Raparperin eleganssi: Ahvenfile, raparperitsatsikia ja kesän makuja

Jos Suomen alkukesän luonto löytäisi tiensä lautaselle, näyttäisi se kenties hieman tältä.

Mökkiviikonloppu tuotti taas luvattoman paljon satoa, vaikka nyt on vasta toukokuu! On uskomatonta, että ruokaa tulee kotiin enemmän, kuin mitä sitä mökille mennessä kantaa. Ja mikä ihaninta, suuri osa tästä on aivan villin luonnon omaa antia. Opettelin myös fileoimaan verkosta tulleita ahvenia, tässä tulos. :)

Raparperi (Rheum Rhabarbarum) on ihana kasvis. Se on vaatimaton, eikä tee itsestään numeroa. Monissa pihoissa se saa kasvaa mummon aikanaan istuttamana vain kauniiden lehtiensä vuoksi. Raparperi on kuitenkin uskomattoman moniulotteinen kasvi, joka oikeasti taipuu vaikka mihin, niin suolaiseen kuin makeaankin herkkuun. Hyödyntäkää raparperinne!

Raparperi on hyvä kaliumin, C-vitamiinin ja kalsiumin lähde. Tosin oksaalihappo, jota raparperi myös sisältää, sitoo kalsiumia. Raparperi onkin siis hyvä ja maukas yhdistää maitotuotteen kanssa. Mikä hurja määrä täydellisiä pareja:

• Ravinteet: kalsium & oksaalihappo
• Maut: kirpeä ja makea & täyteläinen, raikas ja kermainen
• Värit: purppuran punertava & valkoinen

Raparperi on ulospäin siis piikikkään oloinen, mutta sisältä moniulotteinen ja elegantti. *

Kaksi raparperilemppariani ovat raparperi-inkiväärichutney ja raparperipiirakka.
Ensimmäistä teen joka kesä purkkitolkulla (voi sitä ihanaa säilömisen tuoksua!) ja nautin maustamattomien kanafileiden kera pitkin vuotta. Raparperipiiraasta olen kehitellyt kymmeniä eri versiota ja aina ne "nousevat lemppariksi".

Nyt kuitenkin haasteena suolainen ruoka. Varoitukseksi raparperivihaajille, tämä ei tule olemaan makuunne. Mutta huolet nurkkaan, jätä vain raparperi pois, tämä toimii yhtä hyvin ilmankin!

Saaren satoa

Viinisuolaheinän lehtiä, tuoretta ruohosipulia ja ilmasipulin vartta suoraan maasta lautaselle.

Ahvenfile, raparperitsatsikia & kesän makuja (2:lle)

Neljä ahvenfilettä
½ sipuli
rypsiöljyä paistamiseen
suolaa

½ pieni kesäkurpitsa

2 dl maustamatonta jugurttia (kaupan tai omaa)
½ sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kapriksia
1 ohut raparperinvarsi
tuoretta ruohosipulia
1 tl dijon-sinappia
1 tl sokeria
suolaa
pippuria

viinisuolaheinän lehtiä

esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita


Tee ensin tsatsiki. Pilko sipuli pieneksi, murskaa valkosipulinkynsi. Pilko myös raparperi ja ruohosipuli pieniksi pätkiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta suolalla ja sokerilla. Jos tosiaan et pidä raparperista, jätä se pois.
Anna tsatsikin vetäytyä jääkaapissa. Jos käytit itse tehtyä jugurttia, ei kannata seisottaa tsatsikia paria tuntia kauempaa, hera voi alkaa erottua.

Siipaloi kesäkurpitsa noin 1 cm siivuiksi ja asettele siivut pellille. Ripottele päälle suolaa. Paista n. 200 asteisessa uunissa vartin verran.

Keitä ohrasuurimot lisäkkeeksi suolalla maustetussa vedessä.

Kun kaikki muu alkaa olla valmista, paista ahvenet. Kuullota ensin pilkottua sipulia pari minuuttia ja lisää perään ahvenfileet. Paista nopeasti molemmin puolin. Mausta fileet suolalla.

Kokoa eri komponenteista näköisesi annos. Viinisuolaheinä on kasvimaani uusi herkku, kerron siitä myöhemmin lisää.

Nauti hyvässä seurassa. 

Ja by the way...

Mustikat kukkivat täyttä päätä. Voi onnea... :)

* Suosittelen kaikkia tarttumaan välittömästi Muriel Barberyn Siilin eleganssi -kirjaan

Vadelmapommi eli vaniljainen vadelma-jälkkäri

Viime viikonloppu oli melkoista jälkiruokien ja herkkujen ilotulitusta.

Naiset ja herrat, ensimmäiseksi halun esitellä vadelmapommin!

Huomatkaa, että pommi on kuvattu luonnon helmassa, eli vanhempieni luona terassilla. Ja vihreää ruohoakin on saatu kuvaan (ja aika iso ruskea alue rajattu pois). Kyllä kelpaa! 

Ja sitten koristeluvinkkini numero yksi: Orvokit

Ne eivät ole myrkyllisiä vaan jopa syötäviä. Ne eivät tosin maistu juuri muulle kuin kasville, joten yleensä ne kannattaa nypätä sivuun.

Mutta orvokit ovat todella loistava keino lisätä "sitäjotain" annokseen kuin annokseen ja kakkuun kuin kakkuun. Tai voit ripotella luonnon pienenpieniä pelto- tai aho-orvokkeja vaikka salaattiin tai boolin pinnalle.

Tai tee kuten minä nyt, pölli äidin amppelista.

Haettu vähän erilaista kuvakulmaa äidin liljapensaasta käsin... Jälkiruoanhimoinen herkkusuu vaanii pusikossa.

Vadelmapommi (kuudelle)

3 dl vaniljajugurttia

2,5 dl Flora vanillaa

50 g daimrakeita

3 tl vaniljasokeria

(½ dl sokeria)

1 limen mehu (tai 2)

4 liivatelehteä

Marjamelba:

1 limen kuori (tai 2)

4 dl vadelmia

vadelmamehua (tai muuta marjamehua)

tarvittaessa sokeria

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan (Tähän liittyen hauska tarina postauksen lopussa!). 

Vaahdota vaniljakastike. Lisää jugurttiin sokerit ja nostele sekaan vielä vaniljavaahto. Rouhi daimrakeet karkeaksi rouheeksi ja tiputtele joukkoon.

Pese lime ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Ota raaste talteen. (Jos olet oikein limen ystävä, käytä kaksi hedelmää yhden sijaan.)

Purista limestä mehu kattilan pohjalle ja lämmitä se kiehuvaksi. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä, purista turha vesi pois ja tipauta ne limemehun joukkoon. Sekoita ja jäähdytä pari minuuttia.

Kaada liivateliemi ohuena nauhana vaniljaseokseen. Sekoita.

Annostele seos annosmaljoihin ja laita kylmään hyytymään vähintään 3 tunniksi.

Tee marjamelba.

Soseuta marjat (pakastemarjat käyvät hyvin, sulata ne vain ensin). Mikäli seos on liian paksua, lisää mehua. Lisää limenkuoriraaste. Mausta tarvittaessa sokerilla. Itse lisäsin hyvin vähän sokeria, sillä hain enemmän raikkautta kuin äkkimakeutta.

Kun vaniljamalja on hyytynyt, kaada päälle marjamelba. Koristele orvokein. 

Kuuntele haltioituneita huokauksia.

Ja nyt se hauska tarina!

Veljeni tyttöystävä auttoi minua kerran ruoanlaitossa ja leivonnassa ennen juhlia. Tyypilliseen tapaani olin kyynärpäitä myöten jauhoissa ja sata reseptiä sinkoili edestakaisin päässä. Niinpä jakelin ohjeita varsin lyhytsanaisesti. "Laittaisitko liivatteet kylmään?" pyysin jostain vatkaamisen ja vispaamisen seasta.

Avustajani teki kiltisti työtä käskettyä ja tomerasti, joskin hieman ihmetellen, laittoi avaamattoman liivatelehtipaketin jääkaappiin ja jäi odottamaan jatko-ohjeita. :)

Ja kyllä meitä nauratti! Kiitos ihanalle, avuliaalle, maailman parhaalle käly-ehdokkaalle!

Ikkunanlautaplantaasiterveiset

Ikkunalautani viljelmistä ei ole ollut viime aikoina paljoa kerrottavaa. Siellä ne ovat iloisesti hissukseen kasvaneet, ja suoraan sanottuna töissä on pitänyt niin hurjaa kiirettä, etten ole niitä juuri ehtinyt sörkkimään tai ihailemaan.

Nyt kuitenkin pieni update, joka samalla toimii mobiilipostauksen harjoitteluna. Kuvat ja tekstit työstetty siis kännykällä käsin ja julkaistu mökiltä.

Hmm... Näyttää siltä, ettei kuvien paikka voi vaihtaa vaan ne tulevat hölmösti loppuun jonoon...

Jättikurpitsa kasvaa eläimellisesti. Siirsin sen taas isompaan ruukkuun nyt kolme viikkoa kylvön jälkeen.

Avomaankurkku on ollut todella positiivinen yllätys. Nyt minulla on neljä varsin tomeraa taimea, joista yksi ehkä lähtee äitini puutarhaan Vaasaan.

Melonintaimia löytyy kaksi. Vähän epäilyttää, miten ne jaksavat kasvaa saaressa ilman kasvihuonetta... Nähtäväksi jää! :)

Basilikat, timjamit, korianterit ja pinaatit ovat nyt kasvaneet viisi viikkoa. Aika liruja ovat kyllä siihen nähden.

Salaatin ja uuden erän pinaattia siirsin isompaan ruukkuun hautomosta nyt, kaksi viikkoa kylvön jälkeen.

Ja nyt! Testataan, miltä tämä postaus näyttää! :)

Ja saman tien lähden hätistämään valkohäntäpeuroja plantaasini kimpusta ja lämmittämään saunaa. Kyllä kesä on kiva!!

Parsatornit hunajamelonin ja dijonsinapin kera

Parsa-aika sen kun jatkua porskuttaa!

Keskustelimme ystäväni kanssa parsan iloista ja törmäsimme dilemmaan: mielikuvituksen puutteeseen.

Parsa tarjotaan lähes aina samalla tavalla: bearnaisekastikkeen kera, keittona, parmankinkkuun käärittynä uppomunan vieressä, perunasalaatissa, risotossa...

Heitimme toisillemme haasteen: Parsaa uudella tavalla! Och härifrån tvättas!

Lähdin purkamaan vyyhtiä ruoan muodosta. Päädyin torniin. Kenties rajattoman kunnianhimoni vuoksi tykkään tavoitella korkeuksia.

Taikurin hattu

Seuraavaksi listailin makuja, joista pidän ja jotka toimisivat parsan kanssa. Myönnän, että perunasalaatti toimi tässä inspiraation lähteenä. Pohjaksi tuli siis perunakakku.

Jos naurattaa liikaa, voi dijonin kanssa mennä touhu ihan läträämiseksi. :)

Parhaita elämyksiä tuottavat mielestäni suolaisen, makean, tulisen ja raikkaan yhdistelmät. Niinpä tähänkin torniin näitä makuja!

Parsa on kaunis kasvis, joten mielelläni en hänen olemustaan muuta. Parsa parsana, vauvanruoka soseena. Ja nuppujen rikkominen olisi jopa synti.

Ja voi, kun hänestä tuli lopulta kaunis!

Parsatornit (neljälle alkupalaksi)

5 pientä perunaa

nokare margariinia

noin ½ dl maitoa

suolaa

1 iso sipuli

8 parsaa

1/4 hunajamelonia

2 rkl kapriksia

n. 4 tl dijon-sinappia

suolaa ja pippuria

Keitä perunat. Kuori ja muusaa ne (Mielestäni muusiin kuuluu jäädä vähän kuorenpaloja, ne ovat ihania!). Sekoita joukkoon margariini, maito ja suola. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä. Huolehdi, ettet tee liian vetistä seosta. Mielummin liian paksu kuin liian löysä.

Keitä parsat napakoiksi. Anna jäähtyä.

Pilko sipuli reilun kokoisiksi palasiksi ja kuullota pannulla läpikuultavaksi. Älä vain anna kärähtää. Anna jäähtyä.

Pilko hunajameloni pieniksi kuutioiksi. Pilko myös parsan varret. Sekoita joukkoon kuullotetut sipulit ja kaprikset. Pyörittele seos sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa torni. Apuna kannattaa käyttää muottia. Hankintalistallani on jo pitkään ollut metallinen sylinteri, mutta nyt hätäratkaisua toimitti lasilieriö.

Muotoile perunasta tiivis kakku muotin pohjalle. Levitä kakun päälle noin 1 tl dijon sinappia / torni (Itse laitoin 2 tl koska pidän dijonista. Tämä oli vähän liikaa. Maltti on valttia.).

Lusikoi päälle meloni-sipuli-parsa-kapris seos ja asettele tiiviiksi.

Nosta muotti varovasti kiertäen pois.

Asettele kaksi kaunista parsanlatvaa tornin päälle. Rouhaise vielä hieman suolaa ja pippuria.

Oli muuten tosi hyvää vaikka itse sanonkin. :)

Voi sitrus, minkä teit! Raikas sitrustorttu

No nyt taas vaitettavasti tulee tätä Outi hehkuttaa -osastoa! Mutta tämä ruoka-ainerakkaus on siitä ainutlaatuinen, että se on ehkä pitkäaikaisin kaikista. Jaetulla ykkössijalla tomaatin kanssa.

Eli Outi <3 appelsiini.

Söin appelsiineja joskus ala-asteen loppupuolella niin paljon, että käteni olivat aina keltaiset. Ihan totta! Varmaan siis kyse oli vain kaikenmaailman pintaan ruiskutetuista kemikaaleista, jotka kuorittaessa suihkusivat  käsille. Ja ilmeisesti en myöskään siis pessyt riittävän usein käsiäni... Enivei, keltaiset olivat.

Samoihin aikoihin isäni leukaili minulle, että suonissani todennäköisesti kiertää veren sijasta appelsiinimehua.

Minulla oli myös appelsiininoranssi päiväpeitto ja verhot... Ja kylpypyyhe ja yöpuku. Maalasin myös huoneeni seinät salaa keltaisiksi.


Ca, c'est la passion!

Tämän tortun lanseerasin alunperin sitruunaversiona. Ja hyvää oli. Tällä kertaa puoliksi appelsiinilla. Ja hyvää oli. Jos et osaa päättää, kumman teet, tee molemmat. Siihen menee just soppelisti yksi maitopurkki.

Vielä ehtii leipasta äitienpäivän iltakahvin seuraksi! :)

Raikas sitrustorttu

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
75 g margariinia
2 rkl vettä

Täyte:
5 dl maitoa
3 munaa
1/2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
1/2 sitruunan kuori
1/2 appelsiinin kuori
1 dl sokeria


Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi joukkoon voi. Lisää vesi. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi.

Paperoi irtopohjavuoka. Levitä jäähtynyt taikina pohjalle ja reunoille. Tee reunat reippaasti yli puolivälin, melkein ylös asti.

Esipaista taikinaa 175 C noin 15 minuuttia.


Tee täyte. Pese hyvin hedelmät ja raasta niiden kuori hienoksi raasteeksi.
Sekoita munat, mehut, kuoret ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella kunnolla sekaisin.

Kiehauta maito, ja siirrä pois levyltä. Kaada kuuma maito munaseoksen joukkoon samalla vatkaten. Kaada seos hieman jäähtyneen pohjan päälle. Paista 20-45 minuuttia 175 C. Tarjoa kylmänä.

Paistoaika vaihtelee hurjasti, älkää hätääntykö. Se johtuu mehun määrästä; joskus sitä tulee enemmän, joskus vähemmän. Joskus se on kovin hapanta, toisinaan ei. Eli tarkkaile uuniasi. Ota kakku ulos, kun se hyllyy muttei ole vielä saanut väriä pintaan. Eli se voi siis vaikuttaa hieman raa'altakin. Se kyllä jähmettyy jäähtyessään.

Kaikkensa antaneet

Tässä on tämmöinen äidin makuun sopiva romanttisen herkkä esillepano