perjantai 6. joulukuuta 2013

Jouluinen kinuskirulla

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Saimme juhlia tätä tärkeää päivää tänään ihanien sukulaisten kera, kun tavallisesti eri paikkakunnalla asuva mieheni siskon perhe saapui vierailulle (jonka arjesta voi muuten lukea mahtavasta Ihana mini -blogista). Hurmurilasten ihastelun lomassa ehdimme myös ruokapöydän ääreen. :)

Halusin valmistaa jotain suomalaista ja toisaalta lapsienkin makuun sopivaa ruokaa. Pääruoaksi tarjosimme lohipastramia, haudutettua fenkolia ja manteli-perunakakkua. Jälkkärin taustaideana on vanha kunnon kääretorttu. :)


Sain reseptin itse asiassa äidiltäni. Näin itsenäisyyspäivän liikuttuneissa tunnelmissa perinteiden ja reseptien siirtyminen sukupolvelta toiselle kuuluu jotenkin asiaan.

En ole koskaan aiemmin tehnyt kääretorttua (!!), joten oli kyllä jo aikakin tehdä oma versio. Tässä kinuskirullassa maistuu ihanasti joulu. Täytteestä löytyy supi-suomalaista (äidin tekemää) omenasosetta, ja päältä omin pikku kätösin mökiltä poimittuja puolukoita.


Omenasoseen omenat ovat kotipihasta. Ja kunnon soseessa kuuluu olla mielestäni klimppejä ja kuoria. Ihanaa.


Jouluinen kinuskirulla

Pohja:
3 kpl kananmunia
1 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta

Täyte:
4 dl omenasosetta
2 tl kanelia

Kinuskikuorrute:
2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
nokare voita tai margariinia

puolukoita


Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi.


Siivilöi vaahdon joukkoon keskenään sekoitetut kuviat aineet.


Kaada valmis taikina leivinpaperille ja levitä tasaiseksi.


 Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa n. 8 minuuttia.


Nosta valmis taikina ulos uunista ja viritä pöydälle leivinpaperi, jonka päälle ripottelet hieman sokeria. Nosta uunista tullutta leivinpaperia reilusti kulmista, taikina seuraa kyllä mukana, ja kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille. 

Kostuta päällimmäinen paperi vedellä ja rullaa se irti pohjan ollessa vielä lämmin. Kostuttamisen ansiosta paperi irtoaa nätisti.


Anna pohjan jäähtyä liinan alla.

Levitä omenasose jäähtyneelle pohjalle ja ripottele päälle kanelia. Itse huomasin tässä vaiheessa, että täytettä oli liian vähän, joten soseutin äkkiä sauvasekoittimella ison, tuoreen omenan. Eli omenasosetta saa olla kaikenkaikkiaan jopa 4 dl.


Rullaa torttu. Hyvä vinkki oli laittaa märkä rätti leivinpaperin etureunaan, jolloin paperi ei luiskahtanut rullatessa. Käytä leivinpaperia rullauksessa apuna.

 Anna rullan vetäytyä lautasella ja muovitettuna jääkaapissa. Voit hyvin tehdä rullan vaikka pari päivää ennen tarjoamista. Sitä mehukkaampi ja maukkaampi lopputulos.


Myös kuorrutuksen voi tehdä paria päivää etukäteen. Itse hoidin kuorrutuksen juuri ennen tarjoamista.

Tee kinuski. Mittaa kerma ja fariinisokeri kattilaan ja keitä miedohkolla lämmöllä välillä sekoitellen n. 20 - 25 minuuttia kunnes seos sakeutuu.


Voit testata kinuskin jähmeyttä vesikokeella. Tipauta tippa kinuskia kylmään veteen. Jos kinuskista muodostuu pisara jonka saa pomittua kokonaisena lusikkaan, on kinuski valmista.

Alla olevasta kuvasta näkyy valmis kinuski, joka jättää kattilan pohjaan raidan lusikalla kaapiessa.


Lisää kinuskiin nokare margariinia. Sekoittele kinuskia lusikalla ja anna sen jäähtyä hieman. Nostele kinuskia rullan päälle ja anna valua reilusti myös lautaselle. Kinuskia ei voi olla liikaa. :) Koristele rulla puolukoilla.


Nauti hyvässä seurassa kuuman kahvikupposen kera.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Sympaattinen jauhelihatagine

Joulua pukkaa! Ja joulukuu on pullollaan kaikkia ihania pyhiä ja kissanristiäisiä. :)

Tietokoneen alalaitaan on liimattu viikon menu, sekä valmistusaikataulu. Näin järjestelmällinen en toki ole normaalissa elämässä, mutta tällä viikolla onkin luvassa pari ihanaa vierailua sukulaisilta, sekä toki itsenäisyyspäivän spesiaalikuviot. Ja tietysti sormiani syyhyttää päästä kokeilemaan sitä pitkää listaa reseptejä, joita olen lehdistä löytänyt, haalinut ja himoinnut.

Mutta on sitä viikossa muitakin kiireitä, joten vauhdikkaat ja urheilulliset ti & ke ovat näitä kuuluisia saman-ruoan-päiviä. 



Jauhelihatagine oli loistava kahden päivän ratkaisu! Herkullista, ruokaisaa, vähän eksoottista, maut vain paranevat taginen oleentuessa... Ja siinä on rusinoita. Perfect.

Ja kanelia, inkivääriä ja manteleita! Nehän ovat jouluisia makuja, eivät marokkolaisia... :)


Kuten kuvasta näkyy, meillä on jo kuusikin paikoillaan. Otan vakavasti sen, että vietän tämän joulun tropiikissa. On aloitettava ajoissa ja otettava vuoden PARHAASTA ajasta kaikki irti! Voi tätä innostuksen määrää! :)


Jauhelihatagine (4:lle)

400 g jauhelihaa
1 iso / 2 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 iso porkkanaa
loraus öljyä
1 prk (380 g) valmiita kikherneitä
1 tl inkivääriä
1 1/2 tl juustokuminaa
1 tl kanelia
1 tl palmusokeria
1/2 rkl kuivattua oreganoa
reilu ripaus chilijauhetta
1 - 2 rkl tomaattisosetta tuubista
1/2 - 1 dl rusinoita
n. 3 dl vettä
2,5 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria

n. 1/2 dl mantelilastuja paahdettuna
couscousia


Kuori porkkana, sipulit ja valkosipulit. Pilko porkkana lanteiksi, pilko sipuli ja hienonna valkosipuli.

Kuumenna loraus öljyä kattilassa. Lisää sipulit ja porkkanat. Kuullota pari minuuttia ja lisää jauhelihat perään. Lisää mausteet. Kypsennä, kunnes jauhelihat ovat lähes valmiita.

Laita myös couscous valmistumaan paketin ohjeen mukaan.

Lisää tagineen valutetut kikherneet, tomaattisose, rusinat, vesi ja sitruunamehu. Paista vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahda mantelilastuja hetki kuumalla ja kuivalla pannulla (pari minuuttia).

Tarjoa tagine couscousin kanssa. Ripottele annoksen päälle paahdetut mantelilastut.

Maut muhiintuvat kunnolla, mitä kauemmin kastiketta seisotat. Seuraavana päivänä lämmitettynä ja popsittuna maistui vallan ihanalta. :)


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sahramilla kullattu mausteinen kalakeitto

Hyvää pikkujoulua! Nyt se on ihan virallisesti täällä. :)

Aloitan joulunvieton yleensä vähän keskivertosuomalaista aikaisemmin, ja tänä vuonna jo hieman tavallistakin aiemmin, koska heilahdan ulkomaille juuri ennen aattoa. Mutta mukavaa että muu maailma saa nyt luvan kanssa yhtyä tunnelmointiini. :D

Talvisesta, jouluisesta ja lämpöisestä tunnelmasta saimme nauttia tänäkin viikonloppuna visiteeratessamme pohjoisen sukua ja ystäviä. Ja viime viikonloppuna halauksia vaihdettiin hyvän ystävän luona Kuopiossa. Tältä reissulta tarttui mukaan myös vuoden älyttömin (mutta ehkä hauskin) ostos, kultainen pöytäliina. :D Hahhahaaa, taisi lipsahtaa hieman lapasesta.

Mutta! Kultainen pöytäliina oli ensi kerran käytössä ehdottomasti arvoisensa ruoan kera. Sahramilla kullattu mausteinen kalakeitto oli ihanaa! Erilaista, mykistävää, hyminää ja hymyiliyä aiheuttavaa...


Uusin Glorian ruoka & viini -lehti (8/2013) sai minut taas hyppimään riemusta! Miten paljon ihania reseptejä! Ensimmäisenä testiin lähti tämä kutkuttavan ihanan kuuloinen mausteinen äyriäiskeitto, jonka tyypilliseen tapaani muokkasin oman keittiöni varantoihin sopivaksi. :)

Äyriäiset ja kuhan korvasin tällä kertaa ahvenella, koska en jaksanut enää työpäivän jälkeen kauppaan. Ohjeen vastaisesti lisäsin fenkolit keittoon vasta ihan kokkailun loppuvaiheessa. Alkuperäisessä reseptissä ne laitetaan kattilaan heti ensimmäisenä muiden kasvisten kanssa, mutta mielestäni ne luovuttavat silloin liikaa ihanan aniksisesta aromistaan pois.

Myös tuoreita yrttejä ja kokonaisia mausteita korvailin kuivatuilla ja jauhetuilla. Enkä jaksanut myöskään väkertää keiton seuraksi cayenne-krutonkeja, vaan lisäsin tulisen potkun keittoon itseensä. Niin ja smetanaakaan en kaivannut. :) Ensi kerralla kuitenkin mustekalat uivat keittooni mukaan!

Mutta eivätpä omat oikotieni ainakaan keittoa huonontaneet! Tämä oli ihan käsittämättömän ihanaa! Keitossa oli niin paljon kaikkia lempimakujani, että eihän tällä voi mennä pieleen. Rakkauteni appelsiiniin on legendaarinen, ja voi sitä onnea kun vedin viivan fenkolin ja lakun välille. Oi ja se ihana fenkoliwokki ja saariston ahvenet... :)

Ja itse asiassa rakastan tuota pöytäliinaa, joka on itse asiassa kaitaliina... Se sopii täydellisesti yhteen minimalistisen, klassisen ja valkoisen kattauksen ja pöytäliinan kanssa.


Sahramilla kullattu mausteinen kalakeitto (2:lle)

n. 150 g perunaa (noin 2 kpl)
1 iso porkkana
reilu 5 cm pätkä purjon valkoista osaa, sekä hieman vihreää osaa
n. 1/2 fenkolia
1-2 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
kaksi hyppysellistä sahramia
1/2 appelsiinin raastettu kuori (n. 1 rkl)
1/2 dl appelsiinin puristettua mehua
n. 4 dl vettä
1 rkl kalafondia
1 tl kuivattua timjamia
ripaus jauhettua chiliä
ripaus jauhettua neilikkaa
n. 1/2 tl palmusokeria
n. 200 g vaaleaa kalaa fileinä
vajaa 1 dl kuivaa valkoviiniä

suolaa
fenkolin tupsuja


Pilko perunat. Kuori ja pilko porkkana. Pilko fenkoli pitkittäin suikaleiksi ja purjo poikittain renkaiksi.
Murskaa valkosipulinkynsi. Pese appelsiini hyvin, raasta sen kuori ja purista mehu talteen.

Kuumenna loraus öljyä kattilassa. Lisää perunat, porkkanat, purjot, valkosipuli ja sahrami.
Kuullota viitisen minuuttia.

Lisää myös raastettu appelsiininkuori sekä appelsiinimehu. Lisää heti perään vesi ja kalafondi sekä mausteet.

Anna porista kunnes kasvikset ovat pehmeitä, mutta napakoita. Pilko sillä välin kalafileet sopivan kokoisiksi paloiksi.

Lisää lopuksi keittoon valkoviini, fenkolit ja kalat. Anna porista pari minuuttia kunnes kala on kypsää. Mausta keittoa tarvittaessa suolalla.

Koristele runsaalla keolla fenkolin tupsuja.


Ja tältä se näytti lehdessä... :)


perjantai 29. marraskuuta 2013

Vinkkejä piparkakkutalon rakentamiseen

Piparkakkutalon rakentaminen on jouluväkerryksen parhaimmistoa.
Olemme mieheni kanssa rakentaneet piparkakkutalon joka joulu, jonka olemme yhdessä viettäneet.

Yleensä rakentamista siivittää ihanat joululaulut ja hyvä punaviini.

Talon aiheen suunnittelu alkaa yleensä jo lokakuussa. Olemme väsänneet eiffel-tornin (kuva alla), tuulivoimalan, ladon, psykedeelisen bile-talon... Ja itsekseni olen aiemmin ehtinyt rakennella kaikkea prinsessalinnasta torneineen ja parvekkeineen aina parittajan ja hänen ho'densa kämyiseen kartanoon (jossa itse asiassa oli tapahtunut murha, ja pihassa oli rajattu rikosalue keltaisella nauhalla.). Eli juu, ideoista ei ainakaan ole ollut puutetta. :)


Tänä vuonna teema oli hieman klassisempi. Rakensimme nimittäin tavernan! Inspiraationa toimi tämä alla oleva kuva. Vaikka lopputulos ei ihan samanlainen olekaan, niin ei haittaa, hauskaa oli! :)


Teemme aina talojen kaavat itse, joten omasta designistahan saa olla ylpeä.

Tässä vielä ylpeyden aiheeni, piparieiffeli parin vuoden takaa.


Vinkkini piparkakkutalon tekoon
  • Käytä kaupan pakastetaikinaa, sitä on helppo käsitellä, se paistuu tasaisesti, eikä se ime kosteutta ilmasta rupsauttaen rakenteita. (Nimimerkillä: "Sain kohtauksen, kun ison prinsessalinnani parveke romahti keskellä yötä")
  • Kauli taikina melko ohueksi, jopa vähän läpikuultavaksi. Saat tasaisia ja helposti yhteen liimattavia paloja.
  • Kauli taikina suoraan leivinpaperin päälle ja leikkaa palat suoraan siinä. Näin et joudu turhaan nostelemaan paljoa pellille, jolloin ne venähtävät ja repeilevät.
  • Älä arkaile jauhojen käytössä, ne voi pyyhkiä myöhemmin pois pullasudilla. Eivätkä ne haittaa makua, sillä kakku on tarkoitettu pääasiassa katsottavaksi, ei syötäväksi.
  • Jos haluat ikkunalasit, voit tehdä ne esim. kovasta tikkarista. Jauha tikkari ja laita jauhe ikkunan koloon. Kannattaa ehkä lisätä jauhe vasta noin puolessa välissä paistamista, jottei se kiehu turhaan. Kiehuessa väri tummuu ja lasiin jää pieniä "kuplia".
  • Käytä liimaamiseen pääasiassa sulaa sokeria, sokerikuorrute ei kestä pitkällä tähtäimellä ja vaatii pitkiä puristeluaikoja.
  • (Kuulin tosin kollegaltani hyvän vinkin, että myös nuppineulojen avulla voi pitää palasia kasassa kokoamisvaiheessa. Näin kuivumisaika on pitkä, ja sokerikuorrutekin käy liimaamiseen. Kokeilen tätä ensi vuonna!)
  • Käytä kaupan sokerikuorrutetta myös koristeluun. Itse tehty tomusokerikuorrute vaalenee itsestään joulun lähestyessä. 
  • Apuna kuorrutuksessa kannattaa käyttää hammastikkua. Sillä saa kätevästi kuorrutteen paikoilleen ja reunat siisteiksi.
  • Hammastikun avulla voi myös yhdistää kaksi vierekkäistä pursotusviivaa toisiinsa, ja saat esim. kurottua kahden eri kappaleen väliin jääneen kolon umpeen.
  • Kostutetulla sormella on myös hyvä siistiä kuorrutuksen terävimpiä huippuja.
  • Kuorruta seinät ja hankalat paikat jo ennen kokoamista. Ja siisti vaikka kokoamisen jälkeen lisää.

Tässä vielä tämänkertaisen projektin työvaiheita:


Kaavat on kätevä piirtää ruutupaperille ja leikata siitä irti. Kannattaa mittailla tarkasti ja tuplatsekata. Ja pythagoraan lause on hyvä muistaa. :) Yllä olevat kaavat ovat jo imaisseet ihanasti rasvaa taikinasta.

Ja tosiaan, kaulitse taikina suoraan leivinpaperin päälle ja leikkaa palaset siinä.



Testasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikkunalasien tekoa. Angry Birds -tikkarit jauheeksi ja ikkunan koloihin sulamaan. Hyvin toimi!

Muista laittaa jauhetta kukkurallinen / ikkuna. Muuten ikkunasta tulee liian ohut ja se jää helposti leivinpaperiin kiinni (ja jää siihen).

Kannattaa myös paistaa pipareita ensin pari - kolme minuuttia, ja lisätä jauhe vasta sitten. Muuten se kiehuu turhaan uunissa, eikä jälki ole enää niin siisti.


Siinä ne palaset iloisesti odottavat kokoamispäivää. Toisessa kattopalassa oli mittavirhe, joten piti vähän laittaa jatkopalasta perään. Tämä on kaikki AIVAN sallittua, piparkakkutalon kuuluukin olla itse tehdyn näköinen.


Ja tässä hän on koottuna & esipursotettuna. Huom, oikealta löytyy JOOGALAVA! Ei terassi, ei parveke, vaan joogalava. :) Idean kantaisä on tietenkin joogaava mieheni, ja inspiraationa toimi yksi häämatkakohteemme Nicaraguassa (ei oma kuva).

Huomatkaa painajaisista karannut joogatonttu...


Ja tästä lisäsiivekkeestä olen ylpeä. Siitä tuli kovin soma. Myös ikkunalasit onnistuivat. :) Ne kimaltavat kauniisti auringossa.



Tässä näkyvät vielä takaseinän ikkunat. Kuten huomaatte, yhteen tuli reikä. Ensi kerralla enemmän karkkimurskaa! Heh, tuo kattokin on kovin herttaisesti vinksallaan. :)


Ja loppuun vielä valmiiksi pursotettu talo ja iki-ihana joogalava. :)

Tärkeimmät vinkkini siis: Älä pingota, ei sen niin väliä ja anna mielikuvituksen laukata!



maanantai 25. marraskuuta 2013

Vaniljaiset kristallipullat

Tiddidii, minä leijun taas viisi senttiä maanpinnan yläpuolella viikonlopun jäljiltä. :)
Olin kyläilemässä hyvän ystäväni luona, ja nyt taas muistan paremmin, mikä elämässä on tärkeää.

Pulla. 


No ei vaineskaan. Mutta on pulla silti aika kiva juttu. :)
Etenkin, jos pulla ei olekaan mikä tahansa pulla, vaan KRISTALLIPULLA!

Ajatelkaa, eikö kaikki, missä on etuliite kristalli- ole vähän astetta hienompaa. Kristallikruunu, kristallilasi, kristallipallo... 

Ja kristallipullat ovat tavallisia pullia vaniljaisempia, pehmeämpiä, mehukkaampia... 
Tosin meikäläisen ensiyritys näemmä ei tuottanut ihan niin kauniita yksilöitä kuin toivoin. :)


Vaniljaiset kristallipullat (n. 15 kpl)

2 dl vaniljakastiketta (esim. vispautuvaa Flora vanillaa)
1 dl vettä 
¾ dl sokeria 
½ rkl vaniljasokeria 
½ rkl kardemummaa 
½ tl suolaa 
1 pss kuivahiivaa 
n.7-8 dl vehnäjauhoja 
30 g pehmeää margariinia tai voita

Voiteluun: 
n. 30 g margariinia tai voita sulatettuna
1 dl sokeria 
1 rkl vanilliinisokeria 


Kuumenna vaniljakastike ja vesi yli hiivan heräämislämmön (+42 C).

Lisää nesteeseen sokeri, kardemumma, suola, noin desi jauhoja ja kuivahiiva.
Lisää loput jauhot ja huoneenlämpöinen margariini. Alusta taikina tasaiseksi. 


Anna kohota liinan alla tunnin verran. 


Taikinan työstämiseen näin erilaisia ohjeita. Toiset käskivät rullata pyörylöitä, joista veivataan tankoja, ja joita sitten kierretään ja solmitaan...
Toiset neuvoivat kaulitsemaan taikinasta levyn, josta sitten pitäisi leikata pitkuloita palasia. 

Aloitin toteuttamaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Eli kaadoin taikinan jauhoiselle pöydälle ja painelin taikinan litteäksi. Äkkiä huomasin, että helponta oli vain repiä taikinasta sopivan kokoisia kökkäreitä, joita lähdin kiertämään sen suuremmitta rullailuitta.


Eli tärkeää on litistiää taikinasta kuplia pois, jotta hiiva saa toisen kohotuskierroksen.
Ja sitten vain kiertämään tankomaisia pötkylöitä, jotka lopuksi pyöräytetään sykerölle. Jätä sykeröiden päät pullan alle.

Ensi kerralla voisin kokeilla tehdä hieman isompia pullia ja rullata niitä vähän löysemmin. Ehkä tulisi nätimpiä... Toisaalta korkeat on mehukkaita. Ja mitä enemmän pulliin jää koloja ja uria, sitä parempi. Niihin kertyy ihanasti voita ja sokeria. Nam!


 Nosta pullat pellille ja kohota liinan alla vielä 30 min - vajaa tunti.


Paista pullia 225-asteisessa uunissa noin 10 - 12 minuuttia.


Mahtavia kikkareita uuni täynnä... :) Ja näin iloisena he putkahtavat ulos.


Sekoita laakeaan kulhoon sokeri ja vaniliinisokeri.

Voitele kypsät (joko kuumat tai kylmät) pullat margariinilla ja pyörittele sokeriseoksessa.


Näin ihania ja iloisia palleroita heistä tuli! Ja tosiaan, kolot ovat parhaita kohtia. Niihin jää sopivasti sulaa margariinia ja sokeria muhimaan...