Puolukkaiset omenakeksit eli syyskeksit

Syksy on mitä parhainta aikaa! Eikä vähiten omenoiden vuoksi. :) 

Jos olet lukenut tätä blogia ennenkin, tiedät, että olen täysin hulluna omenoihin. Ne ovat niin ihania hapokkuudessaan, makeudessaa, pyöreänpunaisessa ulkomuodossaan... Perfect.

Lisäksi omenat kuuluvat lempiherkkuihini; tarte tatin, omenapulla, omenainen tuorepuuro, rahkaa omenan kera, omenarahka, omenaa lohen kanssa, omenapiirakka...

Mutta nyt, yksi klassikkoreseptini. Jokasyksyinen herkku. Sopivasti sadonkorjuuta, ihania värejä, lämpöistä rouheutta ja viittauksia edessä häämöttävään jouluun. Perfect!

Syyskeksit (n. 65 pientä)

100 g margariinia
2 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
2 tl kanelia
ripaus kardemummaa
3 dl puolukoita
n, 3 dl kuutioituja omenoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa sekaisin margariini ja sokeri (jos käytät sulaa rasvaa, voit vatkata vaahdoksi asti, itse en jaksanut sulatella :)).

Lisää muna voimakkaasti vatkaten.

Lisää kuivat aineet sekä puolukat ja omenat vuorotellen. Sekoita vain sen verran, että ainekset menevät sekaisin (ei siis mitään supertehokasta monsterivatkainta, joka murskaisi puolukat).

Nostele nokareita pellille ja paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes keksit saavat pikkiriikkisen väriä. Ne eivät tummu kovin paljoa, ja itse tykkään jättää ne mehevimmiksi kuin rutikuiviksi.

Muistakaa myös Hämmentäjä facebookissa.

Paahdettu tomaattikeitto

Kaikki on parempaa paahdettuna.

Näin on todettu valkosipulille, salaatille ja hedelmille, leivälle, halloumille, jopa hapankorpulle.

Ja meillähän paahdetaan; niin keittiössä, töissä kuin vapaa-ajallakin. Miksi siis en paahtaisi ikilemppariani tomaattia?

Tämä keitto on vähän työläämpi, kuin tomaattimurskan ottaminen purkista, mutta lopputulos kannattaa. :)

Keittoon syntyy luontainen makeus paahtamisen myötä. Koostumus ei ehkä minun versiossani ole niin samettinen kuin joku toivoisi, mutta tämä ongelma ratkeaa tehokkaalla siivilöinnillä.

Valkosipulia kannattaa paahtaa kokonainen sipuli. Yli jääneitä kynsiä voi käyttää vaikka tahnana leivän päällä, tai niistä voi tempaista keiton. Tai miten olisi vaikka pihvin päälle tai yrttivoihin sekoitettuna. Ooh, tai briejuuston kanssa! Tässähän tulee ideoita!

Paahdettu tomaattikeitto (1-2:lle)

4 isoa tomaattia
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 dl vettä
2 tl kasvisfondia
10 tuoretta basilikanlehteä
4 oksaa tuoretta timjamia
1 dl ruokakermaa
pippuria
(suolaa)
(chiliä)

Pinnalle
tuoreita yrttejä
kuivattuja valkosipulilastuja

Halkaise tomaatit ja sipuli. Leikkaa valkosipuliin "hattu" ja jätä se paikoilleen. Paahda sipuleita ja tomaatteja 200-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia.

Laita kattilaan vesi ja kasvisfondi. Nosta paahtuneet kasvikset uunista ja tiputa ne kattilaan. Anna kiehua hiljalleen ja soseuta koko komeus sauvasekottimella. Pienennä lämpö vain silloin tällöin kuplahtavaksi.

Pilko basilikat ja timjamit sekaan. Mausta pippurilla. Halutessasi ripauta myös aavistus chiliä.
Soseuta vielä yritkin sekaan.

Lisää ruokakerma.

Ripottele tarjottaessa pinnalle tuoreita yrttejä, rouhaise pippuria ja ripottele kuivattuja valkosipulinlastuja.

Vaivaamaton leipä eli ilmiömäinen leipä

Väitän, että aika harva fiilis voittaa uunituoreen leivän ensikorkkausta.

Itse asiassa koko leiväntekoprosessi on antoisa. Huumaavat tuoksut, lämpimän uunin hehku, kuoren rasahdus, kuumalle leivälle sulava voi... Puhumattakaan tietenkin leivän hekumallisesta mausta.

Itse tehty leipä on aina kaunis ja aina hyvää.

Mutta nyt... Ymmärrän, miksi "vaivaamattomasta leivästä" on tullut ilmiö. Niin uskomattaman hyvää tämä oli.

Ihanan hapan maku yhdistettynä jopa öljyisen tuntuiseen mehevyyteen ja kuohkeuteen... Oijoi...

Laitoin alkuperäisen ohjeen mukaan leipään 2 tl suolaa, mutta maku oli aivan järkyttävän suolainen. Niinpä lisäsin vielä muita aineita ja tein siis 1,5 -kertaisen taikinan. Siksi väsäsin testimielessä toisenkin leivän kannettomassa astiassa.

Ilmiömäinen leipä

8 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä

Sekoita kulhossa jauhot, suola ja hiiva. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Älä vaivaa.
Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön 12 - 18 tunniksi.

15 tunnin seisotuksen jälkeen

Levitä leivinliina pöydälle, ripottele sille runsaasti jauhoja ja kaada taikina päälle. Painele taikina tasaiseksi levyksi, jotta ilmakuplat tyhjenevät.
(Oli hauskaa! Päälle ripotellut jauhot tussahtelivat kuin juuri talkattu vauva...)

Nostele taikinalevyn reunat keskustaan, eli "niputa taikina". Ripottele tarvittaessa vielä lisää jauhoja päälle ja peitä löyhästi liinalla. Jätä kohoamaan vielä kahdeksi tunniksi.

Huom, lisäys myöhemmin! Pääset helpommalla, kun skippaat pyyhevaiheen. Muotoile taikina sen sijaan samassa kohotuskulhossa. Irrottele taikina reunoilta esim. nuolijan avulla. Ripottele reunoille jauhoja, jotten taikina tarraa heti takaisin kiinni. Taikina lysähtää n. puoleen kohonneesta koostaan. Anna taas taikinan kohota pari tuntia. Kun kaadat sen kulhosta pataan, irtoaa taikina reunoilta jauhojen ansiosta helposti. Käytä apuna jauhotettua nuolijaa.

Niputettu taikina

Pari tuntia jälleen kohonneena (ja osiin leikattuna, koska tein tosiaan kaksi leipää)

Valitse paistoastiaksi kattila tai kannellinen pata.
Laita uuni lämpenemään 225 C:n ja laita paistoastia uuniin lämpenemään. Sen on tarkoitus olla tosi kuuma. :)

Kun uuni ja astia ovat lämmenneet, kaada taikina astiaan. Älä ihmettele löysää ja erikoisennäköistä ulkoasua.

Taikina juuttui juuri sopivasti liinaan kiinni, että keskelle muodostui pikkuinen ruusuke :)

Laita kansi päälle ja komeus uuniin 30 minuutiksi. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä n. 15 - 20 minuuttia. Leipä on kypsä, kun se kumisee.

Leipä suorastaan solahtaa ulos astiasta, laita se ritilälle jäähtymään.

Yritä odottaa pari minuuttia ennen leikkaamista.

Tämä on H-Y-V-Ä-Ä!

Sivutuotos. Oudon näköinen, hyvän makuinen. Mieleeni tulee Jabba the Hutt.

Aprikoosi-pinaattikanaa grillissä

Viime viikonloppuna nostimme veneen ja laitoimme mökin talvikuntoon.
Voi että tämä rituaali on kyllä niin haikea... Varsinkin, kun lokakuun puolivälissäki vielä keli oli mitä upein! Rasvatyyni meri, aurinko paistoi...

Täyte pannulla odottelemassa

Onneksi vappuun ei ole pitkä aika, ja silloin viimeistään vene jälleen molskahtaa laineille! :)

Kesän viimeisen mökkireissun kunniaksi myös ehkä grillattiin viimeisen kerran.
Ja vähän erilaista grilliruokaa tulikin!
Alunperin mukaan otettavaksi suunnitellut kanapihvit muuttuivat kanasuikaleiksi, koska pakastimesta otettu paketti ei ihan täysin paljastanut sisältöään... :)
Mutta siis yhtä hyvin kanapihvin voisi täyttää seoksella. Ja tämän ruoan tekaisee helposti myös paistinpannulla kotioloissa.

Höyryävä nyytti suoraan grillistä

Aprikoosi-pinaattikanaa (3:lle)

700 g maustamattomia kanasuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
hiukka öljyä
n. 8 kuivattua aprikoosia
6 nappia pakastepinaattia
suolaa
pippuria
juustokuminaa

Pilko aprikoosit ja laita ne turpoamaan pieneen määrään vettä.

Turpoavat aprikoosit... NAM!

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä pari minuuttia öljyssä.
Lisää pannulle jäiset (tai sulaneet) pinaatit ja paistele, kunnes neste on haihtunut.

Lisää ihanasti mehevöityneet aprikoosit, suola, pippuri ja juustokumina.

(Esipaista kanasuikaleita hetki pannulla).
Laita folionyyttiin kanasuikaleita ja pinaattimömmöä kerroksittain.

Taittele folio kunnolla kiinni, etteivät nesteet pääse karkuun ja kanat kuivu. Suosittelen kahta kerrosta foliota...

Grillaile keskilämmöllä kunnes kanat ovat kypsiä, eli 10 - 15 minuuttia.

Naatiskele vaikka ihanien ruusukaalien ja vuohenjuuston kera.

Dijon-broilerinmaksa

Mikä maksaa? No ei ainakaan maksa. :)

Pienenä tykkäsin maksalaatikosta tajuamatta, että siinä on maksaa. Ehkä keskityin vain hekumallisen ihaniin rusinoihin ja ne peittivät kaiken muun alleen. Samaan aikaan kun maksalaatikko maistui, vihasin maksaa. Maksamakkara oli ällöintä mitä tiesin.

Onneksi reilussa parissakymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja makumieltymykseni ovat laajentuneet tolkuttomiin mittoihin. Eli nykyään maksa on i-h-a-n-a-a...

Ja maksoista ehkä parhain (poron ohella) on broilerin maksa. Sitä on myös ihanan tuoreena saatavilla esim. Hakaniemen kauppahallista. Ja maksat löytyvät samalta tiskiltä kuin broilerin sydämet.

Maksa on proteiinipitoista, kevyttä herkkua, ja siinä on hurjasti A-, B- ja C-vitamiineja (A-vitamiineja enemmän kuin missään muussa ruoka-aineessa). Broilerinmaksa on myös maultaan miedompi kuin esim. possun maksa, joten monet maksa-foobikotkin siitä tykkäävät.

Tosin yhtä ystävääni en saanut käännytettyä... Okei, hän kyllä testasi tämän annoksen elämänsä krapulassa. :)

Dijon-broilerinmaksa (2:lle)

2 pientä tai 1 iso sipuli
2 - 3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
300 g broilerinmaksaa
vajaa 2 dl ruokakermaa
2 rkl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
kuivattua rakuunaa
(tuoreita yrttejä)
suolaa
pippuria

Pilko sipulit ja valkosipulit. Kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää hieman pienityt broilerinmaksat. Paista ne kypsiksi lämpimällä (ei superkuumalla) pannulla.

Lisää ruokakerma, sinappi, kaprikset ja mausteet. Anna poreilla viitisen minuuttia.

Tarjoa esim. pastan tai ohraton kanssa.