torstai 12. huhtikuuta 2012

Kyllä vain! Grillikausi alkoi! Halloumitorni grillissä

Pääsiäinen on sitten iloista aikaa!

Normaalisti pääsiäisenä viipotamme pitkin auringon pehmittämiä rinteitä väistellen eteen tupsahtavia maalaikkuja ja kaikenmaailman amatöörejä. Tänä vuonna kuitenkin jouduimme jättämään vammojen takia laskettelut väliin ja vietimme perheen kesken mökkikauden avajaiset pohjoisessa Suomessa järven rannalla.

Olkoon tämä kirjoitus oodi Suomen hyytäville järville, jotka tarjoavat meille rajattomasti harrastusmahdollisuuksia ympäri vuoden. :)

Mökkireissullamme oli jäätävä tunnelma

Avantomme peittyi yli viiden sentin jääkerroksella joka yö. Jäiden hakkaaminen aamuauringossa oli hypnoottista touhua - eikä ihme, kun edessä kimaltelee luonnon timantteja.

Grillikausi avattiin lähinnä suoraviivaisen lihaisissa merkeissä. Muu ateriointi rajoittui pitkälti suklaamuniin ja karkkiin. On uskomatonta, kuinka monta kiloa kaislaa viisi ihmistä saa katoamaan.

Lihan ilot eivät tältä reissulta ansaitse paikkaa blogissa, mutta kerron sen sijaan yhden lempparikasvisresepteistäni, jota tällä kertaa ei valitettavasti toteutettu oman maan tuotoksista.


Halloumitorni grillissä

pari siivua kesäkurpitsaa
pari siivua tomaattia
valkosipulia
pari tuoretta basilikan lehteä (ei näy kuvassa)
halloumiviipale
suolaa ja pippuria

Itketä kesäkurpitsaviipaleita, eli ripottele niiden päälle suolaa ja pyyhi pinnalle kihonnut neste pois noin tunnin päästä. Pilko / murskaa valkosipulit. Kokoa aineksista torni siten, että kesäkurpitsat jäävät ylimmäksi ja alimmaksi. Rouhi väliin aina suolaa ja pippuria ja ripottele valkosipulia oman maun mukaan. Tornia voi jatkaa niin korkeaksi kuin haluaa! :)

Kääri koko komeus folioon ja grillaa miedohkolla lämmöllä parikymmentä minuuttia.
Pallogrillailussahan nämä lämpötilat eivät ole aina niin tarkat, joten kannattaa tarkkailla kypsymistä.



Ja takaisin mökkeilyn pariin!

Jälkiruoka piti sitten lihafiestan jälkeen ansaita.
Ruoansulatusta voikin harrastaa esimerkiksi äärimmäisen turhauttavalla suklaamunan etsinnällä.

Vinkki kuului: "Se on järven jäällä".

Järvi oli vajaa neliökilometri silkkaa aavaa hankea... Sieltähän se muna lopulta löytyi likeeltä vastarantaa moottorikelkkauralle haudattuna.

Juu-u! Se oli haudattu lähes kokonaan! Hieman vain oranssia pilkahti. Onneksi on hyvä vainu näissä vakavissa asioissa.

Sen jälkeen kun loputkin munat löytyivät niskasta kaulaliinan alta, kukkaruukusta sekä kiuaskivien seasta, oli avantouinnin vuoro!

Hrrrrr...

Ja kyllä! Kaiken tämän jälkeen aiemmin mainitsemani keksit maistuivat vieläkin maukkaimmilta... :)



2 kommenttia:

  1. Kylläpä iski kova kaipuu takaisin mökille! Ja sain keksireseptin :)

    VastaaPoista