseoksella.

Leipäjuusto (1 kpl)

4 l punaista maitoa

1 rkl juustonjuoksutinta

1 rkl suolaa

Lämmitä maito kattilassa n. 35-40 -asteiseksi. Lämmitä keskilämmöllä ja sekoita koko ajan, ettei maito kärähdä ja lämpenee tasaisesti.

Kun maito on lämmennyt, ota siitä noin desi sivuun ja sekoita siihen juustonjuoksutin.

Valuta tämä maito-juoksutinseos takaisin kattilaan ja sekoita hyvin.

Nosta kattila sivuun liedeltä ja anna sen seistä ja hyytyä n. 30 minuuttia.

Kun maitomassa on hyytynyt, leikkaa siihen terävällä veitsellä ristiviiltoja. Tämä edesauttaa heran erottumista.

Anna massan vielä seistä puolisen tuntia - tunnin.

Laita siivilän päälle harso. Nostele hyytyyt juustomassa reikäkauhan avulla siivilään valumaan.

Taittele harso massan päälle ja nosta tarvittaessa kevyt paino lisäämään puristusta. Minulla riitti hyvin harso itse, koska se oli märkänä painava.

Anna juuston valua pari tuntia tai jääkaapissa yön yli.

Voitele piirakkavuoka tai uunivuoka ja kumoa valunut massa siihen.

Paista mahdollisimman kuuman uunin ylätasolla viitisen minuuttia, kunnes saat hieman ruskeita läikkiä. Mitä kauemmin kärtsäät, sitä kuivempi juusto tulee.

(Ensi kerralla kaadan vuokaan myös hieman heraa, jotta juusto pysyy kosteana.)

Tarjoa leipäjuusto mielellään kuumana lakkahillon kanssa. :) Nams!

Värikäs nyhtökaurawokki

Voi jösses, olipas hyvää wokkia! :)

Kokeilin ensimmäistä kertaa kokata nyhtökaurasta. Olen sitä kyllä muiden valmistamana maistellut ja kovasti tykännyt, mutta arpa ei ole osunut kaupassa kohdalle. :)

Äitini yllätti yhtenä päivänä ja toi talvipäivänlahjaksi kaksi pakettia nyhtistä; nudea ja linkivääri-limeä. Nam!

Tämä nuudeliwokki on aivan superhelppo, eikä mitenkään järisyttävän innovatiivinen, mutta sitäkin herkullisempi. Ja miten ihanaa onkaan ladata pannu täyteen värikkäitä kasviksia. <3

Ja jos arkena pitää optimoida - pilko kaikki kasvikset edellisenä päivänä purkkiin ja jääkaappiin. Ruoan valmistus oli supernopeaa - vain 5 minuuttia.

Hiihtäjä kiittää. :)

Myös taapero rakasti wokkia. :)

Värikäs nyhtökaurawokki (4:lle)

250 g inkivääri ja lime-nyhtökauraa
loraus öljyä
2 sipulia
1/2 parsakaali
1 iso punainen paprika
n. 100 g kaalia
2 isoa porkkanaa
3-4 valkosipulinkynttä
5-7 cm tuoretta inkivääriä
n. 1/2 dl soijakastiketta
loraus sitruunamehua
1/2 ruukkua tuoretta korianteria

n. 180g (3 pkt) nuudeleita


Keitä nuudelit kypsiksi, valuta.


Pilko sipuli ja kaali pieneksi. Pilko myös parsakaali (myös varret) ja paprika, kuori ja pilko porkkana.

Murskaa valkosipuli, kuori ja raasta inkivääri.

Lämmitä loraus öljyä pannulla, kuullota sipulia, valkosipulia, porkkanaa ja kaalia ja parsakaalinvarsia pari minuuttia.

Lisää hetken päästä inkivääri, paprika ja parsakaalin nuput.

Lisää minuutin päästä pannulle myös nyhtökaura, valutetut nuudelit, sitruunamehu ja soijakastike.

Kääntele pannulla hyvin sekaisin. Pilko päälle reilusti tuoretta korianteria (varret ja kaikki).

Nauti!