perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kieli on viety

Olen jännittävässä elämänvaiheessa.
Tänään aamulla kello viiden aikaan täysin pöllämystynyt mieheni kaapattiin sängystään. Riemukas polttariporukka suuntasi Lappiin juhlimaan. :)

Olemme siis menossa naimisiin.

Häiden suunittelu on siis kiihkeänä käynnissä. Viimeisin vaikea valinta oli kyllä kieltämättä myös yksi mukavimmista, nimittäin hääkakun valinta.

Taustatiedoksi täytyy kertoa, että vaikka rakastan leipomista, en niinkään pidä leivonnaisten syömisestä. Ja eniten vihaan teollisen makuisia kakkusia ja viinereitä. Ne ovat mielestäni suorastaan kammottavia. Kokeilimme aiemmin myös toisen konditorian kakkuja ja naamojemme lässähdyksen saattoi kuulla viereiseen huoneeseen asti. Ne olivat juuri semmoiset teollisen makuiset hirvitykset, jotka voi tipauttaa lattialle eivätkä ne edes litsahda. Tämä oli hyvin yllättävää, sillä kyseessä oli varsin nimekäs helsinkiläinen konditoria.

Onneksi Markus Patisserie Teemu ja Markuksesta pelasti meidät! Voi hyvänen aika! Näin ihania leivoksia en ole koskaan maistanut. Söin puolitoista leivosta ja nuolin lautasen. Todella harvinaista minulle, joka yleensä vain syö marjat ja karkit päältä, kaavin vaniljakreemin lusikalla munkin sisältä, tai nypin rusinat pullasta.

Löysimme siis kakut häihimme. Mitä makuja kokeilimme? Ja mihin vaihtoehtoihin päädyimme? Häävieraiden pitää odottaa kärsivällisesti heinäkuuhun. :)

On your marks, get set, GO!

Takavarikoin mieheni lusikan kuvaustauon ajaksi

Round two?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti