Paistetut ja tuoreet kevätrullat sekä aasialainen salaatti

Voi että miten aurinko paistaa! Voi jopa sanoa hankien kimaltavan. Oli jo aikakin. :)

Olen parissa viime jutussani hekumoinut Vietnamia ja sen keittiötä. Ja täytyy kyllä myöntää, että todella aasialaisesti-virittynyt nainen touhuaa tällä hetkellä keittiössä.

Ja kevättäkin on rinnassani aivan ylenpalttisen paljon. Ja tästä ei tarvitse edes yrittää rakentaa aasinsiltaa kevätrulliin. :)

Uppopaistetut kevätrullat ovat kuuluneet repertuaariini jo vuosia, mutta nyt olin unohtanut ne vähäksi aikaa. Vietnamilaiset, tuoreet kesä- tai kevätrullat löysivät tiensä keittööni vasta viime keväänä. 

Ja samassa hengenvedossa täytyy todeta, että nämä ovat rehellisesti sanottuna rumimmat kevätrullat, mitä olen koskaan tehnyt! Kevätrullalevyt olivat saaneet runtua, joten ne olivat täynnä pieniä halkeamia ja lovia. Kokkasin myös kovassa kiireessä, joten en ehtinyt pilkkoa täytteen komponentteja riittävän pieneksi, enkä myöskään kunnolla keskittyä rullan taitteluun. No mutta, ulkonäkö ei vaikuta makuun. :)

Kevätrullat ovat tosi hyviä. Vastaani ei ole tullut vielä aterioijaa, joka ei niistä pitäisi. Tällä kertaa pyöräytin hieman jykevämmän makuisesta täytteestä sekä paistettuja, että tuoreita versioita.

Erittäin tärkeä ja ehkä hieman vaikeastikin miellytettävä kohderyhmä tykkäsi. Ja paljon. Score! Olin iloinen. :) 

Taannoisella Vietnamin matkallamme osallistuimme kokkauskurssille, ja tottahan toki sielläkin pyöräyteltiin kevätrullia.

Siellä "käärepaperina" oli riisistä tehty levy, toinen taikinatyyppi tehdään vehnästä. Vehnäversiot myydään pakasteena, ja riisilevyt kuivattuna. Molempia versioita voi käyttää sekä paistettuna että tuoreena. Suosisin kuitenkin riisipaperia tuoreisiin ja vehnää paistettuihin kevätrulliin.

Tässä kuvassa on Hoi Anin kokkauskurssimme tulokset. Alla minun versioni ja yllä mieheni, ehkä hieman kärähtäneet, versiot. Täytteenä oli raastettua perunaa ja porkkanaa, possua sekä mausteita (mm. viismauste ja chili).

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Näin sitä rullailtiin...

Ja tämmöisiä niistä tuli. Huom! Kuivia, riisipaperilevyjä voi pinota. Märkiä ei. Eikä myöskään vehnärullia. Ne tarttuvat toisiinsa nopeasti.

Kokkailu Hoi Anissa ravintolan keittiössä oli tosi kivaa. Ei mitään suurkeittiömeininkiä, vaan kutakuinkin samat fasiliteetit kuin kesämökillä. Aivan ihanaa!

Paistelun apuna tietenkin tikut eikä mitään reikäkauhaa...

Mutta takaisin suomalaisiin rumilus-rulliin. :) Kokeilin kahta eri taikinaa ja kahta eri taktiikkaa.
Nämä uppopaistetut tein vehnätaikinasta ja tuoreet riisipaperista. Paistoin myös pari riisiversiota, jotka eivät ehtineet kuvaan mukaan. Riisitaikinan paistaminen kuitenkin onnistui myös.

Paistetut kevätrullat mustapapu-täytteellä (20 kpl)

10 kpl isoja, paistamiseen tarkoitettuja kevätrullalevyjä (esim. vehnälevyjä pakastealtaasta)

(ja/tai riisipaperilevyjä tuoreisiin rulliin)

1/5 pienehköstä kaalista

1 porkkana

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 rkl mustapaputahnaa

n. 1/2 l (rypsi)öljyä (ei oliiviöljyä!) paistamiseen

Suikaloi kaali, kuori ja raasta porkkana. Pilko myös sipuli. Kuori ja murskaa valkosipuli.

Lämmitä loraus öljyä pannulla, lisää kasvikset. Pyörittele niitä pannulla, kunnes kaalit ja porkkanat pehmenevät kunnolla. Älä anna niiden ruskistua.

Lisää mustapaputahnaa 1 rkl kerrallaan ja maistele maku kohdalleen. Täyte saa olla aika ydyn makuista.

Anna täytteen hieman jäähtyä ja jähmettyä. Jos käytät pakastelevyjä, nosta levyt sulamaan n 15 minuutiksi.

Kaada öljy kasariin tai kattilaan ja lämmitä se 180-asteiseksi. Liian kylmä öljy tekee rullista liian lötköjä, koska taikina vain imee öljyä itseensä. Liian kuuma öljy kärtsää pinnan, eikä kypsennä sisusta. Tiedät öljyn olevan valmis, kun tipautat siihen palasen taikinaa ja se nousee iloisesti kuplien pintaan. Voit myös laittaa syömäpuikot pystyyn pohjaa vasten. Jos kuplia muodostuu ja nousee pintaan heti, on öljy sopivan kuumaa.

Jos levyt ovat haperoita, kastele niitä vähän esim. pullasudin tai märän pyyhkeen avulla. Sen verran että ne pehmenevät eivätkä halkeile. Halkaise halutessasi levy puoliksi kuten kuvassa.

Nosta täytettä kolmion kärkeen.

Rullaa rulla siten, että nostat kolmion alakärjen täytteen yli. Vedä taikinaa "taaksepäin" siten, että se muodostaa tiukan kelmun täytteen ympärille. Rullaa noin 1/4 - 1/2 kierrosta eteenpäin, taita reunat keskelle ja rullaa loppuun.

Nosta valmis rulla saumapuoli alaspäin kuivumaan ja liimautumaan.

Paista rullia öljyssä n. 2 minuuttia / puoli. Öljyä ei tarvitse olla ihan kauheasti, n. 4 - 7 cm kerros.

Nosta valmis, kauniisti ruskettunut rulla talouspaperin päälle valumaan.

Näin iloisia niistä tuli!

Tein tosiaan myös tuoreita rullia samasta täyttteestä. Valmistus- ja rullailuohjeet ovat muuten täysin samat, mutta älä paista. :) 

Tarjoa kevätrullien kanssa esim. raikasta aasialaista salaattia. Tämä on yksi suosikkini...

Aasialainen salaatti (4-6:lle)

1/2 pienehköstä / keskikokoisesta kaalista

2 isoa porkkanaa

2 isohkoa sipulia

1 limen mehu ja kuori raastettuna

1,5 rkl kalakastiketta

1,5 rkl palmusokeria

1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

1-2 valkosipulinkynttä

ripaus chiliä

n. 1/2 dl suolapähkinöitä
tuoretta korianteria

Pilko tai raasta kaali ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta porkkana. Pilko sipuli ohuiksi suikaleiksi.

Pese lime ja raasta kuori pieneksi. Kuori ja murskaa valkosipuli, kuori ja raasta inkivääri. Silppua korianteri.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään.

Yhdistä kasvikset ja sekoita ne kunnolla sekaisin. Lisää kastike ja sekoita hyvin.

Nosta salaatti jääkaappiin mehustumaan pariksi tunniksi. 

Rouhi suolapähkinät ja lisää ne salaatin päälle juuri ennen tarjoamista.

Mielestäni tämä salaatti on erityisen hyvää jääkaappikylmänä / viileänä tarjottuna.

Vietnamilainen ruoka, mailman paras ruoka

Vietnamin keittiö... Mistä aloittaisin?

Vietnam on kaikkien 35 vierailemani maan kulinaristinen huipentuma. Missään muualla en ole kohdannut vastaavanlaista täydellistä harmoniaa: runsaat ja vivahteikkaat maut, tuoreet ja nektaria tihkuvat raaka-aineet, värikkäät ja elinvoimaiset kasvikset, merenelävät ja liha, terveelliset ja tasapainoiset ateriat, aromikkaat mausteet ja pikantit kastikkeet, estetiikka ja esillepano... 

Muut suosikkini kuten Ranska, Indonesia, Kiina, Meksiko, Nicaragua, Intia, Italia tai Laos eivät pääse edes lähelle.

Olen palannut matkaltani niin inspiroituneena, että vietnamilaisia reseptejä löydätte blogistani varmasti vielä lisää. Vietnam oli myös niin paljon muutakin kuin ruokaa; kulttuuri, luonto, ihmiset, tavat... Yritän kuitenkin tässä kirjoituksessa pitäytyä ruokateemassa ja kuvata teille sitä kulinaristista mahtavuutta, mitä Vietnam tarjoaa.

Phu Quocin saaren luoteiskolkassa piilevä kalastussatama sekä näkymät Kambodzaan

Vietnamilainen keittiö on monipuolisuudessaan läkähdyttävä. Pitkä ja runsasväkilukuinen maa on imenyt oman keittiökulttuurinsa lisäksi itseensä ympäröivien maiden parhaat palat, sekä siirtomaa-ajan ranskalaiset vaikutteet. Fuusiokeittiötä parhaimmillaan! Matkasimme itse Etelä- ja Keski-Vietnamissa, ja vain muutamalla paikkakunnalla. Mitä kaikkea meiltä jäikään vielä kokematta!

Antony Bourdaininkin kehuman Lunch Ladyn tarjontaa Saigonissa

Vietnamilainen ateria syödään yhdessä koko perheen kanssa ja annokset jaetaan. Kokkailu on hidasta mutta mutkatonta, kasvisten pilkkominen vienee eniten aikaa. Jokainen ateria sisältää todella runsaasti tuoretta salaattia, yrttejä, kasviksia ja hedelmiä, jotka noudetaan kadunvarsiin putkahtavilta markkinoilta tai suoraan omasta puutarhasta.

Hoi Anin katukuvaa skootterin selästä taltioituna

Vilkkaan kadun varrelta suurkaupungin, Saigonin, sykkeestä

Perusruoka Vietnamissa on yleensä nuudelijohdannaista. Pho, eli nuudelikeitto löytyy jokaisen ravintolan ruokalistalta ja siitä on myös omat alueelliset variaationsa. Paras pho-tyyppinen ruoka jonka söimme oli Hoi Anin (Vietnamin kulinaristinen keskus) erikoisuus Cao Lau. Tämä reseptin aion selättää.

Kokeilimme annosta monen tasoisessa ravintolassa. Hoi Anin ylivoimaisesti parhaat Cao Laut saimme ketterässä pikku syöttölässä, joka rakentui iltaisin hetkessä tontille, joka päivisin oli rakennustyömaa. Kun kilke ja kiviporaus hiljenivät, saapuivat paikalle tohottimet, ruokakärryt ja lukemattomat muovituolit. Ja ihmiset. Kauppa kävi kuin häkä!

Kokkimme istuskeli hyvinorganisoidun kattila- ja astia-arsenaalin keskellä ja valmisti ehtaa katugourmeeta tyynen rauhallisesti, mutta hämmästyttävällä nopeudella. Olin myyty!

Mutta takaisin pho'hun. Nuudelikeitto koostuu useimmiten siis nuudeleista, kasviksista (pavuniduista, salaatista, yrteistä, kevätsipulista), maukkaasta liemestä sekä joskus myös proteiinista, kuten merenelävistä, tofusta tai lihasta. Pinnalle ripotellaan tavallisesti vielä paahdettua sipulia.

Keiton juju on nimenomaan liemi, ja suomalaisessa keittiössä tuleekin olemaan haasteita samojen aromien aikaansaamiseksi. 

Simpukka-pho. Ihanaa...

Mutta taipuuhan nuudeleit yhteen sun toiseen muuhunkin muotoon! Paistetut nuudelit erilaisin härpäkkein varustettuna edustavat tyypillistä ratkaisua, mutta hyvinvarustelluista keittiöistä tupsahteli lautaselle vaikkapa ilma-puhallettuja, linnunpesän näköisiä häkkyröitä. 

Nuudelilajeja käytetää Vietnamissa monipuolisesti; on tuoreita valkoisia riisinuudeleita,  lasinuudeleita mung-pavun tärkkelyksestä (glass / cellophane noodles), paisuvia paksuja riisinuudeleita, ohuita riisi-vermisellinuudeleita sekä tuoreita kiinalaisia munanuudeleita, joissa hiilihydraattina on vehnä.

Ja tietysti monien kastikkeiden ja grilliruoan kumppanina tarjotaan riisiä.

Jos tänä päivänä kävisi ruoka-hipsteriltä kysymässä mielipidettä vietnamilaisesta ruoasta, mainitsisi hän varmasti tuoreet kesärullat, yhden viime vuoden vahvimmista ruokavillityksestä. Ja rulliahan Vietnamissa saa - niin tuoreena kuin paistettunakin.

Kokkauskurssin kevätrullat: alla naisversio, yllä hieman ronskimpi miesversio :)

Rullat voidaan tarjota joko valmiiksi rullattuna, rullausvalmiina täytekasoina tai kaikki ainekset suurina ryökkiöinä. Mukana tulee aina herkullinen dippi, joka on yksinkertaisimmillaan soija- tai kalakastiketta, chiliä ja seesaminsiemeniä tai limeä.

Osallistuimme Hoi Anissa kokkauskurssille, joka on lähes pakollinen aktiviteetti  kaupungissa. Banaaninlehdessä haudututetun sitruunaruohokalan ja grillattujen sesam-possujen ohessa pyöräyttelimme myös paistettuja kevätrullia. 

En osaa valita suosikkiani super-raikkaiden tuoreiden rullien ja maukkaiden ja rasvanrapsakkaiden paistettujen rullien välillä. Molempi parempi. :) 

Mutta oma suosikkikappaleeni Vietnamin keittokirjastossa on ehdottomasti merenelävät. Turkoosi meri on antelias ja erityisesti Phu Quocin saari Vietnamin lounaiskolkassa on kalaisasta aromistaan tunnettu. Onhan saarella myös maailman kuulu kalakastiketehdas, joka on tuottanut erittäin korkealaatuista nuoc mâm -kalakastiketta jo yli 200 vuotta. Kastiketta ei saa viedä lentokoneessa pois saarelta, kuulemma rikkoutuneen pullon aiheuttaman hajun poistaminen veisi kuukausia.

Ganh Daun ainoan ravintolan ihania herkkuja

Söimme parhaan meri-ateriamme Phu Quocin luoteiskulmassa Ganh Daun satamassa, jossa oli myös näköalapaikka naapurimaahan. Ruoan odottelu kesti noin puolitoista tuntia, mutta aika hurahti kuin siivillä turkoosia merta, Kambodzan rannikkoa, hedelmäveneitä ja kalastusaluksia tuijotellessa sekä aiempaa skootteriretkeä muistellessa.

Grillatut mustekalat ja simpukat olivat koko matkan ajan suosikkejamme, mutta myös erilaiset kalaruoat hurmasivat: savipadassa voimakkaassa liemessä haudutettu valkoinen kala tai banaaninlehdessä grillattu kokonainen basa. Aijai... Maistoimmepa myös merisiiliä, mutta hän oli hieman pliisu esitys.

Parhaat simpukat saimme Duong Dongin kaupungissa "ulkoilmaravintolassa".

Simpukat grillattiin hiiligrillillä. Erilaiset avonaiset simpukat aseteltiin kuorineen kuumalle grillille, ja simpukan päälle nosteltiin seosta, joka koostui pähkinöistä, kevätsipulista, limemehusta ja yrteistä. Viitisen minuuttia grillissä ja höyryävät simpukat olivat edessä. Simpukka täytteineen hörpättiin suoraan kuoresta (sen hieman jäähdyttyä). Taivaallista!

Kalastuskulttuuria ei Phu Quocilla voi sivuuttaa. Rantoja rytmittivät jos jonkinlaiset rysät ja kalan- tai osterinpyyntimajat ja -lautat, sekä muut sivuilmiöt.

Ostereita vai kaloja varten? Entäs sitten lauttamökit, mitä niistä kalastetaan?

Rantateiden varsilla ei ollut lainkaan poikkeuksellista nähdä satoja metrejä pitkää aluetta, jossa paikalliset kuivasivat pikkukaloja. Kenties anjoviksia kalakastikkeeseen käytettäväksi. Ehkä siis kalakastikkeen joskus hieman punertavakin sävy johtuu punaisesta hiekkapölystä, jota päällystämättömillä enduro-teillä riitti. 

Ja myös merestä itsestään tosiaan löytyi yhtä sun toista. Näimme kaksi erilaista meritähteä, joista toinen päätyi kalastusalukseemme asti. Hieman heikkokielitaitoisten venäläisten "Who the f*** is that?" huvitti meitä suuresti. Niin, ja uiskennellessa todistimme myös meduusojen läsnäolon rantavesissä. Tosin paikalliset jellyt olivat vähemmän ärhäköitä kuin Nicaraguan tai Thaimaan vastaavat. :)

Liha on Vietnamissa kallista eikä siihen peruskansalaisilla ole juuri varaa. Siksi monet liha-annokset sisältävät vain palan tai pari possua tai  nautaa, joka itse asiassa on kuulemma useimmiten oikeasti vesipuhvelia.

Kokkikurssimme possuvartaat. Sisällä sitruunaruohoa, seesamia, viismaustetta ym. Possu rullalle ja banaaninlehdellä kiinni. Nyytissä on kala odottamassa grilliä.

Mutta eihän sitä lihaa ehdi edes kaivata, kun kasvikset ovat niin upeita! Ja salaatit!  

Salaatit voivat olla sekä kylmiä että lämpimiä. Lämpimät salaatit ovat olleet suurta herkkuani aina ensimmäisestä Kiinan matkasta alkaen. Yllä olevassa kuvassa on bambulla, papaijalla ja korianterilla sävytetty kanasalaatti.

Olen huomannut että samanlaista ruokaisaa mehevyyttä saa Suomessa aikaiseksi hauduttamalla "lihaisia" kasviksia, kuten munakoisoa tai kaalia pienessä määrässä vettä, joka on maustettu soijalla,  kasvisfondilla tai millä milloinkin. Paksuja pavunituja tosin täällä kaipailen. Joidenkin lähteiden mukaan oheisen linkin idut ovat mung-pavun ituja, mutta täytyy kyllä olla joku eri laji kuin täällä Suomessa, sillä omani näyttävät tältä. Toimivat tosin nekin. :)

Toinen hauska tapa tarjota salaatti on "leivän alla". Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevan sitruunaisen härkäsalaatin päälle oli nostettu ilmapaahdettu sesam-näkkäri. :) Hauskaa!

Ja salaatinkin kanssa pöytään tuotiin dippi erillisessä kulhossa. Salaatinlehtien huljuttelu kastikkeessa on tosi hauskaa, tätä aion kyllä jatkaa kotonakin!

Ruokajuoma-käsitettä ei Vietnamissa perinteisesti tunneta, vaan ruoan aikana neste saadaan yleensä pho-keiton liemestä. Tosin raikkaat oluet tukevat vietnamilaisia makuja täydellisesti ja paikalliset ovat kyllä todella ottaneet juoman omakseen. Kadunvarren ulkoravintolassa matalan (!) pöydän ja muovituolien viereen nostetaan korillinen olutta jotka lopulta laskutetaan avattujen pullojen mukaan. Ja kyllä, useimmiten 1/2 litran pulloista koostuva kori tyhjeni muutamalla hengellä viimeistä pisaraa myöten.

Entä miltä Vietnamin ruokakulttuuri näytti ehkä hieman tyypillisemmän (ei-niin-ruokaharrastajan) turistin näkökulmasta?

Herkkuja löytyy varmasti kaikkien makuun. Myös länsimaista ruokaa on turistialueilla saatavana. Itse kiersimme nämä paikat kyllä kaukaa. :) Jopa globaaleja pikaruokaloita löytyi Saigonin katukuvasta ja lentokentiltä, mutta esimerkiksi Phu Quocilta tai Hoi Anista ei.

Paikallinen ruoka on puhdasta, turvallista ja herkullista. Turistialueilla usein tarjoudutaan myös vähentämään annoksista chiliä, joten herkkänystyräistenkään ei tarvitse hikoilla. Lapsille löytyy varmasti myös hyvää pöperöä ja paikallisten lapsirakkaus ja auttavaisuus näytti tekevän lapsimatkailustakin helppoa.

Hotellien aamupala oli yleensä kombo länsimaista aamupalaa ja aasialaisia herkkuja. Vietnamissa syödään aamiaiseksi usein keittoa, mikä tuntuu meistä ehkä vähän oudolta. Lämpimät ja suolaiset ruoat kun kuuluvat meillä yleensä vasta lounasaikaan.

Otos Hoi Anin hotellimme aamiaispöydästä: patonkia täytteineen, hedelmiä, munakaskokki, kevätrullia, salaattia ja kasviksia. Ja kahvia.

Kahvi on yleensä hyvää ja paahteista. Tosin kahvit tehtiin useimmiten murusta ja joskus "sokeriton" kahvi oli kyllä aivan suunnattoman makea.

Phu Quocin hotellimme aamupala: munaa, patonkia ja purkkituoretta jugurttia. Vaihtoehto oli aina päivän keitto.

Hedelmät ovat tietenkin kasvuseuduillaan makeampia, mehukkaampia ja värikkäämpiä kuin täällä. Ja niitä oli onneksi tarjolla kaikkialla. Koska Vietnam ei ole vielä turistiasteeltaan läheskään "Thaimaa", elivät hedelmäkaupustelijatkin omaa elämäänsä. Rannalla saattoi päivän aikana nähdä muutaman naisen kantavan hedelmäkoreja. "Eat you like some fruuuuit?" saattoi kuulua selän takaa aurinkoa ottaessa, mutta kerran kieltäytyminen riitti. Tuputuskulttuuria ei ollut. Mutta ah, kyllä tuore mango biitsillä vain oli poikaa.

Ja mikä olisi ihanampi näky kuin vene notkuvassa hedelmäkuormassa? :D

Kuten jo aiemmin sanoin, ruokajuomana toimi maksimissaan olut. Viiniä löytyi suhteellisen monista ravintoloista, mutta usein se oli paikallista riisiviiniä. Export-viinit tulivat usein Ranskasta ja olivat kyllä suhteessa todella kalliita. Lasillisesta viiniä maksoi helposti saman verran tai reippaasti enemmän kuin pintaliitopaikassa Helsingissä. Kaksi ihmistä kuitenkin söi kolmen ruokalajin aterian oluineen 5 - 10 eurolla. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt vaivaa näkemättä.

Mitä ruokaan tulee,"made in Vietnam" ei todella ole mikään häpeä. Jos en vielä saanut sinua vielä vakuutettua keittiön hurmaavuudesta, soita minulle! Käännän pääsi. :)

Tuoretta, iloista, konstailematonta ja herkullista. Siinä Vietnamin keittiön avainsanat.

Toisenlainen avokadopasta

Heipähei pitkästä aikaa ja lämpimät terveiset värikylläisestä ja eloisasta Vietnamista! :)

Kyllä taas on niin hieno reissu takana, että oksat pois. Kaikista matkoistani Vietnam menee ehkä ruokakärkeen... Joka ikinen ateriamme oli oikea makuräjähdys ja oodi tuoreille ja maukkaille raaka-aineille. Hyvänen aika, pyyhin koko ajan kirjoittamaani tekstiä pois, koska mitkään ylisanat eivät tunnu riittävän. :)

Kirjoitan lisää Vietnamin kuulumisista kun saan ajatukseni jäsenneltyä ja kaikki sadat valokuvat käytyä läpi. Ja reseptejä! Tunnen niiden tulevan.

Ah, nainen on inspiroitunut!

Tänään kokkailin kaverini linkkivinkin mukaista avokadopastaa, jonka alkuperä on - ylläri ylläri - Me Naiset. Lehdessä on kyllä itse asiassa aika usein hyviä reseptejä...

Mutta suurten makujen ystävänä otin oikeuden hieman muokata heidän versiotaan ja teinkin kastiketta suhteessa enemmän. Suosittelen. :) Tämä ateria valmistui suht. nopeasti töiden jälkeen, mutta vaati hieman pilkkomista ja kaupassa käymistä.

Ja aijai miten herkullista. Rakastan korianteria NIIN paljon, eikä kyllä mikään muukaan reseptin ainesosa varsinaisesti inhokkilistaltani löydy. :)

Toisenlainen avokadopasta (3:lle)

250 g spagettia
2 valkosipulinkynttä
1/2 kuivattu chili
1 limetin mehu
ripaus limen kuoriraastetta
1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
3 tl kalakastiketta
1 tl palmusokeria (tai hunajaa)
2 avokadoa
1/2 ruukkua tuoretta korianteria
1 dl suolapähkinöitä
100 g parmesan-raastetta
suolaa


Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna chili ja raasta inkivääri. Pese lime ja raasta sen kuori talteen.

Yhdistä kulhossa valkosipuli, chili, inkivääri, ripaus liemen kuoriraasteesta, kalakastike ja palmusokeri. Purista joukkoon limen mehu.

Kuori ja pilko avokado kuutioiksi. Yhdistä avokado kastikkeeseen.

Keitä spagetti napakaksi suolalla maustetussa vedessä.

Raasta odotellessasi juusto ja murskaa suolapähkinät kevyesti.

Valuta kypsä pasta, mutta ota osa keitinvedestä talteen.

Yhdistä spagetti ja avokado kastikkeineen, lisää myös puolisen desiä keitinlientä tuomaan mehevyyttä.
Pyörittele hyvin, jotta saat kaikki kastikkeen ihanat maut mukaan.

Annostele pasta lautasille tai tarjoilulautaselle. Silppua päälle runsaasti tuoretta korianteria ja rouhaise muutama pyöräytys suolaa.
Ripottele päälle myös juustoraastetta ja rouhittuja suolapähkinöitä. Korista halutessasi myös limen kuoriraasteella.

Nauti heti.

NAM!

Ja ai niin! ZenGrow on viritetty! Valoa ja vehreyttä pimeään! :)

Jouluateria kahdelle vaivattomasti

Vietimme tänä jouluna jouluaattoa jo 21.12, sillä päätimme tarttua pitkien-pyhien-tilaisuuteen ja suunnata vuodenvaihteeksi kaukomaille.
Jouluaatto oli myös ensimmäinen joulumme kahdestaan.

Mikäpä olisi tärkeämpää jouluaattona kuin hyvä ruoka? Itse olemme tavallisesti suunnitelleet äidin kanssa jouluruokia ympäri vuoden. Viimeistään lokakuussa menu lähtee kiertämään sähköpostista toiseen. :)

Tämän vuoden haasteita oli korkeiden kulinarististen vaatimusten ja kahden vatsan rajallisen kapasiteetin lisäksi hävikin minimointi. Tahdoimme hyvää, sopivasti jouluperinteistä ruokaa monipuolisesti, mutta kuitenkin niin ettei jääkaappi jäisi reissun ajaksi täyteen pilaantuvia jämiä.

Saavutimme tavoitteen mielestäni erinomaisesti. Jouluruokamme syntyivät erittäin vaivattomasti, oikeastaan lähes kaikki jo edellisenä päivänä. Ruoka oli herkullista, kaikki klassikot saatiin pöytään, ja jämiä jäi juuri sopivasti täksi päiväksi. :)

Eilinen oli ihana päivä, vaikka kyyneliä tipahtelikin useaan otteeseen liikutuksen iskiessä. Joulu todella on suurten tunteiden ja nostalgian aikaa.

Aamumme alkoi tietysti perinteisellä riisipuurolla, joka luonnollisesti hieman otti osumaa kattilan pohjasta. Päälle kanelia ja sokeria, en ole luumukiisselikoulukuntaa.

Aamupalapöydässä oli lisäksi eilen leipomaani, todella ihanaa vaivaamatonta joululeipää. Yllättäen myös voidellut piparit saavuttivat suuren suosion. :D Mikä siinä on, että jouluna pitää syödä kaikki mikä eteen tulee?

Manteli meni tällä kertaa miehelleni. Toivetta ei kerrottu. :)

"Muutamat" suklaapalat pitivät joulunviettäjät vauhdissa ex-tempore cocktail-tilaisuuteen asti, jonka pidimme elegantisti keittiössämme seisten lohiruusujen ja samppanjan siivittämänä. :)

Lohiruusutkin valmistuivat kätevästi jo edellisiltana, joten kokkailua ei joulunvieton lomassa enää tarvittu. (Oi että, sinihomejuusto-omenapiiraat olisivat sopineet hyvin cocktail-tilaisuuteemme, unohdin ne!)

Lohiruusut

400 g lohifilettä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta tilliä
1/2 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
4 rkl sokeria
2 tl suolaa

Viipaloi lohi ohuiksi viipaleiksi. Rullaa lohet tiiviiksi ruusuiksi. Viipaloi sipuli ja valkosipuli. Hienonna tilli.

Lado lohiruusuja ja sipuleita & valkosipuleita lasipurkkiin kerroksittain. Lisää myös tilliä kerrosten väliin. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja kaada kastike purkkiin.

Laita kansi tiiviisti kiinni ja nosta purkki jääkaappiin oleentumaan. Lohet ovat valmiita seuraavana päivänä. Ruusun sisustan kuuluu jäädä tummanpunaiseksi.

Illan koittaessa oli tietenkin jouluaterian aika. Ai että...
Katoimme pöytään lohiruusuja, graavilohta, kinkkua, chorizoa, äidin tekemää sinappia ja maailman parasta bataattilaatikkoa, jonka olimme tehneet jo edellisenä päivänä. Huomatkaa militantisti asetellut kinkkusiivut. Lihan leikkaaminen on miesten työtä. :)

Jälkiruoaksi mietimme monia eri vaihtoehtoja; marjoja ja valkosuklaakastiketta, semifreddoa, puolukka-portviinisuklaapaloja, keksirahkaa, kinuskirullaa... Jotain luumuista ehkä..? Lopulta tulimme tulokseen, että oikeastaan meidän molempien teki mieli jätskiä! Mutkat suoriksi ja herkkua pöytään. :)

Gingerbread dough -jätski

vaniljajäätelöä
pakastettua piparitaikinaa
kuivattuja luumuja
pipareita

Ota piparitaikina ja jäätelö pakkasesta hetkeksi lämpenemään.

Leikkaa taikinasta sopivaksi katsomasi määrä taikinaa, pilko se ja pyörittele palaset palluroiksi. Pilko myös kuivatut luumut noin 4 - 6 osaan kukin.

Yhdistä kaikki aineet ja pyörittele kunnes jätski on sopivasti pehmennyt. Murusta vielä halutessasi paistettuja pipareita annoksen päälle (jätskinhimoinen bloggaaja ei jaksanut enää hakea kameraa tässä vaiheessa ateriaa takaisin, suosittelen piparinmuruja lämpimästi).

Edellisen vuoden lempikala, limesilakkarullat jäivät tällä kertaa tekemättä, mutta oikeastaan on hyvä että reseptejä vähän vuorottelee. Niin ne maistuvat taas ensi kerralla erityisen hyviltä. :)

Ah, ja jos kaipaat vähän erilaista jouluateriaa, kokeile vaikka joulusushia ja lime-inkiväärimarinotua lohta!

Loppuun vielä kuva iki-ihanasta lahjasta, jonka saimme viime jouluna. Isäni omin pikku kätösin "puutöissä" pyöräyttämä kattilanalusporo. Aivan liian liikuttava! :)

Vaivaamaton joululeipä

Rakastan vaivaamatonta leipää; sen paksua ja rapsahtavaa kuorta, mutta ah-niin mehevää sisusta, ihanaa happamaa makua... Kaikkea! :)

Rakastan myös joulua ja joululeipää. Rakkauden huipentuman täytyy siis olla vaivaamaton joululeipä! :)

Meillä vietetään tänään jouluaattoa. Olemme nimittäin joulun muilla mailla vierahilla, eikä vuoden kohokohtaa voi jättää väliin. Aloitimme aamun riisipuurolla ja joululeivällä. Ja perinteisillä suomenkielisillä joululauluilla.

Internetin arkistoista löytyy myös Suomen Turun joulurauhan julistus. Voimme siis valita lumisimman ja pittoreskeimman talven, tai etsiä vuoden, jona erityisen paljon ihmettelimme turkulaisten päähineitä, käytöstapoja tai yleistä meininkiä. Entä minä vuonna se japanilainen turistiryhmä pääsikään juhlahumussaan telkkariin? :)

Lisää joulutunnelmia ja kahden hengen jouluruokia luvassa huomenna (ellei pakkauspaniikki iske ja lentokentälle pidä juosta pää kolmantena jalkana). :)

Vaivaamaton joululeipä

8 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
1 tl kuminansiemeniä
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tähtianis jauhettuna

1/2 tl sokeria
ripaus neilikkaa
4 dl kylmää vettä

Sekoita kulhossa jauhot, suola, mausteet, sokeri ja hiiva. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Älä vaivaa.
Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön 12 - 18 tunniksi.

Kun taikina on iloisesti kuplinut, möyhennä sitä esim. nuolijalla. Irrottele taikina kulhon reunoista ja työntele sitä kulhon keskiosaan. Näin suurimmat ilmakuplat katoavat.

Laita taikina vielä kohoamaan kelmun alle noin 2 - 4 tunniksi.

Laita keraaminen ja kannellinen uunivuoka / kattila uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Astian pitää tulla kuumaksi.

Kun astia on kuumentunut, ota se ulos uunista ja kaada taikina siihen. Älä turhaan asettele, vaan anna taikinan valahtaa möykkynä pohjalle.

Nosta kansi kattilaan ja paista 225 -asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Ota 30 minuutin jälkeen kansi pois ja paista vielä 15 - 20 minuuttia, jotta leipä saa mukavasti väriä.

Kumoa valmis leipä varovasti ja laita ritilän päälle jäähtymään. Anna leivän jäähtyä ainakin puoli tuntia ennen leikkaamista.