keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Something smells fishy - ahvenen nylkeminen ja fileointi

Siikaa iltahämärässä, kuinka kansallisromanttista!

Voi mökkikauden ja saarihyppelyn avajaiset sentään! Uskomattoman ihana viikonloppu valmisteli Wapun viettäjät juhlakuntoon. Aurinko paahtoi ja lämpötila nousi jopa bikinilukemiin. Plantaasi oli selvinnyt hyvin talvesta ja ensimmäiset nousijat kasvoivat jo täyttä häkää!

Mutta mikä parasta... AHTI SOI ANTEJAAN! :)

Typötyyni meri, aijai

Meri oli tyyni lähes koko viikonlopun. Oikeastaan meren raivo koetteli vain siinä vaiheessa, kun asensimme laituria paikoilleen. Eihän siinä muuten olisi ollut tarpeeksi haastetta. :)

Mutta verkot, ah verkot! Mitä aarteita sieltä nousikaan, nimittäin siikaa! Siikaa ei ole saarestamme saatu neljäänkymmeneen vuoteen, mutta tällä kertaa viisi vonkaletta komeili verkoissa, joista isoin oli noin puolitoistakiloinen. Ja tulihan sieltä ahventakin.

Pienet riemutanssit kalliolla ja filerausvälineitä etsimään! Ja jälleen edessä oli jokakeväinen ongelma: kaikki hyvät vehkeet on kaupungissa. Ääh, miksei niitä veitsiä koskaan syksyllä tajua jättää mökille vaan ne jossain ihme mielenhäiriössä kiikuttaa kotiin? 

Onneksi partiolaisen ja erä-irman otteilla pärjää rouheimmillakin vehkeillä. Ja ylivoimaisesti paras apuväline  on kunnon keittiösakset.


Tässä vaiheessa aamua oli vielä niin viileä, että piti olla vaatetta päällä. :)


Siika (Coregonus lavaretus)

Siikaa saa Suomessa koko maasta, niin merestä kuin järvistäkin. Jos on siis onnekas. Se viihtyy puhtaissa, viileissä ja hapekkaissa vesissä (ja meidän mökillä, jes).

Siika on hopeinen ja virtaviivainen kala, jonka tunnistaa viimeistään rasvaevästään (lohikaloilla pyrstön lähistöllä oleva pieni selkäevä).

Ruokamielessä siikahan on aivan fantastisen ihanaa muodossa kuin muodossa: pannulla, uunissa, savustettuna, graavina, sushissa, keitossa... Ja toki superterveellistä: 70 % hänestä on proteiinia ja loput  niitä hyviä rasvoja. Ja ihan megapaljon D-vitamiinia (22,1 µg / 100 g) pitää hän myös sisällään.

Tällä kertaa valtavien siikojemme kohtaloksi koitui filerointi. Ja vaikka palaakaan herkkukalaa ei mennyt hukkaan, niin vähän tuli silppua muutamaan kohtaan. Pannaan se veitsien ja talviterän piikkiin.

Muistilistalle: kunnon filerausveitsi ja haarukka! ("Älä neuvo miten kuvataan, ei se varjo kuvaan tule... Eipä..." :))
Voi siikafileenmötkäleet!

Paistoin fileet pannulla voissa, ripottelin päälle sormisuolaa ja siinä kaikki mitä tarvittiin. Kesä ja kalakausi on avattu.

Paistamisesta vielä sen verran, että paistoin ensin fileitä kuumalla pannulla nahkapuoli ylöspäin pari minuuttia, minkä jälkeen käänsin fileet ympäri ja kärtsäsin nahkan rapsakaksi jättäen kuitenkin kalan kosteaksi ja meheväksi.


Tämä kyseinen yksilö otti hieman osumaa tahmealla paistinpannulla :)

 Ahven (Perca fluviatilis)

 Ahven on Suomen yleisin kala sekä kansalliskalamme. Hiphei! Skål ahvenelle siis!

Ahvenen raidat, punaiset evät ja Quasimodo-niskan tunnistavat varmasti kaikki. Suomesta ahventa saa kaikkialta lukuunottamatta ihan pohjoisinta käsivartta.

Mielestäni ahven ei  nauti ansaitsemaansa arvostusta. Monet kalamiehet viittaavat ahvenille kintaalla. Liekö syynä ahvenien muka-työläs käsittely? Ahvenhan nimittäin maistuu tosi hyvälle. Mielestäni nylkeminen ei ole työlästä vaan mukavaa puuhastelua. Ja jos sitäkään ei jaksa tehdä, voi ahvenet savustaa kokonaisina (sisukset vaan pois tietty), silloin savustuspönttö tekee kaiken työn puolestasi nahan ja ruotojen irrottelusta alkaen.


Mutta nyt Outin nylkyvinkit!


Leikkaa kalalta pää pois ja masu auki. Poista sisuskalut ja puoliksi sulaneet pikkukalat.

Viillä puukolla ahvenen selkään viillot selkäevien molemmin puolin koko kalan pituudelta.


Lähde irrottelemaan nahkaa sormien ja veitsen yhteistyönä. Mielestäni paras taktiikka on "kutkutella" nahkaa irti veitsen kärjellä samalla kun sormin vetää nahkaa sivulle. 

Ja kah! Nahka irtoaa kuin taikaiskusta. Toista sama toiselle puolelle.


Leikkaa vielä evät pois. Pyrstön voi joko jättää paikalleen tai leikata pois. Itse yleensä aina jätän sen paikalleen, koska siitä saa hyvin otteen paistettaessa. :)


Ruodothan näihin jää vielä sisälle, mutta ne ovat helposti poisnypittävää sorttia. Ahvenen voi laittaa miljoonalla tavalla. Jos mökkiolojen kokkailusta puhutaan, niin parhaimmillaan ahven on, kun masun tunkee täyteen silputtua kevätsipulia (ja ehkä vähän valkosipulia). Kotona ahvenen kanssa voikin hifistellä yhtä ja toista. :)



Ja mitään erityisen siistiä touhuahan tämä ei ole. Veri ruiskuaa ja suolet lentää. Brutaalia.



3 kommenttia:

  1. Åh, så fint det ser ut att ha varit på ön. Jagb lir lite avis :) Fisken ser väldigt fin och fiskig ut ;)

    VastaaPoista
  2. Det var!! Ni måste komma snart med!

    Skulle du ha kunnit äta en fisk som de där? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, jag har väldigt svårt för vit fisk överlag. Så kanske inte. Men jag skulle definitivt smaka! Och vi följer gärna med! :)

      Poista