Aprikoosi-pinaattikanaa grillissä

Viime viikonloppuna nostimme veneen ja laitoimme mökin talvikuntoon.
Voi että tämä rituaali on kyllä niin haikea... Varsinkin, kun lokakuun puolivälissäki vielä keli oli mitä upein! Rasvatyyni meri, aurinko paistoi...

Täyte pannulla odottelemassa

Onneksi vappuun ei ole pitkä aika, ja silloin viimeistään vene jälleen molskahtaa laineille! :)

Kesän viimeisen mökkireissun kunniaksi myös ehkä grillattiin viimeisen kerran.
Ja vähän erilaista grilliruokaa tulikin!
Alunperin mukaan otettavaksi suunnitellut kanapihvit muuttuivat kanasuikaleiksi, koska pakastimesta otettu paketti ei ihan täysin paljastanut sisältöään... :)
Mutta siis yhtä hyvin kanapihvin voisi täyttää seoksella. Ja tämän ruoan tekaisee helposti myös paistinpannulla kotioloissa.

Höyryävä nyytti suoraan grillistä

Aprikoosi-pinaattikanaa (3:lle)

700 g maustamattomia kanasuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
hiukka öljyä
n. 8 kuivattua aprikoosia
6 nappia pakastepinaattia
suolaa
pippuria
juustokuminaa

Pilko aprikoosit ja laita ne turpoamaan pieneen määrään vettä.

Turpoavat aprikoosit... NAM!

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä pari minuuttia öljyssä.
Lisää pannulle jäiset (tai sulaneet) pinaatit ja paistele, kunnes neste on haihtunut.

Lisää ihanasti mehevöityneet aprikoosit, suola, pippuri ja juustokumina.

(Esipaista kanasuikaleita hetki pannulla).
Laita folionyyttiin kanasuikaleita ja pinaattimömmöä kerroksittain.

Taittele folio kunnolla kiinni, etteivät nesteet pääse karkuun ja kanat kuivu. Suosittelen kahta kerrosta foliota...

Grillaile keskilämmöllä kunnes kanat ovat kypsiä, eli 10 - 15 minuuttia.

Naatiskele vaikka ihanien ruusukaalien ja vuohenjuuston kera.

Dijon-broilerinmaksa

Mikä maksaa? No ei ainakaan maksa. :)

Pienenä tykkäsin maksalaatikosta tajuamatta, että siinä on maksaa. Ehkä keskityin vain hekumallisen ihaniin rusinoihin ja ne peittivät kaiken muun alleen. Samaan aikaan kun maksalaatikko maistui, vihasin maksaa. Maksamakkara oli ällöintä mitä tiesin.

Onneksi reilussa parissakymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja makumieltymykseni ovat laajentuneet tolkuttomiin mittoihin. Eli nykyään maksa on i-h-a-n-a-a...

Ja maksoista ehkä parhain (poron ohella) on broilerin maksa. Sitä on myös ihanan tuoreena saatavilla esim. Hakaniemen kauppahallista. Ja maksat löytyvät samalta tiskiltä kuin broilerin sydämet.

Maksa on proteiinipitoista, kevyttä herkkua, ja siinä on hurjasti A-, B- ja C-vitamiineja (A-vitamiineja enemmän kuin missään muussa ruoka-aineessa). Broilerinmaksa on myös maultaan miedompi kuin esim. possun maksa, joten monet maksa-foobikotkin siitä tykkäävät.

Tosin yhtä ystävääni en saanut käännytettyä... Okei, hän kyllä testasi tämän annoksen elämänsä krapulassa. :)

Dijon-broilerinmaksa (2:lle)

2 pientä tai 1 iso sipuli
2 - 3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
300 g broilerinmaksaa
vajaa 2 dl ruokakermaa
2 rkl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
kuivattua rakuunaa
(tuoreita yrttejä)
suolaa
pippuria

Pilko sipulit ja valkosipulit. Kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää hieman pienityt broilerinmaksat. Paista ne kypsiksi lämpimällä (ei superkuumalla) pannulla.

Lisää ruokakerma, sinappi, kaprikset ja mausteet. Anna poreilla viitisen minuuttia.

Tarjoa esim. pastan tai ohraton kanssa.

Kun elämä siirtyy sisälle tulien ja tarinoiden ääreen

Olen lueskellut tänä viikonloppuna paljon syksyn juhlista ja niiden perinteistä.

Kekri-aikaan ja pyhäinpäivään liittyy paljon kaikkea mielenkiintoista. Toisaalta sadonkorjuuta, toisaalta vainajien kunnioittamista. Vaikka välillä meno onkin ollut hieman creepyä, niin jotenkin kaikessa on positiivinen ja lämpöinen tunnelma. Vainajat saattavat vaeltaa maan päällä tuona aikana, mutta se on ihan ok. Heidät toivotetaan tervetulleiksi. Vainajat, eli pyhät miehet esimerkiksi söivät juhla-aterian valmiiksi katetussa pöydässä sillä välin, kun talon isäntäväki oli saunomassa. Vasta tämän jälkeen isäntäväki aterioi sadonkorjuuherkut.

Irlantilaisten kekriä vastaava sadonkorjuujuhla on nimeltään Samhain. Tällöin karja tuotiin kaukaisilta kesälaitumilta omille maille ja elämä siirtyi sisätiloihin tulien ja tarinoiden pariin.

Olen tänä viikonloppuna viettänyt omaa sisätiloihin siirtymisen rituaalia. Kirjoitan tätä tekstiä mökiltä. Ympäröivä metsä ja meri ovat pilkkopimeät lukuunottamatta kaukaisten mökkien pieniä ulkotulia. Sisällä mökissä kaminasta kajastaa himmeä oranssi hehku, ympäri mökkiä ripotellut kynttilät luovat lepattavaa tunnelmaa, radiosta kuuluu hiljaista kaunista musiikkia ja lasissa tuoksuu luonteikas punaviini.

Ja ne tarinat? Niitä riittää. Mieleni rientää tällä hetkellä muinaissuomen maaseudulla, jossa kylät hiljenevät kekrin jälkeen pyhäinpäivän viettoon. Ulkona kulkevat vain kiertolaiset, jotka ovat naamioituneet kummatuksiksi ja vaativat taloilta kestitystä. Yleensä heille tarjottiin viinaryyppy, kahvia tai ruokaa.

Näissä taloissa on varmaan ollut samankaltainen tunnelma kuin täällä nyt. Tosin radion on ehkä korvannut laulu ja läppärin kajastuksen palava päre.

Samoista perinteistä lueskellessani opin, että mikkelinpäivää vietettiin alunperin arkkienkeli Mikaelin muistopäivänä ja se aloitti talonpojan kalenterissa syksyn. Se oli merkittävä päivä, sillä se oli syystöiden ja sadonkorjuun päätepiste. Sitä juhlittiin alun perin 29.9. (eli tätä kirjoittaessani), joka on myös Mikon nimipäivä (onnea isä!). Juhlauudistuksen myötä vuonna 1772 mikkelinpäivä siirrettiin seuraavalle sunnuntaille (eli huomiselle).

Miten siis sattuikaan, että tänään on myös minun sadonkorjuukauteni päätöspäivä? Keräsin aamulla viimeiset avomaankurkut (vielä oli tullut muutama, myyrä katkaisi loput varret), kesäkurpitsan ja tomaatit. Istutin myös ilmasipulit ja aloin laittamaan plantaaseja "lepäämään". Parin viikon päästä vielä viimeinen silaus.

Vasta näiden töiden jälkeen opin Mikon päivän merkityksen. Olin luonnollisesti todella innoissani tästä!  Ehkä korkeammat voimat yrittävät sanoa, että minusta on sittenkin agronomiksi. :)


Kekriä vietin yksikseni mökin portailla istuskellen ja kaunista merta tuijotellen. Hetkestäni ei "kekikästä" tehnyt mikään muu kuin itse poimitut puolukat ja ajatusten juoksu. :) Mutta hyvältä tämä välipala maistui plantaasitöiden jälkeen saunan lämpeämistä odotellessa.

Puolukka-piimä (yhdelle)

1-2 dl puolukoita
1 dl piimää
1 hapankorppu


Murskaa puolukat haarukalla rikki. Murskaa hapankorppu sekaan. Kaada piimä päälle ja sekoita.

Anna seistä ainakin 3 tuntia (tai vaikka yön yli).

Jos "tuorepuuro" tuntuu liian mauttomalta, lisää hunajaa tai suolaa. Jos taas koostumus on liian paksu, lisää piimää.

Tämä oli mielestäni todella hyvää ihan ilman mitään makulisäyksiä.

Ilmasipulin latvasta kuivumaan korjatut siemenkodat, sekä tontiltamme löytyneet kesän aikana poksautetut kuohuviinikorkit

Ja sitten toisiin tunnelmiin ja ilmasipuleiden istutukseen. Olen näiden suhteen todella noviisi. Mutta löysin onneksi netistä lisätietoja. Olin tosiaan aiemmin ottanut ilmasipulin latvassa killuvat sipulit kuivumaan. Nyt ne olivat aivan "rutikuivat". Tätini opetti viime syksynä, että ne tulisi kylvää näihin aikoihin. Niinpä tein! Kylvin rivin siemeniä melko tiheään noin 10 cm syvyyteen. Viime vuonna kylvin vain ihan muutaman siemenen ja ehkä vahingossa kitkin ne keväällä rikkaruohoina pois. :D Nyt toivon, että suora rivi ja suuri määrä pitävät keväällä näppini kurissa.

Kuulemma kahden kasvukauden päästä vasta kannattaa kerätä maahan kasvanut sipuli. Ja nyt tein niin! :) Nyhdin maasta ihania puhtaita, lilan kuoren alla olevia kynsiä. Voi että mikä maku! Todella voimakas, mutta silti pehmeä. Aijai... Pilkoin kynnet pieneksi silpuksi ja ripottelin salaatin päälle & kanan pihvin kylkeen. Oli ihanaa!

Mutta ovatkohan nämä edes ilmasipuleita, sillä varsi on kovin ohut ja kukinto erilainen kuin netti ohjeistaa..? Minulla oli tätini puutarhasta pöllittynä myös yksi sipuli, joka näytti samalta kuin netin kuvat (paksumpi varsi ja neljä isompaa kynttä varren päässä)... Mutta mitä nämä minun sitten ovat? Eri merkkisiä ilmasipuleita? Jos joku tietää, kertokaa!

Ja vielä lopuksi! Menin kehumaan lasissani ilahduttavaa punaviiniä, niin kokeilkaa tätä! Espanjalainen Petalos-viini on todella ärhäkkä ja luonteikas. En keksinyt sille parempaa luonnehdintaa kuin "pippurinen". En heti myöskään keksinyt, minkä ruoan kanssa se parhaiten sopisi, mutta juontiviininä Petalos oli pitkästä aikaa yllätyksekäs ja hauska. Hyvä valinta kaikille meille temperamenttisille ja pippurisille hönkijöille. :)

Pimeän ja tunnelmallisen, kummajaisten maailmassa vietetyn illan ja yön jälkeen koitti kaunis ja aurinkoinen aamu. Onhan pyhäinpäiväänkin vielä kuukausi aikaa...

Purjo-basilikakeitto on samettia syksyyn

Illat alkavat pimentyä... Kauhistus!

Minulle se tarkoitti tänään kahta asiaa. Aloitin joululaulujen kuuntelun ja sytytin hulluna kynttilöitä. :)

Ave Maria Il Divon tulkitsemana kajahti kuulokkeista jo työpaikalla. Se on jotenkin luovuutta ruokkiva biisi, mutta samalla kovin rauhoittava (kylläpäs luurangot kaapissani kolisevat iloisesti yhteen).

Voitte kuvitella miltä tuntuu katsella kiireistä toimistoa lasiseinän läpi täysin omasta maailmastaan. Vasemmalla käydään tiukkailmeistä väittelyä, monistuskoneen luona paperit lentelee ja tuskainen assari yrittää selvitellä tukoksia, vähän väliä kollega pyyhältää huoneen ohi korkkarit vauhdissa kipisten...

Oma taskilista on pitkä, mutta kaiken ehtii, olen kiireen ulkopuolella.
Ja kappas, tällöin parhaat tuloksetkin ovat parhaat! :D

Kynttilöiden suhteen sentään maltoin kotiin asti. Tosin kotiinpaluu venyi aika myöhään, joten eipä tuo valokuvaus enää luonnonvalossa onnistu. Miten te muut ruokabloggarit olette ratkaisseet ongelman? Eihän kukaan työssäkäyvä voi olla valoisan aikaan kotona kuvailemassa ruoka-annoksia, joita eiedes kunnolla ehdi tehdä. :)

Mutta tässä ihanaisen samettinen keitto niin kasvissyöjille kuin lihan ystävillekin. Purjo vain on sitten hyvää! Ja minun pitää lakata rakastumasta vihreisiin sosekeittoihin... :)


Purjo-basilikakeitto (2:lle)

1 iso purjo
1 sipuli
2 pienehköä perunaa
1 rkl voita tai loraus öljyä
2,5 - 3 dl vettä
1 rkl kanafondia
runsaasti (n. 30 kpl) tuoreita basilikanlehtiä
1-2 tl sitruunamehua
suolaa
pippuria
n. 1 dl maitoa
(pari siipaletta pekonia)

Halkaise ja viipaloi purjo. Huuhdo mahdolliset mullat pois. Pilko sipuli. Kuori perunat ja pilko ne n. neljään osaan.

Sulata voi / lämmitä öljy. Kuullota purjoa ja sipulia muutama minuutti. Lisää perunat.

Lisää vesi ja kanafondi. Anna kasvisten kiehua kypsiksi. Soseuta keitto.

Lisää pilkotut basilikanlehdet, sitruunamehu, suola ja pippuri. Soseuta uudelleen samettiseksi.

Lisää vielä maito. Tarkista keiton juoksevuus ja lisää makusi mukaan joko vettä tai maitoa.
Mausta tarvittaessa lisää.

(Paista pekonit pannulla rapsakaksi. Tarjoa keiton päällä.)

Hapankorppulohi

Hapankorppu on huippua. Se on yksi niistä asioista, jotka eivät koskaan tule yksin.

Vähän kuin housut, sakset ja tupaantuliaiset.


Hyvin monesti olen illalla kiikuttanut tv:n ääreen yhden ainoan säälittävän hapankorpun, jonka päällä on margariinia ja erittäin tarkasti reunoja noudattavat juustosiivut.

En ymmärrä, miksi teen niin aina uudestaan. Parin minuutin kuluessa palaan aina keittiöön tekemään uuden. Yleensä olen ehtinyt jo laittaa voin ja juuston pois jääkaappiin. Petän itseäni.

Mutta hapankorppu on myös siitä huippu, että sitä voi käyttää vaikka mihin ruoanlaittoonkin!
Yksi lemppareistani on hapankorpulla kuorrutettu lohi, mutta siitä saa myös oivia piirakkapohjia, suolaisia rullia, sekä makeita herkkuja. Näitä reseptejä varmasti seuraa myöhemmin lisää, mutta nyt, hapankorppu-lohi dijon sinapilla, olkaa hyvä.

Hapis-lohi (4:lle)

800 g lohta
muutamia tippoja sitruunamehua
suolaa
2 rkl dijon-sinappia
kourallinen tuoretta basilikaa
3 hapankorppua

perunoita
grillimaustetta tai vastaavaa
2 sipulia
2 tomaattia
pieni kesäkurpitsa
kevätsipulin varsi


Pese perunat. Lohko ne ohuiksi lohkoiksi. Lohko myös sipulit ja tomaatit. Viipaloi kesäkurpitsa.

Nypi lohesta ruodot pois. Tunnet ne kun silität lohen pintaa "vastakarvaan".

Tiputtele lohen päälle tasaisesti sitruunamehutippoja. Mausta suolalla. Levitä dijon-sinappi lohen pinnalle, jos pidät runsaista mauista, laita vähän reilummin. Revi basilikat kalan päälle. Murskaa hapankorput lohen pinnalle.

Ja sitten uuniin...

Mausta perunalohkot haluamallasi tavalla ja laita ne vuokaan. Nakkaa mukaan myös sipulilihkot. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää lohi ja tomaatit vuokaan. Laske lämpötila 175 asteeseen ja paista vielä n. 20 min kunnes kaikki kypsyvät.

Paista kesäkurpitsasiivut pannulla, jos haluat niihin paistopinnan. Muuten voit lisätä ne tomaattien kanssa yhtäaikaa vuokaan.

Kesäinen kesäkurpitsakeitto

Voi että, miten ihanasti aurinkoiset syyskelit hellivät!
Edes sadoton plantaasinomistaja ei voi olla surullinen, kun bikinikelit jatkuvat syyskuulle.

Vaikka ilotulituksen SM-kisoissa torstaina hytistiinkin, oli mökkiviikonloppu kuuma ja aurinkoinen.
Kesäkurpitsani yrittää vieläkin pinnistää syksyn viimeisiä kurpitsoja, toistaiseksi sato on ollut valtaisa 1 kpl.

SM-kisojen voitto meni täysin ansaitusti porukalle, joilla oli Euroviisu-teema! I approve.
Ja ilotulitus jatkui seuraavana päivänä keittiössä, kun plantaasini ensimmäisestä kesäkurpitsasta jalostettiin kesäkurpitsakeitto.

Ei uskoisi, että tämä keitto voi olla niin herkkua, koska tämä on niin simppeli, mutta ah, testatkaa!
Ensimmäinen lusikallinen oli niin kuin elokuvissa, kun taustalla soi Righterous Brothersin Unchained Melody... :)

Ja kyllä, liioittelen tietysti, mutta ihanaa tämä keitto oli! Kokeilkaa! Pakko!

Kesäinen kesäkurpitsakeitto (2:lle)

600 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
1 rkl voita tai loraus öljyä
3 dl vettä
1 -2 rkl kasvisfondia
runsaasti tuoretta basilikaa (15-20 lehteä)
1/2 tl valkopippuria
1 dl ruokakermaa

Pinnalle
1/2 dl valkoviiniä
loraus ruokakermaa
rouhittuja pähkinöitä

Pilko sipulit ja kuutioi kesäkurpitsa. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia sulassa voissa. Lisää kesäkurpitsat ja jatka paistelua muutama minuutti.

Kaada kattilaan vesi ja kasvisfondi sekä ruokakerma. Anna kiehua noin 15 minuuttia kunnes kesäkurpitsat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Lisää silputut basilikanlehdet. Mausta valkopippurilla.

Soseuta keitto sauvasekoittimella silkkiseksi. Jos paksuus ei ole mieleen, lisää kermaa tai vettä. Maista, että maut ovat kohdallaan. Lisää tarvittaessa fondia.

Annostele lautasille. Lorauta päälle vähän valkoviiniä, ruokakermaa ja ripottele vielä pähkinärouhe kruunaamaan koko komeus.

Nauti esim. tuoreiden sämpylöiden tai chiabattan kera.

Puolukat, nuo auringossa hehkuvat mättäiden ilotulitusraketit... :)

Kantarelli- / Metsäsienirisotto: Voi metsä, miten voitkin olla niin täynnä ihanuuksia?

Olen nyt todella tylsä, ja julkaisen epäyllätyksellisen kuuloisen reseptin.

Vaikka kantarellirisotto on hyvin moneen otteeseen testattu ja toimivaksi todettu juttu, niin yllätysosuus tulikin tämän vaivattomuudesta!

Saimme iloksemme huippuvieraita eräänä arkipäivänä. Samana arkipäivänä työpäivä venähti ja olin kotona 5 minuuttia ennen heitä. Itseasiassa he olisivat olleet meillä ennen minua, mutta harhautin ja viivytin heitä ovelasti. :)

Ilmasipulin voit jättää hyvin pois, jos sitä ei löydy (Eikö kaikilla muka ole?). Tuoreet yrtit voi myös korvata kuivilla.

Kantarelli- / Metsäsienirisotto (4:lle)

1 l kantarelleja ja haperoita / mitä tahansa sieniä

loraus oliiviöljyä

2 sipulia

1 ilmasipulin varsi

1-2 valkosipulinkynttä

1,5 dl valkoviiniä

2 rkl kasvisfondia

7 dl vettä

3 dl risottoriisiä

pippuria

suolaa

10 - 15 oksaa tuoretta timjamia

4 rkl valkosipulituorejuustoa

Pinnalle

juustoraastetta

tuoretta persiljaa

Paista sienistä nesteet pois ja siirrä ne syrjään.

Pilko sipuli, ilmasipulin varsi ja valkosipulit. Kuulota niitä pannulla pienessä öljytilkassa. Älä paista liikaa.

Lisää pannulle risottoriisi ja kuullota pari minuuttia. Lisää valkoviini ja anna kiehua hissukseen kuivaksi.

Yhdistä vesi ja kasvisfondi ja lisää pannulle pienissä erissä - desi tai pari kerralla. Anna nesteen imeytyä hissukseen risottoon. Tämä vie noin 20 minuuttia. Maistele jyväsiä välillä, ovatko kypsiä.

Ihan keittelyn loppuvaiheessa lisää timjamin lehdet. 

Kun kaikki neste on keitetty risottoon, lisää tuorejuusto ja mausteet. Sulata ja sekoita juusto risottoon.

Maistele, että maut ovat kohdallaan. Tarjoa risotto heti. 

Itse tein niin, että itse kukin sai itse lisätä juustoraasteensa.

Tässä vielä hieman idiksiä kanttarellimaiseen kattaukseen.
Kaunista ja keltaista - eikä todellakaan vaadi servettien taittelu vaivaa. :D

Vadelmavanukas, oivallista!

"Jes mikä oivallus!"

Itseään pitäisi aina taputtaa olalle, kun on oikein välkky olo.

Kun onnistuu töissä tai sanoo nasevasti takaisin ääliölle. Kun tajuaa Fermat'n lauseen tai saa koko huoneen räjähtämään nauruun. Tai kun kunnioitusta herättävä ja isokenkäinen kokousväki nojautuu eteenpäin ja nyökyttelee päätään hymyillen.

Samoin itseään pitäisi onnitella, kun onnistuu keittiöllisessä kokeilussa!

Näin kävi tämän vadelmavanukkaan kera. Iisiä ja herkullista! Oivallista!

Tämän vanukkaan aineet löytyvät käytännössä aina kaapista. Valmistusaikakin on mitättömän pieni. Suositteen lämpimästi yllätysvieraiden kolkutellessa.

Vadelmavanukas (4:lle)

1 prk maitorahkaa
1 prk kermaviiliä
2 munaa
3/4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2-3 dl tuoreita vadelmia (tai muita marjoja)

Sekoita kaikki aineet (paitsi marjat) sekaisin. Kaada seos uuninkestäviin vuokiin.
Tiputtele vadelmat seokseen ja töki vähän syvemmälle.

Paista 200 C noin 30 min.

Vanukkaat kohoavat ja sitten lässähtävät. Voit tarjota ne kuumana ja kohonneena, jolloin niitä voi ihailla. Tai hieman jäähtyneenä ja laskeutuneena, jolloin kieli ei pala. :)

Pinkki mustaviinimarja-valkosuklaakakku (Pink, it's my new obsession!)

Ja nyt tuleekin sitten kakku kaikille tosimiehille!
Meno on niin vaaleanpunaista, että oksat pois! Tässä kakussa suklaa kohtaavat vitamiinit ja proteiinit, ja taas jaksaa sotia.

Tein tämän kakun miehelleni synttärikakuksi. Hän on suuri suklaan ystävä, joten yleensä hänen synttärikakkunsa on suklaata yhdistettynä johonkin kauden marjaan.

Nyt ensimmäisen naimisissa vietetyn syntymäpäivän kunniaksi palasin suhteemme alkujuurille, ja käytin samaa yhdistelmää kuin ensimmäisellä kerralla kakkua tarjotessani vuosia sitten: mustaviinimarja ja valkosuklaa.

Se vaan toimii. Kermainen ja äkkimakea valkosuklaa yhdistettynä kirpsakkaan mustaviinimarjaan... Oijoi.

Se, että kakusta tuli näin vaaleanpunainen oli täysi vahinko. :D 

Onneksi alfa-uros kestää sen. Ja toisaalta, kyllä suhteen alkuaikoina nauroin aina hänen vaaleanpunaisille kauluspaidoilleen ja solmioilleen. Omasta kaapistanihan moisia värejä ei olisi löytänyt etsimälläkään.

Eli juu, symboliikkaa löytyy nyt ihan riittämiin. :)

Käytin tässä kakussa ensimmäistä kertaa koskaan Alpro airy & creamy -jutskaa, joka on siis soijapavuista valmistettu kerman kaltainen valmiste. 

Vaahto oli tosi jämäkkää ja helposti käsiteltävää, sekä luonnostaan melko makeaa. Toimi siis todella hyvin! Aion ehkä jatkossakin käyttää tätä.

Vatkautuminen kesti melko kauan, joten yleiskone oli ihan kiva lisäapu.

En lisännyt täytteeseen itse lainkaan sokeria, vaan annoin valkosuklaan hoidella makeuden. Emmekä kyllä jääneet sokeria lainkaan kaipaamaan, lopputulos oli aivan riittävän makea. Jos kuitenkin haluat, niin lisää esim. 1/2 dl sokeria seokseen. Maistelemalla selviää oikea määrä. Tai jos käytät tavallista vispikermaa, niin suosittelen lisäämään sokeria.

Pinkki kakku, eli mustaviinimarja-valkosuklaakakku

Täyte
1 prk maitorahkaa
1 prk Alpro airy & creamy -"kermaa" (tai perinteistä vispikermaa)
1,5 dl mustaviinimarjamurskaa
(0,5 dl sokeria, ainakin jos käytät perinteistä vispikermaa)
50 g valkosuklaata
4 liivatelehteä
loraus vettä / mehua marjoista

Pohja

1/2 pkt Digestive-keksejä

1 banaani

Tee ensin pohja. Murskaa digestivet ja sössää sekaan banaani. Levitä pohja paperoidulle irtopohjavuoalle.

Tee täyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota "kerma". Rouhi valkosuklaa aika pieneksi rouheeksi.

Sekoita keskenään maitorahka, marjasose, suklaarouhe ja halutessasi sokeri.

Lämmitä tilkka vettä / mehua marjoista kattilassa lähes kiehuvaksi. Purista nesteet liivatteista ja liuota ne nesteeseen. Norota liivatemehu rahka-seokseen. Nostele sekaan myös vaahdotettu "kerma".

Sekoita varovasti, mutta kaikki kuitenkin kunnolla sekaisin.

Kaada seos irtopohjavuokaan. Voit koristella kakun pinnan tiputtelemalla pieniä mustaviinimarjasosepisaroita kakun pinnalle ja vetämällä lusikalla yhdensuuntaisia viivoja.

Anna kakun hyytyä usean tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

Juuri ennen tarjoilua vuole valkosuklaasta veitsellä lastuja ja ripottele kakun päälle.

Ilmaisaa sipulia ja pientä satoa

Jes! Satoa alkaa tihkua, joskin äärimmäisen hitaasti. 

Viikko sitten keräsin ensimmäisen kesäkurpitsan plantaasiltani. Kuukauden myöhemmin kuin viime kesänä. Kevään ensimmäinen baby oli kyllä painonsa arvoinen kultaa. :)

Mutta samoin olivat iki-ihanat rondo-porkkanat! Voi että ne olivat suloisia ja HYVIÄ!

Kurkin malttamattomana mullan alle ja nostin vain suurimmat yksilöt, suurin osa rondoista olivat vielä ihan pieniä. Jätin ne kasvamaan korkoa.

Rondot ovat aivan tosi hyviä sellaisenaan naposteltuna, mutta myös pikaisesti keitettynä tai pannulla paistettuna, ovat todella hauska lisä lautasella.

Ja lisäksi maasta lähti mukaan muutamia ohuita sellerin ja ilmasipulin varsia!

Ilmasipulit ovat olleet minulle uusi kokeilu ja vähän mysteeri. Onneksi nyt asiaan paremmin perehtynyt serkkuni opasti minua asiassa.

Minulle oli aiemmin hyvin epäselvää, mitä osaa syödään milloinkin. Näin kannattaa kuulemma toimia:

Kun ilmasipulin päässä oleva möllykkä alkaa aueta (kuten kuvassa alla), katkaistaan se pois ja kuivatetaan. Nämä kuivaneet siemenet kylvetään syys-lokakuussa maahan, josta ne ensi keväänä nostavat innokkaasti uuden ilmasipulin. Näin siis teoriassa pitäisi käydä, itse en löytänyt viime vuonna istuttamiani sipuleita mistään, mutta ehkä nypin ne rikkaruohoina pois... Mene ja tiedä.

Ilmasipuleiden varret ovat melko puumaisia, mutta niitä voi käyttää monella tapaa hyödyksi. Niissä on ihanan valkosipulinen maku! Itse olen pieninyt niitä kastikkeisiin ja patoihin. Tulevissa resepteissäkin ne esiintyvät.

Ja sitten se ilmasipulin sipuli, joka on maan alla. Hän saa kuulemma vielä kasvaa, ja hänet nostetaan sitten lokakuussa...

Tässä yksi liian aikaisin nostettu yksilö.

Kaikkea sitä oppii! :D Nyt ovat siemenet kuivamassa ja syksymmällä kylvetään ankarasti.

Ensi viikonloppuna onneksi pääsee katsomaan, josko avomaankurkkua viimein tulisi!
Luulen, että viime viikon helteet ovat varmasti kypsyttäneet edes pari pirulaista.

Inkivääripäärynät grillissä

Työt ovat alkaneet ja kesäloma on vietetty. Kollegani kanssa tänään huomasimme, että kyllä loma on täyttänyt tehtävänsä. Hampaita ei pure yhteen lainkaan niin kovasti kuin keväämmällä, ja ärsyyntymiskynnys on yhä matalalla! 

Hyvä loma! :D

Itsehän inhoan kaikkia, jotka toteavat kesäloman jälkeen, että siinäpä se kesä nyt olikin. 

No eikä ollut. Siinä oli loma, kesä jatkuu! On vielä täysin sallittua grillata, uida, tuijotella järvelle, naatiskella olutta terassilla jne.

Ja sitäpaitsi, kesä loppuu, kun joulukausi alkaa

Sen kunniaksi vielä grillihenkistä herkkua!

Tämä jälkiruoka oli oiva päätös lähestulkoon täydelliselle grilliaterialle.

Raikas, viinikäs, yrttinen... 

Tarjosin tämän oululaisen juhannusjuuston kera, mutta vaniljajäätelö olisi ollut kyllä vielä parempaa... :)

Inkivääripäärynät grillissä (yksi nyytti, kaksi annosta)

1/2 isosta päärynästä

1-2 cm pätkä tuoretta inkivääriä

3-5 lehteä tuoretta inkivääriminttua

2-3 rkl valkoviiniä

Halkaise päärynänpuolikas vielä kahtia. 

Murskaa tai pilko kuorittu inkivääri. 

Kääri päärynät, inkiväärit ja yrtit folionyyttiin. Lorauta perään valkoviini. 

Paista nyyttiä grillissä keskilämmöllä kunnes päärynät tuntuvat pehmeiltä, noin 15 minuuttia. 

Älä pidä liian kuumalla höngällä, jottei päärynät kärähdä. 

Koristele vielä annos tuoreilla yrteillä ja makeuta tarvittaessa sokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa. 

PS. Muistakaa tykätä Hämmentäjästä facebookissa!

Ihana kantarellikeitto ja muinaisvadelmien loppusjoituspaikka

Mökillämme tuli vettä vuoden pahimman ukkosmyrskyn aikaan toissaviikolla oikein urakalla. Ja sen jälkeen luontokin räjähti: mustikat poksahtivat peukalon kokoisiksi (erittäin harvinaista saaressa, missä kaikki on aina kituista), vadelmat mehevöityivät punakoiksi ja kantarelleja nousi sinne sun tänne!

Olen yhä sitä mieltä, että kantarellit ovat maultaan turhan mietoja moniin ruokiin. Tämä klassinen keitto kuitenkin valloitti sydämemme täysin! Päivittelimme vielä pitkään, kuinka hyvää se olikaan.

Perinteinen, ehkä hieman yllätyksetön, mutta ah-niin-hyvää!

Ja tämä on myös tosi helppo ja nopea resepti. Jos sientä pukkaa urakalla, kannattaa paistaa valmiiksi litran satseja ja pakastaa ne annospusseiksi. Näin arkenakin saa tosi nopeasti ihanaa keittoa. Jopa nopeammin kuin kaupan pakastepinaattikeittoa. :)

Kantarellikeitto (2:lle)

1 l kantarelleja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
1,5 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kasvisfondia
4 dl vettä
ilmasipulin varsi (tai sipulin varsi)
1 kuivattu chili
10 tuoretta basilikanlehteä
6 pitkää oksaa timjamia
1 dl ruokakermaa
suolaa
pippuria

Pinnalle:
(cashew)pähkinöitä murskattuna
kuivattuja valkosipulilastuja
tuoretta timjamia
rouhaus mustapippuria


Kuulota pienittyjä sipuleita ja valkosipuleita öljyssä minuutti - pari. Lisää kantarellit. Halkaise isommat sienet, mutta pidä pienet kokonaisina. Paista ilman kantta, kunnes sienistä lähtee neste.

Ripottele sienten päälle vehnäjauho. Suurusta vedellä.

Lisää fondi, chili, yrtit, suola ja pippuri. Lisää myös pilkottu ilmasipulin varsi.

Keitä noin 5 minuuttia. Lisää ruokakerma.

Murskaa keiton päälle cashewpähkinöitä ja ripottele valkosipulilastuja. Rouhaise vielä pippuria ja tipauta tuoretta timjamia.

Tarjoa esim. tuoreen rouheleivän kera.
Ihanaa!

Ja sitten hauska juttu! Tyhjentelin tosiaan pakastinta tuoreiden marjojen tieltä ja voi mikä aarre sieltä löytyikään:

VADELMIA -99!!

Siis kyllä, vadelmia ysi ysi. :D

Rohkea rokan syö! Sulatin marjat ja ne maistuivat hyvälle. Vähän olivat osin kuivahtaneita, mutta sou. :) Teimme niistä maailman nopeimman supergourmet-jälkkärin ennen Brucen keikalle juoksemista. Mutta olipas siihen hetkeen todella hyvää! :)

Melkein hävettää julkaista tämä, mutta en voi vastustaa VADELMIA YSI YSI! :D Hahahhahaaa!

Häpeällisen epätuore jälkiruokaherkku eli muinaisvadelmien loppusijoituspaikka

vaahtoutuvaa vaniljavaahtoa tai vaniljamoussea
vuoden ysi ysi vadelmia
sitruunamelissaa

Valmista mousse paketin ohjeen mukaan. Sulata vadelmat. Pilko sekaan sitruunamelissa.
Kokoa annos.

Syö ja naura.

Plantaasi uinuu

Kylmä kesä on kyllä hidastanut plantaasini kasvun olemattomiin!

Mutta toisaalta, eipä ole tarvinnut huolehtia kastelemisesta. :)

Tässä pikainen update ja kännykkäkamerakuvauksen harjoittelua (ilman Instagramia!).

• Sato on säälittävän niukkaa. Vain yrttejä, salaattia ja sipuleita eri vihreävartisissa muodoissaan.
• Tomaattia pukkaa normaaliin tahtiin. Ne kypsyvät minulla yleensäkin vasta syyskuulla.
• Ensimmäiset kesäkurpitsat mätänivät. Nyt on kaksi isoa tulossa!
• Avomaankurkku kukkii mielipuolen lailla, mutta ei vielä satoa.
• Myös melonit kukkivat kuin raivopäät, mutta epäilen etteivät he jaksa kasvattaa hedelmää
• Ilmasipulit aiheuttavat ihmetystä. Niistähän voisi syödä kaiken, mutta milloin mitäkin kannattaa syödä? Testaan ensin, saanko ensi vuoden lisäykset onnistumaan. Jos onnistun, alan popsia myös maassa olevia sipuleita. Niiden nostaminen aikaansaa luonnollisesti sen, ettei uutta sipulia kasva enää ensi vuonna.
• Jättikurpitsa kukki, mutta on nyt täysin staattisessa tilassa. Ihme kaveri!
• Myyrät ovat syöneet äidin istuttamat samettikukat, eli kuuluisat "myyräntorjuntakukat". Hehehheee...
• Myyräseipäät sen sijaan ovat yhä pystyssä ja toimivat hyvin.

Vasemmalta oikealle: "myyräntorjuntakukka", mysteerikasvi, melni, avomaankurkku, selleri. Satoa odotellessa!

Onneksi innokas plantaasinviljelijä voi viihdyttää itseään myös vanhalla kunnon hamstraamisella. Marjoja putkahtelee nyt joka tuutista; mustikkaa, vadelmaa, mustaviinimarjaa (karviaista, jos se vastarannankiiski suostuisi tekemään marjoja)...

Myös kantarellimetsä pitää elon jännittävänä.

Ja jos ei muu huvita, voi istuskella rantakalliolla ja tuijotella maisemaa...

Ihanaa kesänjatkoa kaikille lukijoille!

Naudan grillaus ja yrttivoi: Meuh! dit la vache

Vuorossa lihan (mutta ei valokuvauksen) iloja part deux. :)

Huomatkaa iloiseti läikehtivää hehkua tuova tempranillo. :)

Mieheni paistoi meille kesän parhaat pihvit naudan ulkofileestä.
Ateria oli niin täydellinen, että minun on jatkettava lihajulistustani.

Tietyissä asioissa (eli kaikissa) olen ehdoton ja hyvin tuomitseva. Suurin vääryys on puhkikärtsätty liha. Kuten jo aiemminkin sanoin.

Jos sinulla on kimpale ihanaa lihaa, muista tämä: syöjät odottavat nautaa, nauta ei odota syöjää. La vache n'attend pas.

Hyvä naudan pihvi ei kaipaa mielestäni muuta kuin suolaa ja pippuria. Jos kuitenkin haluat lisämehukkuutta, suosittelen esimerkiksi yrttivoita. Ja samainen yrttivoi toimii upeasti uusien perunoiden kera, eli kannattaa tehdä sitä joka tapauksessa. :)

Naudan ulkofilepihvien grillaus

Ota liha huoneenlämpöön lämenemään tuntia - paria ennen h-hetkeä. Ripauta päälle aavistus suolaa.

Tee kaikki valmistelut: kata pöytä, tee salaatti, keitä perunat, nostele mausteet pöytään.

Kuumenna pallogrilli hehkuvaksi. Tai jos käytät kaasugrilliä, väännä höngät täysille ja anna grillin lämmetä viitisen minuuttia ennen paistelua.

Huuda jengi pöytään istumaan. Tarjoa vaikka lasi viiniä, jotta pysyvät tyytyväisinä. :)

Paista pihvejä OIKEASTI vain 2 minuuttia kummaltakin puolelta. Näin lopputulokseksi tulee ihanan medium, supermehukas, uskomattoman maukas, täydellinen pihvi.

Laita päälle nokare yrttivoita tai sormisuolaa ja pippuria.

Ja tällainen siitä tulee... Oijoi...

Yrttivoi

noin 75 g margariinia tai voita
n. 8 isoa tuoretta basilikanlehteä
n. 5 oksaa tuoretta oreganoa
n. 5 oksaa tuoretta timjamia
n. 5 lehteä inkivääriminttua
2 valkosipulinkynttä

Pilko kaikki yritit pieneksi. Murskaa valkosipulinkynnet. Sekoita yrit ja sipulit voihin. Maut voimistuvat, jos maltat seisottaa voita muutaman tunnin tai seuraavaan päivään.

Voit käyttää mitä tahansa suosikkiyrttejäsi. Nämä ovat minun lempparini. :)

Yrttivoi on suorastaan uskomattoman hyvää uusien perunoiden kera!