Huhtikuun alku puutarhassa

Kevät on taas salakavalasti hiipinyt kimppuun. Ja yhtä salakavalasti se välillä katoaa!

Perjantaina lenkkeilin aivan hiessä pelkkä lämpökerraston paita päällä, lauantaina hytisin, sunununtai taas helli auringolla.

Puutarhassa hommat etenevät! Tänään minulla oli apurina pikku puutarhuri, joka ruopsuttaa kaikilla aisteillaan. :)

Ja omat työkalutkin hänellä luonnollisesti on...

Halusin NIIN kovasti jo kukkia ulos. En voinut hillitä itseäni! Kuulin, että orvokit kestävät pientä pakkasta, joten ei kun kauppaan.

Eilen istutin nämä kaunokaiset parvekeruukkuun, jossa ne koristavat takapihan aitaa. :)

Salaojitin parvekelaatikon hyväksi havaitsemallani konstilla, eli laitoin ruukkusoraa sukkahousun lahkeeseen, solmut päihin ja avot. Tätä jippoa olen käyttänyt jo monta vuotta. Syksyllä ruukku on helppo tyhjentää - voin kaataa mullat suoraan kasvimaahan. Soran voi käyttää uudestaan, kun sukkahousut sorineen huuhtelee suihkun alla ja antaa kuivua. Seuraavana vuonna pääsee siis vauhdilla taas istututushommiin. :)

Olen myös hissukseen viikon aikana tehnyt kaikenlaista pientä.

Kylvin 22.3. kuukausimansikan (Rügen) ja avomaankurkun, ja nostin heidät kylpyhuoneeseen pimeään ja lämpimään. Ja kah, palatessamme pääsiäisreissulta viikko kylvämisen jälkeen, näytti meillä tältä! :D

Mansikat ja avomaankurkut kylppärissä 29.3. Noin viikko kylvämisen jälkeen.

Koulin avomaankurkun taimet omiin, yksittäisiin potteihinsa tällä viikolla parin päivän aikana (8.4.).

Kuukausimansikka (Rügen) on vielä tosi reppana... Pienet, hennot taimet nousivat alle viikossa, mutta ovat tähän kokoon jämähtäneet. Siirsin ne muutama päivä taimien noustua valoisaan ja viileähköön tilaan kasvamaan.

29.3. Pääsiäisreissun jälkeen

10.4. Nyt he näyttävät tältä

Leijonankidat laitoin alunperin ehkä vähän tyhmästi tiheällä istutuksella pieneen kasvatusastiaan... Sain myöhemmin vinkin, että "Kylvä hajakylvönä laatikkoon, ja kouli ne yksittäisiin potteihin kun sirkkaletien jälkeen tulee ensimmäiset kasvulehdet. Istuta maahan, kun ei ole enää pakkasen ja hallan pelkoa." 

Yritin siis luoda hajakylvön tunnelmaa ja koulin leijonankidan mahdollisimman harvakseltaan pariin ruukkuun. Vaikeaa oli, sen verran hentosia ja takkuisia olivat pienet alut.

Eteinen on valjastettu kasvihuonekäyttöön. :)

Basilikan koulin myös ruukkuihin.

Ja korianterin.

 Ja maustekirvelin.

Sitrusheinä on vähän noussut, samoin sitruunamelissa. Mutta aika reppanoita ovat.

Mutta hehei! Puutarhassa ihan ULKONA tapahtuu myös yhtä ja toista!

Tänään istutin pihaan rivin palsternakkaa. Suoraan siemenestä siis.

Harvensin myös vanhan karviaispensaan, jonka sato viime vuonna mystisesti katosi rastasverkosta huolimatta. Ehkä marjat vain putoilivat... Alkuun marjat kasvoivat hyvin, mutta ennen kypsymistä kutistuivat ja putoilivat pois vähän kuivahtaneina. Veden puutteesta ei viime vuonna todella ollut kyse! Katsotaan, josko nuorennusleikkaus auttaisi. Ainakin jotkut leikkaamani oksat olivat todella elämää nähneitä ja lähtivät irti melkein itsestään.

Kevätkukat ovat etupihalla nostaneet päätään. Lumikellojen lisäksi löytyy paria sinistä sorttia. Idän sinililja ja helmililja kenties... 

Takapihalla tulppaanit ovat innokkaasti nostaneet alkuna pystyyn.

Voi että, näitä kyllä odotan eniten! Samoin kuin viime syksynä kylvämiäni tulppaaneja (Elegant Lady ja Apricot Foxx & joku jonka nimeä en tiedä).

Ilokseni maasta nousee jo kaikkea muutakin, mitä viime vuonna vasta saatiin vähän alulle; pionit, malvat, ritarinkannukset, unikot ym ym!

Loppuun vielä ihana kuva äidin ja isän luota. Omenapuun leikattu oksa kukkii NIIN kauniisti!! <3

Ranskalainen viikuna-pähkinäleipä, pain aux figues

Voi miten rakastankaan Ranskaa ja kaikkea mitä kyseinen maa minulle merkitsee.

Ja rakastan rakastan rakastan ranskalaista ruokaa - etenkin uunituoretta, vuosikymmenten kokemuksella leivottua, rapeakuorista, iki-ihanaa leipää. Tietysti aamulla boulangeriesta noudettuna. :)

Ranskalaisista leivistä suosikkejani ovat hedelmiä ja pähkinöitä notkuvat hapanleivät. Ja ehkä kuitenkin se paras kaikista on pain aux figues, eli viikunaleipä pähkinöiden kera. <3

Olen asunut Ranskassa vuosina 2007-2008 ja visiteeraan Pariisissa aina tilaisuuden tullen. Ranska-aikanani koin paljon isoja asioita ja valtavia tunteita, ja opin itsestäni paljon. Solmin uusia, tärkeitä ihmissuhteita, mutta myös katkaisin joukon vanhoja, joista oli tullut raskas taakka kantaa. Palasin kotiin jollain tapaa muuttuneena naisena.

Löysin arkistoistani alla olevan valokuvan. Se on otettu lentokoneessa vuonna 2013 palatessani kotiin Pariisista, missä olin ollut kahden hyvän ystäväni kanssa (molempiin olin tutustunut Ranskassa, toinen yhä asui Pariisissa). 

Tuolta matkalta päällimmäinen muisto on tunne. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuo viikonloppu herätti minussa vahvoja tunteita ja sai minut ajattelemaan - kaikkea, elämää, minua, läheisiäni... Muistan istuneeni lentokoneessa paluumatkalla ja vain miettiväni. En lukenut lehteä tai näppäillyt kännykkää. Tuijotin vain eteeni ja ajattelin. 

Ja söin aivan uskomattoman ihanaa viikunaleipää, jonka olin ostanut evääksi mukaan. Välissä tietysti camembertiä. Kuten aina silloin kun vielä asuin siellä...

En tiedä syntyikö tuon lentomatkan ajatuksista mitään suurta, mutta ainakin juuri nyt vahvistui tunne, että on aika taas palata. Joko yksin tai matkaseuran kanssa, mutta haluan taas hengittää syvään ja miettiä elämääni. Jostain syystä se onnistuu Pariisissa parhaiten. :)

Ehkä samalla koluan taas muutaman boulangerien... :) Alla jonotan vuonna 2010 pikkasen innoissani legendaarisen Poilânen leipomon edessä maailman kuuluisinta leipää. Kyseinen leipä ei tehnyt vaikutusta, mutta toisin teki Flan Patisserie Traditionell, jota sittemmin olen kotikeittiössänikin hurjasti harjoitellut.

Ah, memory lane, viet minut mukanaan. Palataan tähän kauniiseen keväiseen päivään, ja äsken leipomaani viikunaleipään!

Mielestäni leipä on parasta, kun hedelmäkimpaleet ovat suuria ja meheviä. Samoin pähkinät.

Sattumien tulee olla kuin aarteita ja timantteja pehmeän, täyteläisen taikinan syleilyssä.

Ja ah, mikä nautinnon huipentuman tänään koinkaan. Seisoin yksin keittiössä, vauva nukkui ulkona ja mies touhusi pihatöitä. Leikkasin rapeakuorista leipää ja kuulin sen rasahduksen, huumaavat tuoksut leijuivat ympärillä, kuoren alta paljastui täyteläinen, vielä lämmin sisus, joka oli täynnä meheviä sattumia.

Sipaus voita suli leivän päälle. Tuijotin ulos, söin, suljin silmäni ja ajattelin. Pariisiin voi päästä myös hyvin pienellä vaivalla. <3

Viikuna-pähkinäleipä

8 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/3 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä

5-6 isoa kuivattua viikunaa

loraus vettä liottamiseen

kourallinen pähkinöitä (esim. hassel- ja cashew-)

Sekoita keskenään vehnäjauhot, suola ja kuivahiiva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi nopeasti. Älä vaivaa.

Peitä taikina pyyhkeellä ja anna seistä 12-16 tuntia.

Kun taikina on kertaalleen kohonnut, on aika lisätä täytteet. Pilko viikunat pikkurillin pään kokoisiksi palasiksi ja laita ne 5-10 minuutiksi vesitilkkaan likoamaan. Tarkoitus on vain pehmittää niitä hieman, ei liottaa pois kaikkea makua. :)

Rouhi pähkinät tosi karkeaksi rouheeksi.

Kääntele kohonneeseen taikinaan liotetut viikunat (Ei liotusnestettä! Sen voi vaikka juoda. Nam!) ja pähkinät. 

Koeta taitella taikinaa niin, että täytteet jäävät taikinan "sisään", eivätkä kauheasti pilkistele. Viikunat, jotka osuvat padan reunoihin kärähtävät helposti, joten on paras pitää ne leivän sisällä.

Anna taikinan nousta vielä pari tuntia.

Nosta pata (ja padan kansi padan viereen, ei päälle) uuniin ja lämmitä uuni 225-asteeseen. Kun uuni on valmis, odota vielä tovi, että pata varmasti on kuuma.

Kumoa taikina pataan. Nosta kansi padan päälle ja koko komeus uuniin. 

Paista ensin 30 minuuttia kannen kanssa. Ota sitten kansi pois ja jatka paistamista vielä 25 minuuttia. Leipä on valmis, kun se on kauniin ruskea ja kumisee pohjasta taputettaessa.

Nosta leipä pois padasta ja anna sen jäähtyä ritilän päällä ainakin tunti ennen leikkaamista. Leipä kypsyy vielä sisältä, ja liian kuumana leikattu leipä lätsähtää helposti.

Aasialainen kanalasagne

Tällä kertaa fuusiokeittiössämme Italia kohtaa Aasian. :) Toimii. Todella.

Ajattelin taannoin, jälleen kerran, että teenpäs jotain hyvää aasialaisvaikutteista ruokaa kaalista ja kanasta. Lähdin penkomaan kaapistomme riisi ja nuudeli -osastoa, ja vastaan tupsahtivatkin lasagnelevyt, joita en ollut käyttänyt lähes vuoteen. 

Nehän ovat pastaa. Samaa jauhoa ja munaa kuin nuudeleissakin. Miksipä en siis voisi korvata nuudeleita lasagnelevyillä?

Seuraava arvelutus oli se, että lasagnessa on yleensä kermainen kastike ja juustoa. No sen juuston voi helposti jättää pois, mutta toimisiko kerma? No mutta, onhan sitä curryissäkin! 

Eli ei kun rohkeasti kokeilemaan.

Ja nyt kyllä täytyy myöntää, että AH mikä onnistuminen! Olen niin ylpeä, sillä ideakin tuli täysin omasta päästä tuosta noin vain, ja sitten kun vielä tästä tuli niin hirvittävän hyvää, että vieraat kinusivat reseptiä ja puhuivat tästä vielä mont akertaa myöhemmin uudestaan. Jes! Napakymppi. :)

Ja jälleen kerran tämä menee minun nykyisen lempparikategoriaani; ruoka jota on helppo tehdä iso satsi kerralla, ja maku sen kun paranee seuraavana päivänä. :)

Aasialainen kanalasagne (6:lle)

450 g maustamattomia kanasuikaleita
1/2 kaali (n 2 l pilkottuna)
2 isoa sipulia
2 isoa porkkanaa
4-5 valkosipulin kynttä
loraus öljyä
n. 8 cm pätkä inkivääriä
n. 8 cm tuoretta kurkumaa
3 dl vettä
1 rkl kanafondia

5 dl ruokakermaa
1,5 dl soijakastiketta
(2 rkl mustapaputahnaa)
4 rkl garlic & chili -tahnaa
suolaa
pippuria

n 10-12 lasagnelevyä
öljyä vuoan voiteluun

Tee ensin täyte. Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko myös sipulit pienehköiksi paloiksi ja porkkanat pieniksi lanteiksi. Murskaa valkosipuli.

Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja pilko kurkuma (Varo! Tuore kurkuma sotkee kaiken keltaiseksi.)

Kuullota loraus öljyä pannulla. Lisää sipulit, valkosipulit, kaali ja porkkanat. Kuullota minuutin verran. Lisää vesi, kanafondi ja kurkuma. Hauduta kasviksia kannen alla viitisen minuuttia. Lisää kanasuikaleet ja jatka hauduttelua kunnes kanat ovat kypsät. Lisää inkivääri.

Anna täytteen seistä ja odottaa muita valmistusvaiheita.

Sekoita keskenään ruokakerma, soija, garlic & chili -tahna, mustapaputahna ja pippuri. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kastike saa olla voimakkaan makuista.

Voitele lasagnevuoka öljyllä. Nostele pohjalle ohut kerros täytettä. Lado päälle lasagnelevyt (n. 5 kpl) ja nostele jälleen uusi kerros täytettä.

Toista sama kuin yllä, eli toinen kerros lasagnelevyjä & täytettä. Kuten huomaatte, vuoka tulee tosi täyteen. :)

Levitä vielä loput täytteestä levyjen päälle. Revi muutama levy palasiksi ja ripottele ne lasagnen päälle (voit myös tehdä tasaisen pinnan kuten yllä).

Kaada päälle kastike.

Paista lasagnea 180-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Anna levähtää hetki ja tarjoa esimerkiksi raikkaan salaatin kera. 

Sitruunainen mustikkajuustokakku ilman uunia

Ihanaa! Pääsiäinen! Suklaamunia, mämmiä, rahkaa, pashaa, rusinoita!

Tai ehkä haluat tehdä vähän erilaisen, mutta silti ihanan raikkaan ja keväisen jälkkärin tai kahvitarjottavan?

Hätiin tulee helposti ja vaivattomasti valmistuva sitruunainen mustikkajuustokakku. Oh, nimikin jo kertoo, että hyvää on luvassa. :)

Parasta kakussa on, ettet tarvitse uunia ollenkaan. Voit siis pyöräyttää kakun kätevästi vaikka mökillä. Raaka-aineetkin on helppo viedä mukana, sillä kylmäsäilytystarvikkeita ei ole paljoa. Ja kesällä mustikat saa kyytiin mättäältä suoraan.

Kakku on aika matala, mutta täynnä makua. Ja eh, itse ehkä kokkasin aavistuksen kiireisenä, niin pohjani pääsi hieman retkahtamaan siirto-operaation tuoksinnassa. :) Mutta makuun tämä ei onneksi vaikuttanut. :)

Tai jos olet yhtään kuten minä, alkaa olla ajankohtaista tyhjennellä pakastimen marjavarastoja, että sinne mahtuu kohta taas lisää. :D

Sitruunainen mustikkajuustokakku

180 g digestive-keksejä
75 g margariinia
1 sitruunan kuori raastettuna

1 prk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
2 keltuaista
1,25 dl sitruunamehua (1 mehuisan sitruunan mehu)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 4 dl (jäisiä) mustikoita


Pingota irtpohjavuoan (n. 22 cm) pohjalle leivinpaperi.

Murskaa digestivet. Sulata voi. Pese ja raasta sitruunan kuori.

Yhdistä kaikki pohjan aineet ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja puolisen senttiä myös reunoille.

Valmista täyte yhdistämällä keskenään kondensoitu maito, keltuaiset ja sitruunamehu. Sekoita hyvin keskenään.

Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.

Kääntele joukkoon mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, älä anna niiden sulaa, vaan lisää joukkoon jäisinä. Näin et sotke koko massaa lilaksi.

Kaada täyte pohjan päälle ja nosta kakku kylmään. Anna jähmettyä ainakin nelisen tuntia, mutta mielellään seuraavaan päivään.

Feta-punakaalikvinoa, sateenkaariruokaa

Voi jee, kohta on pääsiäinen!

Pääsiäinen on minulle hyvin maallinen juhla; lähinnä se merkitsee kevättä, aurinkoa, hiihtämistä, perheen kanssa hengailua, suklaamunia ja ihania herkkuja. :)

Ja hei, meillä kävi sunnuntaina ekat virpojat vuosiin! Olin pikkasen innoissani. Saivat hyvät eväät. :)

Näin kevään korvilla on ihana myös kokata värikästä ruokaa. Ja tuoda enenevässä määrin raikkautta ja tuoreutta lautaselle.

Sain idiksen tähän sateenkaaren värejä toistavaan annokseen kauppakassissa kotiin matkustaneen punakaalin avustuksella.

Vihreää, lilaa, punaista, keltaista... Mätsää hyvin tulppaaneihin!

Ehkä tässä resepti myös pääsiäisen herkkuhetkiin? Suklaamunan aperitiiviksi. :)

Feta-punakaalikvinoa (3-4:lle)

400 g punakaalia
1,5 dl kvinoaa
1 parsakaalin nuppu (n. 200 g)
1,5 dl vettä
1tl kasvisfondia
2 tl valkoviinietikkaa
5 cm inkivääriä
1/2 granaattiomena
200 g fetajuustoa
2 kuivattua viikunaa
5 kuivattua aprikoosia
1/2 rkl sokeria
suolaa
pippuria

Huuhtele kvinoa ja keitä kvinoa kypsäksi paketin ohjeen mukaan. 

Pilko parsakaali nupuiksi. Höyrytä parsakaalinnuput nopeasti rapsakan kypsiksi (älä ylikypsennä!) vaikka kiehuvan kvinoakattilan yllä siivilässä.

Viipaloi kaali ohuiksi suikaleiksi.

Irrottele granaattiomenan siemenet. Varo roiskeita, sillä mehu tahraa tehokkasti.

Pilko aprikoosit ja viikunat. Kuori ja raasta inkivääri.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää punakaali sekä 1,5 dl vettä, kasvisfondi ja inkivääri. Kypsennä kannen alla viitisen minuuttia. Lisää sokeri, suolaa ja pippuria.

Valuta kypsä kvinoa. Yhdistä keskenään kvinoa, kaalit liemineen, valkoviinietikka ja sokeri. Tarkista maku. Älä lisää kuitenkaan liikaa suolaa, sillä fetajuustosta tulee suolaisuutta.

Kokoa annos vaiheittain, jottei punakaali värjää kaikkea lilaksi.

Nostele siis tarjoilulautaselle kvinoa-kaali, parsakaalinnuput, aprikoosit ja viikunat, murustettu fetajuusto ja granaattiomenan siemenet. Rouhi päälle vielä mustapippuria.