Pinkki mustaviinimarja-valkosuklaakakku (Pink, it's my new obsession!)

Ja nyt tuleekin sitten kakku kaikille tosimiehille!
Meno on niin vaaleanpunaista, että oksat pois! Tässä kakussa suklaa kohtaavat vitamiinit ja proteiinit, ja taas jaksaa sotia.

Tein tämän kakun miehelleni synttärikakuksi. Hän on suuri suklaan ystävä, joten yleensä hänen synttärikakkunsa on suklaata yhdistettynä johonkin kauden marjaan.

Nyt ensimmäisen naimisissa vietetyn syntymäpäivän kunniaksi palasin suhteemme alkujuurille, ja käytin samaa yhdistelmää kuin ensimmäisellä kerralla kakkua tarjotessani vuosia sitten: mustaviinimarja ja valkosuklaa.

Se vaan toimii. Kermainen ja äkkimakea valkosuklaa yhdistettynä kirpsakkaan mustaviinimarjaan... Oijoi.

Se, että kakusta tuli näin vaaleanpunainen oli täysi vahinko. :D 

Onneksi alfa-uros kestää sen. Ja toisaalta, kyllä suhteen alkuaikoina nauroin aina hänen vaaleanpunaisille kauluspaidoilleen ja solmioilleen. Omasta kaapistanihan moisia värejä ei olisi löytänyt etsimälläkään.

Eli juu, symboliikkaa löytyy nyt ihan riittämiin. :)

Käytin tässä kakussa ensimmäistä kertaa koskaan Alpro airy & creamy -jutskaa, joka on siis soijapavuista valmistettu kerman kaltainen valmiste. 

Vaahto oli tosi jämäkkää ja helposti käsiteltävää, sekä luonnostaan melko makeaa. Toimi siis todella hyvin! Aion ehkä jatkossakin käyttää tätä.

Vatkautuminen kesti melko kauan, joten yleiskone oli ihan kiva lisäapu.

En lisännyt täytteeseen itse lainkaan sokeria, vaan annoin valkosuklaan hoidella makeuden. Emmekä kyllä jääneet sokeria lainkaan kaipaamaan, lopputulos oli aivan riittävän makea. Jos kuitenkin haluat, niin lisää esim. 1/2 dl sokeria seokseen. Maistelemalla selviää oikea määrä. Tai jos käytät tavallista vispikermaa, niin suosittelen lisäämään sokeria.

Pinkki kakku, eli mustaviinimarja-valkosuklaakakku

Täyte
1 prk maitorahkaa
1 prk Alpro airy & creamy -"kermaa" (tai perinteistä vispikermaa)
1,5 dl mustaviinimarjamurskaa
(0,5 dl sokeria, ainakin jos käytät perinteistä vispikermaa)
50 g valkosuklaata
4 liivatelehteä
loraus vettä / mehua marjoista

Pohja

1/2 pkt Digestive-keksejä

1 banaani

Tee ensin pohja. Murskaa digestivet ja sössää sekaan banaani. Levitä pohja paperoidulle irtopohjavuoalle.

Tee täyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota "kerma". Rouhi valkosuklaa aika pieneksi rouheeksi.

Sekoita keskenään maitorahka, marjasose, suklaarouhe ja halutessasi sokeri.

Lämmitä tilkka vettä / mehua marjoista kattilassa lähes kiehuvaksi. Purista nesteet liivatteista ja liuota ne nesteeseen. Norota liivatemehu rahka-seokseen. Nostele sekaan myös vaahdotettu "kerma".

Sekoita varovasti, mutta kaikki kuitenkin kunnolla sekaisin.

Kaada seos irtopohjavuokaan. Voit koristella kakun pinnan tiputtelemalla pieniä mustaviinimarjasosepisaroita kakun pinnalle ja vetämällä lusikalla yhdensuuntaisia viivoja.

Anna kakun hyytyä usean tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

Juuri ennen tarjoilua vuole valkosuklaasta veitsellä lastuja ja ripottele kakun päälle.

Ilmaisaa sipulia ja pientä satoa

Jes! Satoa alkaa tihkua, joskin äärimmäisen hitaasti. 

Viikko sitten keräsin ensimmäisen kesäkurpitsan plantaasiltani. Kuukauden myöhemmin kuin viime kesänä. Kevään ensimmäinen baby oli kyllä painonsa arvoinen kultaa. :)

Mutta samoin olivat iki-ihanat rondo-porkkanat! Voi että ne olivat suloisia ja HYVIÄ!

Kurkin malttamattomana mullan alle ja nostin vain suurimmat yksilöt, suurin osa rondoista olivat vielä ihan pieniä. Jätin ne kasvamaan korkoa.

Rondot ovat aivan tosi hyviä sellaisenaan naposteltuna, mutta myös pikaisesti keitettynä tai pannulla paistettuna, ovat todella hauska lisä lautasella.

Ja lisäksi maasta lähti mukaan muutamia ohuita sellerin ja ilmasipulin varsia!

Ilmasipulit ovat olleet minulle uusi kokeilu ja vähän mysteeri. Onneksi nyt asiaan paremmin perehtynyt serkkuni opasti minua asiassa.

Minulle oli aiemmin hyvin epäselvää, mitä osaa syödään milloinkin. Näin kannattaa kuulemma toimia:

Kun ilmasipulin päässä oleva möllykkä alkaa aueta (kuten kuvassa alla), katkaistaan se pois ja kuivatetaan. Nämä kuivaneet siemenet kylvetään syys-lokakuussa maahan, josta ne ensi keväänä nostavat innokkaasti uuden ilmasipulin. Näin siis teoriassa pitäisi käydä, itse en löytänyt viime vuonna istuttamiani sipuleita mistään, mutta ehkä nypin ne rikkaruohoina pois... Mene ja tiedä.

Ilmasipuleiden varret ovat melko puumaisia, mutta niitä voi käyttää monella tapaa hyödyksi. Niissä on ihanan valkosipulinen maku! Itse olen pieninyt niitä kastikkeisiin ja patoihin. Tulevissa resepteissäkin ne esiintyvät.

Ja sitten se ilmasipulin sipuli, joka on maan alla. Hän saa kuulemma vielä kasvaa, ja hänet nostetaan sitten lokakuussa...

Tässä yksi liian aikaisin nostettu yksilö.

Kaikkea sitä oppii! :D Nyt ovat siemenet kuivamassa ja syksymmällä kylvetään ankarasti.

Ensi viikonloppuna onneksi pääsee katsomaan, josko avomaankurkkua viimein tulisi!
Luulen, että viime viikon helteet ovat varmasti kypsyttäneet edes pari pirulaista.

Inkivääripäärynät grillissä

Työt ovat alkaneet ja kesäloma on vietetty. Kollegani kanssa tänään huomasimme, että kyllä loma on täyttänyt tehtävänsä. Hampaita ei pure yhteen lainkaan niin kovasti kuin keväämmällä, ja ärsyyntymiskynnys on yhä matalalla! 

Hyvä loma! :D

Itsehän inhoan kaikkia, jotka toteavat kesäloman jälkeen, että siinäpä se kesä nyt olikin. 

No eikä ollut. Siinä oli loma, kesä jatkuu! On vielä täysin sallittua grillata, uida, tuijotella järvelle, naatiskella olutta terassilla jne.

Ja sitäpaitsi, kesä loppuu, kun joulukausi alkaa

Sen kunniaksi vielä grillihenkistä herkkua!

Tämä jälkiruoka oli oiva päätös lähestulkoon täydelliselle grilliaterialle.

Raikas, viinikäs, yrttinen... 

Tarjosin tämän oululaisen juhannusjuuston kera, mutta vaniljajäätelö olisi ollut kyllä vielä parempaa... :)

Inkivääripäärynät grillissä (yksi nyytti, kaksi annosta)

1/2 isosta päärynästä

1-2 cm pätkä tuoretta inkivääriä

3-5 lehteä tuoretta inkivääriminttua

2-3 rkl valkoviiniä

Halkaise päärynänpuolikas vielä kahtia. 

Murskaa tai pilko kuorittu inkivääri. 

Kääri päärynät, inkiväärit ja yrtit folionyyttiin. Lorauta perään valkoviini. 

Paista nyyttiä grillissä keskilämmöllä kunnes päärynät tuntuvat pehmeiltä, noin 15 minuuttia. 

Älä pidä liian kuumalla höngällä, jottei päärynät kärähdä. 

Koristele vielä annos tuoreilla yrteillä ja makeuta tarvittaessa sokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa. 

PS. Muistakaa tykätä Hämmentäjästä facebookissa!

Ihana kantarellikeitto ja muinaisvadelmien loppusjoituspaikka

Mökillämme tuli vettä vuoden pahimman ukkosmyrskyn aikaan toissaviikolla oikein urakalla. Ja sen jälkeen luontokin räjähti: mustikat poksahtivat peukalon kokoisiksi (erittäin harvinaista saaressa, missä kaikki on aina kituista), vadelmat mehevöityivät punakoiksi ja kantarelleja nousi sinne sun tänne!

Olen yhä sitä mieltä, että kantarellit ovat maultaan turhan mietoja moniin ruokiin. Tämä klassinen keitto kuitenkin valloitti sydämemme täysin! Päivittelimme vielä pitkään, kuinka hyvää se olikaan.

Perinteinen, ehkä hieman yllätyksetön, mutta ah-niin-hyvää!

Ja tämä on myös tosi helppo ja nopea resepti. Jos sientä pukkaa urakalla, kannattaa paistaa valmiiksi litran satseja ja pakastaa ne annospusseiksi. Näin arkenakin saa tosi nopeasti ihanaa keittoa. Jopa nopeammin kuin kaupan pakastepinaattikeittoa. :)

Kantarellikeitto (2:lle)

1 l kantarelleja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
1,5 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kasvisfondia
4 dl vettä
ilmasipulin varsi (tai sipulin varsi)
1 kuivattu chili
10 tuoretta basilikanlehteä
6 pitkää oksaa timjamia
1 dl ruokakermaa
suolaa
pippuria

Pinnalle:
(cashew)pähkinöitä murskattuna
kuivattuja valkosipulilastuja
tuoretta timjamia
rouhaus mustapippuria


Kuulota pienittyjä sipuleita ja valkosipuleita öljyssä minuutti - pari. Lisää kantarellit. Halkaise isommat sienet, mutta pidä pienet kokonaisina. Paista ilman kantta, kunnes sienistä lähtee neste.

Ripottele sienten päälle vehnäjauho. Suurusta vedellä.

Lisää fondi, chili, yrtit, suola ja pippuri. Lisää myös pilkottu ilmasipulin varsi.

Keitä noin 5 minuuttia. Lisää ruokakerma.

Murskaa keiton päälle cashewpähkinöitä ja ripottele valkosipulilastuja. Rouhaise vielä pippuria ja tipauta tuoretta timjamia.

Tarjoa esim. tuoreen rouheleivän kera.
Ihanaa!

Ja sitten hauska juttu! Tyhjentelin tosiaan pakastinta tuoreiden marjojen tieltä ja voi mikä aarre sieltä löytyikään:

VADELMIA -99!!

Siis kyllä, vadelmia ysi ysi. :D

Rohkea rokan syö! Sulatin marjat ja ne maistuivat hyvälle. Vähän olivat osin kuivahtaneita, mutta sou. :) Teimme niistä maailman nopeimman supergourmet-jälkkärin ennen Brucen keikalle juoksemista. Mutta olipas siihen hetkeen todella hyvää! :)

Melkein hävettää julkaista tämä, mutta en voi vastustaa VADELMIA YSI YSI! :D Hahahhahaaa!

Häpeällisen epätuore jälkiruokaherkku eli muinaisvadelmien loppusijoituspaikka

vaahtoutuvaa vaniljavaahtoa tai vaniljamoussea
vuoden ysi ysi vadelmia
sitruunamelissaa

Valmista mousse paketin ohjeen mukaan. Sulata vadelmat. Pilko sekaan sitruunamelissa.
Kokoa annos.

Syö ja naura.

Plantaasi uinuu

Kylmä kesä on kyllä hidastanut plantaasini kasvun olemattomiin!

Mutta toisaalta, eipä ole tarvinnut huolehtia kastelemisesta. :)

Tässä pikainen update ja kännykkäkamerakuvauksen harjoittelua (ilman Instagramia!).

• Sato on säälittävän niukkaa. Vain yrttejä, salaattia ja sipuleita eri vihreävartisissa muodoissaan.
• Tomaattia pukkaa normaaliin tahtiin. Ne kypsyvät minulla yleensäkin vasta syyskuulla.
• Ensimmäiset kesäkurpitsat mätänivät. Nyt on kaksi isoa tulossa!
• Avomaankurkku kukkii mielipuolen lailla, mutta ei vielä satoa.
• Myös melonit kukkivat kuin raivopäät, mutta epäilen etteivät he jaksa kasvattaa hedelmää
• Ilmasipulit aiheuttavat ihmetystä. Niistähän voisi syödä kaiken, mutta milloin mitäkin kannattaa syödä? Testaan ensin, saanko ensi vuoden lisäykset onnistumaan. Jos onnistun, alan popsia myös maassa olevia sipuleita. Niiden nostaminen aikaansaa luonnollisesti sen, ettei uutta sipulia kasva enää ensi vuonna.
• Jättikurpitsa kukki, mutta on nyt täysin staattisessa tilassa. Ihme kaveri!
• Myyrät ovat syöneet äidin istuttamat samettikukat, eli kuuluisat "myyräntorjuntakukat". Hehehheee...
• Myyräseipäät sen sijaan ovat yhä pystyssä ja toimivat hyvin.

Vasemmalta oikealle: "myyräntorjuntakukka", mysteerikasvi, melni, avomaankurkku, selleri. Satoa odotellessa!

Onneksi innokas plantaasinviljelijä voi viihdyttää itseään myös vanhalla kunnon hamstraamisella. Marjoja putkahtelee nyt joka tuutista; mustikkaa, vadelmaa, mustaviinimarjaa (karviaista, jos se vastarannankiiski suostuisi tekemään marjoja)...

Myös kantarellimetsä pitää elon jännittävänä.

Ja jos ei muu huvita, voi istuskella rantakalliolla ja tuijotella maisemaa...

Ihanaa kesänjatkoa kaikille lukijoille!