Makea Amish-leipä eli nopea pullakakku

Ai ihana miten herkullista leipää tämä amerikkalaisten, vanhanaikaisten elämäntapojen noudattajien perinneherkku onkaan. :)

Ja ah, mikä määrä epätotuuksia yllä oleva lause pitää sisällään (paitsi ihana ja herkullinen).

Eli nyt heti alkuun pari tarkentavaa asiaa.

• Leipä => No itse asiassa erittäin makea, sokeripitoinen kanelipullan makuinen kakku
• Alkuperältään Amish-ryhmän resepti => Vain nimi on otettu amisseilta. Aito perinteinen amissien ystävyysleipä on vain juureen tehty leipä, josta jaetaan myös sairaille ja tarvitseville, kanelilla, sokerilla, rusinoilla, pähkinöillä sun muilla ei siis ole asian kanssa tekemistä
• Vanhanaikaisten elämäntapojen noudattajien perinneherkku => Kaupunkilaisten hipstereiden suosioon nostama siisti juttu, joka ohjeiden mukaan tehdään "ei-metallisissa astioissa", eli näin ollen siis vanhanaikaiseen tapaan. :)

Plus sitten vielä se, että meikäläinen on oikaissut tietä onneen, ja tehnyt kymmenen päivän kypsyttelystä leivinjauheella kohotettavan pikakakun. Oijoi, mitähän aitoa tai alkuperäistä tässä on enää jäljellä. :D

Mutta siitä viis! HYVÄLTÄ MAISTUU!! :D

Amish-leipä on amerikkalaisten villityksiä. Perinteisesti kyse on siis hapanjuurella kohotettavasta leivonnaisesta, jotka meilläkin ovat kuuminta hottia. Mutta! Ämeriikhassa tämä tehdään tietenkin makeana versiona. :)

Amish- eli ystävyysleipä on "kiertokirje", jossa juurta kypsytellään kymmenen päivää, jonka jälkeen 1) leivotaan itselle 2) säästetään pala juurta seuraavaa kypsyttelykierrosta varten 3) jaetaan juurta kavereille.

Ei mikään mahdottoman vaikea juttu, mutta nyt juuri minua ei innostanut juuren kanssa leikkiminen. Säästän juurtumiseni mielummin suolaisiin, "oikeisiin" leipiin.

Niin ja vieraat olivat tulossa jo kahden tunnin päästä. 

Kuten ehkä kuvista huomaat, jää kakku helposti raa'aksi, joten malta paistaa sitä rauhassa, vaikka kakku jo vaikuttaisikin kypsältä. Se vain hämää. :)

Amish-leipä (1 vuoka, 6-8:lle)

1,25 dl pehmeää margariinia
2,5 dl sokeria
1 muna
2,5 dl piimää
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

reilu 0,5 dl sokeria

1 tl kanelia

Vatkaa keskenään margariini ja sokeri. Lisää muna vatkaten joukkoon.

Sekoita keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe.

Lisää taikinaan myös piimä ja jauhoseos. Sekoita tasaiseksi.

Voitele ja jauhota (silikoni)vuoka. Sekoita keskenään 0,5 dl sokeria ja kaneli.

Kaada 1/3 taikinasta vuokaan. Ripottele päälle reilu 1/3 sokeri-kaneliseoksesta.

Kaada seuraava 1/3 taikinasta vuokaan ja ripottele lähes kaikki sokeri-kaneliseos päälle.

Kaada loppu taikina vuokaan ja ripottele päälle loppu sokeri-kaneliseos.

Piirtele veitsellä taikinaan kuvioita, jotta saat kerrokset hieman sekoittumaan.

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 1 h 15 minuuttia (kiertoilmalla, tavallisella modella hieman pidempi aika). Jos pinta uhkaa tummua liikaa, laita päälle folio. 

 Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Kumoa ja leikkaa n. 1,5 cm paksuiksi siivuiksi.

Parhaat itse tehdyt karjalanpiirakat ja leipäjuusto

Ah, palasin juuri kotiin viikon Levin-reissulta, ja kyllä me vain asumme niin kauniissa, upeassa, puhtaassa ja monipuolisessa maassa, jonka luonto on oikeasti vertaansa vailla.

Näissä isänmaallisissa hengissä (ja hangilla) ollessani katson sopivaksi blogata myös Suomen parhaista perinneruoista. 

Potkaisimme Suomi 100 -juhlavuoden käyntiin jo uutena vuotena, kun tein karjalanpiirakoita ja lappilaista leipäjuustoa.

Mikään - MIKÄÄN - ei voita uunituoreita itse tehtyjä karjalanpiirakoita.

Tein karjiksia ennen useamminkin, mutta viime aikoina ei aikaa väkertämiseen ole löytynyt. Vaikka eihän näissä edes kovin kauaa nokka tuhise! Innostuksissani tein heti parin päivän sisään kaksi satsia, ja parin viikon päästä lisää.

Mutta, tänä talvena piirakkani ovatkin olleet extra-special. Keitin nimittäin riisipuuron juustonjuoksutuksesta syntyneeseen heraan. And it made all the difference...
Puurosta tuli jotenkin aromikkaampaa ja ihanampaa. Eikä täyte myöskään kuohunut uunissa niin paljon kuin tavallinen riisipuuro.

Heraa sain reilut satsit, sillä pyöräyttelin myös leipäjuustoa ja kotijuustoa (resepti tulee myöhemmin). Näistä herkuista innostuin viime syksynä, kun partiotaitokisoissa teimme leipäjuustoa nuotiolla. Nam.

Ja hah, täytyypä myöntää, että se nuotioerä (ja elämäni ensimmäinen itse tekemäni leipäjuusto) oli paremman makuinen.
Kotiuunissa leipäjuustostani tuli liian kuivaa. Uunin kuumuus ei ehkä riittänyt tekemään pilkkuja riittävän nopeasti, joten juusto oli uunissa liian kauan ja kuivui sen myötä.

Mutta! Lopputulos ei suinkaan ollut pahan makuinen - ehei! Tosi hyvää oli. Itse asiassa lopputulos muistutti aika paljon halloumia.  Ehkä tästä voisi kesäsalaatiin tehdä samanlaisen version. :D

Kuivuutta lisäsi myös se, että yritin  tehdä minijuuston 2 litrasta maitoa. Kannattaa siis tehdä leipäjuusto suosiolla 4 litrasta (kuten alla olevassa reseptissä), niin tulee riittävän paksu lätty. :)

Karjalanpiirakoista vielä...

Tein karjalanpiirakat tällä kertaa kinuskikissan taktiikalla, eli kaulin taikinan isoksi levyksi ja otin siitä muotilla pyöreitä levyjä, jotka vielä kaulin ohuemmiksi.

Ennen olen pyöritellyt taikinapötköstä palloja ja kaulinnut ne suoraan ohuiksi levyiksi. Kinuskikissan minulle uusi taktiikka sai aikaan vähän tasalaatuisempia yksilöitä. :)

Karjalanpiirakat (n. 24 kappaletta)

Riisipuuro:
n. 1 l heraa (juustonjuoksutuksesta) (tai maitoa)
2 dl puuroriisiä
1 tl suolaa

Taikina:
2 ½ dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 ½ dl vettä
1 rkl öljyä

Voiteluun:
n. 50 g voisulaa

1/3 dl vettä

Keitä ensin puuro. Jos käytät heraa, voit kaataa kaiken kerralla kattilaan ja haudutella kypsäksi n. 45 minuuttia. Anna puuron jäähtyä hyvin.

Tee taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lorota joukkoon vesi ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

Kauli taikina isoksi levyksi. Ota siitä pyöreällä muotilla levyjä.

Kauli levyt vielä ohuiksi soikioiksi - jopa läpikuultaviksi. Muista jauhottaa pöytää runsaasti (käytin vehnäjauhoja). Jos pinoat levyt, laita väliin sopivasti jauhoja, etteivät ne jumahda yhteen.

Annostele kunkin levyn päälle pari reilusti kukkurallista ruokalusikallista riisipuuroa.

Aloita soikion pitkien reunojen keskeltä ja rypytä piirakka kohti päätyjä.

Rapsakan pohjan saat, kun esilämmität pellin uunissa. Nostele tällöin piirakat leivinpaperin päälle ja vedä paperi kuumalle pellille laittaessasi ne uuniin. Uuni saa olla mahdollisimman kuuma - 250 astetta.

Paista piirakoita uunin yläosassa n. 10 minuuttia.

Sulata voi ja sekoita se tilkkaan vettä. Voitele uunista tulleet karjalanpiirakat kuumina voi-vesiseoksella.

Leipäjuusto (1 kpl)

4 l punaista maitoa

1 rkl juustonjuoksutinta

1 rkl suolaa

Lämmitä maito kattilassa n. 35-40 -asteiseksi. Lämmitä keskilämmöllä ja sekoita koko ajan, ettei maito kärähdä ja lämpenee tasaisesti.

Kun maito on lämmennyt, ota siitä noin desi sivuun ja sekoita siihen juustonjuoksutin.

Valuta tämä maito-juoksutinseos takaisin kattilaan ja sekoita hyvin.

Nosta kattila sivuun liedeltä ja anna sen seistä ja hyytyä n. 30 minuuttia.

Kun maitomassa on hyytynyt, leikkaa siihen terävällä veitsellä ristiviiltoja. Tämä edesauttaa heran erottumista.

Anna massan vielä seistä puolisen tuntia - tunnin.

Laita siivilän päälle harso. Nostele hyytyyt juustomassa reikäkauhan avulla siivilään valumaan.

Taittele harso massan päälle ja nosta tarvittaessa kevyt paino lisäämään puristusta. Minulla riitti hyvin harso itse, koska se oli märkänä painava.

Anna juuston valua pari tuntia tai jääkaapissa yön yli.

Voitele piirakkavuoka tai uunivuoka ja kumoa valunut massa siihen.

Paista mahdollisimman kuuman uunin ylätasolla viitisen minuuttia, kunnes saat hieman ruskeita läikkiä. Mitä kauemmin kärtsäät, sitä kuivempi juusto tulee.

(Ensi kerralla kaadan vuokaan myös hieman heraa, jotta juusto pysyy kosteana.)

Tarjoa leipäjuusto mielellään kuumana lakkahillon kanssa. :) Nams!

Chia-mantelijoulupuuro

Tökkiikö riisipuuro?

Olen leikkinyt joulupuurolla aiemminkin; kolme vuotta sitten tein porkkanapuuroa ja pari vuotta sitten toteutin suuren puurotestin. :)

Nyt mennään kuitenkin kaikista kauimmas perinteistä!

(Mutta täytyy myöntää - haluan kuitenkin jouluaamupalani näyttävän perinteiseltä kuten viisi vuotta sitten alla olevassa kuvassa... :))

MUTTA! Kaikille superfood-hörhöille, fitness-misukoille ja raudannöyryyttäjämiekkosille proteiinipitoinen ja rasvaton joulupuuro. :)
Jätä kaikki makeutus halutessasi pois - mantelimaidon luontainen makeus on ainakin minun makuuni aivan riittävästi.

Chia-mantelijoulupuuro (3:lle)

3 dl mantelimaitoa
1,5 dl kaurahiutaleita
3 rkl chiansiemeniä
1 rkl mantelijauhetta
pari tippaa vanilja-aromia

hiukkasen valuvaa hunajaa
piparinmurusia


Sekoita keskenään mantelimaito, kaurahiutaleet, chiansiemenet, mantelijauhe ja vanilja-aromi.
Jaa puuro kulhoihin ja nosta jääkaappiin oleentumaan vähintään 12 tunniksi.

Ennen tarjoamista, notkista tarvittaessa puuroa lisäämällä hieman mantelimaitoa.

Valuta päälle hunajaa ja ripottele piparinmurusia.

Nauti!

Sitruuna- ja sinihomejuustopiparit

Piparit on ihania. Niiden kuuluu olla mielestäni ohuita, rapeita, muttei missään nimessä liian ruskeita ja kärtsähtäneitä.

Ja ihan parhaita ne ovat, jos niissä on jotain pientä twistiä. :)

Olen monena jouluna tehnyt tulisia ruispipareita, sekä muita variaatioita peruspipareista. Nyt on aika jakaa suosikkini; sinihomejuustopipari! Ja toinen loistava muunnos; sitruunapipari. :)

Molemmat valmistuvat näppärästi samaan perustaikinaan, eli pääset tosi helpolla. 

Olen tässä viime päivinä muutenkin riehaantunut keksirintamalla. Kuvassa näkyy myös herkulliset kolavinokkaat, jotka sopivat mielestäni oivasti jouluun. Näihin kun ripauttaisi vähän piparkakkumaustetta... No, tämä resepti tulee vielä erikseen. :)

Sinihomejuustopiparit ovat parasta joulun alla. Juusto leivotaan taikinaan sisään, joten se luo hauskan marmorikuvion. Piparin sisältä löytyy ihania sinihomejuustokätköjä.

Sitruunapiparit tehdään samalla periaatteella, ja sitruunankuoriraaste ujutetaan taikinaan sisään.

Tämä peruspiparitaikina on Kinuskikissan käsialaa, ja se toimi paremmin kuin aiemmin käyttämäni taikina, jossa oli enemmän rasvaa ja siirappia, joten se oli löysempää ja vaikeampaa käsitellä. Tässä taikinassa en myöskään kiehauttanut sokeria yhdessä siirapin kanssa, joten se jäi ihanasti kiteiseksi taikinan joukkoon. Tämä oli loisto-oivallus.

Piparitaikina (monta pellillistä, voit myös puolittaa)

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl siirappia
2 munaa
1 l vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta tai 2 tl ruokasoodaa
1 rkl piparkakkumaustetta
(tai 1 rkl kardemummaa, 2 tl kanelia, 2 tl jauhettua inkivääriä, 2 tl jauhettua pomeranssinkuorta, 2 tl jauhettua neilikkaa)

Sinihomejuustopipareihin lisäksi (1/2 taikinasta)

n. 50-80 g sinihomejuustoa


Sitruunapipareihin lisäksi (1/2 taikinasta)

1 sitruunan raastettu kuori



Paloittele voi, ja mittaa se sokerin kanssa kulhoon.

Kuumenna siirapppi kiehuvaksi ja kaada se voin ja sokerin joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Lisää munat.

Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne pienissä erissä taikinan joukkoon puulastalla sekoittaen.

Muotoile taikinasta möykky, kääri se kelmuun ja anna kovettua jääkaapissa seuraavaan päivään.


Leipomispäivänä pese sitruuna hyvin ja raasta kuori talteen. Jaa taikina kahtia, ja aloita toisesta puolikkaasta.

Ota sinihomejuustosta isoja nokareita ja työnnä niitä sinne tänne taikinan joukkoon. Käytä riittävän isoja paloja, että juusto jää "möykyiksi", eikä sekoitu ihan tasaisesti taikinaan.

Kauliessasi taikinaa, levittyy sinihomejuusto kauniisti.

Painele piparimuotilla pipareita pellille, paista 5 minuuttia 200 asteessa.


Tee sitruunapipareiden kanssa samoin, mutta sekoita sitruunankuoriraaste tasaisesti taikinaan.


Nauti ihania lämpimiä pipareita glögin kera. :)

Joulunäkkäri

Olen pahamaineinen ruokajoululahjojen antaja. :)
En tiedä, onko se lahjansaajien mielestä hyvä vai huono juttu - riippuu varmaan vähän tyypistä. :)

Myönnetään, että tänäkin jouluna olen värkännyt yhtä sun toista. Mielestäni on vain niin ihanaa tuoda tuliaiseksi jotain itse tehtyä. Ja minun joulumieleni ei syty sohvalla konvehtirasia kainalossa, se syttyy keittiössä tuoksujen ympäröimänä puuhastellessa. :)

Tämä joulunäkkäri valmistui nopeasti ja helposti. Kunhan vain kaikkia aineita on kaapissa. :) Ja ah, miten herkkua - tein myös pienen satsin kotikäyttöön. :)

Joulunäkkäri (2 pellillistä)

1/2 dl maissijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl kurpitsansiemeniä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kuminaa
1/2 tl anisjauhetta
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 suolaa
2,5 dl kuumaa vettä
2 rkl siirappia
1/2 dl öljyä

sormisuolaa
1/2 dl vehnäjauhoja kaulimiseen


Sekoita kuivat aineet keskenään.

Liuota siirappi kuumaan veteen. Lisää vesi, siirappi ja öljy kuivien aineiden joukkoon.

Sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa jauhoja, taikinasta pitäisi tulla kaulittavan paksuista.

Kauli taikina mahdollisimman ohueksi levyksi kahdelle leivinpaperille vehnäjauhoja apuna käyttäen. Käytä voimaa, jotta saat kunnolla ohuen levyn.

Ripottele taikinalevyn päälle vielä sormisuolahippuja ja painele niitä vähän kiinni taikinaan.

Vedä paperit uunipellin päälle.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, kunnes se tuntuu kovalta ja on saanut hieman väriä.

Anna näkkärin jäähtyä rauhassa pellillä, sillä se kovettuu kunnolla kylmänä.

Lohko jäähtyneestä näkkäristä eri kokoisia palasia ja pakkaa ne nättiin pakettiin.

Rommirusina- New York cheesecake

Juhuu, hyvää syntymäpäivää rakas mieheni!

Tällä kertaa juhlimme New Yorkin juustokakulla, joka sai lisämakua rommirusinoista (leipojan valinta).

Oli hyvää! Juustokakku ei petä koskaan.

Uunissa leivottu juustokakku oli tosi kätevä tähän tarjoilutarkoitukseen. Tein yllätykseksi tarkoitetun kakun nopeasti illalla, kun mieheni oli pari tuntia konferenssipuhelussa. Keittiötouhuihin ei mennyt kuin vartin verran, ja koska vaiheita oli erittäin vähän, oli leipomisen jäljetkin helppo hävittää.

Kakku oli tunnin uunissa, joten kahden tunnin puhelun aikana ehdin myös tuulettaa suurimmat tuoksut pois.

Juustokakku saa myös jäähtyä hissukseen itsekseen ja seistä seuraavaan päivään, joten se toimi täydellisesti aamuyllätyksenä.

Lähdin töihin kuudelta, ja jätin kakun pöydälle odottamaan. Kovin aikaisesta aamuhetkestä (ja pienestä kiireestä) johtuen, on koristelu hieman minimalistinen. Mutta nämä vadelmanlehdethän toimivat todella hyvin! Tuli jopa aika kaunis kakku mielestäni. :)

Rommirusina- New York cheesecake

n. 12 kpl digestive-keksejä
75 g voita tai margariinia

400 g maustamatonta tuorejuustoa
400 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
1 keltuainen
n. 150 g rusinoita
loraus rommia


Laita rusinat likoamaan loraukseen rommia.

Murskaa keksit esimerkiksi muovipussin sisällä kaulinta apuna käyttäen. Sulata voi ja sekoita yhteen keksimurun kanssa.

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele vuoan reunat.

Painele keksimuru tiiviiksi kakuksi vuoan pohjalle.

Tee täyte. Sekoita keskenään tuorejuusto, rahka, sokeri, vaniljasokeri ja vehnäjauhot.

Lisää munat ja keltuainen yksitellen reippaasti sekoittaen.

Purista rusinoista liika rommi pois, ja kääntele ne täytteeseen mukaan.

Kaada täyte pohjan päälle. Katso, että rusinat leviävät tasaisesti.

Paista juustokakkua 175C uunissa n. 55 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen kun irrotat vuoan reunat. Vaikka seuraavaan päivään asti.

Äidin taivaallinen vaniljapulla

Aijai, nyt on luvassa oikeasti melkoisen syntistä herkkua, nimittäin vaniljapullaa, jossa ei voita tai sokeria säästellä. Ja sitä tulee vielä kerralla koko pellillinen, ettei vaan lopu kesken... :)

Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu; eli äidin entisen oppilaan äidille. Tämän reseptin juuret nimittäin juontavat opettajainhuoneeseen, missä kahvinhimoiset ja makeannälkäiset opettajattaret patistivat äitiäni hankkimaan myyjäisleivonnaisten alkuperäisen reseptin.

Sittemmin tätä ihanaa reseptiä ovat suosineet äitini, isoäitini ja nyt minä. Monesta syystä.

1. Aivan S-A-I-R-A-A-N hyvää. Pulla meets vanilja meets rusinat. Ja mikä mehevyys!
2. Ei pitkää kohotusaikaa (leipominen onnistuu vauvan päikkäreiden aikaan)
3. Ulkonäön kanssa ei ole niin nöpönuukaa (onnistuu, vaikka vauva herääkin kesken kaiken)
4. Kerralla tulee koko pellillinen, eli yhdestä satsista riittää omiksi maistiaisiksi sekä isolle vierasjoukolle tai useammalle kahvitteluporukalle
5. Pulla kestää hyvin pakastamista
6. Yli puoli kiloa voita - what's not to love? :)

Jos olet järjestämässä esimerkiksi vappubileitä, lastenkutsuja, äitienpäivän brunssia tai rentoja kesäjuhlia, on tämä pulla kerrassaan oivallinen tarjottava. Nosta vain koko pelti pöytään ja anna ihmisten repiä itselleen sopivan kokoisia paloja.

Ja parastahan on ne reunat... Voi ja sokeri ovat uunissa karamellisoituneet lähes toffeemaiseksi tahnaksi, joka yhdistyy raikkaan täyteläiseen vaniljakastikkeeseen, ehkä seassa ui vielä ihanasti pullahtanut rusina - täydellistä. :)

Äidin taivaallinen vaniljapulla (pellillinen)

12,5 dl vehnäjauhoja
225 g voita ta margariinia
1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa 
3 munaa
1,3 dl sokeria (60g)
(1,5 rkl kardemummaa)
3 dl maitoa
0,75 tl suolaa

n. 1,5 dl rusinoita

Täyte 1:
3 keltuaista
3 rkl sokeria
3 rkl perunajauhoja
6 tl vaniljasokeria
4,5 dl maitoa

Täyte 2:
225 g voita tai margariinia
225 g sokeria

1 keltuainen


Tee ensin täyte 1. Yhdistä kaikki aineet kattilassa. Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna pulpahdella hiljaa, kunnes seos sakenee. Nosta kiiseeli levyltä sivuun jäähtymään.

Tee sitten taikina.

(Jos käytät tuorehiivaa, liota se lämpimään maitoon.)

Sekoita keskenään jauhot, hiiva, sokeri, suola, (kardemumma) vaniljasokeri ja margariini. Lisää taikinaan munat ja maito, sekä lopuksi puole rusinoista.

Sekoita tasaiseksi. Taikinasta tulee aika paksua.

Anna taikinan kohota liinan alla n. 30-45 minuuttia.

Tee täyte 2. Lämmitä margariinia mikrossa ihan muutama sekunti, että se vähän pehmenee. Lisää sokeri ja sekoita tasaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, ota siitä 1/3 ja kauli se levyksi uunipellille leivinpaperin päälle.

Levitä päälle puolet täytteestä 2 (eli voi-sokeriseoksesta). Kaada päälle koko täyte 1 (eli kiisseli). Ripottele päälle loput rusinat.

Jos kiisselisi on riittävän tymäkkää, ei se pääse valumaan levyn reunojen yli pellille. Voit myös käännellä taikinalevyn reunoja vähän ylöspäin, jotta saat pientä reunusta. Ja vaikka kiisseli pääsisi lipsahtamaan reunan yli, ei se haittaa lainkaan.

Kauli loppu taikina ohueksi levyksi.

Levitä taikinalevyn päälle loput täytteestä 2. Kääri levy rullalle.

Leikkaa rulla n. 24 palaan (riippuen rullasi paksuudesta). Nostele palaset leikkauspinta ylöspäin pellille. Ihan vaan ronskisti siihen kiisselin päälle.

Anna pullan nousta vielä 15 minuuttia. Voitele pulla keltuaisella.

Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Pulla voi näyttää päältä raa'alta, koska kiisseli jähmettyy kunnolla pullan jäähtyessä. Älä kuitenkaan paista liian kauaa, koska silloin pohjasta tulee helposti liian kärähtänyt ja paksu.

Anna pullan jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

Mielestäni pulla on parhaimmillaan, kun siitä repii vaniljaa tihkuvia palasia suoraan pelliltä. Mutta ehkä tarjoamiskelpoisemman esityksen saat, kun lohkaiset pullasta palasen.

Ideaalitilanteessa syöjiä on niin paljon, että voit nostaa koko pellillisen pöytään. :)

Pullalohkoja on myös näppärä pakastaa (ja sulattaa vaikka osissa).