Petits pains trés sympas eli porkkanasämpylät

Porkkanasämpylät saivat kunnian olla ensimmäinen ruoka, mitä uudessa keittiössämme tehtiin.

Sämpylöistä tuli niin mehukkaita, että tein niitä lopulta kolme satsia putkeen.

Pyöräytin niitä myös viime viikonloppuna järjestämiimme juhliin rosmariinilla höystettynä. Tällä kertaa tein miniversioita, joita tarjoiltiin feta-levitteen, katkarapusulatejuuston ja camembertin kera. Edelleen kuitenkin mieluiten laitan päälle pelkkää margariinia ja pari hippua sormisuolaa.

Varoitus: kohtuus katoaa ikkunasta, kun nämä tulevat uunista. Syömistä on vaikea lopettaa.

Miniversiot rosmariinilla höystettynä

Porkkanasämpylät (15-20 isoa tai 90 miniä)

5 dl vettä

1 rkl hunajaa

2 tl suolaa

2 valtavaa porkkanaa tai 3 pienempää

1 pss kuivahiivaa

1-2 dl kaurahiutaleita

10-12 dl hiivaleipävehnäjauhoja

loraus öljyä

(rosmariinia)

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Lämmitä vesi melko kuumaksi, sillä porkkanaraaste laskee lämpotilaa reilusti. Sekoita veteen hunaja, suola ja kourallinen raastetta. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja kippaa sekaan. Sekoita kunnolla. Lisää vuorotellen porkkanaa ja jauhoja ja alusta vimmatusten. (Lisää mausteet.) Taikina on tosi tarttuvaista ja tahmeaa, mutta en mielelläni lisää ylettömästi jauhoja, sillä näin tulos pysyy mehukkaana. Kun sitten olisi aika kaapia taikina pois sormista, kaada loraus öljyä taikinaan. Vaivatessasi sen joukkoon, irtoaa taikina käsistä kuin taikaiskusta.

Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa (esim. uunissa tai mikrossa) kaksinkertaiseksi noin 1,5 - 2 tuntia. Taikinan kohottua muotoile siitä sämpylöitä. Tässä vaiheessa vältin kovaa vaivaamista. Nostelin taikinasta sopivan kokoisia kappaleita jauhotetuin käsin ja "nyytitin" ne. Eli taitoin sämpylän "reunat" yhteen ja jätin syntyneen sauman vasten peltiä. Porkkanaraaste ja kaurahiutaleet loivat ihanan elävän pinnan ja sämpylät repeilivät noustessaan kauniisti. 

Kohota sämpylöitä liinan alla vielä puolisen tuntia. 

Suihkuta suihkupullolla vettä sämpylöiden päälle, jos haluat rapean pinnan. Paista sämpylöitä uunissa 225 asteessa noin 12 - 15 minuuttia (miniversiot tulevat noin 7 - 10 minuutissa). Ne ovat valmiita, kun pohja kumisee. Jos haluat erityisen rapsakan pinnan, voit nakata puolisen desiä vettä uunin pohjalle ja sulkea uuniluukun nopeasti. Voit myös 5 minuutin paistamisen jälkeen suihkutella sämpylät uudestaan.

Normikokoinen versio

Anna jäähtyä noin viisi sekuntia ja käy kimppuun! Voita päälle, ehkä hyppynen sormisuolaa ja Avot! :)

Mitä söpöliinejä! :D

Ei kyntömies vakoaan valitse, mutta kyntönainenpas valitsee!

On your marks, get set, GO!

Kyllä tässä vaiheessa kevättä tarvitsee jo pienen fiilistelykuvan kesältä! Siellä maan uumenissa luonnossa villinä kasvavat ruohosipulit jo odottelevat...

Koko pimeän talven olen lähestynyt lähtötelineitä ja viime viikolla asetin jalat tukevasti askelmille. Ja nyt pinkaisin vauhtiin! Talvi kului tulevaa kasvatuskeää fiilistellessä ja sadosta haaveillessa. Viime viikolla lähtöasentoni jäntevöityi hankintojen myötä: taimimultaa, ruukkusoraa, istutusastia, istutuspaketti... Mitäköhän vielä...? Kovasti googlailua ja opiskelua! :)

Ja nyt kotiuduttuamme pääsiäisreissulta pääsin vihdoin kylvöhommiin!

Tiistaina muhevaan multaan ropsahtelivat basilikan, timjamin, korianterin, persiljan, sitruunamelissan, oreganon sekä pinaatin siemenet. Nämä ovat pääasiassa tarkoitettu kasvatettavaksi täällä kotona, joko ikkunalla tai sisällä. Katsotaan miten käy! :)

Ensimmäiset pikkualut nousivat timjamiin jo torstaina ja nyt sunnuntaina myös pinaatti ja oregano ovat tupsahtaneet pinnalle.

Lastentarha

Istutusastia / -kenno oli tosi kätsä! Siinä on alempi osa, mihin voi lorauttaa kasteluveden ja mihin myös ylimääräinen vesi valuu. Ylemmässä kappaleessa ovat kennot, joissa kaikissa on reikä pohjassa veden ottoa ja valumista varten. Lisäksi kennoon kuuluu kansi. Pitääpä muistaa availla sitä sitten, kun beibit alkavat kasvaa, jotta he saavat myös happea. Täytin kennot taimimullalla ja kastelin sekä pohjan kautta, että kevyesti suihkupullolla suihkuttamalla.

Istutuskennooni pääsivät seuraavat beibit:

Basilika (Ocimum basilicum)

Basilika on minulle vanha tuttavuus, joka on menestynyt vaihtelevasti. :) Hyvin usein myös kaupan ruukut ovat kestäneet kuukausitolkulla. Jos istutat kaupan ruukun, varmista että juuret ovat valkoiset. Ei beiget, vaalean ruskeat tai ruskeat, vaan valkoiset!

Basilikan mahdollisuudet ruoanlaitossa ovat lähes rajattomat. En siis mene aiheeseen nyt syvemmälle (multaan vaan, hehheh).

Viime kesän yksilö plantaasilla

• Basilikan siemenet pääsivät noin 3 cm syvään multapeittoon. Tämän luin paketista, netti suositteli ohutta peittoa... Teinköhän oikean ratkaisun? Siemeniä lorahti kuhunkin kennoon sen verran, että kouliminen tullee tarpeesen.
• Siirrän nämä sitten ruukkuihin / avomaalle noin 20 cm taimivälein. 
• Basilika on hyvin kylmänarka, joten täytyy odotella kesäkuuta ennen ulospääsyä. Se tarvitseekin lämpimän ja suojaisan kasvupaikan.
• Liikaa kastelua tulisi välttää, ja mullan sekaan lannoitteeksi suositellaan kanankakkaa. Kuivumaankaan ei basilikaa saa päästää.
• Latvominen on tärkeää runsaan sadon saamiseksi. Basilika siis katkaistaan toisen lehtiparin yläpuolelta, jotta kasvupiste siirtyisi alemmas ja basilikasta tulisi tuuhea eikä vain korkea.
• Jos alalehdet kellastuvat, tulee basilikalle antaa typpipitoista lannoitetta (hmm... mistäköhän sitä luontaisesti saisi... :))

Pinaatti (Spinacia Oleracea)

En ole aiemmin viljellyt pinaattia. Why oh why?! Rakastan pinaattia. Yksi kahdesta lautaselleni kelpaavasta eineksestä on pakastettu pinaattikeitto (toinen on rusinallinen maksalaatikko).  Tänä vuonna korjaan virheeni.

Pinaatti on siis itseasiassa ruohokasveihin kuuluva vihannes. Ja ah! Pinaattia on olemassa myös lajike nimeltä Bordeaux! Mulla on jotain ihan tyhmää Campaniaa…  :) Pinaatissa on rautaa, vitamiineja ja kivennäisaineita, ja siinä on kalsiumia sitovaa oksaalihappoa.

• Kylvin siemenet noin 2 cm syvyyteen.
• Jos ja kun pinaatti pääsee ulos, valitaan aurinkoinen ja puolivarjoisa paikka (nää ohjeet on hei NIIN ristiriitaisia). 
• Jos siemenet kylvetään suoraan ulos, tehdään se mahdollisimman aikaisin keväällä multavaan, kevyehköön maahan. Kylvän ne siis toukokuussa! 
• Uusintakylvöjä voi tehdä alku- ja loppukesästä (ei keskikesällä, muuten kukkii)
• Pinaattia ei saa päästää kuivumaan eikä se tahdo voimakasta lannoitusta. 
• Kukinta heikentää lehtien laatua.
• Roger.

Timjami (Thymus vulgaris)

Monivuotinen timjami on Ranskan ja välimeren alueen keittiöistä tuttu lemppariyrttini! Ja Trivial Pursuitia varten fakta: hän on toiselta nimeltään tarha-ajuruoho. Timjamia voi käyttää kaikkeen haudutettavaan ruokaan ja esim. ratatouille ilman timjamia on kuin työ ilman stressiä - silkka mahdottomuus.

• Siemeniä ei peitetä, vaan minunkin reppanani nukkuvat aivan nakuna ilman peittoa
• Kylvö sisälle huhti-toukokuussa tai avomaalle tuoko-kesäkuun vaihteessa.
• Ulkona timjamille valitaan aurinkoinen, nopeasti lämpiävä, runsasravinteinen, kalkkipitoinen kasvupaikka. Taimiväli on se sama tuttu 20 cm.
• Maku on kuulemma hienoin karussa paikassa kasvaneella timjamilla. Eli vaikka kallionkolossa!
• Timjami talvehtii huonosti, mutta se voidaan talvettaa sisällä ruukussa valoisassa ja viileässä.

Korianteri (Coriandrum sativum)

Ah korianteri, tuo itäisten keittiöiden aarre. Yrtti, jota monet vihaavat ja useammat rakastavat. En ole koskaan kasvattanut korianteria ja aika harvoin teen itse korianterilla höystettyä ruokaa (wonder why), mutta aina riemuitsen siitä lautasellani! Kokeiluja korianterin parissa siis luvassa myöhemmin! 

• Siemenet saivat 1 cm multapeiton.
• Ulos korianteri kylvetään toukokuussa, kun yölämpötila on yli +7C
• Korianteri viihtyy valossa ja lämpimällä ja tyynellä kasvupaikalla. 
• Vaatii multavan ja vettä hyvin läpäisevän kasvualustan. Liiallista kastelua vältettävä. 
• Täysikasvuiset lehdet tulee poistaa säännöllisesti.
• Korianterista korjataan siemet vähän ennen kypsymistä, kuivataan ja säilötään tiiviisti. Lehtiä kerätään pitkin kesää. Molemmat on hyviä, mutta ihan eri käyttötarkoituksellisia!

Lisäksi testailen tänäkin vuonna Ikean valmisyrttejä! Nämä sitten ovat vinkeitä tapauksia. Jos joskus saan ihan oikeita ihmis-lapsukaisia, saavat he kaksi lelua: Rubikin kuution ja yrttipaketin.

Ja nykymaailmassa ihmiset saavat kaiken annettuna...

Persilja (Petroselinum crispum)

Vanha kunnon keittoyrtti, joka pääsi valikoimiin lähinnä ikonisen asemansa vuoksi. Hän ei nauti ruoanlaitossani kovin suurta suosiota, mutta näyttää nätiltä koristeena.

• Viihtyy ikkunalaudalla, mutta vaatii riittävästi kastelua, lannoitusta ja latvomista.
• Persilja tahtoo osittain varjoisen kasvupaikan. 
• Kasvualustaksi sopii hiekan, mullan ja turpeen seos, kunhan se on kostea.
• Lannoittamiseen sopii lanta! Hienoa, kävinkin viime kesänä keikalla ratsastustallini lantalalla.
• Jos persiljan lehdet kellastuvat, latvominen auttaa.

Oregano (Origanum vulgare)

Pizzamauste soveltuukin yhteen jos toiseen! Minun keittiössäni oregano on lunastanut paikkansa basilikan rinnalta. Triviaalifaktaa: hänen aliaksensa on mäkimeirami.

• Siemenet olisi voinut kylvää jo maaliskuussa, mutta myöhästyin hieman. Ehkä laitan kelmun kupin päälle, jotta kasvihuoneilmiö kiihtyy.
• Oreganon taimet eivät kestä pakkasta, joten ulos lapset pääsevät vasta toukokuussa.
• Parhaiten toimisi hieman hiekkaperäinen maaperä
• Oregano on monivuotinen kasvi, ja talvehtimisen pitäisi onnistua myös Suomessa. Toipumista autetaan leikkaamalla talven aikana lakastuneet varret leikataan keväällä noin 5 cm pituiseksi. 

Sitruunamelissa (Melissa officinalis)

Jälkkäriyrtti! Ihana raikastaja myös keitoissa ja kalan kanssa tietysti fantastinen! Ja tuoksuu ihanalle! Toimii siis myös parfyyminä.

• Sitruunamelissa kannattaa säilöä pakastamalla, sillä aromi katoaa kuivattaessa.
• Sitruunamelissa on myös kylmänarka, joten aurinkoinen paikka on hyvä valinta.
• Kasvupaikan suhteen sitruunamelissa ei muuten ole turhan kranttu.

Komea rivistö joutui suihkupullon uhriksi

Mutta avomaankurkku ja muut varhaisteininä ulos siirrettävät saavat yhä odottaa!

Kyllä vain! Grillikausi alkoi! Halloumitorni grillissä

Pääsiäinen on sitten iloista aikaa!

Normaalisti pääsiäisenä viipotamme pitkin auringon pehmittämiä rinteitä väistellen eteen tupsahtavia maalaikkuja ja kaikenmaailman amatöörejä. Tänä vuonna kuitenkin jouduimme jättämään vammojen takia laskettelut väliin ja vietimme perheen kesken mökkikauden avajaiset pohjoisessa Suomessa järven rannalla.

Olkoon tämä kirjoitus oodi Suomen hyytäville järville, jotka tarjoavat meille rajattomasti harrastusmahdollisuuksia ympäri vuoden. :)

Mökkireissullamme oli jäätävä tunnelma

Avantomme peittyi yli viiden sentin jääkerroksella joka yö. Jäiden hakkaaminen aamuauringossa oli hypnoottista touhua - eikä ihme, kun edessä kimaltelee luonnon timantteja.

Grillikausi avattiin lähinnä suoraviivaisen lihaisissa merkeissä. Muu ateriointi rajoittui pitkälti suklaamuniin ja karkkiin. On uskomatonta, kuinka monta kiloa kaislaa viisi ihmistä saa katoamaan.

Lihan ilot eivät tältä reissulta ansaitse paikkaa blogissa, mutta kerron sen sijaan yhden lempparikasvisresepteistäni, jota tällä kertaa ei valitettavasti toteutettu oman maan tuotoksista.

Halloumitorni grillissä

pari siivua kesäkurpitsaa
pari siivua tomaattia
valkosipulia
pari tuoretta basilikan lehteä (ei näy kuvassa)
halloumiviipale
suolaa ja pippuria

Itketä kesäkurpitsaviipaleita, eli ripottele niiden päälle suolaa ja pyyhi pinnalle kihonnut neste pois noin tunnin päästä. Pilko / murskaa valkosipulit. Kokoa aineksista torni siten, että kesäkurpitsat jäävät ylimmäksi ja alimmaksi. Rouhi väliin aina suolaa ja pippuria ja ripottele valkosipulia oman maun mukaan. Tornia voi jatkaa niin korkeaksi kuin haluaa! :)

Kääri koko komeus folioon ja grillaa miedohkolla lämmöllä parikymmentä minuuttia.
Pallogrillailussahan nämä lämpötilat eivät ole aina niin tarkat, joten kannattaa tarkkailla kypsymistä.



Ja takaisin mökkeilyn pariin!

Jälkiruoka piti sitten lihafiestan jälkeen ansaita.
Ruoansulatusta voikin harrastaa esimerkiksi äärimmäisen turhauttavalla suklaamunan etsinnällä.

Vinkki kuului: "Se on järven jäällä".

Järvi oli vajaa neliökilometri silkkaa aavaa hankea... Sieltähän se muna lopulta löytyi likeeltä vastarantaa moottorikelkkauralle haudattuna.

Juu-u! Se oli haudattu lähes kokonaan! Hieman vain oranssia pilkahti. Onneksi on hyvä vainu näissä vakavissa asioissa.

Sen jälkeen kun loputkin munat löytyivät niskasta kaulaliinan alta, kukkaruukusta sekä kiuaskivien seasta, oli avantouinnin vuoro!

Hrrrrr...

Ja kyllä! Kaiken tämän jälkeen aiemmin mainitsemani keksit maistuivat vieläkin maukkaimmilta... :)

Cookie heaven eli kinuskiset inkivääri-pähkinäkeksit

Noin vuosi sitten olin ystäväni luona Tallinnassa. Viikonloppu kului asiaankuuluvalla tavalla: shoppailua, juoruilua, ihania ravintoloita, ruoanlaittoa yms.

Kiivaan kauppakiertelyn tuoksinnassa ostimme laatikollisen jotain brittiläisiä erikoiskeksejä. Ensimmäinen haukkaus paljasti, että kyseessä eivät olleet mitkä tahansa keksit. Meille kävi aivan kuten mainoksissa! Tuulenpuuska mukanaan lehtiä, kukkia, mausteita, värejä ja tuoksuja kietoi meidät ympärilleen! Kaunis kuorolaulu kaikui korvissamme ja jalkamme nousivat kymmenen senttiä ilmaan.

Se oli cookie heaven!

Ja heti Helsinkiin rantauduttuani aloitin kehitystyön. Lähtökohta oli, että kekseistä pitäisi löytyä seuraavat päämaut: inkivääri, kinuski ja manteli. Armottoman googlailun, pohdinnan ja parin yrityksen jälkeen syntyivät nämä keksit. Vaikka nämä eivät silmää hurjasti hivelekään, lohduttaudun sillä, että saman näköisiä ne alkuperäiset korskeaan metallirasiaan pakatut superkeksitkin olivat. :)

Ja ihan oikeasti, jos ei olisi niin laiska kuin minä, vaan muotoilisi keksit huolellisemmin, olisivat nämäkin ihan kauniita. Itse vain ruukaan harrastaa aina vanhaa kunnon läiski-kökkäreitä-pellille-taktiikkaa. :)

Kotiväkeä ilahduttaakseni tein osasta suklaaversioita. Edellisellä kerralla dippasin valmiit keksit sulaan suklaaseen, tällä kertaa kiireessä oikaisin ja ripottelin päälle suklaalastuja jo ennen uuniin laittamista. Dippaaminen oli huomattavasti parempi vaihtoehto niin estetiikan kuin maunkin kannalta.

Tein näitä boksillisen mökille vietäväksi. Luvassa on siis mukava pääsiäinen rakkaiden sukulaisten seurassa! Vihdoinkin pääsee myös pitkästä aikaa eräilemään ja tökkimään hiipuvaa hiillosta! Nämä keksitkin varmasti maistuvat vielä tuhat kertaa paremmilta ulkona kuksa kourassa.

Kinuskiset inkivääri-pähkinäkeksit (30 kpl)

100 g mantelilastuja
1 dl sokeria
60 g voita
2 rkl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
n. 8 saksanpähkinää
n. 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
(raasteena reilu 2 rkl)
(suklaata)

Kuori ja raasta inkivääri. Rouhi pähkinät. Laita kaikki aineet (paitsi suklaa) kattilaan. Anna seoksen kiehua hiljaa n. 10 minuuttia.
Tee massasta litteitä keksejä pellille. Ne eivät juuri muuta uunissa muotoaan. Paista 175 C noin 10 - 15 minuuttia.
Lopuksi voit ottaa kekseihin ekstraväriä grillivastusten alla. Keksit saavat hieman ruskistua, jotta ne saavat ihanan bryleen aromin.

Ja ei kun pääsiäisenviettoon!!

Pääsiäistunnelmia Talvipuutarhasta

Jos mulla joskus on kasvihuone (vink vink, kotiväki), tulee siihen tämmöiset ikkunat

Huomenna kylvetään (siis istutetaan siemeniä, ei lilluta ammeessa)!

Sormieni syyhy ei lakkaa. Kauhukseni vain tajusin, ettei minun kannata alkaa kylvöhommiin ennen pääsiäistä, koska lähdemme moneksi päiväksi reissuun! Niinpä tuo iloissani kirjoittamani otsikko onkin törkeä vale. Huoh, kärsivällisyysharjoitukset jatkuvat ja kylvöhommiin päästään siis vasta viikon päästä.

No mutta, pilvillä on aina hohtavat reunukset. Nyt voin laatia entistäkin säpäkämmän sotasuunnitelman JA oppia ihan hirveästi uusia asioita!

Olen viettänyt paljon aikaa googlen ihmeellisessä maailmassa tutkaillen muunmuassa viljelyvinkkejä. Näin niinkuin plantaasinomistajalta toiselle. Kun aloittelin plantaasiuraani pari vuotta sitten, en tiennyt juuri mitään. Mutta puutarhanhoito on vaan niin siistiä, että väkisinkin tähän uppoutuu ja niin sanasto kuin osaaminenkin karttuu. Alan olla sujuvasti besservisser jo viljelysasioissakin. :)

Aluksi outojen termien määrä tuntui ylenpalttiselta! Mutta tarkemmin lukiessani tajusin, että nehän ovat itsestään selviä asioita, joille vain on annettu hienostelutermi. Miten ihanaa! Rakastan hienostelutermejä.


Jo ensimmäisenä plantaasinomistajakesänäni omaksuin sanan varas.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Ei, en nyt voi vielä tulla avaamaan sitä mökin ovea, inhat varkaat ovat vallaneet tomaattini!! Pieni hetki vain! No laske laukut siihen kuistille hetkeksi! Äh, hae avain täältä! ...Noin! Hahhahaaa, siitäs saatte.... Hyvästi inhat varkaat..."

Oikeastaan sana varas tarkoittaa toisen omaisuutta anastavaa henkilöä. Mutta INHA VARAS tarkoittaa tomaatin lehtihankaan kasvavaa sivuversoa. Inhat varkaat tulee poistaa, koska muuten tomaatti keskittää energiansa lehtien ja varsien kasvattamiseen, eikä suinkaan fokusoi pulleiden ja elämäniloisten tomaatinpyörylöiden kehittämiseen.

Inha varas tunkisi itsensä juurikin tähän hankaan, jos saisi mahdollisuuden. Ei saa.

Mutta ihan upouusi sana minulle oli latvoa.

Kuulosti hienolta ja eksoottiselta. Keskustelupalstat kuhisivat siitä, milloin mikäkin yrtti kuuluu latvoa ja minkä lehtiparin kohdalta. Alkoi jo stressaamaan. 

Latvominen ei myöskään tarkoittanut sitä, että istutaan epäergonomisessa lysyssä, vedetään hiuksista sortuvia näkökenttään, tutkaillaan huolestuneena kaksihaaraisia latvoja ja nyrhitään jokainen näköpiiriin osunut haara fiskarsin keittiösaksilla poikki.

Kyse on vain siitä, että kasvava alku katkaistaan kärjestään, jotta se alkaisi myös tuuheutumaan eikä ainoastaan kasvaisi korkeutta. Emme siis puhu rakettitieteestä. Vallalla olevan mielipiteen mukaisesti esim. basilika latvotaan toisen lehtiparin yläpuolelta (ensin on ylipieni sirkkalehtipari, sitten ensimmäinen lehtipari, sitten toinen jne.). Juu-u, tänä vuonna latvon sujuvasti.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Kaataisitko punaviinin valmiiksi, latvon vain äkkiä basilikat! Ei kun sitä bordoota!"

Entuudestaan minullekin tuttu sana koulia voi kuulostaa myös joltain suurelta operaatiolta, jota varten pystytetään kenttäsairaala ja rakennetaan pari korsua. Eijeijei, jälleen me agronoomit hienostelemme. Kouliminen tarkoittaa sitä, että siemenistä kasvaneet taimet erotellaan eri purkkeihin. Eli siis harvennetaan / levitetään sitä rairuohon näköistä syttyä, mikä istutuspurkkiin nousee. Minä kun luulin tämän olevan itsestään selvä asia. Tietämättäni olin kovan luokan koulija. 

Esimerkkilausessa käytettynä: "Kyllä varmasti rakensit hienon huvimajan. Tulen katsomaan sitä myöhemmin. Nyt ei ehdi, koulin timjamia."

Yksi liikuttava oppimani sana on istutusshokki. Tämä tuskin lisäselittelyjä kaipaa.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Kyllä se sauna pysyy lämpimänä vielä hetken! Vahdin vain, etteivät kultani saaneet istutusshokkia! Ota vaikka olut odotellessasi, laitoin kylmenemään!"

Nyt sitä sitten pitää vain toivoa, ettei yhteenkään lapsukaiseeni iske tänäkään vuonna möhöjuuri. :)